Blog

En ole taas aikoihin päivitelly tännekkään mitään, kun ei oikeen erikoisempia ole tapahtunut. Kyselin Annilta ja Idalta noista tuplahöyhenistä muttei siitä tiedetty, kunnes päätin kysyä pitkän linjan neitokakadukasvattajalta Susanne Russolta, hän kertoi sen olevan normaalia. Amerikassa on kaiketi jotain linjoja tällaisista linnuista, eli se on periytyvää. Mistälie Kaiho sen saanut, mutta katsotaan mitä sen poikaset tulevat saamaan.

Temppuja on koitettu pitää yllä ettei taidot unohdu linnuilta ja  Kaihon kanssa ollaan opeteltu luoksetuloa ja ympäritemppua. Luokse se tulee hienosti kädelle, muttei ympäri vielä ihan osaa, mutta lähellä. Quinn melkein tuli jo kädelle muutama päivä sitten 🙂 Se on kotiutunut ihmeen hitaasti, mutta onhan tässä aikaa. Sen ensimmäinen vapaanalento kokemus on varmaan pieni osasyy. Ensimmäisen kerran se lähti yhtäkkiä paniikki lentoon ja lensi päin seinää. Kuitenkin nyt se on paljon rennompi ja ottaa hirssiä nätisti sormien välistä.  Sulkasato on Teralla nyt siinä vaiheessa että sen pää on täynnä piikkejä joten sen rapsuttaminen on kamalaa, koska  onnistuu aina koskemaan yhteen väärin mistä se ei pidä ja tulee nokasta sormeen.

Dexter & härpäke

Miika oli täällä yhdessä vaiheessa yökylässä ja pääsi tutustumaan lintuihin. Oltiin ahkeria ja mentiin lähimettään hakemaan oksia ja annoin Miikan suunnitella uuden lintupuuviritelmän häkin päälle.Sahattiin puita ja tein lelun nimeltä härpäke. AJ ja Dex on siitä kovin innoissaan. Palikoissa on reikiä mihin voi tunkea myös jotain herkkua 😉 Ollaan suunniteltu Miikan kanssa, että se tuo undulaatit tänne kylään niin  nähdään miten linnut reagoi, siitä tulee mielenkiintoista.

Olen taas niin mennyt tekemään jotain minkä olen koittanut kieltää itseltäni jo jokusen aikaa, harhauduin katsomaan kakaduvideoita youtubesta ja tietysti kauhea lintukuume. Ainahan se on, mutta nyt se on taas pahempi, rupesin kirjottamaan muistiinpanoja miten tulee varustautua suureen kakaduun. Kerään itselleni tietopläjäyksen niistä jo näin alkuun. En malttaisi millään odottaa sitä päivää milloin sen valkokakadun saan…

Hmm nyt on taas tapahtunut lintujutuissa muutamia asioita jotka on kirjottamisen väärti. Kaikilla menee siis ihan hyvin, terveitä ja iloisia. Tosin kaikilla on sulkasato, Teralla alkaa loppumaan se kyllä jo, Dexillä myös viimeistä viedään.  Sulkasadon myötä olen tottunut sulkia keräämään ja tarkistamaan ettei niissä ole mitään erikoisempia, esim jälkiä mistään loisista yms. Mutta satuin Kaihon höyhenestä huomaamaan jotain erikoisempaa, höyhenen kynäosuudesta lähtee toinen  untuvainen uloke, joka ei siis ole ehkä normaaleinta, muttei kaiketi mitenkään vaarallista. Luulin sen olevan vaan jokin erikoinen ”virhe” ja heitin pois muiden joukosta. Kuitenkin tutkin enemmän ja enemmän niitä ja varmaan kaikissa Kaihon höyhenissä oli tuo kummallinen lisäke.  Kuvaa oli hyvin vaikea saada, mutta tässä jokin epätoivoinen esimerkki. Ei yhtään haisua mistä voisi johtua, löysin tänään kaksi AJ:n höyhentä missä oli sama, mutta se oli vain kahdessa höyhenessä, löysin enemmänkin sen höyheniä ja ne olivat normaaleita.  Ei ne kyllä mitenkään näytä haittaavan, lämpimempää vain.

