blogi
Ember lentää! + uudet linnut
Ensi alkuun haluan päästä kertomaan uusista linnuista. Mainitsin viime artikkelin lopussa, että Kaijuleiden mökkiviikonlopusta saattanee tarttua mukaan yksi lintu. Niinhän siinä kävikin ja minulle tuli Villeltä vielä yksi hänen kasvattinsa. Ei sukua Riddarelle ja Nitolle. Hopea nuori koiras. Hän voisi vielä joskus mennä pariksi Friedelle jos Nito ei jotenkin tässä herää ja kiinnostu ensin. Nimekseen nuorukainen sai Wolnir! Tässä vielä muutama kuva siitä. Sillä on ensimmäinen sulkasato meneillään ja maskin vaihtuminen on hyvin nähtävissä.
Ariamiksen ja Sebastianin menehdyttyä ja undulaattiparveni ei ole ollut kovin tasapainoinen. Yksi naaras ja neljä koirasta + kaksi koiraspoikasta. Päätin että Gachiin saa muuttaa poikastensa kanssa Ahlmanin koululle, kunhan siellä ollaan valmiita ottamaan linnut vastaan. Mutta olen tässä samalla etsinyt itselleni lintuja parveeni ja aloin jo vähän menettää toivoa ja kypsytellä ajatusta, että ehkä lopetan undulaattikasvatuksen. Sopivia lintuja ei vaan tunnu löytyvän mistään, eikä ulkomailta haku nyt tule kuuloonkaan koronan takia. Vastaan tuli sitten kuitenkin ilmoitus linnuista, jotka herättivät kiinnostukseni. Hyväksi tuuriksi sain vielä kyydin niiden hakuun ja pian linnut olivatkin jo täällä! Tässä ovat parven uutukaiset Tomoe ja Mirrah. Linnut ovat sisarukset samasta poikueesta, mutta parhainta mitä tähän hätään nyt sain. Nyt tarvitsisin vielä yhden koiraan, taas tasapainoittamaan parvea koska Gachiin lähtee.
Sitten muita kuulumisia. Olin laittanut Shamanin ja Aiwassin pesimään, koska pari oli alkanut kiinnostumaan liikaa ruokalaatikoiden takana olleesta nurkasta. Aiwass muni neljä munaa joista ensimmäinen päätyi lattialle, ja oli niin pieni, että tiesin ettei siitä tule mitään. Kolme muuta munaa tulivat pesään. Kaksi munista ovat nyt kuoriutuneet ja poikaset näyttävät voivan hyvin. Rengastin ne aivan hetki sitten. Toivon kovasti naarasta itselleni tältä parilta. Toinen poikasista saattaa olla helmiäinen, joka viittaisi varmaan naaraaseen, mikä olisi huippu juttu.
Ember on oppinut jotenkuten lentämään! Korkeammalta se pääsee jo todella pitkälle. Suurin ongelma on korkeuden saaminen maasta, mutta Ember on saanut hurjasti itseluottamusta yrittämiseen ja se on ahkerasti harjoitellut lentämistä. Ilmassa liikkuminen ei ole niin täysin sujuvaa, ja kääntyminen vaatii vielä opettelua, mutta Ember on keksinyt jo vähän tapoja manipuloida liikkeitä ilmassa. Se on hyvä pysähtymään ilmassa menettämättä korkeutta melkein yhtään ja kääntyy haluamaansa suuntaan ja jatkaa matkaa. Useimmiten sen lento on yhtä ympyrää lentämistä, mutta se pysyy ilmassa pitkiäkin aikoja! Olen niin iloinen ja aivan ällikällä lyöty. Siltä kuitenkin puuttuu melkein puolet siivestä ja toinen puoli klipattu. Sillä on tosin sulkasato meneillään ja klipatulle puolelle on kasvanut muutama sulka, ja vammautuneen siiven nykyisin pisin sulka on kasvanut uudelleen. Muutamasta sulasta ollut kiinni tämä hurja muutos lennossa!
Kaijuleiden mökkiviikonlopussa järjestettiin virallinen neitokakadunäyttely ja olin siellä taas tuomarina. Näyttelyyn osallistui noin 30 lintua, joka on ihan mieletön määrä. 24Pets oli myös ystävällisesti sponsoroinut upeat palkinnotkin. Oma kasvattini, TeraNymphicus’s Kinhunter, voitti poikasluokan ja oli koko näyttelyn kolmanneksi parhain. Olen siitä niin ylpeä. Näyttely meni hyvin ja kaikille jäi hyvä mieli. Toivon, että päästään vielä järjestämään näitä lisää.
parven muutoksia
Tässä on taas tapahtunut kaikenlaista. Lähinnä kaikkea ikävää. Enkä oikein tiedä mistä edes aloittaisin. Nyt näin lyhyesti selitettynä mitä täällä on tapahtunut.
