Muutto lintujen kanssa
Muutin ihan tammikuun alussa uuteen kotiin. Muutin tampereen sisällä ja matkaa autolla vanhalta kodilta uuteen on noin 25 minuuttia. Kuitenkin matka jännitti kauheasti, lähinnä vain lintujen puolesta. Tässä vähän tarinaa meidän muutosta!
Muuttopäivä oli perjantai 7. päivä. Otin linnut kiinni pimeässä edeltävänä iltana matkahäkkiin. Tarkistin myös kaikki linnut ja niiden kynnet kun kiinniotto oli muutenkin jo pakollinen. Linnut voivat oikein hyvin, muutamalta vähän kynsiä lyhennettiin. Matkahäkkinä toimi undulaattien pesityshäkki. Tähän häkkiin jouduin ahtamaan lähes kaikki linnut. Ruusukakadut menivät omaan matkahäkkiinsä. Kolme lintua menee hoitoon siskolleni, joten ne otin erilliseen matkahäkkiin. Aika ahtaaksihan tuo tila kävi. Siksi toivoin muuton tapahtuvan nopeasti, että saan linnut ulos häkistä mahdollisimman pian.
Linnut nahistelivat häkissä paljon, varsinkin pimeällä, kun tilaa ei oikein ollut. Oli niin paha olo pitää niitä näin. Varsinkin kun en saanut ensimmäisenä muuttopäivänä lintuhuonetta valmiiksi, koska huoneessa ei ollutkaan ovea! Suojasin lintuhuoneen lattian matoilla, koska kyseessä on laminaatti, en halua kosteuden päätyvän suoraan lattialle. Seinille ripustan suihkuverhoa. Pyrin saamaan seinät lähes täysin päällystettyä.
Prioriteettina oli keksiä jokin systeemi oven tilalle hetkellisesti ja saada orret edes jotenkin pystyyn. Alkoi olla jo myöhä kun pääsin vihdoin säätämään huoneen kanssa. Oven eteen laitoin häkin osan nojaamaan ja teippasin huovan vielä oven yläpuolelle, koska ovi ei riittänyt korkeudeltaan ja yläreunaan jäi linnun mentävä aukko. Oli mentävä hakemaan ovea. Ystävän autoon ovi ei olisi mahtunut, joten googlattiin paljonko ovi painaa. Netin mukaan sisäovi painaa n. 2 kiloa vähän päälle, ajateltiin, että tuossa vieressä on K-rauta, haetaan ovi ja kannetaan kotiin. Matkaa K-raudalle oli vain 2 kilometriä. Otin koiran vyölle, että kädet olivat vapaana ja lähdimme ostamaan ovea. Noh saatiin apua kivalta henkilökunnalta liittyen oven asennukseen ja muuhun. Sitten vaan ostettiin ovi ja tajuttiin sen painavan vähän enemmän. Ovi painoi reilu 10 kiloa ja toimivin tapa kantaa ovi kahdestaan oli nostaa koko ovi päänpäälle. Koira veti penkkaan kokoajan ja yritti leikkiä ja tasapainotellen 10 kilon ovea päänpäällä 2 kilometrin verran, mietin että mitä kaikkea sitä teenkään lintujeni puolesta. Olen kyllä hyvin kiitollinen, että minulla on näin ihania ystäviä, jotka auttavat monenlaisissa yllättävissäkin tilanteissa. Saatiin vähän huvittuneita katseita kun menimme tuolla ovi pään päällä. Saatiin ovi onneksi kotiin ja asennusta varten piti repiä lista irti seinästä raa’alla voimalla. Youtubesta piti katsoa taas videota miten se ovi asennettiinkaan. Tajusin siinä meidän asennusvaiheessa, että tässä on kyllä nyt jotain hassua. Asennettiin ovi ja tajusin. Se on väärinpäin, eikä ovea voi ”kääntää”. Kahvaa käännetään siis ylöspäin, jotta ovi aukeaa, sekä lukkopaikka on nyt kahvan yläpuolella. Olimme kuitenkin niin väsyneitä koko touhuun, että annettiin oven olla näin. Eli nyt lintuhuoneen ovena toimii väärinpäin oleva ovi, joka aukeaa kahvaa nostamalla, eikä painamalla.
Lintuhuoneen valot muuttuivat nyt 36W T8 lampuista ihan uusiin T5 lamppuihin, jotka ovat paljon vahvemmat ja paremmat. Lamppu setti oli hyvin helppo asentaa ja lamput olivat helppo kytkeä yhteen sarjaan. Valovoima on oikein hyvä, vaikka valoja on tällä hetkellä vain 4 katossa. Pesityshäkin päälle tulee vielä 6 18W T8 lamppua. Lintuhuoneessa on kyllä hyvin typerä kattolamppu, jonka aion vielä poistaa, koska se on täysin tiellä, eikä tuosta lampusta ole mitään hyötyä.
