Blogi

Home / Blogi

Uudet orret!

  25.11.2020

Tässä on taas käynyt kaikenlaista, ei mitään suurempia. Uuteen kotiin muuttivat I-poikueen vanhin eli TeraNymphicus’s Descending dark ja sen mukana meni palautunut D-poikueen poikanen TeraNymphicus’s Dark soul. Linnut pääsivät todella lupaavaan kotiin. Näin kaikki I-poikueen poikaset lensivät pesästä, kova ikävä niitä tulee. Käsinruokittuna poikueena niihin kiintyi vielä lujemmin, kun sai olla niiden kanssa tekemisissä joka päivä ja öitä valvoin niiden takia. Seuraavaksi kotia tulee etsimään J-poikueen nuorempi poikanen eli nimeltään TeraNymphicus’s Judgement day. Vanhemman poikasen DNA testi tuli ja miten ollakaan, se on naaras! Juuri mitä toivoin. Aion siis pitää sen itse ja toivon siitä vielä puolisoa Nitolle. Poikanen sai nimekseen Friede. Pitää mennä teemalla kun Nitolle puolisoa etsin. Olen niin iloinen, että saan pitää sen, sillä se on todella kaunis ja lupaava lintu ja niin hyvää onnea, että kaksi heterotsygoottista valkokasvoa vanhempaa periyttää visuaalisen valkokasvon. Olen vain niin iloinen tästä linnusta.

j12

Sain myös Descending Darkin ja Dark soulin uudelta omistajalta uudet orret linnuille. Oli niin kiva saada turvallisesta paikasta ja luvalla leikatut oksat linnuille. Eilen poistin vanhat kepit ja pistin uudet tilalle. Edelliset olivat jo niin kuivia, jyrsittyjä ja kirjaimellisesti paskasia, että oli aika jo vaihtaa. Uusia orsia tuli vanhojen tilalle paljon vähemmän, mutta näillä oli niin paljon kokoa, että ne riittivät hyvin. Linnut olivat aika järkyttyneitä kun irrottelin orsia niiden huoneessa, mutta tottuivat nopeasti uuteen järjestykseen sen ollessa valmis. 

Tänään myös koin sydämenpysähdyksen, kuin Sen’un oli onnistunut saamaan päänsä pesityshäkin oven ja seinän väliin. Se oli pudonnut ensimmäisen saranan kohdalle ja oli jumissa siinä. En ymmärrä miten se oli onnistunut, mutta en enää uskalla pitää häkin ovea auki jos en ole paikalla. Sain Sen’unin pois helposti nostmalla sitä vain ylöspäin kunnes se vapautui. Se oli hetken varmaan siinä jo räpistellyt kun oli niin väsynyt. Onneksi ei käynyt pahemmin, mutta tarkkana saa olla näiden kanssa. 

Friede

Kynsihuoltoa

  17.11.2020

Sain hetki sitten sähköpostin, jossa pyydettiin apua linnun kynsien leikkuussa. Omistaja ei uskaltanut käsitellä lintua itse, koska se on jo aiemmin pudottanut pyrstösulat kiinnioton yhteydessä. Sovittiin, että menen paikalle auttamaan. Paikan päällä huomasin myös, että oli monen monta muuta asiaa joissa oli parantamisen varaa, mutta onneksi omistaja oli hyvin avoin ja otti tietoa vastaan. Linnulle hankittiin lintulamppu ja se sai uusia virikkeitä, hiekkapaperiorret poistettiin ja sai vielä seepiansuomun auttamaan sulkien kasvamiseen. Huomasin että lintu nyppii itseään, sen siiven alapinnat, kainalot ja yläperä olivat aivan kaljuja. Mutta lintu on todennäköisesti tehnyt sitä koko ikänsä. Linnulla oli taustallaan kuitenkin jo historiaa ja sen puoliso on menehtynyt ja se on asunut huonommissakin oloissa. Häkistä ulos se ei suostu tulemaan eikä mahdu nykyisessä häkissä lentämäänkään. Muutama kynsi oli aivan järkyttävän pitkiä ja linnun jalan ote orresta oli todella huono. Se kuulemma putoili orrelta toisinaan. Ei auttanut muu kuin ottaa lintu kiinni ja leikata pitkät kynnet. Otin varmuuden vuoksi mukaan pulveria jolla voi pysäyttää vuodon, jos suoni olisi päässyt kasvamaan pitkälle, sitä ei onneksi tarvittu kuitenkaan. Sain kynnet hyvin leikattua sopivan pituisiksi. Linnulla oli myös avonainen rengas, joka oli aivan liian löysällä sen jalassa ja pääsi “nilkan” (tarsometatarsus) yli sen sääreen asti. Pelkäsin että rengas voisi jäädä ikävästi jumiin sen nilkkaan, joten oli parempi poistaa tuo rengas. Sain sen onneksi helposti ja nopeasti irti. Kävin myös linnun muuten läpi, se vaikutti terveeltä ja eikä ollut edes ylipainoinen vaikka ei se kauheammin ole päässyt lentämään. Kyllä se vähän puraisi peukalosta juuri kun olin laittamassa sen takaisin häkkiin, oli varmasti ansaittu. Lintu saatiin kuitenkin hoidettua ja jäi hyvä mieli että pääsi auttamaan.

