Miksi en myy lintua?
Minulle on tullut ja tulee jatkuvasti kyselyitä poikasista. Useimmat niistä ovat ihmisiltä, jotka eivät ole esim. ottaneet selvää onko poikasia edes tarjolla, tai jotka eivät muuten vain ole ottaneet asioista selvää. Minulta kysytään jatkuvasti omien lintujeni myymistä ja poikaskyselyitä epämääräisiin paikkoihin. Kyselyihin joihin ei olla vaivauduttu edes kertomaan tulevasta kodista yhtään mitään, en vastaa enää mitään. Yritän usein kuitenkin kysyä millaiseen kotiin lintu pääsisi, jotta tietäisin enemmän ja osaisin myös auttaa tulevaa ostajaa tekemään parempia valintoja.
Lähes aina puutteita on häkin koon kanssa. Vaikka kuinka lintu saisi olla vapaana, häkin tulee täyttää edes minimivaatimukset. Miten voisin kutsua itseäni eettiseksi ja vastuulliseksi kasvattajaksi, jos en edes välittäisi mihin poikaset myyn? Koen tärkeäksi tehtäväni neuvoa uusia ja toki vanhojakin lemmikkilintuharrastajia paremmalle polulle harrastuksen kanssa. Vaikka eletään jo vuotta 2026, suurin osa lemmikkilinnuista elää aivan liian pienissä tiloissa. Minimimitat ovat kuitenkin tehty mukaan ottaen sen, että lintu saa olla vapaana monta tuntia päivässä. Olen tehnyt kotisivuilleni kätevän laskurin, jonka avulla voit laskea häkkisi pinta-alan ja laskuri näyttää montako ja mitä lajia häkkiin saa minimien puitteissa laittaa. Toki aina isompi häkki on parempi. Linkki laskuriin tässä.
Minulta kysytään myös todella usein jo valmiiksi käsikesyjä lintuja. Käsikesyllä oletan ihmisten haluavan lintuja, jotka uskaltavat tulla kädelle kun sen ojentaa lintua kohti, tai että lintuja voi silitellä/rapsutella. Itse suosin emojen ruokkimia poikasia, jotka eivät luontaisesti ole käsikesyjä. Meillä poikaset tottuvat arjen ääniin ja ihmisiin ja niillä on hyvä parviesimerkki näyttämässä jo pienestä lähtien, ettei ihmistä tarvitse pelätä. Niillä on hyvät lähtökohdat kesyyntyä nopeasti, mutta linnulta ei koskaan saa olettaa että se kesyyntyy rapsuteltavaksi asti. Kaikki linnut eivät välttämättä koskaan kesynny, oli niillä miten hyvät lähtökohdat tahansa. Käsinruokitut linnut usein leimaantuvat ihmiseen jo ihan pienestä lähtien ja ovat sen tähden lähes aina käsikesyjä. Käsinruokinnalla on kuitenkin omat haittavaikutukset, enkä sitä tee, ellei poikasen henki ole vaarassa. Mitä olen kasvattien uusilta omistajilta kuullut, ovat poikaset kuitenkin aina kesyyntyneet nopeasti, tulevat kädelle hirssin perässä ja viettävät aikaa omistajan kanssa.
Haluan aina tehdä selväksi uusille omistajille, että lintuni eivät ole käsinruokittuja, joten eivät välttämättä ole myöskään käsikesyjä heti uuteen kotiin muuttaessa. Haluan myös tehdä selväksi, että omistaja ymmärtää, että lintu ei välttämättä kesyynny koskaan. Toki hyvällä huolenpidolla ja kohtelulla, se kyllä todennäköisesti kesyyntyy. Omat maailmalle lähteneet poikaset ovat kaikki kesyyntyneet nopeasti, mikä kielii myös hyvästä kohtelusta. Hyvien kotien löytäminen onkin todella vaikeaa, ja pidän poikaset itselläni niin kauan, kunnes löydän omasta mielestäni tarpeeksi hyvän kodin niille. Loppujen lopuksi, en tietääkseni vaadi edes paljoa, mutta silti saan käännyttää useita kyselyitä päivässä jo pois, koska lähtökohdat ovat niin huonot.