Lintuhuone vaatii vielä paljon työtä. Rakensimme lipaston, johon lintujen tavarat tungettiin, mutta eihän ne millään mahtunut tuonne laatikkoon. Tuli huomattua, miten paljon käyttämättömiä leluja oli kertynyt vanhan kodin kaappiin. Eipähän tarvitse heti ostaa uusia.
Seinille pitää vielä ripustaa paljon verhoja, ja naulata kiinni, että ne pysyvät varmasti. Lattian rajaan aion vielä pistää paperia, että seinät johon verhot eivät yllä, eivät mene liian likaisiksi.
Muutto meni ihan hyvin ja linnut ovat jo vähän alkaneet kotiutumaan. Odottelen että linnut ovat asettuneet paremmin, ennekuin pääsen kokeilemaan uutta pesityshäkkiä.
Lintuihin menneet rahat vuonna 2021
Vuoden aikana menneet rahat
Vuoden aikana linnuista saadut rahat
Koko vuoden summa
Vuosi on taas vierähtänyt ja todella nopeasti se tuntuikin menevän. Tähän vuoteen on mahtunut onnistumisia ja myös epäonnistumisia. Lintuihin on mennyt enemmän rahaa kuin kuvittelin, mutta poikasia kuitenkin tuli ihan hyvin tänä vuonna, ja sai niistä pienen osan takaisin. Kuten numeroista huomaa, silti jäätiin paljon miinukselle. Listaan alle vähän mihin rahaa on suurin piirtein kulunut
- Siemenet 260 €
- Tuoreruoka +460 €
- Lelut ~ 824 €
- Linnut (Mirrah, Tomoe, Oedon) 195 €
- Eläinlääkärikulut 230 €
- Ilmanpuhdistimien suodattimet 486 €
- Lintulamput 625 €
- Paperi lintuhuoneen lattialle 360 €
Lintulamppuihin on mennyt tänävuonna enemmän rahaa, koska juuri olin uusinut lamput ja tuli muutto eteen. Muuton takia päätin uudistaa lintulamput uusimpiin T5 lamppuihin, eli niihin upposi vähän enemmän rahaa. En tiedä miten paperia on tänä vuonna kulunut niin paljon enemmän. Tietääkseni paperia pitäisi mennä suunnilleen sama määrä vuodessa koska siivoan lintuhuoneen joka viikko. Ensivuodelle saadaan varmasti kiva lasku vanhasta asunnosta. Kirjoittelen tästä erikseen vielä myöhemmin. Toivotaan parempaa pesitysonnea lintujen kanssa!
Pientä taukoa
Toisen pastellipoikasen DNA-testi tuli ja lintu osoittautui koiraaksi. Se pääsee muuttamaan siis Ludwigin kanssa uuteen kotiinsa kunhan on siihen valmis. Tämän poikasen jälkeen ei täältä taida ihan hetkeen tulla lintuja, koska elämässä on tilanne meneillään ja meille taitaa tulla muutto eteen vuoden alussa, joten en uskalla laittaa lintuja pesimään, ettei kesken pesinnän tarvitse alkaa muuttamaan. Siinä on niin iso riski, että poikaset jäävät ilman ruokaa hetkeksi ja menehtyvät tai joutuvat muutenvain hylätyksi. Siinä on niin paljon riskejä, että päätin jo nyt etten laita lintuja pesimään ennenkuin saan muuton alta pois. Sen päivämäärä on vielä epätiedossa, niin en yhtään tiedä milloin lintuja on taas saatavilla. Toivon kuitenkin niitä joskus keväälle tai kesälle viimeistään.
Meille muutti undulaatti tasapainoittamaan parvea! Lintu josta viimeksi mainitsin vain vähän, koska hakumahdollisuus oli vähän epäselvä. Undulaatti sai nimekseen Oedon. Kaikki meni hyvin. Keegan (TeraNymphicus’s manhunter) muutti samalla uuteen kotiinsa. Sitä lintua tuli aivan hirveä ikävä, koska se on ollut niin ihana. Kaikista poikasista kiltein ja kesyin. Aivan ihana lintu. En oikein tiedä, mitä tähän sepustaisin, mutta koitan dokumentoida muuttoa ja uuden lintuhuoneen tekemistä ja parantamista parhaani mukaan, että saan niistä sitten kunnolla juttua.