Valkokurkkurosella Papu jonka kynsiä kävin vähän lyhentämässä

Mitähän muuta täällä on tapahtunut. I-poikueen nuorin lapsi, eli TeraNymphicus’s vengeful spirit pääsi uuteen kotiinsa hetki sitten ja on kotiutunut hyvin. Rapsutukset jo kelpaavat. Kielii hyvästä kohtelusta ja hoidosta. Olen todella iloinen omistajan ja linnun puolesta.

DNA testit pääsivät perille ja nuorempi J-poikanen osottautui naaraaksi. Vielä kovin toivon, että tuo valkokasvoinen olisi naaras, niin voisin pitää sen mahdollisesti Nitolle puolisoksi. Nyt kuumeisena odotan sähköpostia, että DNA testi on tehty. J-poikaset saivat muuten nimensä! Päätin nyt palata takaisin kirjaimiin, eli J-poikueen poikasten nimet alkavat J kirjaimella. Vanhempi poikanen on renkaassa numeroltaan 007, joten ajattelin, että sen täytyy olla jotenkin aiheeseen sopiva ja kuitenkin nykyaikainen. Päädyin nimeämään sen Justice warrior, koska pohdin Social Justice Warrior termiä, mutta koska nimi alkaa J:llä, niin jätin social sanan pois. Kuitenkin sopiva nimi 007 linnulle. Nuorempi poikanen on aina ollut tuimempi kahdesta, ja siitä tuli vaan niin mieleen kuinka tuomitseva se on, joten sen nimeksi tuli Judgement day. Uusimmat kuvat niistä siis tässä!

TeraNymphicus's Justice warrior
TeraNymphicus's Judgement day

Poikaset pesästä

  3.11.2020

J-poikueen poikaset lähtivät pesästä ihan hetki sitten. Päästin ne heti pesityshäkistä ulos opettelemaan elämää parvessa. Vauvat ovat todella kauniita ja eivät välitä vaikka ihan vierestä menee. Vielä hakevat tuota lentämisen jaloa taitoa. Kyllä se sieltä vielä.

Pesityshäkin vapauduttua, kaikki yrittivät sinne vaikka sulkasadotkin ovat kesken, tai ovat pesineet jo hetkittäin. Eivät millään saa tarpeeksi. Pitää nyt katsoa ketkä sinne pääsee yrittämään jos kukaan nyt ihan heti. Tahtoisin saada pesäkameran sinne asennettua taas.

I-poikasista nuorin lähtee näillä näkymin tällä viikolla uuteen kotiinsa. Niin ne vaan lentävät maailmalle, kieltämättä kova pala purtavaksi niistä luopuminen, itse olen ne ruokkinut ja hoitanut ja niistä tullut sen takia niin tärkeitä ja ihania. Poikaset ovat myös niin kesyjä, ettei niistä voi olla tykkämättä. Poikueen vanhin poikanen muuttaa D-poikueen vanhimman kanssa vielä uuteen kotiin lähiaikoina. Sitten vielä katsotaan miten J-poikasten käy. Jos valkokasvoinen kasvaa hienoksi ja olisi sukupuoleltaan naaras, niin se voisi sopia Nitolle puolisoksi, mutta DNA-testit ovat vieläkin maailmalla niin saa nähdä.

J-poikaset

Uusi tulokas

  27.10.2020

Edellisessä postauksessa taisin jo mainita, kuinka odottelen erään poikueen DNA-testien tuloksia, jotta saisin tietää saanko sieltä itselleni toivomani linnun. Kuinka ollakaan, siellä oli 3 koirasta josta sain ensimmäisenä valita mieleiseni. Lintu matkusti eilen Oulusta asti tänne Tampereelle ja pääsi heti parveen tutustumaan. Vähän järkyttynyt muutosta, mutta näyttää rentoutuvan ja tottuvan ympäristöön. Tulokas on nimeltään Sen’un ja se on siis valkokasvo-harlekiini koiras. Toivon siitä mahdollista puolisoa Thlaylille tai sen joskus tulevalle lapselle, saa nähdä miten suunnitelmat toimivat. Sen’un on todella kaunis lintu ja se on ihan kivan kokoinen valkokasvoksi, joilla on vähän ongelmaa jäädä pieniksi. Se on vielä vasta poikanen, joten uskon että siitä tulee vielä upeampi kunhan se vähän kasvaa. Tässä muutama kuva uutukaisesta. 