Lexi on kuollut. Se oli todennäköisesti menehtynyt törmäyksessä. Edeltävänä iltana kuulin lintujen panikoivan taas huoneessa, mutta se loppui hetken päästä, koska liiketunnistimella toimiva valo meni päälle. Ei kuitenkaan riittävän aikaisin. Viimeksi kun Lexi törmäsi kun yritin ottaa lintua pimeässä kiinni, niin se sai pienen kohtauksen ja räpisteli paikoillaan. Pistin sen viileään ja pimeään, missä se toipui täysin. Tällä kertaa se osui kuitenkin liian lujaa. Olen niin surullinen ja pettynyt. Lexi tuli tänne Idalta pesitykseen, mutta se kerkesi saamaan vain kaksi poikasta (joista toinen on myös menehtynyt uudessa kodissaan). Jäljellä on siis vain Punkki. Lexin puoliso Ludwig muuttaa uuteen kotiin, koska mielestäni se ei ole kasvatukseen ideaalein lintu. Mitään vikaa siinä ei ole, se on hieno ja kiva lintu, mutta vähän pienikokoinen, aika olematon töyhtö ja sen taustoista en tiedä. Luddelle on jo uusi koti tiedossa. Se saa myöhemmin sinne täältä poikasen kaverikseenkin.
Toinen todella surullinen menetys on Sebastian. Annilta tullut kaunis undulaattinaaras. Se löytyi ruusujen häkin takaa kuolleena. Sillä oli selkeä massa alaruumiissa. Olisin veikannut munajumia, mutta massa oli sen verran pehmeä, että arvelen sen olleen kasvain. Sillä oli aina haroittava asento, niin en ollut kiinnittänyt siihen enempää huomiota. Nyt undulaattiparvi ei voi kovin hyvin. Minulla on yksi naaras ja kolme koirasta. Siihen lisäksi kaksi koiraspoikasta. Undulaatteja on muutenkin niin vaikea löytää. Saa nähdä jääkö undulaatit kasvatuksesta kokonaan pois. Tämä vuosi on ollut erittäin raskas ja vaikea ja into harrastukseen tuntuu vain luhistuvan.
Thlayli ja Sen’un leikkivät pesää undulaattien pesityshäkin alla. Munia tuli neljä kappaletta, joista läpivalaisin kaikki niiden ollessa n. 2 viikkoisia ja kaikki munat näyttivät tyhjää. Annoin emojen hautoa munia, koska tekemäni tekomunat eivät olleet toimivia. Imuroin yhden munan vahingossa kun siivosin, ja kolmas muna oli vierinyt oven eteen ja avatessani sen, muna meni rikki. Sekin oli tyhjä, niin en ajatellut sen olevan suuri menetys. Tästä vielä hetki eteenpäin ja kuulen neitokakadun poikasen lintuhuoneessa. Kaksi jäljellä ollutta munaa olivat kuoriutuneet, vaikka olin ne jo aiemmin varmistanut tyhjiksi. En vaan voi ymmärtää miten näin on voinut käydä. Poikaset olivat kylmiä ja lämmittelin niitä hetken kunnes pistin ne takaisin. Ei ole paljoa mitä voisin niille tehdä. Pesityshäkki on varattu ja emot eivät ole valmiita vielä hoitamaan poikasia, koska niillä on muniminen vasta kesken. Thlayli ja Sen’un onnistuivat kuitenkin pitämään huolta poikasista, mikä oli positiivinen yllätys. Mutta kuten pahoin pelkäsin, poikasten kimppuun oli hyökätty ja ne oli syöty. Tämän takia linnut pesivät aina erillään häkeissä, koska linnut osaavat olla raakoja toisiaan kohtaan. Toivoin vähän, että poikaset selviäisivät siihen asti, että pystyisin niitä ruokkimaan, mutta näin ei käynyt. Poikaset olisivat kuolleet, ihan sama mitä olisin yrittänyt. Jälleen kerran olen niin murtunut ja väsynyt koko harrastukseen.
Käsinruokinnassa olleet poikaset tosin voivat onneksi ihan hyvin. Laitoin poikasista DNA testit menemään ja odottelen tuloksia. Undulaattilapset ovat saaneet sulat takaisin nypittyjen tilalle ja kumpikin ovat todella kesyjä ja ihania. Linnut muuttavat isänsä kanssa Ahlmanin koululle kunhan tilat saadaan siellä siivottua. Neitokakadupoikasille on kodit myös tiedossa, mutta otettiin hieman takapakkia vieroittamisen kanssa, ja toinen poikanen laihtui suuresti ja sen takia ruokin sitä nyt kahdesti päivässä vielä. Poikaset saivat kaikki muuten kasvatusnimensä, tässä on kuvaa ja nimet! Neitokakadujen nimet ovat Dark Souls invader inspiroituneena ja undulaatit nimeni ystäväni. Vanhempi poikanen puri niin lujaa sen ollessa pieni ja se puri veljeään myös joka tosiaan ei halunnut tulla syödyksi.