Pastellipoikaset
Shaman ja Aiwass pääsivät pesimään uudelleen hetki sitten, koska pari oli taas aloittamassa lattialle munimisen. Annoin niiden siis mieluummin luvalla yrittää. Munia tuli neljä, joista kaksi kuoriutui. Poikaset tulivat pari päivää sitten pesästä ja harjoittelevat vielä lentämistä. Kumpikin on kuitenkin päässyt jo orrelle mikä on hieno juttu. Poikaset saivat myös viralliset nimensä! Toinen poikasista on myös helmiäinen, ja todella kaunis semmoinen onkin. Tämän poikasen pidän itselläni. Sen kutsumanimeksi tuli Lucatiel, koska olen odottanut jo kauan neitokakadunaarasta, jolle voin antaa tämän nimen. Poikanen on naaras, mutta harmaasta poikasesta ei pysty sukupuolta sanomaan. Laitoin eilen sen DNA-testin postiin, eli odotellaan noin kuukauden verran tuloksia. Jos lintu on koiras, sille on koti jo tiedossa, se muuttaisi Ludwigin mukana uuteen kotiin. Jos se on naaras, niin pitää sitten etsiä koti muualta, saa nähdä.
Undulaattipoikaset muuttivat isänsä Gachiinin kanssa sinne Ahlmanin koululle. Koululla oltiin kuulemma odoteltu lintuja jo innolla. Seuraavana päivänä ne olivat jo uskaltautuneet syömään hirssiä opiskelijoiden kädeltä. Olen niistä niin ylpeä. Meiltä menee sinne vielä tulevaisuudessa pari undulaattia lisää, että saavat vähän isomman parven. Neitokakadunkin olen sinne jo luvannut.
TeraNymphicus’s Maneater, kutsumanimeltään Keegan, muuttaa viikonloppuna uuteen kotiinsa siskoni luokse. Tätä lintua tulee erityisen ikävä, koska se on ehkä kaikista poikasista kesyin ja hellyydenkipein mitä olen koskaan kohdannut. Se on aivan ihana nuori tyttö. Se on myös todella upea yksilö ylipäätään. Sovittiin siskon kanssa, että Keegan voi vielä tulla tänne mahdollisesti pesityslainaan, jos sillä vaikka onnistaisi Yharnamin kanssa.
Tässä viikonloppuna tänne saattaa vielä muuttaa yksi undulaatti lisää. Tarvitsen parveen vielä yhden koiraan ja olen sopivan yksilön jo löytänyt, mutta nyt vähän jännitetään onnistuuko sen haku jne.
Ember lentää! + uudet linnut
Ensi alkuun haluan päästä kertomaan uusista linnuista. Mainitsin viime artikkelin lopussa, että Kaijuleiden mökkiviikonlopusta saattanee tarttua mukaan yksi lintu. Niinhän siinä kävikin ja minulle tuli Villeltä vielä yksi hänen kasvattinsa. Ei sukua Riddarelle ja Nitolle. Hopea nuori koiras. Hän voisi vielä joskus mennä pariksi Friedelle jos Nito ei jotenkin tässä herää ja kiinnostu ensin. Nimekseen nuorukainen sai Wolnir! Tässä vielä muutama kuva siitä. Sillä on ensimmäinen sulkasato meneillään ja maskin vaihtuminen on hyvin nähtävissä.
Ariamiksen ja Sebastianin menehdyttyä ja undulaattiparveni ei ole ollut kovin tasapainoinen. Yksi naaras ja neljä koirasta + kaksi koiraspoikasta. Päätin että Gachiin saa muuttaa poikastensa kanssa Ahlmanin koululle, kunhan siellä ollaan valmiita ottamaan linnut vastaan. Mutta olen tässä samalla etsinyt itselleni lintuja parveeni ja aloin jo vähän menettää toivoa ja kypsytellä ajatusta, että ehkä lopetan undulaattikasvatuksen. Sopivia lintuja ei vaan tunnu löytyvän mistään, eikä ulkomailta haku nyt tule kuuloonkaan koronan takia. Vastaan tuli sitten kuitenkin ilmoitus linnuista, jotka herättivät kiinnostukseni. Hyväksi tuuriksi sain vielä kyydin niiden hakuun ja pian linnut olivatkin jo täällä! Tässä ovat parven uutukaiset Tomoe ja Mirrah. Linnut ovat sisarukset samasta poikueesta, mutta parhainta mitä tähän hätään nyt sain. Nyt tarvitsisin vielä yhden koiraan, taas tasapainoittamaan parvea koska Gachiin lähtee.