Laitoin myös J-poikueen DNA testit eilen postiin. Toivotaan ettei mene kolmea viikkoa testin perille pääsemiseen tällä kertaa. Poikaset ovat kyllä kasvaneet hyvin ja ovat todella kauniita yksilöitä. En malta odottaa että ne tulevat pesästä ja pääsen seuraamaan niitä aktiivisemmin. Tässä tuoreimmat kuvat niistä

J1
J2

Hyvät kuulumiset

  21.10.2020

Viime teksti oli suhteellisen raskas, mutta nyt on vihdoin jotain hyvääkin sanottavaa. Vaikka parven harvennus sattuukin, niin olen todella iloinen millaisiin koteihin lintuja on päässyt. Kaiji muutti samanikäisen linnun seuraksi. Hiro lähtee vähän myöhemmin toiselle vanhalle linnulle seuraksi. Firekeeper taas muutti yksinäiselle undulaatille kaveriksi ja on kuulemma auttanut sitä myös kesyyntymään. Myös I-poikueen keskimmäinen poikanen muutti uuteen kotiinsa, nimekseen se sai Chico ja hän on kotiutunut oikein hyvin. Kuulemma nauttii rapsutuksista ja viettää aikaa ihmisten seurassa hyvin. Tosin onhan se käsinruokittu, niin sillä on hyvät edellytykset. I-poikueen vanhin poikanen muuttaa minulle palautuneen D-poikueen poikasen kanssa uuteen kotiin näillänäkymin jo ensiviikolla. Nyt mitä todennäköisimmin etsin nuorimmalle poikaselle kodin vielä. Mutta se on ainut poikasista joka edelleen kerjää ruokaa ja on hiukan muita laihempi, joten ruokin sitä vielä iltaisin.

J-poikueen poikaset ovat kasvaneet kauniisti ja niillä on jo upeat töyhtöt! Ne olivat poikasista ehkä kaikista sotkuisimmat niiden ollessa ihan pieniä, mutta nyt ikää tullessa ne ovat oppineet vähän siistimmiksi. Seurailen vielä miten hieno tuosta valkokasvoisesta syntyy, josko pidän sen itselläni vai päätyykö se etsimään kotia. Lähetän poikasten DNA-testit ensiviikolla jo labraan ja toivotaan, että ne pääsevät perille nopeasti. Viimeksi kesti yli kaksi viikkoa testien päästä edes perille.

J1 poikanen
J2 poikanen

Sain myös vihdoin haluamani uutiset. DNA testit tulivat poikasista, joista olen haaveillut itselleni yhtä. Mikä parasta, kolme koirasta josta valita. Sain myös valita ensimmäisenä poikasista itselleni sopivimman. Nyt en millään malta että poika pääsee tänne asti. Toivoisin siitä puolisoa Thlaylille. Nimeksi olen pohtinut antaa Sen’un.

Sen’un tulee kasvattajalta jonne G-poikueen nuorempi poikanen muutti ja sai nimekseen Sia. Hän kasvattaa pienimuotoisesti neitokakaduja Oulun seudulla nimellä RoyalGrowl.

En millään malttaisi odottaa pojan tulevan kotiin. Sitten sopii vielä toivoa että se onnistuu pariutumaan Thlaylin kanssa. Ainakin Thlayli on kiinnostunut harlekiini koiraista ja Thlayli itse on vielä vailla puolisoa. Toivotaan parasta!

Kuvan ottanut Ilpo Ojala

Raskaita päätöksiä

  6.10.2020

Tässä on taas kaikenlaista ollut mielen päällä. Lintujen tilat, ruusut, koira, lintujen määrä ja kaikki tällainen. Jouduin tekemään päätöksen, että luovun koirasta. Mensis (koira) on jo pidempään kärsinyt allergisesta kutinasta ja se vaikuttaa jo sen käytökseenkin. Mitään muuta syytä ei oikein ole löytynyt kun linnuista tuleva pöly, koska sen määrä on talossa niin suuri. En millään jaksa selittää erikseen kaikesta mitä ollaan yritetty jo ja kuinka hankalaa sen kanssa eläminen nykyään on. Keskitytään lintuihin.