Käväsin taas Ahlmanin koululla pitämässä luennon lemmikkilinnuista ja niiden yleisistä sairauksista. Ember tuli mukaan tällä kertaa. Hyvin onnistui päivä ja pääsin ihastelemaan koulun tiloja ja antamaan muutamia parannusehdotuksia.
Olen menossa Kaijuleiden mökkiviikonloppuun ja tuomaroimaan neitokakadunäyttelyä. Näyttelyyn on tulossa n. 20 neitokakadua, eli siinä on taas vähän työnsarkaa. Saattaa olla että sieltä tarttuu mukaan yksi lintu vielä…
4 suuta ruokittavana
Tämä vuosi on poikasten suhteen ollut yksi katastrofi. Mikään ei oikein ole onnistunut. Ainut ”onnistunut” pesitys oli Ariamiksen ja Gachiinin ensimmäinen poikue ja pian sen jälkeen Ariamis kuoli traagisesti. Amyn ja Gwynin pesintähän ei onnistunut, mutta adoptoitu muna kuoriutui niille, ja Gwyn alotti nyppimisen, otin sen siis pois, Amy hoiti poikasen yksin ja siitä kasvoi kaunis ja onnistunut lintu, vaikka se pesintä muuten epäonnistuikin. Sitten Shamanin ja Aiwassin poikue oli todella surullinen, poikasia kuoriutui, mutta ne kuolivat ensimmäisen päivän aikana, syytä en löytänyt. Lainalintu ja Yharnamkin saivat pesään munia hienosti, mutta ne eivät olleet hedelmöittyneitä. Sitten vielä Emberin tapaus… sitä purtiin siivestä, siiven kärki meni kuolioon, poikanen piti käsinruokkia.
Nyt on tilanne, että Evelyn ja Karnak menivät pesimään. Onnistuneesti tuli munia ja poikasiakin. Neljä poikasta kuoriutui, mutta kaksi pienintä alkoivat jäämään jälkeen kun kaksi vanhempaa kasvoivat hurjaa vauhtia. Otin kaksi vanhempaa pois, jotta emot voivat keskittyä pelastamaan pieniä, mutta yrityksestä huolimatta kaksi nuorinta kuoli. Samaan aikaan Anri ja Luke olivat pesimässä ja niiden kaksi ensimmäistä poikasta löytyi kuolleena pesästä. Olin jo niin hermoraunio, että päätin ruokkia ne kaksi neitokakadupoikasta loppuun, koska en halunnut ottaa riskiä, että emot eivät pitäisikään niistä huolta (näin tapahtui aiemmin Iosefkan kanssa).
Luken ja Anrin kaksi viimeisintä poikasta näyttivät voivan todella hyvin, mutta aamulla linnut pitivät lujaa meteliä ja kun menin tarkistamaan tilannetta, niin toinen poikanen oli häkinpohjalla nypittynä. Kurkkasin pesään ja nuorempi oli vielä pahemmin nypitty. Siirsin poikaset pesään, niiden kuvut olivat niin tyhjiä ja toivoin että emo palaisi ruokkimaan niitä, mutta hetken päästä kuuluu taas kamalaa huutoa. Poikaset olivat kumpikin melkein ulkona pesästä ja vielä pahemmin nypittyinä. Ei ollut enää muuta vaihtoehtoa kun ottaa nämäkin kaksi ruokittavaksi.
Nyt minulla on siis kaksi melkein verille nypittyä undulaattilasta ja kaksi neitokakadunpoikasta ruokittavana. Ne on pidettävä toisistaan erillä ja välineet puhdistettava huolella ruokintojen välillä. Olen niin uupunut ja väsynyt tähän epäonneen. Mikään ei ole pahemmin muuttunut huoneessa, paitsi ehkä se että ilmankostutin ei ollut päällä hetkeen ja UV-valot tarvitsevat uusimista (uudet on jo tilattu). En vaan voi käsittää, miten asiat voivat mennä niin nopeasti huonoksi, ja miksi kaiken kamalan pitää tapahtua yhteen putkeen. Tuntuu siltä, että epäonni seuraisi minua ihan tarkoituksella, kun en muutenkaan ole voimissani, niin nämä menetykset sattuvat minuun niin suuresti. Monesti jo kerennyt pohtia, miksi edes teen tätä…
Vielä tähän loppuun semmoinen disclaimer. En itse suosittele käsinruokintaa tehtävän ilman syytä. En itse käsinruoki poikasia pyynnöstä tai ilman mitään järkevää syytä.