Olin tänään Annilla (Parraweena’s) auttamassa. Napattiin kaikki linnut, laitettiin loishäätöä niskaan, tarkistettiin ja punnittiin. Niin ja siirrettiin matkahäkkeihin! Anni kun on muuttamassa, oli tosi kiva olla avuksi ja oppi taas uusia asioita ja sai puhua paljon paljon linnuista! Yleensä en jaksa edes selittää muille niin paljoa kuin juttua riittäisi kun…  en usko että ei-lintuihmisiä sen kummemmin kiinnostaa, ei jaksa vaivautua. Kuitenkin oli super kivaa, näin Hironkin! Muutaman kuvan sain, vähän huonoja tosin. Se oli todella rohkea ja rento kun sen otin kiinni. Näin keltaposkiakin taas vaihteeksi. Tuntuu niin jännältä vaan nyt… wau!

Hiro muuten painoi 95g ja sain Annilta lainaksi vaa’an ja Teran sain heti punnittua, 98g! Tera olikin tosi helppo, piilotin vaa’an paperin alle ja annoin hirssiä vaa’an yläpuolelta joten ilman ongelmaa se siihen astui ja pysyi vakaana paino. Hieno tyttöni! <3 Kokeilen huomenissa varmaan muitakin lintuja punnita, saa nähdä miten reagoi.

Kesäloma on taas alkanut, ärsyttävää sanon minä. Vihaan tätä tylsyyttä ja tekemättömyyttä, en keksi tekemistä ja vaikka keksisinkin, en jaksa tässä kuumassa tehdä yhtään mitään. Lintuja ei tunnu haittaavan kuumuus, tosin nyt suihkutus maistuu paremmin kaikille. Olen noita jokapäivä koittanut vähän suihkutellakkin. Kaiho ja Quinn nauttii siitä eniten 😉 Ja niiden suhde on tietysti mennyt jo siihen että ne on nyt kokoajan kylkikyljessä ja rapsuttaa toinen toisiaan. Olisi pitänyt arvata, taino, arvasinhan sen.  Quinn vaan osoittaa rakkauttaan vähän rajusti ja on vähän saanut nypättyä höyheniä Kaihon päästä, toivottavasti lopettaa tuon. Lupasin myös mennä Annille auttamaan, kun hän muuttaa, saamaan linnut matkahäkkeihin! Punnitaan linnut yms, niin siinä varmasti oppii paljon 🙂 Hiroakin pääsen näkemään vihdoin! Ihanaa ^^ Sitten ollaan suunniteltu Miikan kanssa että mennään korkeasaareen lintuja kattomaan jonka jälkeen tullaan meille ja tehdään eeppinen ”linnunhäkki peli”!  Kuin myös suunnitelmissa olis opettaa Miikan undulaatteja matkustamiseen, joten jossain vaiheessa tulevat vielä tänne undujen kanssa 😉

En oikeen ole kirjotellut nyt kun mitään sen erikoisempia ei vaan ole tapahtunut, sain kaverilta kameran lainaan joten jotain kuvia olen ottanut ja tässä sitten muutama.

Olin torstaina Teran kanssa koulussa. Pidin äidinkielen suullisen kurssin esitelmän neitokakadusta. Esitelmä oli oppitunnin pituinen, n. 45 min, eli luokan pisin esitelmä. Taisi olla jostain kumman syystä kiinnostavin. Opettaja jaksoi aina painoittaa että muistaka muut kysellä jne, mutta tämän esitelmän aikana kysymyksiä tuli vaan enemmän ja enemmän. Oli todella kivaa vastailla ja nähtävästi todellisuus linnun kanssa elämisestä oli muilta ihan hukassa. Luultiin että ne kliseisesti istuu pyöreessä häkissä ja ehkä puhuu. Oli kiva nähdä muiden ilme kun kerroin miten oikeasti nykyään menetellään. Terakin antoi silittää kalterin läpi kiltisti. Piti myös hienosti äänen avauksen luokassa niin että raikasi, sitä halusinkin, että oppivat etteivät papukaijat ole hiljaisimpia.  Tera otti matkustamisen ihan hyvin, ei ollut illemmalla kotonakaan mitenkään erilainen. Kaikki meni siis ihan hyvin. Matka taitettiin bussilla, missä sitä vähän ihmeteltiin myös.  Ulkona kun kannoin häkkiä, Tera innostui luonnon lintujen laulusta ja koitti vastata, mutta eivät vaikuttaneet kiinnostuneilta.