Tahdon vain:
Tarpeeksi ison häkin linnulle
Lajiseuraa linnulle
Lintulampun
Ymmärryksen, ettei lintu välttämättä kesyynny/ole kesy heti kotia vaihtaessa
Jos et pysty täyttämään edes näitä perustarpeita, en voi sinulle lintua myydä.
DNA testin tulokset
Lähetin testit kuukausi sitten uuteen labraan, koska edellinen mitä käytin on lopettanut. Kyselin kahdesti niiden perään kun luvattiin 72 tunnin kuluessa tuloksia testien saapumisesta. Ensin kyselin onko edes tullut perille, ja odottelun jälkeen sanoivat että tulivat perille jo 1. joulukuuta. Sitten odottelin taas. Kolme päivää oli jo mennyt reilusti yli ja kysyin taas ja vihdoin sain tulokset. En oikein tiedä voiko näihin luottaa, koska kyseinen firma ei nyt antanut kovin vakuuttavaa kuvaa itsestään ja lintu jota itse olisin värien perusteella veikannut naaraaksi, onkin koiras. Mahdotontahan se ei ole, mutta todennäköisyys että Naamah kantaa helmiäistä ja kanelia on aika pieni. Suunnitelmat meni vähän sekaisin. Laitan nyt poikasten sivulle niiden sukupuolet noiden testitulosten mukaan, mutta en välttämättä itse allekirjoita niitä 100% varmuudella.
Tulokset:
TeraNymphicus’s First Sinner – Ei testiä, olin niin varma sen sukupuolesta että olisi naaras.
TeraNymphicus’s Second sentinel – Naaras
TeraNymphicus’s Unraveled – Naaras
TeraNymphicus’s Fourth chorus – Koiras
TeraNymphicus’s Moorwing – Koiras
TeraNymphicus’s Last judge – Koiras. Tätä veikkasin itse naaraaksi, ja siksi sen päätin jo pitää, mutta nyt pitää miettiä uudelleen.
Paluumuuttajat
Sisko selaili toria ja huomasi siellä ilmoituksen missä oli käytetty minun ottamia kuvia. Myynnissä oli kaksi neitokakadua, harmaa ja valkokasvo, jotka olivat 1 vuotiaita, mutta silti muka kolme kertaa pesineitä. Ilmiannoin ilmoituksen kun siinä kuitenkin käyettiin minun ottamia kuvia ilman lupaa. Ilmoitus poistui mutta tuli takasin ilman minun kuvia. Hetken pohdiskelin ja katselin, että ovat kyllä samannäköiset linnut kun mitä kuvissani oli, eli Wolnir ja Terttu. Olin myynyt parin mukamas hyvään kotiin, missä ne pääsisivät vielä pesimään, koska Wolnir kantaa kuitenkin harvinaisempaa pastellikasvoa ja toivoin, että pari saisi hyvän kodin missä ne pääsisivät jalostukseen. Myin linnut alunperin hinnalla 150, josta otin jo 50 pois kun luvattiin hyvä koti. Nyt linnut olivat torissa hinnalla 200. Kyselin oliko varmasti kyse minun linnuista ja olihan ne. Uusi omistaja sanoi, että hänelle oli kerrottu niiden olevan 1 vuotta vanhoja ja kolme kertaa onnistuneesti pesineitä. Tämä ei ole totta, Wolnir ja Terttu ovat 4 ja 3 vuotta ja vain kerran pesineet. Uusi omistaja kertoi niiden olevan harvinaisen värisiä, tai niin hänelle oli ainakin sanottu. Linnut eivät itse ole mitenkään harvinaisen värisiä, enkä koskaan niitä niin myynytkään. Kysyin voinko ostaa linnut takaisin ja uusi omistaja nosti hintaa 250. Suostuin kuitenkin, koska halusin, että minulle rakkaat linnut eivät joudu enempää kiertoon. Oli jo tarpeeksi vaikea niistä kerran luopua. Nyt on vaan hyvin pettynyt olo itseeni ja ihmisiin ja eteenkin kuinka lintuja on törkeästi käytetty vaan rahastukseen.