Ei poikasia tällä kertaa
TeraNymphicus’s Dark soul, nykyisin nimeltä Quae, kävi täällä pesityslainassa. Quae pesi Yharnamin kanssa. Armin meni hoitoon pesityksen ajaksi, koska Yharnam ja Armin olivat jokseenkin pariutuneita. Quae onnistui munimaan pesään ja olin siitä niin innoissani. Parilla kesti hyvä hetki ennen kuin munia ilmestyi, niin aloin jo epäillä ettei siitä tule mitään. Ensimmäisen munan jälkeen tuli muutaman päivän tauko, vaikka yleensä neitokakadut munivat joka toinen päivä. Arvelin siis taas, että tähän yhteen munaan se jää. Toinen muna löytyikin myöhemmin lattialta. Siirsin munan pesään. Sen jälkeen Quae muni vielä 3 munaa onnistuneesti pesään. Sitten vain odoteltiin ja odoteltiin. Munien väristä aloin jo päättelemään, että ne eivät tule kuoriutumaan ja eihän niistä yksikään kuoriutunut. Todella harmi, mutta rohkaisevaa oli tietää että Yharnam ainakin hyväksyy toisen parin suhteellisen helposti.
Quae lähti tänään takaisin kotiinsa ja Armin tuli takasin tänne. On ollut hirmuikävä ihanaa pientä vesilintua, joka niin tarkkana aina hakee ensimmäisenä kulauksen vaihdetusta vedestä.
Sain Quaen omistajalta ison läjän keppejä, joten aion vaihtaa lintuhuoneen orret taas aivan uusiin. Todella ihanaa saada orret vastuullisesti ja vielä valmiiksi pestyinä.
Satunnaiset uutiset mitä on nyt tapahtunut.
Ember on juuri oppinut olemaan ilman käsinruokintaa aamuisin. Sen paino on edelleen hiukan matalalla, mutta se syö joka päivä vaan paremmin. Lentämään siitä ei valitettavasti koskaan ole. Elin toiveessa, että sille jäi tarpeeksi käsisulkia harjoittamaan jonkun näköistä lentoa, mutta näin ei vain ollut. Jouduin tasapainon nimessä leikata vielä toisen puolen siiven käsisulat. Ember osaa ottaa korkeampia hyppyjä pyristellen ja se osaa myös laskeutua turvallisesti. Lintuhuoneessa se osaa navigoida ruokalaatikkoon ja se kiipeää tikkaita pitkin undulaattien häkin päälle, jossa vesikin on.
Emberillä on myös aivan omanlainen kutsuhuuto, joka tarkoittaa että se haluaa ulos huoneesta. Se viettääkin aika paljon aikaa täällä minun kanssani ja on niin rakkauden kipeä ihana pieni höyhenpallo. Olen niin iloinen etten tehnyt sitä lopetuspäätöstä silloin kun asiat näyttivät vielä menevän huonosti. Ember on mitä ihanin pieni lintu ja sillä on iso persoona.
Pesityshäkkiin ryntäsi Evelyn ja Karnak (taas) ensimmäisenä. Mietin hetken että uskaltaako niitä nyt pesittää, kun kaksi viimeisintä (Emberiä lukuunottamatta) on niiden poikasia. Viimeisin tämän vuoden alusta. Tämä poikanen tosin oli lattialle munittu muna joka adoptoitiin toiselle parille hoidettavaksi. Kummallakin oli runsas sulkasato siihen aikoihin ja pesitysvillitys laimeni vähän, nyt ne ovat taas koloilleet papereiden alla, ja varmaan aikovat pesiä luvatta taas, joten annan niille nyt luvallisen yrityksen.
Loppuun vielä suru-uutinen. Ihmettelin kun Ariamista ei näkynyt missään kahteen päivään. Arvelin sen olevan taas verhon takana yrittämässä pesiä. Ihmettelin miksi sen puoliso Gachiin oli taas hyvin kiinnostunut äitistään Sebastianista. Heräsi epäilys ettei kaikki ollut hyvin. Kävin huoneen läpi niin tarkasti kuin suinkin voin, mutta lintua ei löytynyt. Kunnes tajusin että verhon takana ollut kaappi oli raollaan. Raosta mahtui ehkä sormi juuri ja juuri läpi, joten en uskonut linnun olevan siellä, mutta mitä enemmän kaappia tutkin, vaikutti että siellä ollaan käyty ja yritetty pesiäkkin. Asioita oli silputtu ja kakkaa oli purkkien päällä runsaasti. Tyhjensin kaappia ja kuten jo vähän arvelin, löysin Ariamiksen kaapin alimmasta lokerosta kaikkien lelujen takaa jumissa ja kuolleena. Olin tätä lintua toivonut niin pitkään ja oma huolimattomuuteni oli maksanut sen hengen. Olen niin surullinen ja järkyttynyt. En uskonut, että niin pienestä raosta lintu mahtuisi läpi. Nyt vahdin tarkasti, että kaapit ovat täysin kiinni, eikä mikään muka-”tarpeeksi pieni” rako ole hyväksyttävä. Nämä ovat näitä ikäviä asioita, joihin ei välttämättä osaa varautua etukäteen, koska rako oli tosiaan niin pieni, etten ikimain olisi uskonut linnun siitä mahtuvan.
