Blogi

Home / Blogi

Parven vahvistusta

  20.6.2020

Hetki taas vierähtänyt edellisestä postauksesta, mutta nyt on taas uutta asiaa! Kauan odotettu Nito, eli Artick’sMercury, muutti meille. Kuten vähän pelkäsin, ihastuin myös toiseen lintuun ja kuinka ollakkaan, se muutti tänne myös. Olen aivan rakastunut näihin uutukaisiin. Ne ovat hyvin kotiutuneet jo ja ovat todella rohkeita ja uteliaita. Nito on vaaleahko dominoiva hopea koiras ja toinen uutukainen on dominoiva hopea naaras Riddare. Riddare tarkoittaa ritaria, se sopii teemaltaan hyvin Niton kanssa ja miksei myös muun parven kanssa. Linnut tulivat siis hyvältä kasvattaja ystävältäni Villeltä. Heidän kotisivut löytää täältä.Odotan todella miten Niton sulkapuku muuttuu vielä sen kasvaessa. Hopeilla on tapana vaaleta iän myötä ja Nito on jo nyt niin vaalea. Siitä tulee vielä upea!

Ostin linnuille hetki sitten hienon juoma-astian missä on pulppuava lähde ja muutama pieni vesiputous. Olin hyvin innoissani siitä, mutta näytti siltä, että linnut vain pelkäsivät sitä eivätkä enää juoneet. Lähde piti siis poistaa ja hyvin pettynein mielin luovuin ideasta jossa on liikkuvaa vettä.

Undulaateilla on ollut pesä jo jokusen aikaa, ja olettaisin poikasten kuoriutuvan pian, jos ovat kuoriutuakseen. Mutta pesän kanssa on ollut säätöä ja yhden munan Irithyll muni lattialle ja toisen ruokakuppiin. Viisi muuta munaa osuivat pesään sentään.  En ole nähnyt sen hautovan niin aktiivisesti kuin olisin toivonut. Saa nähdä mitä tästä tulee, jos tulee.

Tähän vielä kuvat uutukaisista!

Nito
Riddare

 

Kuulumisia

  8.5.2020

Pikaiset päivitykset!

Hemwick on ollut ahkera ja muninut pesään jopa 8 kappaletta munia. Se ei tosin millään malta hautoa niitä, joten katsotaan nyt kuoriutuuko niistä mikään.

Amy voi nykyään hyvin. Se on täysin toipunut koettelemuksesta ja vihdoin uskaltautui taas kädelle syömään hirssiä. Olen niin helpottunut, että se on kunnossa taas.

Garden of Eyes, eli G-poikueen vanhin lähtee varmaan pian uuteen kotiinsa. Tämä korona tilanne on vähän pitkittänyt vauvan uuteen kotiin pääsyä, mutta olen kyllä todella ihastunut sen luonteeseen. Se on todella utelias ja rohkea. Syö myös todella hyvin tuoreita.

Hiro muutti Nestuksen kanssa siskolleni. Bright eyes järkevöityi heti ja alkoi kiinnostumaan naaraista. Ehkä jopa vähän liikaakin, koska nyt Iosefka on tehnyt pesän paperin alle huoneeseen ja muninut. Iosefkan piti muutenki tulla Nitolle pariksi kunhan se joskus tänne kotiutuu. Nito muuttaa varmaan kesäkuun tienoilla tänne. En millään malttaisi odottaa pienokaisen kotiutumista.

Tähän loppuun vielä terveiset undulaatti B-poikueen vanhimmalta, eli Keeltä.

Hoito-ohjeet

  24.4.2020

Lisäsin artikkelit osioon ”lyhyet” hoito-ohjeet lajeille joita kasvatan. Pyrin pitämään tekstin lyhyenä ja ytimeikkäänä. Toivon kaikkia kasvattiani harkitsevien lukevan lajin hoito-ohjeen ja täyttävän kaikki pakolliset kriteerit. Listaan alas vielä kriteerit ja lyhyen selityksen niistä.

Häkki on linnun turvapaikka. Lintu todennäköisesti joutuu viettämään aikaa häkissä elämänsä aikana, joten häkin tulee olla tarpeeksi suuri.

Maa- ja metsätalousministeriön minimisuositukset ovat:
Neitokakadulle 0,75m2 ja jokaista uutta yksilöä kohden 0,10m2 lisää.
Undulaatille 0,31m2 ja  jokaista uutta yksilöä kohden 0,04m2 lisää.

Nämä ovat minimit, enkä myy poikasiani minimiä pienempiin häkkeihin. Mitä suurempi häkki, sen parempi!

