blogi
Suru uutisia
Kasvattaminen ei todellakaan ole helppoa. Vaikka kuinka tekisit parhaasi ja annat linnuille parhaat mahdollisuudet onnistua, on asioita mihin ei silti voi vaikuttaa. O-poikasista keskimmäinen joutui nypityksi ja sen ruokkimista emot välttivät pesästä tulon jälkeen. Poikanen jäi heiveröisemmäksi ja säikähtäessään se pudotti pyrstönsä jonka takia se ei päässyt enää lentämään. Emot täysin hylkäsivät sen. Yritin pelastaa poikasen, mutta se kouristeli sylissäni ja kuoli. Voi olla, että siinä oli aina jotain vikaa, miksi emot sen ylipäätään hylkäsivät. Olen niin surun murtama. Kaksi muuta poikasta vanhemmat hoitivat ja ruokkivat aivan täydellisesti. Harmittaa niin suuresti, että poikanen oli kuitenkin päässyt jo reilusti kriittisimmän ajan ohi ja menehtyi vähän ennen mahdollista luovutusta.
Hyvää taivasmatkaa TeraNymphicus’s Orochi.
O-poikueesta vanhin ja nuorin ovat lähteneet jo omiin koteihinsa.
Iosefkan kohtaloa olen tässä myös punninnut. Se lentää hyvin, syö hyvin eikä näyttäisi osoittavan suuremmin kivun merkkejä, mutta otin sen kiinni hetki sitten ja tunnustelin. Sillä on edelleen massa alaruumiissa, munaa siltä ei ole koskaan tullut. Mutta en tahtoisi odottaa linnun kanssa siihen, että sen kipu menee mahdollisesti niin pahaksi että se näkyisi selkeästi. Iosefka on aivan ihana ja upea lintu ja siitä irti päästäminen on hyvin vaikea ajatus, mutta uskon, että se olisi kuitenkin reiluinta lintua kohtaan. Bright eyes tarvitsee itselleen puolison Iosefkan mentyä, koska tahdon siltä vielä poikasen itselleni. Todella vaikea ja surkea tilanne tosiaan…
Iosefka sairastaa
Huomasin jokusen aikaa sitten, että Iosefka vaikuttaa vähän väsyneemmältä. Olin kyllä aika varma, että se on muninut tai aikoo munia taas jonnekin huoneen nurkkiin. Toissapäivänä kuitenkin Iosefkan hengitys oli muuttunut todella raskaaksi. Se roikotti siipiä eikä jaksanut lentää kunnolla. Soitin eläinlääkäriin ja sain ajan seuraavalle päivälle. Otin illalla linnun kiinni ja tutkin itse vähän läpi ja tunsin selkeän massan linnun alavatsassa. Veikkasin itse kuoretonta munaa eli niin kutsuttua nahkamunaa/tuhkamunaa tai kasvainta. Huoli oli suuri ja Iosefka vaikutti illalla olevan huonossa kunnossa. Aamuun mennessä se oli kuitenkin piristynyt jo vähän ja söi hyvin edelleen. Sitten mentiin eläinlääkäriin.
Lääkärissä lintu tutkittiin, siltä otettiin verinäyte ja se röntgenkuvattiin. Munaa ei näkynyt, mutta nahkamuna ei röntgenissä näy, koska siitä puuttuu tyypillinen kalkkikuori. Tulehdusta linnulla ei ollut. Röntgenissä havaittiin kaksi aktiivista follikkelia, joka viittaisi munien tuotannon lähtevän käyntiin. On siis hyvin mahdollista, että ensimmäinen muna on nahkamuna ja se painaa nyt Iosefkan ilmapussia, joka aiheuttaa raskaan hengityksen ja lentämisen vaikeuden. Toinen vaihtoehto olisi tyrä, joka vaatisi leikkauksen, jossa on huono ennuste. Itse siinä tapauksessa päätyisin lopettamiseen. Iosefka sai nyt viikon aikaa saada joko mahdollisen nahkamunan ulos, jos kyse olisi siitä, olisi ongelma sillä selvä ja hoidettu. Mutta jos munaa ei näy tai kuulu, pääsee Iosefka tuskistaan, en vie sitä leikattavaksi, jonka jälkeen sille pitäisi etsiä vielä uusi koti. Linnulle varmasti helpompi niin, kun lopetuksesta se ei kärsi.