Muutama päivä tästä, kuulen undulaatin kiljuvan lintuhuoneessa hädissään. Menen katsomaan ja Sebastian on saanut jalkansa pesityshäkin kalterin läpi ja liukunut siitä jumiin. Lintu kiljui ja räpisteli ja olin jo aivan varma, että kohta sen jalka lähtee sijoiltaan. Otin linnun kiinni pyyhkeeseen ja liu’utin sen vapaaksi ja tarkistin jalan. Jalka toimi ja lintu toipui tästä täysin, mutta aiheuttipa taas sydämen tykytyksiä. Undulaatit ovat kyllä ihan mahdottomia houdineja joiden kanssa saa oikeasti olla todella tarkkana.
Kauheat koisat…
Kaikenlaista pientä tässä on taas ollut. Tässä tällainen lyhyt tilannepäivitys.
Pesityslainaan tullut Quae (TeraNymphicus’s Dark soul) teki onnistuneesti ensimmäisen munan pesään. Sen jälkeen ei mitään ja ajattelin että lopahtiko into vai näinkö se nyt menee. Muutaman päivän jälkeen toinen muna löytyi nätisti lattialta. Siirsin sen pesään ja sen jälkeen Quae muni nätisti vielä 3 munaa pesään onnistuneesti. Pari on sen jälkeen hautonut aika tunnollisesti, joten toivotaan parasta että parittelukin on tapahtunut, että munista tulisi jotain. Ensimmäisen munan laskettu aika olisi jo 1.7 joka on pian, mutta siitä en usko tulevan mitään, koska se oli pidempään huonosti haudottu. Seuraavan munan odottelen kuoriutuvan joskus 6.7. Jännitys tiivistyy.
Violetti undulaatti vauva lähtee tänään uuteen kotiin ystävälleni. Se saa mitä parhaimman kodin mitä voi toivoa ja olen siitä niin iloinen!
Emberin DNA-testi pääsi perille ja kuten vähän arvelin, se on koiras! Ember on hyvin kasvanut, mutta jaksaa edellen kerjätä todella ahkerasti. Jouduin sen toisen siiven klippaamaan, koska se yrittää lentää perään ja tuon toisen siiven takia siitä ei tule mitään. Se osaa kyllä korkealta ”laskeutua” todella kauaskin. Se myös käyttää siipiään paljon kiipeillessään. Sen tasapainokin on jo paljon parempi. Ember on edelleen varsin ahdistunut lintuhuoneessa, enkä myöskään ole saanut sitä sisustettua sille vielä sopivaksi, koska mietin mitä teen vesiastian kanssa. Lintujen vesi on korkeammalla, koska se on undulaattien pesityshäkin päällä. Tiedän että Ember ylettäisi lattialta hyppäämällä kaltereihin ja osaisi kiivetä ylös, mutta en usko että se löytää sen kovin helposti. Ember asuu siis toistaiseksi vielä täällä meidän puolella koska se saa aamuisin vielä ruokaakin. Se on ehkä vähän laiha, tahtoisin sen oppivan syömään itse paremmin. Mutta onneksi se sentään syö itse jo jotain!
Sitten jotain ikävää, jota olen pelännyt. Koisia. Huomasimme muutaman koisan todella vanhoissa seinille unohdetuissa ansoissa. Huoli heräsi heti ja vaihdoin ansat uusiin, että ne toimisivat paremmin. Äkkiäkös niissä oli jo monta koisaa. En ymmärrä mistä ne tulivat ihan yhtäkkiä. En ole lintuhuoneessa enkä muuallakaan nähnyt yhtään kunnes niitä ilmestyi kuin tuhka tuulesta paljonkin. Pistin myrkkyä lintuhuoneen ovenkarmeihin (ulkopuolelle), jos sinne yrittävät ryömiä niin ei tule onnistumaan.
