Parven muutoksia ja DNA testejä
Arminin kuolemasta on mennyt hetki. Olin heti samana päivänä yhteydessä tuhkaamoon täällä Tampereen alueella. Laitoin sähköpostia, mutta vastausta ei kuulunut, pistin viestiä Whatsappiin, sieltäkin kesti kauan saada vastausta ja sanoivat ettei saaneet viestiä. Sanoin asiani sitten Whatsappissa ja siihen en koskaan saanut vastausta. Viestit on nähty, mutta vastausta ei tullut. Tässä oli menny jo reilu 2 viikkoa ja Armin ollut pakastimessa odottamassa tuhkausta. Piti loppupeleissä ottaa yhteyttä toisaalle mistä sain heti vastauksen ja noudon seuraavalle päivälle. Sain Arminin tuhkat kauniissa pienen pienessä puisessa uurnassa, se pääsi Teran viereen. Isot pisteet Tampereen Tähti tuhkalle kun hoitivat asian nopeasti ja olivat todella ymmärtäväisiä.
Arminin poistuttua, Punkin “vähäinenkin” puoliso on nyt poissa ja sillä alkoi tunteet vähän kuumenemaan, se hyökki Hiron päälle ja tappeli Hantun kanssa jatkuvasti. Hiro on jo yli 20 vuotias eikä todellakaan kestä jatkuvaa ahdistelua, joten Hiro muutti naapuriin siskolle nyt ainakin toistaiseksi. Hantu ja Punkki tappelivat silti edelleen, joten ajattelin että hankin ainakin yhden naaraan parveen vähän tasapainottamaan tilannetta. Niin meille tuli pitkän ja rankan matkan jälkeen Kosm. Hain sen helsingistä, päivänä jolloin junaradoilla oli jotain ongelmaa ja muutaman tunnin hakureissusta tulikin yli 10 tunnin päivä.
Kosm kuitenkin asettui nätisti parveen ja samoihin aikoihin Hantu ja Dayan olivatkin alkaneet hengailemaan vähän intensiivisemmin keskenään, mikä ei tietenkään ole haluttua, koska ovat sukua keskenään. Tämä taas tuo uuden ongelman, pitääkö toinen linnuista siirtää pois etteivät pariudu liikaa, vai mitä tässä nyt sitten tekisin.
Wolnirin ja Tertun poikaset ovat kasvaneet hurjaa vauhtia. Terttu meni ja muni uudet munat pesään, mutta aion ne keittää ettei niistä nyt varmasti kuoriudu lisää poikasia kun edellisetkin ovat vielä hoidettavana. Suureksi yllätykseksi kolme neljästä poikasesta on pastellikasvoja! Olen niin iloinen. Laitan niistä DNA-testit huomenna postiin ja toivotaan sormet ja varpaat ristissä, että sieltä tulee naaras, jonka voin pitää.