Yksi eniten kuormittavista asioista tällä hetkellä ovat ruusukakadut. Poden todella huonoa omatuntoa niiden pitämisestä häkissä, sillä niitä voi pitää vain valvotusten vapaana ja kun olen yksin kotona. Erwin on vaaraksi pienille linnuille ja muille ihmisille talossa. Se on hormoneistaan niin sekasin ja käy helposti kiinni ja tähtää aina naamaan. Yksin jos asuisin, pitäisin ruusut vapaana olohuoneessa, kuten ennen tein, mutta nyt tilanne on toinen, enkä enää voi. Olen miettinyt, josko niille olisi parempi, jos luovuttaisin ne parempaan kotiin. Tässä on kuitenkin niin iso riski, että vähintään Erwin päätyy kiertoon, se on todella raskas lintu omistaa. Sitä ei rapsutella, sitä ei voi lähestyä miten vain, se käy päälle varoittamatta ihan yhtäkkiä, se on vaaraksi myös muille pienemmille linnuille samassa tilassa. Erwin on kaikesta ongelmistaan huolimatta minulle niin tärkeä ja rakas, että ajatus sen joutumisesta kiertoon sattuu. Se ansaitsee vaan kaikkea hyvää, ihan kuten Jiyuukin. Se taas on käynyt jo monessa kodissa, se on todella ujo ja silläkin on omat ongelmansa. En tahdo näitä lintuja kiertoon tai mitenkään huonoon kotiin. Yhtenä vaihtoehtona mietin jo Erwinin lopettamista, koska se ei tulisi siitä kärsimään. Jiyuu on taas niin kiltti luonteeltaan, että sen uskaltaisin vielä luovuttaa uuteen kotiin. Mutta pelkkä ajatus lopettamisesta sattuu jo niin syvälle sieluun enkä pysty olemaan mitenkäänpäin itseni kanssa jos niin tekisin. Nyt olen siis niin jumissa näiden kanssa. Viimeisenä vaihtoehtona juuri pidän sitä, jos muuttaisin omilleni ja ottaisin ruusut olohuoneeseen taas kanssani. Mutta nämä asiat vievät aikaa ja eivät tapahdu niin helposti. Tässä on kaikkea muutakin elämässä joka vaikeuttaa näiden suunnitelmien toteuttamista.

Näin kun sitä katsoo, ei se näytä mitenkään pahalta. Eikä se paha koskaan ole ollutkaan, hyvin vaikea ja monimutkainen vain. Ei meistä kukaan ole täydellinen, et sinä enkä minä.

Sitten tässä asunnossa harmittaa tuo lintujen tila. No eihän se tila muuten huono ole, mutta ruusujen häkki vie ison osan huoneesta joka on pieniltä linnuilta pois. Parveni koko on päässyt hieman kasvamaan, koska olen viimein saanut hyviä jalostuslintuja käsiini. Kaikista linnuistani ei ole jalostukseen, enkä sitä aikoinaan ajatellut, kun en tiennyt omistautuvani lintujen kasvatukselle näin suuressa määrin. Tahtoisin linnuille lisää tilaa ja myös pohdin, josko pitäisi vain harventaa parvea miten pystyn. Minulla on muutama lintu, joista ei ole jalostukseen iän tai muiden piirteiden vuoksi. Josko hiljalleen etsisin kodin muutamalle vanhemmalle linnulle, vaikka kaikista luopuminen tekee niin kipeää. Olen äärimmäisen huono luopumaan tärkeistä asioista ja lintuni ovat minulle kaikkeni. Tilanne on siis kaikin puolin niin surkea ja menen taas oman jaksamisen rajoilla ja pelkään että romahdan taas alas. Burnoutin kokeneena en tahdo sitä enää uudelleen tapahtuvan, se vaikutti niin vahvasti myös kykyyni pitää huolta linnuistani. Käsinruokittuihin poikasiin niin vaan kiintyy paljon vahvemmin, olenhan ne itse kasvattanut. On niin vaikea edes miettiä niistä luopumista, vaikka kahdella on jo hyvä koti tiedossa. Kolmannen kohtaloa vielä mietin. Odotan myös josko yhdeltä kasvattajalta saisin linnun Thlaylille puolisoksi, sekä pesässä oleva valkokasvopoikanen voi osottautua todella upeaksi yksilöksi. En vaan voi pitää kaikkia, mutta en pysty päästämään irti. En tiedä miten olisi oikein tehdä. Alotan nyt sillä että luovun ihan vaan muutamasta vanhemmasta linnusta ja katsotaan miten elämä meitä kohtelee. Can’t have it all..

Pahoittelen sekavaa tekstiä, kirjoitan tätä niin hirveässä tunneryöpyssä ja itku silmässä.