Tera bussipysäkillä

Esitelmä sisälsi
mikä on neitokakadu
yleistä siitä
historiaa
käyttäytyminen/äänet
ravinto
luonto vs. koti/häkki/lemmikki
Suomessa tämänhetkiset värit (+ genetiikkaa)
maininnat harvinaisimmista väreistä
+ keskustelua ja moniin kysymyksiin vastaamista

Lintua ei saisi inhimillistää, tiedän, mutta tänään ja koko sen aikana mitä nyt olen lintuja omistanut, koin taas jotain.
Teralla on aina ollut tapana lohduttaa aina kun mulla menee huonommin. Se nimenomaan pyrkii auttamaan, tulee viereen nuolemaan kyyneleet pois sitä mukaan mitä niitä valuu poskia pitkin. Se jaksaa olla siinä vieressä reilusti yli tunninkin. Hiljaa yhdessä.  Erikoisempaa tästä teki se, että Tera usein kohtelee samalla tavalla mua miten minä sitä, jos en anna helposti hirssiä, ei se teekkään mitään helposti. Jos ei mulla satu olemaan aikaa kun se haluaa, sillä ei ole aikaan kun minä taas haluan sen kanssa olla ja niin edelleen.

Tänään olin hyvin innoissani jutuista ystäväni kanssa ja Tera kuinka jaksoi kinuta leipää ja rapsutuksia, mutten antanut kumpaakaan. Siirsin sen kokoajan kylmästi pois tieltä. Se oli kyllä selkeästi harmissaan ja oli vähän etäisempi loppupäivän. Kuitenkin illalla sitten puhuttiin söpöjä ystävän kanssa ja siinä samalla sitten räjähdin itkuun. Linnut olivat jo häkissä koska kello on jo sen verran.  Kun hetken olin jo itkenyt, kuulen Teran ”itkua” ja katsoin, mikä sitä vaivaa. Se oli selkeästi häiriintynyt kun joutui olemaan häkissä samalla kun itken täällä. Otin sen pois ja se väkisin kokoajan tunki viereen. En tietenkään estellyt, annoin sen nuolla kyyneleet pois ja vaan auttaa tavalla millä se pystyy. Siinä sitten oltiin jokusen aikaa kunnes halusin tehdä vastapalveluksen ja annoin sille kunnon rapsutukset ja läheisyyttä. Oltiin otsat vastakkain ihan hiljaa, kahdestaan. Aika tuntui olevan pysähtynyt ja me vain oltiin. En voi sanoin kuvailla miten kiitollinen olen tuosta hetkestä ja miten pahalta se tuntui miten suorastaan rejektoin sen aikaisemmin päivällä.  Se kuitenkin tuntui kadonneen, ei Tera vaikuttanut mitenkään enään ”vihaiselta”. Sitten laitoin sen pöydälle ja se hyppi käsillä kokoajan koska halusi kasvojen viereen takaisin, sitten vaan oltiin, en voi selittää millaista mikro kommunikointia se oikein on. Täydellistä.  Kiitos Tera.