Olen aivan rikki tästä tilanteesta ja toivon nyt parasta, että Iosefka saisi munan puserrettua ulos. Siirsin sen pesityshäkkiin Bright eyessin kanssa. Eläinlääkäri ehdotti, että annan sille pöntön, joka voisi stimuloida lintua munimaan ja täten saada se muna liikkeelle. Illan ja seuraavan aamun Iosefka oli hyvin väsynyt, mutta sillä meni varmasti hetki palautua eilisestä eläinlääkärireissusta. Nyt se vaikuttaa jopa vähän virkeämmältä, ja silminnähden näyttäisi nyt siltä, että massa olisi ehkä jopa vähän liikkunut alaspäin, tai sitten se on vain toiveajattelua. Sen hengitys ei ole nyt niin raskaanoloista ja siivet ovat toisinaan jopa jo pyrstön päällä. Toivotaan nyt parasta pienelle Iosefkalle. Iosefka on tuontilintu hollannista, ja sen kasvattaja kasvatti linnun juuri minua varten. Se on minulle niin tärkeä ja hieno yksilö, en tiedä kuinka tästä menetyksestä palautuisin.
O poikaset kasvaa!
Ei taida olla suurempia täällä tapahtua. Thlayli ja Sen’un pääsivät luvalla pesimään ja saivat neljä munaa, joista kolme kuoriutui. Olen todella ylpeä Sen’unista ja kuinka hienosti se on hoitanut poikasia. Emberiähän se puri siivestä, minkä takia se menetti kokonaisen osan siivestään. Ajattelin, että siitä tulee varmasti nyppijä, mutta nämä poikaset ovat todistaneet asian olevan toisin! Hän on oikein hyvä isä poikasilleen. Poikaset ovat pian sen ikäisiä, että ne tulevat pesästä. Laitan niiden DNA-testit postiin huomenna, niin odotellaan vielä tietoa kahden nuorimmaisen sukupuolista. Poikaset saivat myös viralliset nimensä.
TeraNymphicus’s One winged angel
6.5.2022 – Valkokasvo-kaneli-harlekiini-helmiäinen – Naaras
TeraNymphicus’s Orochi
7.5.2022 – Valkokasvo-harlekiini-helmiäinen – ???
TeraNymphicus’s Omenkiller
9.5.2022 – Pastellikasvo/valkokasvo-harlekiini-helmiäinen – ???
Tässä tuorein kuva poikasista
Parven muutoksia
Kirjoittelu on vähän jäänyt kun tässä on tapahtunut kaikenlaista muuton takia. Linnut kotiutuivat todella hyvin ja parin päivän sisällä muutosta, munia löytyi jo lattialta. Ajattelin antaa linnuille luvallisen yrityksen pesiä. Dexter ja Hemwick olivat niin hormonaalisia, että siirsin ne pesityshäkkiin. Pari sai neljä munaa, joista kolme kuoriutuikin. Ikävä kyllä poikaset kuolivat kaikki alle viikon iässä. Syytä en tähän löytänyt. Ajattelin, että Dexterillä kun on jo sen verran ikää ja jälkeläisiä, että se voisi nyt ansaita päästä eläkkeelle pesityspuuhista. Se on kuitenkin aina ollut todella hyvä isä, niin tämä poikasten menehtyminen oli iso ja surullinen yllätys. Dexter muutti puolisonsa Hemwickin kanssa siskolleni asumaan eläkkeelle.
Dexter on yksi ensimmäisistä linnuistani ja se on luonteeltaan niin kultainen ja sen poikaset ovat kaikki olleet luonteeltaan parhaimpia lemmikkilintuja. Dexter on kuitenkin jo reilu kymmenen vuotias ja tämän poikueen epäonnistuttua ajattelin, että sille olisi oikeutettua päästä lepäämään poikashommista, vaikka vanha se ei varsinaisesti ole. En kehdannut erottaa Dexteriä sen puolisosta, niin Hemwick muutti sen mukana.