Linnuilla on meitä parempi näkökyky. Niiden silmät näkevät meitä nopeammin sekä ne näkevät ultraviolettivalon. Tämän takia linnuille tulee tarjota linnuille suunniteltu UV-lamppu.  Linnun silmään tavalliset lamput saattavat vilkkua ikävästi. Loisteputkilampun kannassa tulee olla elektroninen liitäntälaite, ettei valo vilku linnun silmiin. Linnuille suunniteltuja UV-lamppuja voi ostaa eläinkaupoista. Niitä valmistaa esim Arcadia. Pelkkä yksi UV-lamppu ei riitä, sillä linnut eivät ole tottuneet näkemään hämärässä. Linnuilla tulee olla kunnon valaistus päivisin. Auringon tuottama UV ei pääse ikkunan läpi, joten pelkkä ikkunasta tuleva valo ei ole riittävä.

Neitokakadu ja undulaatti ovat pääsääntöisesti siemensyöjiä, mutta niiden ruokavalio ei koostu täysin vain siemenistä. Kummallekkin lajille tulee tarjota myös tuoreruokaa. Tässä tapauksessa lehtevät vihreät, kuten parsakaali, lehtikaali, rucola jne. Myös idut ovat mainio ravinnonlähde näille lajeille.

Pelkästään pelletti ei kuulu kummankaan lajin pääsääntöiseksi ruokavalioksi. Siemensekoituksessakaan ei olisi hyvä olla liikaa auringonkukkaa.

Neitokakadut sekä undulaatit ovat parvilintuja. Ihmisen seura ei koskaan voi korvata lajitoverin seuraa, olit kotona kuinka paljon tahansa. Sinun elekielesi ei koskaa vastaa samaa kuin toisen linnun, et puhu samaa kieltä lintujen kanssa. Ainut oikea seura linnulle on toinen lintu, ja omaa lajia. Minulla ei itselläni ole mitään vastaan hankkia ensin yhtä ja tutustua lajiin ja kesyttää yksilö, kunhan sille hankitaan kaveri lähitulevaisuudessa.

Fiksuina lintuina neitokakadu ja undulaatti tarvitsevat tekemistä. Linnuilla on oltava paljon luvallista tuhottavaa ja tutkittavaa. Kumpaakaan lajia ei ole tehty koristeeksi häkkiin istumaan. Ne eivät ole somisteita vaan perheenjäseniä. Linnuille on tarjottava kotona paikkoja oleskella, vaikka se tarkottaisi sotkua muuallakin kuin niiden häkissä.

Amyn röntgenkuvat

  16.4.2020

Kirjotin postauksen Amyn munajumista, sen voi lukea täältä. Halusin kuitenkin laittaa vielä Amyn röntgenkuvat talteen myös tänne blogiin.  Ensimmäisessä kuvassa näkyy jättisuuri muna Amyn sisällä ja toisessa vielä kun muna on poistettu.

Kuvat ovat todella kiehtovia, en ole ennen nähnyt neitokakadun röntgenkuvaa.  Toisessa kuvassa näkyy hienosti kuinka kyynersulat (secondaries) ovat kiinnittyneet kyynärluuhun (ulna). Näkyy myös Amyn pieni pygostyyli (pygostyle), eli luu johon pyrstösulat (rectrices) ankkuroituvat.

Amyn röntgenkuva

Muna jumissa

  15.4.2020

13-14.04.2020

Toissapäivänä (13.04.2020) Amygdala, lyhyesti siis vain Amy, näytti siltä, että se aikoo munia. Se oli siirretty muutama päivä sitten pesityshäkkiin Gwynin kanssa. Kumpikin tutki aktiivisesti ja kiinnostuneesti pesää ja Amy alkoi viettää aikaa pöntössä enemmän. Odotin sen munivan pian, koska sen asento ja käytös kieli selkeästi munan tulosta. Odotin munan tulevan yön aikana, mutta aamulla Amy ei ollut enää pesässä.  En ollut vielä liian huolissani, sillä ei ole ensimmäinen kerta että Amy munii aamulla. Odottelin sen menevän takaisin pesään ja munivan aamupäivällä viimeistään.  Aika kului ja Amyn vointi vaikutti menevän vain huonompaan. Se hengitti raskaasti ja oli todella voimaton. Vähän myöhemmin se alotti pakonomaisen liikkeen jalallaan. Amy nosti jalan nopeasti ja laski heti takasin alas. Se teki sitä aivan koko ajan ja sillä alkoi olla hankaluuksia pysyä orrella. Todennäköisesti sillä olisi muna jumissa ja painaisi hermoa tai selkärankaa, mikä aiheutti tuon oudon jalan nykimisen ja epämukavuuden.  Tiesin että nyt tarvitaan apua. Soitin eläinlääkäriin ja pyysin ensimmäistä vapaata aikaa, sillä asialla on todella kiire. Aika meni vasta seuraavan päivän aamupäivälle. Päätin siirtää Amyn pönttöön, jotta se ei putoa yöllä orrelta, ja että saan lämpöä ohjattua paremmin sen suuntaan.  Pystyn myös seuraamaan sen tilaa paremmin kameran kautta aiheuttamatta enempää stressiä sille. Nyt Amyn tulisi vain selvitä yön yli…