Armin on poissa
Armin on poissa. Teran ainut jälkeläinen. Minun ensimmäinen poikue, vaikka poikasia tulikin vain yksi, se oli yksi jännittävimmistä kokemuksista ikinä. Muistan edelleen hyvin, miten pelkäsin pesityksen epäonnistuvan ja Teran kuolevan. Tera muni ensimmäisen munan yöllä orrelta alas häkin pohjalle ja se meni rikki. Toinen muna osui kuitenkin pesään ja se kuoriutui. Pieni keltapörröinen ihana poikanen. Tera hoiti poikasen hyvin ensikertalaiseksi ja Arminista tuli tärkeä osa parvea. Se on oli minulla sen syntymästä kuolemaan saakka. Eli melkein 13 vuotta mukanani. Armin ei koskaan saanut itse poikasia, vaikka se niistä kovasti pitikin. Se auttoi muiden lintujen poikasien ruokinnassa kun poikaset olivat lähteneet pesästä. Armin loukkasi jalkansa jossain välissä, varmaan rengas tarttunut johonkin, ja se menetti toimintakyvyn sen jalasta. Vein sen onnettomuuden jälkeen eläinlääkäriin tietysti, missä meille sanottiin että asialle ei voi tehdä mitään, eikä lintu saanut edes kipulääkettä. Muistan olleeni niin vihainen, mutta tuolloin ei ollut muutakaan paikkaa viedä lintua. Armin kuitenkin parantui niin, että se pystyi käyttämään jalkaa edes vähän tasapainona. Se lensi hyvin, kiipesi silti taitavasti tapaturmasta huolimatta. Arminin ehdoton lempiasia oli kun vaihdoin linnuille veden uuteen. Sen piti aina ensimmäisenä lentää luokse juomaan kupista ennenkuin muut kerkeävät. Armin oli aina kiltti eikä haastanut riitaa. Se pariutui myöhemmin Punkin kanssa, ja Punkki nyppi sen niskan kaljuksi, mutta Armin silti palasi aina sen luokse uudelleen hakemaan rapsutuksia. Ennen kuolemaa siitä alkoi kyllä jo näkymään, että sen jaksaminen oli huonompaa yhden jalan kanssa, ja sen sulat kasvoivat vähän hitaammin ja huonommin takaisin. Tiesin, että tämä päivä koittaa vielä, mutta se tapahtui silti niin yllättäen. Armin putosi häkin päältä, ja kouristeli. Pidin sitä sylissä kunnes se menehtyi käsiini.
Lennä vapaana rakas, kerrothan Teralle terveisiä sinne pilven reunalle
Armin 09.12.2013 – 27.5.2026
Aviaarion laajennus
Lintujen tilat sai vihdoin vähän lisää päivitystä. Olin jo suunnitellut laajentaa aviaariota, mutta samalla haluaisin helposti pesityshäkin kun sitä tarvitsen. Hankin lisää aviaarioelementtejä ja tein uuden neliön häkin. Aviaarion pohjapinta-ala tulee olemaan siis 3 neliötä. Silti ei oikein tunnu että tilaa olisi tarpeeksi, mutta tämä helpottaa jo suuresti oloa, vaikka linnut olisivatkin vapaana joka päivä. Häkkien välissä on nyt toistaiseksi väliseinä, koska aion käyttää tätä neliön osuutta pesityshäkkinä. Seinän saa sieltä pois kunhan pesivät linnut ovat valmiita.
Kevään tullen lintujen hormonit käyvät ja Ember ja Naamah haluaisi pesimään kovasti, mutta haluan antaa Naamahille vielä aikaa palautua edellisestä poikueesta, vaikka siitä nyt onkin jo puoli vuotta. Aika menee nopeasti. Seuraavaksi pesimään pääsee Wolnir ja Terttu. Punkki ja Wolnir vihaavat toisiaan, toivon että väliseinä riittää pitämään riitapukarit erillään ja Wolnir saa pesiä rauhassa, vaikka joutuukin asumaan Punkin naapurissa. Kerron pesinnän etenemisestä kunhan ja jos jotain tapahtuu. Toivotaan parasta!
Suunnitelmia ja kuulumisia
Emberin ja Naamahin poikasille on kaikille kodit tiedossa. Osa onkin jo muuttanut. Kaksi poikasista odottaa vielä kunhan pääsevät muuttamaan. Nämä poikaset ovat olleet ihana ja kiva pohja taas jaksaa yrittää kasvatusta. Kaikki meni niiden kanssa niin hyvin, paitsi ehkä DNA testit, mutta tästä syytän labraa, en lintuja. Löysin uuden labran, mihin aion laittaa nyt tämänhetkisten poikasten testit pian menemään. Otin myös poikkeuksellisesti testiä varten keskenkasvuisia sulkia, niin niissä on myös vähän verta mukana. Toivotaan että tämä antaisi luotettavamman tuloksen.