Myös ruusukakadut muuttivat luotani. Ne ovat tosin vain väliaikaisesti muualla. Tässä nykyisessä asunnossa ei yksinkertaisesti ole tilaa pitää isompia kaijoja, ja linnuista en kuitenkaan voinut täysin luopua. Linnut muuttivat ystävälleni Itävaltaan, missä ne saivat todella ison upean aviaarion.
Sitten taas vähän positiivisempiin uutisiin. Meille muutti parveen Villeltä taas yksi neitokakadu. Tyttö sai nimekseen Ouphris. Se on väriltään harvinainen bronze fallow. Toivon sille puolisoa ulkomailta tulevaisuudessa. Kirjoittelen tästä projektista vähän lisää myöhemmin.
Laitoin myös uuden parin pesimään, koska Thlayli ja Sen’un kävivät sen verran kuumina, että kohta munia olisi ollut taas lattialla. Parilla on nyt kolme munaa pesässä, jota ne hautovat todella tunnollisesti. Toivon kyllä tosiaan, että Sen’n osaa nyt olla nätimmin poikasten kanssa, ettei käy kuten Emberille kävi.
Villeltä muutti muutama muukin lintu tänne. Tänne tuli nimittäin kolme siniviiriäiskukkoa. Ihastuin niihin niin kovin, että odottelen tänne jo kanoja niiden seuraksi. Olen vähän päivitellyt instagrammiin linnuista jo kuvia, mutta laitan tähän nyt muutaman lisäksi.
Lankalelujen vaarat
Lintupiireissä on lankaleluista monesti jo varoteltu. Langat saattavat jäädä kiinni lintuun, kuristaa sen tai lintu voi syödä lankaa joka aiheuttaa tukoksen ja johtaa usein kuolemaan. Tämän olen jo tiedostanut kauemmin, sen takia meille ei tule langasta tehtyjä leluja. Jotenkin sitä lankaa silti oli päätynyt lintuhuoneeseen.
Huomasin iltapäivästä, että Mirrah ei oikein laskenut jalkaansa alas tavallisesti. Otin kameran, jotta pääsin tutkimaan lähempää, ilman että otan lintua kiinni vielä. Huomasinkin, että jalassa törrötti lanka. Päätin odotella kuitenkin iltaan, että huoneen saa pilkkopimeäksi, että otan linnun kiinni. Illalla nappasin Mirrahin ja otin lähempään tarkasteluun. Lanka oli jo todella syvälle pureutunut linnun jalan ympärille. Varpaat olivat turvonneet, ja Mirrah oli selkeästi yrittänyt nokkia sitä irti ja varpaat olivat saaneet siinä osumaa samalla. Jouduin tunkemaan saksen terän langan alle, jotta sain sen poikki. Operaatio oli onneksi kuitenkin nopea, mutta oli kurja huomata, miten pahasti lanka oli painunut jalkaan. Puhdistin jalkaa vielä varovasti ja päästin Mirrahin takaisin huoneeseen. Seuraavana päivänä se vielä varoi jalkaansa, mutta näyttää ainakin toistaiseksi siltä, että lintu saa jalkansa pitää. Tässä olisi voinut käydä huomattavasti huonomminkin. Jalka olisi voinut mennä kuolioon ja jouduttu amputoimaan. Vielä en uskalla mitään sanoa, mutta toivottavasti säikähdyksellä selvittiin.
Ruusut väliaikaiseen kotiin
Nyt kun muutto on saatu tehtyä ja isolle häkille ei lintuhuoneessa ole tilaa, ovat ruusut olleet vapaana muiden kanssa lintuhuoneessa. Vähän arvelinkin, että on vain ajan kysymys milloin jotain sattuu. Ei siinä kauaa mennyt kun Erwin puri Thlaylia päähän, onneksi siltä lähti lähinnä vaan kasa höyheniä ja pientä pinta naarmua niskaan. Pienemmät myös selkeästi pelkäävät ruusuja ja ne eivät uskalla mennä ruokalaatikkoon syömään. Samalla ruusut tuhoavat uutta vuokrakotia jo sitä vauhtia, ettei oma pakkani enää pidä ja päätin, että ruusut muuttavat nyt muualle hetkeksi. Haluan ruusuille ihan oman huoneen, mutta oma elämäntilanne ei nyt mahdollista sitä vielä. Ruusut muuttavat nyt hetkeksi ystävälleni asumaan, kunnes toinen ystäväni tulee hakemaan ne ja ne muuttavat Itävaltaan hetkeksi. Olen jo kauemmin miettinyt ruusuista luopumista, mutta Erwin on niin aggressiivinen, varsinkin vieraita kohtaan, tiedän, että se joutuisi kiertoon. Enkä voisi antaa itselleni anteeksi, jos luovuttaisin täysin niiden kanssa ja laittaisin ne tietäen kiertoon. Tiedän, että saan vielä elämäni kuntoon ja pystyn tarjoamaan niille oman huoneen. Meni siihen sitten pari vuotta tai parikymmentä. Aikaa kuitenkin on vielä hyvin, ruusut ovat kumpikin niin nuoria. Keskityn nyt sillä välin näihin pienempiin ja kasvatukseen, ja otan ruusut takaisin kunhan sille hyvä aika tulee. Tiedän, että ne menevät todella hyvään paikkaan ja saan kuulla niistä joka päivä.