Kaikki on hyvin taas ~ <3

Dex

Quinn pääsi tänään nyt sitten vapaaksi ensimmäisen kerran meillä. Se ei osannut oikein tulla ensin häkistä ulos, joten houkuttelin sen hirssillä.  Tulihan se sieltä kuitenkin. Noh se ei kovasti vielä ole lennelly. Ensimmäinen lento johtui kun parvi säikähti ja Quinn yritti paniikissa laskeutua piirrustuksen päälle(joka on siis seinällä) mutta tipahtikin lattialle.  Onneksi ei pahemmin käynyt. Nyt se istustekelee tuossa häkin päällä. Surullista kun Kaiho istui vieressä ja pyysi kovasti rapsutuksia, sitä ei nimittäin kukaan parvesta rapsuttele. Kuitenkaan rapsutusta ei kuulunut ja se päätti rapsuttaa päätään oksaa vasten.  Aika surullista. Quinnin ansiosta Kaiho on kuitenkin ruvennut kiinnostumaan muista linnuista enemmän ja se seuraa Dexteriäkin lupaavasti.  Quinn on todella kova poika laulamaan. Se aloittaa heti aamusta kun valoa tulee vähääkään verhon takaa ja laulaisi varmaan kokopäivän jos syömiseltä ja lepäämiseltään kerkeäisi. Sain kuulla, että sen yksi ”lauluista” sattuu olemaan arattien riitelyääniä, todella ihastuttavaa jos multa kysytään 😉

Pitäisi Quinnille tehdä tuo sen oma sivu tuonne lintuni osioon, ehkä sen saan tänään tehtyä. Kuvia olen ottanut ja PALJON. Päivittelin juuri lintujen Gallerioita, joten voi mennä kurkkimaan. KAIKKI kuva löytyy petsiestä, joten jos haluaa kaikki nähdä niin sinne selailemaan 😉 Tänään remppaan sivua! tässä nyt pari uutta kuvaa

Teran siipien levitys

Eka messupäivä 27.4.2013

Wau! Eka pvä messuilla meni hienosti! Tera oli taas vähän sekasin, missä mennään ja mitä tapahtuu, mutta todella sitkeästi se kesti n. klo 10-18 asti. Vähän väsytti siinä samalla ja nukuttiin ja herkuteltiin vähän. Sitten myöhemmin liittyi lisää neitokakaduja ja saatiin häkit vierekkäin. Jaffa ja Tera oli kummatkin häkissä niin, että olivat mahd lähellä toisiaan. Tuitui. Huomenna taas, mutta vähän lyhyemmäksi aikaa. Erityisesti kiitän Miikaa kun osti linnuille oikein oman pussin hirssiä! Tulee tarpeeseen.

Mulla meni todella hyvin, pääsin kuin taivaaseen kun pitelin Doorista olkapäällä ja rapsuttelin sitä toisella kädellä kun taas olin Rikun siiven alla ja rapsuttelin sitä toisella kädellä. Se oli kuin unelmaa. Tapasin myös uuden lintututtavuuden, Bellan. Se ei kyllä yhtään helpottanut valkkari kuumetta… voi luoja meillä synkkasi niin hyvin. Puhuttiin samaa kieltä jne ^^ voih

Sovittiin samalla, että Quinn saattanee tulla jo huomenissa… tosin… julkaisen tän tekstin vasta huomenna, joten turhaan tätä edes kirjotaitan 😀

 päivä 2, 28.4.2013

Oli oikein kivaa taas, hengailin isojen kakaduujen kanssa tas paljon ja tein parempaa tuttavuutta kultatöyhtö Muruun. Saatiin aikaan selkeä yhteys sen kanssa. Tietysti tärkeimpänä, Quinn saapui.  Mentiin lennätystelttaan. Häkit menivät näin Tera omassa häkissä, Quinn, Jaffa jaa Draco samassa omassa häkissään.  Piti saada Quinn Teran häkkin, mutta kävikin näin. Tera meni muiden häkkiin, sitten Draco menikin Teran häkkiin, Tera meni takasin omaansa. Saatiin pienellä vaivalla Quinn häkkiin ja Draco otettiin käteen ja siirrettiin sieltä sitten ulos varovasti ja näin olivat linnut oikein.