15.04.2020

Yö oli yksi vaikeimmista. Uni ei tahtonut tulla ja heräsin useasti yön aikana. Mielessä pyöri vain kaikki mahdolliset negatiiviset ajatukset. Olin varma, että Amy löytyy kuolleena pöntöstä aamulla. Pelkäsin niin kovin kameraan kurkkaamista, mutta suureksi onneksi Amy oli sinnitellyt yön yli.  Annoin sille hirssin pönttöön, jos sillä olisi nälkä, vaikka en usko sen syövän mitään. Eihän se mitään jaksanut tietenkään syödä.  Eläinlääkäristä soitettiin ja varattua aikaani pystyttiin siirtämään puolella tunnilla aikaisempaan.  Otin Amyn pöntöstä ja siirsin matkahäkkiin ja se jaksoi silti purra lujaa. En varmaan koskaan ole ollut niin iloinen siitä että lintu puree. Vastaan taistelu on aina hyvä merkki. Amylla on vielä elinvoimaa ja energiaa.  Kun Amy oli vielä otteessani, tunnustelin sitä hyvin varoen, oli vaikea sanoa mitä siellä on, mutta tunsin jotain kovaa sen sisällä.

Lähdimme taksilla eläinlääkäriin. Lintu otettiin vastaan nopeasti ja se päätettiin röntgenkuvata varmistukseksi. Odotellessa kävi mielessä kaikki mahdolliset”mitä jos”-skenaariot. Mitä jos se ei olisikaan muna jumissa? Mitä jos se on kasvain? Odotus oli todella tuskaista. Amyn sisältä löytyi kun löytyikin muna. Se oli aivan mielettömän suuri muna. En ole koskaan nähnyt niin suurta neitokakadun munaa. Se oli niin iso, ettei se olisi mahtunut kokonaisena linnusta edes ulos. Ainoa vaihtoehto on siis operoida se ulos. Jäin siis odottelemaan että lääkäri poistaa munan Amysta. Operaatioon liittyy monia riskejä. Ensimmäisenä on nukutus, joka on todella rankkaa pienelle linnulle.  Toiseksi,  lintu on pieni, joten otteiden täytyy olla todella tarkkoja ettei osu väärin, ettei lintuun satu. Munan rikkoutuessa se voi puhkaista sisäelimiä ja aiheuttaa sisäisen verenvuodon. Riskejä on monia.  Tässä tapauksessa munaa ei yksinkertaisesti pystytty poistamaan kokonaisena. Se oli ensin puolitettava linnun sisällä ja  hyvin varovasti saatava puolikkaat ulos. Onneksi operaatio sujui hyvin, vaikka siinä kestikin mielestäni todella kauan. Amyn oli vielä selvittävä nukutuksesta ja päästä hereille. 

Amyn röntgenkuva
Amyn röntgenkuva, jossa näkyy muna sen sisällä

Amy oli hyvin tokkurainen ja ei millään tahtonut pysyä pystyssä ja sen pää lopahti  alas. Se ei pystynyt tasapainottamaan itseään ja matkahäkkiä kallistaessa se kaatui aina kyljelleen. Päästiin lähtemään kun Amy sai pidettyä päätä edes hiukan itse pystyssä. Sen silmät eivät tahtoneet pysyä auki millään. Kotiin päästyämme annoin Amyn levätä lämpimässä. Se ei oikein osoittanut merkkejä virkoamisesta, yritin tarjota sille ruiskulla vettä johon sekoitin hiukan hunajaa ja guardian angel-jauhetta. Alkuun se oli aivan liian uupunut juomaan, mutta sain muutaman tipan sen nokan raosta suuhun ja se hitaasti nieli sen.  Seuraavan kerran kun yritin antaa lisää nestettä Amy tiesi heti mitä yritän ja se joi monta pisaraa vettä ihan vapaaehtoisesti. Se oli todella helpottavaa. Amy lepäsi vielä hyvän hetken, kunnes se vaikutti säikähtäneen jotain ja virkistyi ihan silmissä hetkeksi. Annoin sille vielä vettä, jonka se joi hienosti. Siirsin sen lintuhuoneeseen ja avasin matkahäkin luukun. Amy lensi häkistä orrelle, jossa se tasapainotteli hetken, kunnes se putosi alas, taino lensi alas. Se päätyi suoraan pesityshäkkiin, koska sen ovi oli auki. Siellä se hetken istui ja pääsi lentämään korkeammalle hetken päästä.