Nito on varmaan nyppinyt toista poikasta vähän. Veikkaan sen olevan stressaantunut, kun Punkki haastaa kokoajan riitaa häkin toisella puolella. Näillä kahdella ei koskaan kemiat ole kohdanneet. Aiemmin kun linnut asuivat lintuhuoneessa, Nito antoi Punkille sen verran kovasti turpaa että jouduttiin eläinlääkäriin sen kanssa. Nito muutti siskolle, ettei näiden tarvitse tapella. Vaikka tästä on jo aikaa, muistavat linnut toisensa oikein hyvin ja heti syntyi tappelu vaikka kalterit olivat välissä.
Ajattelin siirtää Niton takasin siskolle ja katsoa pärjääkö emo yksin poikasten kanssa. Voin niitä myös avustusruokkia jos vaikuttaa siltä, että emo ei yksin jaksa niitä hoitaa. Pahimmassa tapauksessa joutuu ne käsinruokkimaan loppuun, mutta onneksi poikaset ovat jo sen verran isoja, että ovat seksuaalisesti leimaantuneet lintuihin, joten käsinruokinnan haittapuolet jää pienemmiksi. Halusin nyt kuitenkin tämän tähän avata, mikäli tilanne tähän menee. Tarkoitus olisi saada hopeasta poikasesta kasvatukseen lintu, ja poikasena nypityt linnut herkästi nyppivät myös omia poikasiaan, enkä tahdo tähän kierteeseen.
Olen myös suunnitellut aviaarion laajentamista taas. Suunnitelmissa olisi lisätä yksi 1x1m kulmapala häkkiin. Tämän ajattelin kiinnittää niin, että voin laittaa väliseinän tähän osuuteen ja erottaa sen pesityshäkiksi myöhemmin kun on tarve. Pesinnän jälkeen seinän voi taas poistaa ja yhdistää aviaarion isoksi kokonaisuudeksi. Tällöin linnuilla olisi kolme neliötä häkkinä, mistä ne tietysti pääsevät joka päivä vapaaksi lentelemään. En vaan koskaan koe, että niillä olisi tarpeeksi tilaa. Mikään ei riitä…
Miksi en myy lintua?
Minulle on tullut ja tulee jatkuvasti kyselyitä poikasista. Useimmat niistä ovat ihmisiltä, jotka eivät ole esim. ottaneet selvää onko poikasia edes tarjolla, tai jotka eivät muuten vain ole ottaneet asioista selvää. Minulta kysytään jatkuvasti omien lintujeni myymistä ja poikaskyselyitä epämääräisiin paikkoihin. Kyselyihin joihin ei olla vaivauduttu edes kertomaan tulevasta kodista yhtään mitään, en vastaa enää mitään. Yritän usein kuitenkin kysyä millaiseen kotiin lintu pääsisi, jotta tietäisin enemmän ja osaisin myös auttaa tulevaa ostajaa tekemään parempia valintoja.
Lähes aina puutteita on häkin koon kanssa. Vaikka kuinka lintu saisi olla vapaana, häkin tulee täyttää edes minimivaatimukset. Miten voisin kutsua itseäni eettiseksi ja vastuulliseksi kasvattajaksi, jos en edes välittäisi mihin poikaset myyn? Koen tärkeäksi tehtäväni neuvoa uusia ja toki vanhojakin lemmikkilintuharrastajia paremmalle polulle harrastuksen kanssa. Vaikka eletään jo vuotta 2026, suurin osa lemmikkilinnuista elää aivan liian pienissä tiloissa. Minimimitat ovat kuitenkin tehty mukaan ottaen sen, että lintu saa olla vapaana monta tuntia päivässä. Olen tehnyt kotisivuilleni kätevän laskurin, jonka avulla voit laskea häkkisi pinta-alan ja laskuri näyttää montako ja mitä lajia häkkiin saa minimien puitteissa laittaa. Toki aina isompi häkki on parempi. Linkki laskuriin tässä.