Kotiin matka meni tosi hyvin, mitään erikoisempia ei käynyt. Quinn meni pienempään häkkiin jossa se saa pari päivää olla. Tera saa luvan nukkua siellä samassa sen kanssa, jotta bondaisivat ehkä. Mitä menikään tapahtumaan, Kaihon ja Quinnin välillä oli selkeästi jotain… Toivotaan nyt, että kun pidän niitä vähän erossa toisistaan, ei ne ehkä kerkeä sitoutumaan, mutta… Mun tuurilla ei tämä auta pätkän vertaa ja ne sitten muodostaa oivan(kielletyn) parisuhteen…. grr.. mutta muuta niistä sitten myöhemmin 😀

Eilen kaadettiin meidän takapihan omenapuu, koska se oli aivan vino ja huonokuntoinen + vei tilaa.  Sain sitten isot oksat siitä linnuille. Harmi kun ei silmuja kerennyt kasvaa, olisi ollut jännempää jyrsittävää niillä siinä. Kuitenkin, linnut innostui tosi kovasti noista oksista. Ovat niin isoja, että ylettävät lattialta kattoon asti. Dexter oli ensimmäinen, joka rohkeana meni kiipeilemään ja innostui heti niiden jyrsimisestä. Otan vielä tänään paremman kuvan tuosta koko metsästä. Oli muuten yöllä karmean näköinen. pelottava pieni metsä, vielä puuttui Slenderman taustala. Muutama kuvanen rohkeista tutkijoista.

Kaiho ja Dexter olivat siis ensimmäisiä rohkeita 🙂 kaikki tosin uskalsivat kiipeilemään ja näytti
tykkäävän. Ajattelin sijoitella jotain namijemmoja vähän haastavempiin paikkoihin niin saavat paljon kivaa tekemistä. Eilen myös Kaiho ja Dexter istuivat todella nätisti vierekkäin samalla oksalla, kun Tera ja AJ järkyttyneinä katsoivat uusia oksia.  Sukivat samaan aikaan ja nukkuivat siinä kauniisti. Ehkä on toivoa, että voivat tulla toimeen joskus ^^  Tässä vielä yksi kuva siitäkin

Quinn saattaa sittenkin kotiutua messuilta jo 😉 Se tosin riippuu miten kyydit ja muut sujuu, eli se nähdään sitten, ilmoittelen kyllä heti kun tiedän.

On nyt sitten varmaa, että pääsen Pet Expoon Teran kanssa.  Sain kyydin lauantaille ja sunnuntaille, mutta sunnuntaista en tiedä olenko aamusta vai illasta. Kuitenkin, meidät bongaa kaijuleiden osastolta ja saa tulla nykimään hihasta jos en huomaa/tunnista. Voi olla, että taidan olla sivummassa esittelemässä Doorista kaikille, kuten viimeksi, en poistu kuitenkaan Teran luota kauas, niin olen suurella tod.näk. kokoajan siinä.

Linnuille kuuluu taasen hyvää, Dex poika kasvaa hurjaa vauhtia, se on pian päässyt sulkasadostaan ja näyttää siltä miltä pitääkin, komealta nuorelta pojulta.Sen töyhtö on kyllä todella upean pituinen, harmi kun se on kuitenkin niin harva, tuuheutta lisää, kiiitos.  Kuvastakin näkee jo, että naama on pian kokonaan keltainen, ja alaperä pian kokoharmaa mitä kuuluukin. Pyrstössä on enään muutama raidallinen sulka, siivet ovat jo valmiit. Piilohelmiäinen tuottaa kivaa utuista kuviointia selkään ja masuun, näyttää hienolta.