Amy on edelleen hyvin väsynyt. Olen nähnyt sen hiukan sukivan itseään, mutta suurimmaksi osaksi se vain nuokkuu ja hengittää raskaasti. Sillä on ollut todella rankkaa nyt, annan sille aikaa palautua. Toivon tosin että se söisi pian itse.  Nyt jännityksellä odotan kuinka se pärjää yön yli. Uskon, että jos se tästä yöstä pärjää, ollaan jo turvallisilla vesillä. Toivotaan parasta.

Päivitystä eilisestä

16.04.2020

Amy on selvinnyt yön yli. Se oli selkeästi enemmän varuillaan ympäristöstään nyt mikä on hieno merkki. Se pääsi myös häkistä nyt lintuhuoneeseen jossa sen puoliso Gwyn ryntäsi heti viereen.  Amy silti edelleen torkkuu ja vähän huojuu orrella, mutta pysyy kyllä ja pystyy lentämään. Uskon että se vaatii nyt vain aikaa palautua kunnolla. Muna oli kuitenkin aivan järkyttävän iso ja se on parhaansa yrittänyt puskea sitä ulos kahden päivän ajan!  Eiköhän se piristy tuolla vielä ja seuraa Gwyniä esim syömään.  Olen kuitenkin jo aika varma, että Amy on selvinnyt nyt pahimmasta ja nyt pitää enää toipua.

Toinen poikanen maailmalla

  12.4.2020

Torstaina lähti H poikueen ainokainen uuteen kotiinsa. Uuteen kotiin päästyään se sai hyvän vastaanoton ja uuden parven koiraspuolinen yksilö osoitti kovaa kiinnostusta tyttöä kohtaan. Olen kovin kiitollinen, että lapset ovat päässeet todella hienoihin koteihin.  Ensimmäinen poikanen, eli G poikueen Gold pine resin, nykyisin Sia, on ilahduttanut uutta omistajaansa niin kovin. Olen saanut jo useita kuvia tytöstä, joka näyttää kotiutuneen todella hyvin jo uuteen kotiinsa. Viimeinen poikanen odottelee vielä uuteen kotiin pääsyään.

Kuten arvelin, Bright eyes ei pysty keskittymään mihinkään jos Hiro on paikalla. Se oli hyvin ahdistunut häkissä kun Hiro lensi kauemmas.  Päätin että Hiro menee hoitoon hetkeksi. Se pääsee tapaamaan vanhaa tuttua Kaijia.  Kunhan tämä korona vähän hellittäisi ja uusimaa ei olisi niin saavuttamattomissa.

Ehkä uskallan jo vähän hehkuttaa, että meille on tulossa myös uusi lintu hyvältä kasvattajaystävältäni. Nimikin on jo päätettynä poikaselle. Odotellaan vain sen kasvua luovutusikäiseksi ja miten saadaan matkat järjestettyä.

Sia the neitokakadu
Sia uudessa kodissaan. Seuraa heitä instagrammissa @cockatielrg

Lintuhuoneessa olen suojannut kaikki mahdolliset johdot, jotta niitä ei jyrsitä tai tuhota. Ilmankostutin tuhottiin hetki sitten, joten jouduin ostamaan uuden. Vanhan johto oli nimittäin jyrsitty aivan kokonaan kolmeen osaan. Uusi saapui juuri ja se on toiminutkin kuin unelma. Vaikka suojasin johdon johtosuojalla, se oli jyrsitty ja johdot esillä aiheutti oikosulun ja sulake pamahti.  Sain sen vielä korjattua sähköteipillä ja isolla kerroksella jesaria ettei siihen enää kajota.  Ilmankostutin oli kallis ja mitä kalliimpi johto, varsinkin jos sitä ei voi edes korvata, sen parempi. Nimittäin kalliin pesityskamerani johto joka oli suojattu, oli myös jyrsitty. Itseasiassa siitä syötiin koko kameran ainut nappi, jolla kameraa operoidaan. Linnut sammuttivat kameran ja jyrsivät napin, jolla sen saa takaisin päälle. Olin juuri saanut Gwynin ja Amyn pesimään ja Amy viettää aikaa pesässä paljon ja nyt kamerani ei toimi. Suututtaa hiukan. Koitan avata teippisuojukset ja säätää sitä vielä, ilman että häiritsen emoja pesässä. Onneksi nappi on pesän ulkopuolella, mutta en tahtoisi kolistella siinä pöntön vieressä säätäen typerää kameraa. Ärsyttää, kuinka linnut löytävätkään kaikki heikoimmat kohdat ja tietysti tuhoavat. Huone on täynnä leluja. Juuri hetki sitten saapui iso paketti northern parrotsilta missä oli paljon osia lelujen tekoon. Tein linnuille läjän uusia leluja ja annoin tuhottavaksi, mutta silti se kameran yksi nappi oli paljon kiinnostavampi. Noh, ei tästä voi muutakuin oppia. Pitää siis suojata ensikerralla taas vielä paremmin.