Muutto lintujen kanssa
Muutin ihan tammikuun alussa uuteen kotiin. Muutin tampereen sisällä ja matkaa autolla vanhalta kodilta uuteen on noin 25 minuuttia. Kuitenkin matka jännitti kauheasti, lähinnä vain lintujen puolesta. Tässä vähän tarinaa meidän muutosta!
Muuttopäivä oli perjantai 7. päivä. Otin linnut kiinni pimeässä edeltävänä iltana matkahäkkiin. Tarkistin myös kaikki linnut ja niiden kynnet kun kiinniotto oli muutenkin jo pakollinen. Linnut voivat oikein hyvin, muutamalta vähän kynsiä lyhennettiin. Matkahäkkinä toimi undulaattien pesityshäkki. Tähän häkkiin jouduin ahtamaan lähes kaikki linnut. Ruusukakadut menivät omaan matkahäkkiinsä. Kolme lintua menee hoitoon siskolleni, joten ne otin erilliseen matkahäkkiin. Aika ahtaaksihan tuo tila kävi. Siksi toivoin muuton tapahtuvan nopeasti, että saan linnut ulos häkistä mahdollisimman pian.
Linnut nahistelivat häkissä paljon, varsinkin pimeällä, kun tilaa ei oikein ollut. Oli niin paha olo pitää niitä näin. Varsinkin kun en saanut ensimmäisenä muuttopäivänä lintuhuonetta valmiiksi, koska huoneessa ei ollutkaan ovea! Suojasin lintuhuoneen lattian matoilla, koska kyseessä on laminaatti, en halua kosteuden päätyvän suoraan lattialle. Seinille ripustan suihkuverhoa. Pyrin saamaan seinät lähes täysin päällystettyä.
Prioriteettina oli keksiä jokin systeemi oven tilalle hetkellisesti ja saada orret edes jotenkin pystyyn. Alkoi olla jo myöhä kun pääsin vihdoin säätämään huoneen kanssa. Oven eteen laitoin häkin osan nojaamaan ja teippasin huovan vielä oven yläpuolelle, koska ovi ei riittänyt korkeudeltaan ja yläreunaan jäi linnun mentävä aukko. Oli mentävä hakemaan ovea. Ystävän autoon ovi ei olisi mahtunut, joten googlattiin paljonko ovi painaa. Netin mukaan sisäovi painaa n. 2 kiloa vähän päälle, ajateltiin, että tuossa vieressä on K-rauta, haetaan ovi ja kannetaan kotiin. Matkaa K-raudalle oli vain 2 kilometriä. Otin koiran vyölle, että kädet olivat vapaana ja lähdimme ostamaan ovea. Noh saatiin apua kivalta henkilökunnalta liittyen oven asennukseen ja muuhun. Sitten vaan ostettiin ovi ja tajuttiin sen painavan vähän enemmän. Ovi painoi reilu 10 kiloa ja toimivin tapa kantaa ovi kahdestaan oli nostaa koko ovi päänpäälle. Koira veti penkkaan kokoajan ja yritti leikkiä ja tasapainotellen 10 kilon ovea päänpäällä 2 kilometrin verran, mietin että mitä kaikkea sitä teenkään lintujeni puolesta. Olen kyllä hyvin kiitollinen, että minulla on näin ihania ystäviä, jotka auttavat monenlaisissa yllättävissäkin tilanteissa. Saatiin vähän huvittuneita katseita kun menimme tuolla ovi pään päällä. Saatiin ovi onneksi kotiin ja asennusta varten piti repiä lista irti seinästä raa’alla voimalla. Youtubesta piti katsoa taas videota miten se ovi asennettiinkaan. Tajusin siinä meidän asennusvaiheessa, että tässä on kyllä nyt jotain hassua. Asennettiin ovi ja tajusin. Se on väärinpäin, eikä ovea voi ”kääntää”. Kahvaa käännetään siis ylöspäin, jotta ovi aukeaa, sekä lukkopaikka on nyt kahvan yläpuolella. Olimme kuitenkin niin väsyneitä koko touhuun, että annettiin oven olla näin. Eli nyt lintuhuoneen ovena toimii väärinpäin oleva ovi, joka aukeaa kahvaa nostamalla, eikä painamalla.