Joudun varmaan poistamaan hampun lintujen ruoka-astiasta. Siivoan pakastimen ja laitan kaiken sinne taas. Otan tänään höyrypesurin esiin ja käyn kaikki listat ja kolot sillä läpi. Olen niin surullinen ja järkyttynyt. En tiedä miten pääsin niistä viimeksi eroon, vaikka invaasio oli jo pitkään kestänyt. Toivon että nyt jos toimin ”ajoissa” niin saan tämän kuriin, mutta toivo on himmeä. Kun niitä hirviöitä ei taas hetkeen ole näkynyt niin sitä muuttuu lepsuksi ja ei pakastakaan kaikkea mikä tulee taloon ja ruokalaatikon kansi saattaa jäädä raolleen. Tästä saan nyt maksaa näin.
undulaatin ja neitokakadun häkkikoko
Sain sivuilleni tässä hetki sitten lintuhäkin pinta-alalaskurin. Laskuri laskee siis vain häkin minimin. Minulta pyydettiin myös, saisiko laskurin lisäksi jotain havainnollistavaa kuvaa kertomaan, kuinka suuri häkki on lintuun nähden. Tätä en usko, että hetkeen saan aikaseksi, mutta otin muutaman havainnollistavan kuvan neitokakaduille ja undulaateille soveltuvista minimeistä.
Kahden undulaatin minimisuositus on 0,35 neliötä. Kuuden A4-paperin pinta-ala on 0,378 neliötä, joka on lähes sama. Väkersin siis tulostuspapereista pohjan ja houkuttelin muutaman linnun siihen antamaan vähän esimerkkiä miltä kahden linnun minimi luonnossa siis näyttäisi. Iso kiitos Laurelle kun muokkasit kuvia vähän nätimmiksi!
Kahdelle neitokakadulle minimisuositus on 0,85 neliömetriä. 14 kappaletta A4-papereita on pinta-alaltaan 0,882 neliötä, joka vastaa taas melkein samaa. Tässä kuvaa taas kuinka kaksi neitokakadua asettuu noihin mittoihin.
Suunnitelmiin muutosta
Alunperinhän ajattelin että laitan Dexterin ja Hemwickin pesimään, sillä se oli pareista ainut, jolla ei ollut sulkasatoa ja niillä oli kaksi pesää lattialla. Ruusujen häkin takana ja undulaattien pesityshäkin takana vuorotellen ne hautoivat. Päästin parin häkkiin, joka ei sitten sinne päästyään osoittanut suurempaa kiinnostusta pesimiseen. Samoin kävi undulaateille. Laitoin Luken ja Anrin pesityshäkkiin, jonne kumpikin oli todella kovasti halunnut. Varsinkin kun Ariamis ja Gachiin oli siellä. Mutta niiden päästyä häkkiin, into lopahti täysin. Niitä ei vain vaikuttanut pesä kiinnostavan enää, kun luvan siihen saivat. Päästin parin sitten lopuksi pois häkistä. Mietin josko yrittäisin saada Uuttopekan ja Sebastianin sinne seuraavaksi. Nyt kuitenkin suunnitellin josko yrittäisin pesittää Yharnamia kasvattini Dark Soulin kanssa, joka siis tulisi tänne pesimään. Katsotaan miten tässä nyt käy.
Undulaattilapset ovat kasvaneet hurjasti ja kohta niiden onkin jo aika muuttaa uusiin koteihinsa. Harmaa poikanen etsii vielä kotiaan, mutta violetille on jo hyvä koti tiedossa. Lisää tietoa löydät vapaana olevasta poikasesta täältä!
Jos sinulla on koti tarjota tälle ihanalle vauvalle niin ota rohkeasti yhteyttä.
Ember on kasvanut myös todella hyvin. Se on todella sotkuinen syödessään. Se edelleen suosii lusikalta syömistä, joka on huomattavasti sotkuisempaa. Ember alkaa olla siinä iässä, että se poistuisi pian pesästä, joten päätin käydä sen kanssa ulkona vähän. Oltiin siellä parisen minuuttia korkeintaan, otin muutaman ihanan kuvan pienestä sotkunaamasta. Aion muuten tasapainon vuoksi klipata Emberin toisen siiven, koska toiselta puolelta siltä jo puuttuukin suurin osa käsisulista. Niin kurjaa kun se vain on, mutta tasapainoisena sen on varmasti helpompi oppia ”lentämään” jos se sitä koskaan oppii.