Hain linnut Helsingistä vielä samana iltana. Tulin myöhään yöllä kotiin ja päästin linnut aviaarioon, tuttuun parveen. Alkuun linnut lauloivat toisilleen, aivankuin ne olisivat muistaneet toisensa. Aamulla kuitenkin heräsin siihen, että linnut tappelevat. Näytti siltä että Punkki ja Hantu olivat kumpikin iskeet silmänsä Terttuun ja Wolnir ei tästä tykännyt ja koki tarpeelliseksi pistää vastaan. Tappelu yltyi vaan pahemmaksi ja kohdistui kaikkiin lintuihin, jopa parven vanhimpiin, jotka eivät pysty edes kunnolla puolustautumaan. Erotin linnut ja vein ne testiksi siskon isompaan aviaarioon. Siellä on vaan jo hyvin pariutuneita lintuja, joita Wolnir ei ainakaan toistaiseksi ole kokenut uhaksi. Harmittaa suuresti jos en pysty lintuja itse pitämään, mutta ainakin ne asuvat hyvin lähellä ja ovat varmasti hyvässä paikassa. Kunhan tuosta kotiutuvat, niin pääsevät vielä toivottavasti pesimäänkin. Tärkeintä kuitenkin on, että ne ovat turvassa ja varmasti hyvässä hoidossa.
DNA testit ja suunnitelmia
Sain juuri aviaarion päivitettyä. Nyt se on metrin syvä ja kaksi metriä leveä. Pesityshäkkikin löysi ihan hyvän paikan, mutta en malta odottaa että sen saa purettua taas ja saan vähän enemmän tilaa. Suunnitelmissa oli kuitenkin näiden poikasten jälkeen kokeilla toista paria. Jos niillä onnistaa, annetaan niiden pesiä, mutta jos ei, niin pesityshäkki menee taas hetkeksi varastoon. Sitten odotellaan mahdollisesti että Emberin poikasista joku kasvaa ja sille löytyy sopiva puoliso, tai Ember pääsee ehkä vielä toisen kerran pesimään Naamahin kanssa, mutta sitä katsotaan sitten paljon myöhemmin. Ember ja Naamah ovat tehneet niin hurjan hienoa työtä näiden poikasten kanssa. Ne kasvoivat ennätysvauhtia ja niitä on peräti kuusi. Kukaan ei jäänyt vähääkään ilman huolenpitoa. Olin jo valmis avustusruokkimaan jos olisi tarve, mutta ei todellakaan ollut.
Laitoin poikasista DNA testit eilen postiin. Juuri sopivasti kerkesin, sillä yksi poikasista päätti lähteä pesästä. Olisi ollut kurjaa joutua nappaamaan se häkistä, kun ottaa vain nätisti pesästä. Vanha labra jota käytin ennen, ei ole enää toiminnassa, joten DNA testit menivät muualle. En ole ennen käyttänyt tätä labraa, mutta höyhenten lähettäminen ja tuloksien saaminen on kuitenkin samanlainen. Toivotaan että se tosiaan toimii.
Toiveena olisi pystyä jatkamaan kasvatusta, mutta paljon pienemmässä mittakaavassa. En tahdo isoa hienoa lintuhuonetta vaan että voin unohtaa linnut sinne ja antaa niiden villiintyä. Niistä on paljon enemmän iloa kun saan olla niiden kanssa. Undulaatit jouduin poistamaan kasvatuksesta kun niille ei alunperin olisi ollut tilaa. En usko, että otan niitä takaisin, mutta saa nähdä mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Nyt keskityn siihen mitä tässä on, enkä suunnittele liian suuria.
Tästä poikueesta jää kotiin nuorimmainen, todennäköisesti naaras. TeraNymphicus’s Last judge, eli nykyisin nimellä Fay. Mietin vielä pidänkö vielä toisen, mutta haluan saada DNA testien tulokset ennenkuin päätän. Ensimmäiselle poikaselle on jo koti tiedossa., eli jää ainakin kaksi valkokasvoa ja yksi pastellikasvo kotia etsimään.