Minulta kysytään myös todella usein jo valmiiksi käsikesyjä lintuja. Käsikesyllä oletan ihmisten haluavan lintuja, jotka uskaltavat tulla kädelle kun sen ojentaa lintua kohti, tai että lintuja voi silitellä/rapsutella. Itse suosin emojen ruokkimia poikasia, jotka eivät luontaisesti ole käsikesyjä. Meillä poikaset tottuvat arjen ääniin ja ihmisiin ja niillä on hyvä parviesimerkki näyttämässä jo pienestä lähtien, ettei ihmistä tarvitse pelätä. Niillä on hyvät lähtökohdat kesyyntyä nopeasti, mutta linnulta ei koskaan saa olettaa että se kesyyntyy rapsuteltavaksi asti. Kaikki linnut eivät välttämättä koskaan kesynny, oli niillä miten hyvät lähtökohdat tahansa. Käsinruokitut linnut usein leimaantuvat ihmiseen jo ihan pienestä lähtien ja ovat sen tähden lähes aina käsikesyjä. Käsinruokinnalla on kuitenkin omat haittavaikutukset, enkä sitä tee, ellei poikasen henki ole vaarassa. Mitä olen kasvattien uusilta omistajilta kuullut, ovat poikaset kuitenkin aina kesyyntyneet nopeasti, tulevat kädelle hirssin perässä ja viettävät aikaa omistajan kanssa.
Haluan aina tehdä selväksi uusille omistajille, että lintuni eivät ole käsinruokittuja, joten eivät välttämättä ole myöskään käsikesyjä heti uuteen kotiin muuttaessa. Haluan myös tehdä selväksi, että omistaja ymmärtää, että lintu ei välttämättä kesyynny koskaan. Toki hyvällä huolenpidolla ja kohtelulla, se kyllä todennäköisesti kesyyntyy. Omat maailmalle lähteneet poikaset ovat kaikki kesyyntyneet nopeasti, mikä kielii myös hyvästä kohtelusta. Hyvien kotien löytäminen onkin todella vaikeaa, ja pidän poikaset itselläni niin kauan, kunnes löydän omasta mielestäni tarpeeksi hyvän kodin niille. Loppujen lopuksi, en tietääkseni vaadi edes paljoa, mutta silti saan käännyttää useita kyselyitä päivässä jo pois, koska lähtökohdat ovat niin huonot.
Tahdon vain:
Tarpeeksi ison häkin linnulle
Lajiseuraa linnulle
Lintulampun
Ymmärryksen, ettei lintu välttämättä kesyynny/ole kesy heti kotia vaihtaessa
Jos et pysty täyttämään edes näitä perustarpeita, en voi sinulle lintua myydä.
DNA testin tulokset
Lähetin testit kuukausi sitten uuteen labraan, koska edellinen mitä käytin on lopettanut. Kyselin kahdesti niiden perään kun luvattiin 72 tunnin kuluessa tuloksia testien saapumisesta. Ensin kyselin onko edes tullut perille, ja odottelun jälkeen sanoivat että tulivat perille jo 1. joulukuuta. Sitten odottelin taas. Kolme päivää oli jo mennyt reilusti yli ja kysyin taas ja vihdoin sain tulokset. En oikein tiedä voiko näihin luottaa, koska kyseinen firma ei nyt antanut kovin vakuuttavaa kuvaa itsestään ja lintu jota itse olisin värien perusteella veikannut naaraaksi, onkin koiras. Mahdotontahan se ei ole, mutta todennäköisyys että Naamah kantaa helmiäistä ja kanelia on aika pieni. Suunnitelmat meni vähän sekaisin. Laitan nyt poikasten sivulle niiden sukupuolet noiden testitulosten mukaan, mutta en välttämättä itse allekirjoita niitä 100% varmuudella.
Tulokset:
TeraNymphicus’s First Sinner – Ei testiä, olin niin varma sen sukupuolesta että olisi naaras.
TeraNymphicus’s Second sentinel – Naaras
TeraNymphicus’s Unraveled – Naaras
TeraNymphicus’s Fourth chorus – Koiras
TeraNymphicus’s Moorwing – Koiras
TeraNymphicus’s Last judge – Koiras. Tätä veikkasin itse naaraaksi, ja siksi sen päätin jo pitää, mutta nyt pitää miettiä uudelleen.