Kaiho on edelleen oma itsensä, tulee pään päälle paljon ja kädelle herkun perään rohkeasti. AJ tulee kokoajan päälle hyppimään ja kerjäämään ruokaa samalla tavalla miten Tera. Ovat onnistuneet Dexinkin opettamaan kerjäämään, Kaihonkin mielenkiinto alkaa herätä… Ei se sinänsä minua haittaa, mutta aina kun joku muu syö huoneessa, on linnut heidänkin kimpussa, joka taas ei ehkä ole niin kivaa, hehe.

hmh… Ei erikoisempia ole sattunut, suihkuttelin eilen vähän lintuja, mutta ei niitä oikein ole pitkään aikaan ketään kiinnostanut kylpeminen, monesti yritän varovasti suihkuttaa vähän ja antaa kylpyastian(se on aina tarjolla) mutta ei niitä oikein huvita :/ noh, ehkä sitten kun ilma lämpenee entisestään. Ajattelin hakea takapihan omenapuusta pian oksia noille, joten saavat taas jotain uutta jyrsittävää, oksat kun on niin kivoja.  Eipä meillä muuta erikoista oikein ole… Quinnia odotellen, kuin myös sitä luvattua aviaariota, mutta oltiin kuulemma sovittu, että se tulee kun materiaalit löytää ja tiedetään mistä tehdään??? Noh, olen koittanut selittää jo montakin kertaa mistä se tehdään, pitää vaan hankkia kamat x) mutta kyllä se sieltä vielä joskus tulee

Olen ollut hyyyvin epäaktiivinen täällä, mutta monistakin syistä.  Koulussa on kiireistä, muut jutut tuppaa tulemaan kirjottamisen edelle ja en pahemmin keksi mitään hienoa aihetta. Pelkkien kuulumisien kertomisesta taas ei ole oikeen mitään hyötyä, koska mitään ihmeellisempiä ei ole tapahtunut, saan tekstin tiivistettyä yhteen lauseeseen. ”Täällä on kaikki hyvin, linnuilla että mulla”. En vaivaudu tuollaista tekstiä lisäämään tänne, joten odottelin ensin että jotain tapahtuisikin.  Eli…

Kaiho on nyt vihdoin maksettu, aviaario olisi pitänyt jo saada, missä se viipyy >:| olen hyvin pettynyt tähän. Noh anyway, aion semmoisen niin pian tehdä kuin mahdollista. 

Quinnin tulo lähestyy, mutta tuskallisen hitaasti, pitää vielä Heinäkuulle asti odottaa. Onneksi tässä välissä tulee tapahtumaan jotain muutakin. Pet Expo lähestyy ja tulen luultavasti Teran kanssa jos nyt enään pääsen, meni liian myöhäseks niin, toivottavasti voidaan tehdä poikkeus ja pääsen messiin. Jos pääsen niin ilmoilen tarkemmin, mutta varma voitte olla että JOS olen, niin Kaijuleiden osastolla pällistellen(lue ihaillen Doorista).

Linnut siis voi hyvin, Dexin kanssa ”anna jalka” temppu on vähän tyssännyt kun se nousee sormelle paljon nopeammin kuin ennen 😀 AJ osaa kauniisti ympäri tempun ja Kaiho tulee helposti kädelle hirssin perään. Se tykkää myös olla päänpäällä. Kevät aika on sitä ihanaa aikaa kun hormonit hyrrää ja kiljutaan täyttä kurkkua aamuisin. En malta odottaa kun hankin sen isomman kakadun, ah sitä melua.  AJ on kasvanut nätiksi jo, sen sulkasato on nyt päällä, jotne näyttää vähän rähjäiseltä, mutta koonsa  puolesta se on jo todella hieno.  Dexin naamakin on jo niiin paljon keltaisempi. Nuo pyrstösulat eivät vaa tahdo vielä vaihtua (4 pyrstösulkaa vaihtunut). Kaiho on kaunis muhkutöyhtö ja Teran sulkasadon ansiosta sen pyrstö näyttää hassulta, koska pisimmät sulat ovat irronneet ja pyrstö näyttäisi että se olisi vähän halki(vaan kun se levittää pyrstöä)

Jackin ja Waldon omistajalla ei välttämättä mielestään ole aikaa näille tarpeeksi ja katsotaan mitä alustavasti tehdään, tuleeko pojat tänne ja sijotanko ne uudelleen vai pidänkö(silti epäluuloinen, koska mitä nämä sai aikaan aikoinaan), mutta tästä ei enempää tietoa vielä ole, joten ei kannata kysellä kummia, kerron kun tiedän enemmän.