Poikasia ja päivityksiä
En ole taas hetkeen päivitellyt tänne mitään, koska olin jo luovuttanut kasvatuksen suhteen. Kovasti pohdin ja mietin pystynkö enää hommaan, kun menetyksiä on niin paljon. Ember ja Naamah olivat kovin innossaan ja tosissaan pesäleikeistä, että päätin antaa niille mahdollisuuden. Tiedän hyvin, ettei kahta resessiiviä väriä olisi ideaalia pesittää keskenään, mutta koska linnut olivat keskenään pariutuneet ja ovat luonteeltaan kultaisia lintuja. Niillä olisi paljon potentiaalia lemmikeiksi. Olen myös hyvin yllättynyt, että munia tuli kuusi ja kaikki niistä kuoriutui. Ensikertalaisiksi emoiksi kumpikin on hoitanut tehtävän todella tunnollisesti. Nuorin kuoriutui monta päivää myöhässä, toivotaan ettei se jää isompien jalkoihin. Päivittelen lisää poikasista kunhan ne tuosta vähän kasvavat.
Päivittelin myös kotisivuja. Päivitin logon uuteen, päivitin kuvia ja tietoja linnuista, lintuhuoneesta ja kasvatuksesta ylipäätään. Undulaatit ovat poistuneet kokonaan kasvatuksesta. Tällä hetkellä kasvatus on ja tulee olemaan todella pienimuotoista. Alla vielä kuva tämänhetkiseen poikueen vanhemmista. Poikasista kaksi on pastellikasvoja ja loput valkokasvoja.
Vuosi vaihtuu
Sivuston päivittäminen on taas vähän jäänyt, varsinkin kun jätin kasvatuksenkin. Se on sinänsä ollut yksi parhaimmista päätöksistä pitkään aikaan. Nykyään minulla on muutama neitokakadu, kaksi harmaapapukaijaa ja uutena tulokkaana meille tuli seeprapeippoja. Peipot ovat olleet unelma jo kauan, mutta epäröin niiden yhdistämistä isoon lintuhuoneeseen ison neitokakadu- ja undulaattiparven kanssa. Nyt niillä on tilaa omalle häkille ja ne ovat vapaana valvotusten muiden lintujen kanssa. Ruusukakadut asuvat edelleen ystävälläni Itävallassa. Tahdon ruusukakadut vielä joku päivä takaisin, kunhan kotiini vaan mahtuisi ja niille saisi hyvän ison häkin mahtumaan. Minulle palautui myös yksi kasvateistani, ja päätin pitää sen vielä itselläni, mutta enempää en neitokakaduja tänne ajatellut ottaa.
Tällä hetkellä linnut asuvat olohuoneessa, missä minun tietokoneenikin on, eli vietän aikaa täällä eniten. Linnut ovat kesyyntyneet huomattavasti, kun vietän niiden kanssa päivät pitkät yhdessä. Vaikka lintuni olivat tottuneet asumaan isossa huoneessa aina vapaana, ja joutuivat nykyään tyytyä häkkiin, ne saavat silti olla vapaana lähes koko päivän. Pyrin saamaan ne häkkiin ennen kuin valot menevät kiinni. Eli ne käyvät nukkumassa ja syömässä häkissä. Siirtymä on ollut helppoa linnuille, ne omaksuivat häkin turvapaikakseen nopeasti. Onneksi vuodenvaihteessa neitokakadut saavat itselleen aviaarion, niin oloni vähän helpottuu jos en pääsisikään päästämään niitä joka aamu heti vapaaksi. Nautin linnuistani paljon enemmän näin, minkä takia en pysty sanomaan vielä, aionko ollenkaan palata enää kasvattamiseen. Aion pitää sivuni kuitenkin pystyssä, koska se sisältää paljon tärkeää tietoa, ja koen silti tärkeäksi tiedon jakamisen. Vastaan edelleen lintuharrastukseen liittyviin kysymyksiin mielelläni ja olen tukena kasvattien omistajille aina. Olen myös aina sitoutunut ottamaan kasvattini takaisin jos sille on tarve tulevaisuudessa, oli syy mikä tahansa.
Toivottavasti uusi vuosi tuo mukanaan paljon hyvää.