Lintuhuoneen valot muuttuivat nyt 36W T8 lampuista ihan uusiin T5 lamppuihin, jotka ovat paljon vahvemmat ja paremmat. Lamppu setti oli hyvin helppo asentaa ja lamput olivat helppo kytkeä yhteen sarjaan. Valovoima on oikein hyvä, vaikka valoja on tällä hetkellä vain 4 katossa. Pesityshäkin päälle tulee vielä 6 18W T8 lamppua. Lintuhuoneessa on kyllä hyvin typerä kattolamppu, jonka aion vielä poistaa, koska se on täysin tiellä, eikä tuosta lampusta ole mitään hyötyä.
Lintuhuone vaatii vielä paljon työtä. Rakensimme lipaston, johon lintujen tavarat tungettiin, mutta eihän ne millään mahtunut tuonne laatikkoon. Tuli huomattua, miten paljon käyttämättömiä leluja oli kertynyt vanhan kodin kaappiin. Eipähän tarvitse heti ostaa uusia.
Seinille pitää vielä ripustaa paljon verhoja, ja naulata kiinni, että ne pysyvät varmasti. Lattian rajaan aion vielä pistää paperia, että seinät johon verhot eivät yllä, eivät mene liian likaisiksi.
Muutto meni ihan hyvin ja linnut ovat jo vähän alkaneet kotiutumaan. Odottelen että linnut ovat asettuneet paremmin, ennekuin pääsen kokeilemaan uutta pesityshäkkiä.
Lintuihin menneet rahat vuonna 2021
Vuoden aikana menneet rahat
Vuoden aikana linnuista saadut rahat
Koko vuoden summa
Vuosi on taas vierähtänyt ja todella nopeasti se tuntuikin menevän. Tähän vuoteen on mahtunut onnistumisia ja myös epäonnistumisia. Lintuihin on mennyt enemmän rahaa kuin kuvittelin, mutta poikasia kuitenkin tuli ihan hyvin tänä vuonna, ja sai niistä pienen osan takaisin. Kuten numeroista huomaa, silti jäätiin paljon miinukselle. Listaan alle vähän mihin rahaa on suurin piirtein kulunut
- Siemenet 260 €
- Tuoreruoka +460 €
- Lelut ~ 824 €
- Linnut (Mirrah, Tomoe, Oedon) 195 €
- Eläinlääkärikulut 230 €
- Ilmanpuhdistimien suodattimet 486 €
- Lintulamput 625 €
- Paperi lintuhuoneen lattialle 360 €
Lintulamppuihin on mennyt tänävuonna enemmän rahaa, koska juuri olin uusinut lamput ja tuli muutto eteen. Muuton takia päätin uudistaa lintulamput uusimpiin T5 lamppuihin, eli niihin upposi vähän enemmän rahaa. En tiedä miten paperia on tänä vuonna kulunut niin paljon enemmän. Tietääkseni paperia pitäisi mennä suunnilleen sama määrä vuodessa koska siivoan lintuhuoneen joka viikko. Ensivuodelle saadaan varmasti kiva lasku vanhasta asunnosta. Kirjoittelen tästä erikseen vielä myöhemmin. Toivotaan parempaa pesitysonnea lintujen kanssa!