Kaikenlaista sitä…
Ensi alkuun Emberin kuulumisia. Otin Emberin perjantaina ruokittavaksi. Sillä oli vaikeuksia ymmärtää ruiskusta syömistä. Se oli todella sotkuisaa eikä ruoka mennyt alas millään. Muutaman kerran yritin sitä ja yritin lusikalla ruokkimista jonka se ymmärsi heti. Nyt se syö lusikalta, toisinaan hyvin sotkuisesti ja toisinaan niin hienosti ja siististi. Ember on kasvanut tasaiseen hyvään tahtiin. Sen sulat alkavat jo vähän aukeilla. Kun ikää on tullut ja sulat ovat kasvaneet, näkyy hyvin miten iso osa siivestä puuttuu. Valitettavasti Ember ei oikein pidä siipien nypläämisestä, niin en ole saanut hyvää kuvaa jossa sillä näkyisi kumpikin siipi auki. Ostin sille jo DNA testin, mutta sitä saadaan odotella kunnes lintu on kokonaan sulkainen, jotta voidaan nyppäistä muutama höyhen lähetettäväksi.
Siirsin Dexterin ja Hemwickin isompaan häkkiin. Ne menivät sinne oikeastaan itse, pari oli ainut jolla ei ollut sulkasatoa ja pesimisintoa taas riittää liiaksikin, koska Hemwickillä on kaksi pesää huoneen lattialla. Sain myös undulaattiparin niiden omaan pesityshäkkiin. Vaihdoin pöntön kokonaan uuteen, koska edellinen meni niin törkyiseksi. Epähuomiossa olin siirtänyt häkin seinää vasten kiinni, ja Ariamis oli kiipeillyt ja saanut itsensä sinne jumiin. Onneksi lintu oli vielä elossa kun sen huomasin jumiutuneen. Se oli pää ylösalaisin kiinni seinässä. Sen peräpää oli kakasta likainen, se oli varmasti hetken ollut siellä. Siirsin häkin taas kohdilleen ja autoin Ariamiksen ylös sieltä. Se kiipesi kyllä itse, mutta jäi häkinpäälle lepäilemään. Se ei jaksanut yrittää karkuun. Pidän sitä nyt silmällä, että se varmasti toipuu. Gachiin tuli pian siihen viereen hoitamaan puolisoaan. Menetin rakkaimman lintuni sen jumiutuessa seinän ja häkin väliin, ja koko tämä tapahtuma vaan herätti hirveän tunneryöpyn. Aivan kamala olo, miten saatoin epähuomiossa tehdä näin…
Vähän parempia uutisia. Halusin vain päästä jakamaan, koska Frieden pesuesisko Ciri (TeraNymphicus’s Judgement day) on kasvanut niin upeaksi. Sain linnusta muutaman kuvan, jotka halusin päästä jakamaan. Pidän miten Ciristä näkyy sen hollantilainen tausta, koska kumpikin vanhemmista ovat hollantilaisia neitokakaduja ja Ciri muistuttaa hyvin niiden tyylisiä lintuja. Cirillä on myös selkeästi isänsä tuima ilme, kuten myös Cirin siskolla Friedellä.
Kuvat on ottanut nykyinen omistaja. Ciriä ja sen parven touhuja voi seurata instagrammista @dea_the_tiel
Undulaatit ulkona pesästä!
Undulaattilapset ovat nyt kumpikin poistuneet pesästä. Nuorempi lähti tänään ja sillä on vielä harjoiteltavaa lentämisen kanssa. Emo oli jo muninut pesään uuden munan, mutten anna sen nyt kuitenkaan aloittaa uutta poikuetta kun tämäkin pitäisi hoitaa loppuun. Otin koko pesän pois häkistä. Odotan että kumpikin poikanen osaa lentää vähän paremmin ennen kuin päästän ne isoon huoneeseen muiden joukkoon. Poikaset ovat todella rohkeita ja uteliaita ja olen siitä niin tyytyväinen. Vanhempi poikanen syö tuoreruokaa itsenäisesti jo, uskon että sisarus seuraa sen perässä aika pian. Kunhan se nyt ensin pääsisi orrelle. Pidän pesityshäkissä keppejä matalalla, että poikasten on helppo aloittaa kiipeäminen ylöspäin. Laitan parempaa kuvaa kummastakin kunhan saan ne ulos häkistä, niin on paremmat olosuhteet kuvatakin.
Ember restored
Thlaylin ja Sen’unin ensimmäinen poikue, kaikki ei mennyt aivan kuten toivottu. En edes odottanut parilta tulevan mitään, koska Sen’un ei ymmärtänyt pesästä mitään. Thlayli aloitti pesintähommat itsekseen. Se hautoi yöt ja päivät. Yllätyksekseni kävikin ihme ja yksi poikanen kuoriutui. Kellertävällä untuvalla, se on siis pastellikasvo. Ensimmäinen pastellikasvolapseni.