Pientä taukoa
Toisen pastellipoikasen DNA-testi tuli ja lintu osoittautui koiraaksi. Se pääsee muuttamaan siis Ludwigin kanssa uuteen kotiinsa kunhan on siihen valmis. Tämän poikasen jälkeen ei täältä taida ihan hetkeen tulla lintuja, koska elämässä on tilanne meneillään ja meille taitaa tulla muutto eteen vuoden alussa, joten en uskalla laittaa lintuja pesimään, ettei kesken pesinnän tarvitse alkaa muuttamaan. Siinä on niin iso riski, että poikaset jäävät ilman ruokaa hetkeksi ja menehtyvät tai joutuvat muutenvain hylätyksi. Siinä on niin paljon riskejä, että päätin jo nyt etten laita lintuja pesimään ennenkuin saan muuton alta pois. Sen päivämäärä on vielä epätiedossa, niin en yhtään tiedä milloin lintuja on taas saatavilla. Toivon kuitenkin niitä joskus keväälle tai kesälle viimeistään.
Meille muutti undulaatti tasapainoittamaan parvea! Lintu josta viimeksi mainitsin vain vähän, koska hakumahdollisuus oli vähän epäselvä. Undulaatti sai nimekseen Oedon. Kaikki meni hyvin. Keegan (TeraNymphicus’s manhunter) muutti samalla uuteen kotiinsa. Sitä lintua tuli aivan hirveä ikävä, koska se on ollut niin ihana. Kaikista poikasista kiltein ja kesyin. Aivan ihana lintu. En oikein tiedä, mitä tähän sepustaisin, mutta koitan dokumentoida muuttoa ja uuden lintuhuoneen tekemistä ja parantamista parhaani mukaan, että saan niistä sitten kunnolla juttua.
Pastellipoikaset
Shaman ja Aiwass pääsivät pesimään uudelleen hetki sitten, koska pari oli taas aloittamassa lattialle munimisen. Annoin niiden siis mieluummin luvalla yrittää. Munia tuli neljä, joista kaksi kuoriutui. Poikaset tulivat pari päivää sitten pesästä ja harjoittelevat vielä lentämistä. Kumpikin on kuitenkin päässyt jo orrelle mikä on hieno juttu. Poikaset saivat myös viralliset nimensä! Toinen poikasista on myös helmiäinen, ja todella kaunis semmoinen onkin. Tämän poikasen pidän itselläni. Sen kutsumanimeksi tuli Lucatiel, koska olen odottanut jo kauan neitokakadunaarasta, jolle voin antaa tämän nimen. Poikanen on naaras, mutta harmaasta poikasesta ei pysty sukupuolta sanomaan. Laitoin eilen sen DNA-testin postiin, eli odotellaan noin kuukauden verran tuloksia. Jos lintu on koiras, sille on koti jo tiedossa, se muuttaisi Ludwigin mukana uuteen kotiin. Jos se on naaras, niin pitää sitten etsiä koti muualta, saa nähdä.
Undulaattipoikaset muuttivat isänsä Gachiinin kanssa sinne Ahlmanin koululle. Koululla oltiin kuulemma odoteltu lintuja jo innolla. Seuraavana päivänä ne olivat jo uskaltautuneet syömään hirssiä opiskelijoiden kädeltä. Olen niistä niin ylpeä. Meiltä menee sinne vielä tulevaisuudessa pari undulaattia lisää, että saavat vähän isomman parven. Neitokakadunkin olen sinne jo luvannut.
TeraNymphicus’s Maneater, kutsumanimeltään Keegan, muuttaa viikonloppuna uuteen kotiinsa siskoni luokse. Tätä lintua tulee erityisen ikävä, koska se on ehkä kaikista poikasista kesyin ja hellyydenkipein mitä olen koskaan kohdannut. Se on aivan ihana nuori tyttö. Se on myös todella upea yksilö ylipäätään. Sovittiin siskon kanssa, että Keegan voi vielä tulla tänne mahdollisesti pesityslainaan, jos sillä vaikka onnistaisi Yharnamin kanssa.
Tässä viikonloppuna tänne saattaa vielä muuttaa yksi undulaatti lisää. Tarvitsen parveen vielä yhden koiraan ja olen sopivan yksilön jo löytänyt, mutta nyt vähän jännitetään onnistuuko sen haku jne.