Kuulin pienen äänen pesästä. Se on poikanen! En voinut uskoa sitä todeksi. Ääni oli yllättävän voimakas, poikanen kuulosti terveeltä. Odottelin että pääsisin kurkkaamaan pesään, koska tähän pönttöön ei valitettavasti pesäkamera sopinut. Thlaylin vihdoin lähdettyä pesästä, pääsin kurkkaamaan poikasta. Keltainen untuva, sen on siis oltava pastellikasvo. Ihan ensimmäinen pastellikasvopoikaseni. Olin niin innoissani.
Kurkkasin vielä myöhemmin saman päivän aikana pesään kun tuli tilaisuus, huomasin että poikasta oli maistettu siivestä. Sen siivenkärki oli punainen ja turvonnut. Se ei näyttänyt haittaavaan pienokaista vaan se eli varsin pulskasti. Thlayli pitää hyvää huolta poikasesta.
Seurailin tarkasti poikasen siiven vointia, mutta se näytti menevän vain pahempaan. Siipi ei kasvanut tahdissa ja kärki muuttui tummaksi. Olin jo varma että tässä se oli, poikanen kuolee. Siivenkärki oli mennyt kuolioon. Poikanen silti jostain syystä sinnitteli. Huomasin että Sen’un oli purrut sitä myös selästä. Tässä vaiheessa otin Sen’unin häkistä pois ja annoin Thlaylin hoitaa poikasta. Poikanen sai nimekseen Ember ja toivottiin parasta sen selviämiseksi.
Kysyin kokeneemmalta kasvattajaystävältäni mitä tässä tilanteessa tulisi tehdä. Hänen mielestä siivenkärki on kuoliossa, kuten itsekin epäilin, ja että kuolio tulee poistaa tai se voi levitä. Soitin eläinlääkäreille josko joku suostuisi sen tekemään, mutta minua ohjattiin vaan paikasta toiseen. Sain vihdoin ajan jollekin lääkärille, joka sanoi ettei poikasen elämä tule olemaan sen arvoinen ja olin aivan murtunut, mutta onneksi pohdin asiaa ja keskustelin muutaman ystävän ja harrastajan kanssa asiasta ja mielestäni poikanen voi vielä saada täysin hyvän elämän ilman siivenkärkeään. Olin siis valmis menemään lääkärille seuraavan viikon maanantaina…
Olin niin hermostunut koko eläinlääkärireissu ideasta näin pienen poikasen kanssa. Ajattelin jo, että se olisi varmasti viimeinen niitti poikasen jaksamiselle ja se menehtyisi. Aamulla kurkkasin poikasta ja miten ollakaan, sen siivenkärki oli aivan itsestään pudonnut. Tarkastelin siipeä ja iho oli todella siisti, kuoliosta ei näkynyt enää merkkiäkään. Poikanen voi todella hyvin ja oli virkeä ja sillä on niin luja ääni. Siivenkärjestä näyttää nyt siis puuttuvan noin puolet. Linnuilla on käsisulkia 10kpl, ja näin ainakin 4, mahdollisesti 5, eli suunnilleen puolet. Tämä voisi vastata sitä, että poikanen olisi toispuoleisesti klipattu, mutta sehän selviää vasta ajan kanssa kuinka siipi tuosta nyt kasvaa.
Tänään poikanen on 12 päivää vanha, eli kohta jo kaksi viikkoa. Se voi todella hyvin. Olin valmistautunut käsinruokkimaan poikasen, sillä leikkauksen jälkeen emo olisi todennäköisesti hylännyt sen, koska se olisi erossa poikasesta niin pitkään. Leikkausta ei nyt tapahtunut onneksi, mutta olen päättänyt käsinruokkia poikasen joka tapauksessa. Omasta mielestäni sen omaksi parhaaksi on olla tottunut ihmisiin jo alusta alkaen, jos se tarvitsee apua ja jos sen pakeneminen vaikeutuu sen mahdollisen lentokyvyttymöyyden takia. Annan poikasen kuitenkin vielä kasvaa hyvän hetken emon kanssa, että se kerkeää varmasti leimaantumaan lintuihin. Punkin ruokin myös itse sen ollessa nuori ja se sai paljon huonoja kokemuksia linnuista sen ollessa pieni ja siitä on silti kasvanut upea lintu ja se kommunikoi muiden kanssa täysin ilman ongelmaa. En todellakaan usko, että käsinruokinta tulee poikasta rikkomaan, vaan ainoastaan helpottamaan sen elämää. Tähän loppuun tahdon vielä painottaa, en tue käsinruokintaa ilman hyviä perusteita, enkä sitä itse ilman syytä teekään.
Tänään Ember sai myös renkaansa tunnuksella 004 TEN FI 21. Olen niin ylpeä pienokaisesta, se on taistellut upeasti. Se sai myös kokonimensä.