Sitten muita kuulumisia. Olin laittanut Shamanin ja Aiwassin pesimään, koska pari oli alkanut kiinnostumaan liikaa ruokalaatikoiden takana olleesta nurkasta. Aiwass muni neljä munaa joista ensimmäinen päätyi lattialle, ja oli niin pieni, että tiesin ettei siitä tule mitään. Kolme muuta munaa tulivat pesään. Kaksi munista ovat nyt kuoriutuneet ja poikaset näyttävät voivan hyvin. Rengastin ne aivan hetki sitten. Toivon kovasti naarasta itselleni tältä parilta. Toinen poikasista saattaa olla helmiäinen, joka viittaisi varmaan naaraaseen, mikä olisi huippu juttu.
Ember on oppinut jotenkuten lentämään! Korkeammalta se pääsee jo todella pitkälle. Suurin ongelma on korkeuden saaminen maasta, mutta Ember on saanut hurjasti itseluottamusta yrittämiseen ja se on ahkerasti harjoitellut lentämistä. Ilmassa liikkuminen ei ole niin täysin sujuvaa, ja kääntyminen vaatii vielä opettelua, mutta Ember on keksinyt jo vähän tapoja manipuloida liikkeitä ilmassa. Se on hyvä pysähtymään ilmassa menettämättä korkeutta melkein yhtään ja kääntyy haluamaansa suuntaan ja jatkaa matkaa. Useimmiten sen lento on yhtä ympyrää lentämistä, mutta se pysyy ilmassa pitkiäkin aikoja! Olen niin iloinen ja aivan ällikällä lyöty. Siltä kuitenkin puuttuu melkein puolet siivestä ja toinen puoli klipattu. Sillä on tosin sulkasato meneillään ja klipatulle puolelle on kasvanut muutama sulka, ja vammautuneen siiven nykyisin pisin sulka on kasvanut uudelleen. Muutamasta sulasta ollut kiinni tämä hurja muutos lennossa!
Kaijuleiden mökkiviikonlopussa järjestettiin virallinen neitokakadunäyttely ja olin siellä taas tuomarina. Näyttelyyn osallistui noin 30 lintua, joka on ihan mieletön määrä. 24Pets oli myös ystävällisesti sponsoroinut upeat palkinnotkin. Oma kasvattini, TeraNymphicus’s Kinhunter, voitti poikasluokan ja oli koko näyttelyn kolmanneksi parhain. Olen siitä niin ylpeä. Näyttely meni hyvin ja kaikille jäi hyvä mieli. Toivon, että päästään vielä järjestämään näitä lisää.
parven muutoksia
Tässä on taas tapahtunut kaikenlaista. Lähinnä kaikkea ikävää. Enkä oikein tiedä mistä edes aloittaisin. Nyt näin lyhyesti selitettynä mitä täällä on tapahtunut.
Lexi on kuollut. Se oli todennäköisesti menehtynyt törmäyksessä. Edeltävänä iltana kuulin lintujen panikoivan taas huoneessa, mutta se loppui hetken päästä, koska liiketunnistimella toimiva valo meni päälle. Ei kuitenkaan riittävän aikaisin. Viimeksi kun Lexi törmäsi kun yritin ottaa lintua pimeässä kiinni, niin se sai pienen kohtauksen ja räpisteli paikoillaan. Pistin sen viileään ja pimeään, missä se toipui täysin. Tällä kertaa se osui kuitenkin liian lujaa. Olen niin surullinen ja pettynyt. Lexi tuli tänne Idalta pesitykseen, mutta se kerkesi saamaan vain kaksi poikasta (joista toinen on myös menehtynyt uudessa kodissaan). Jäljellä on siis vain Punkki. Lexin puoliso Ludwig muuttaa uuteen kotiin, koska mielestäni se ei ole kasvatukseen ideaalein lintu. Mitään vikaa siinä ei ole, se on hieno ja kiva lintu, mutta vähän pienikokoinen, aika olematon töyhtö ja sen taustoista en tiedä. Luddelle on jo uusi koti tiedossa. Se saa myöhemmin sinne täältä poikasen kaverikseenkin.
Toinen todella surullinen menetys on Sebastian. Annilta tullut kaunis undulaattinaaras. Se löytyi ruusujen häkin takaa kuolleena. Sillä oli selkeä massa alaruumiissa. Olisin veikannut munajumia, mutta massa oli sen verran pehmeä, että arvelen sen olleen kasvain. Sillä oli aina haroittava asento, niin en ollut kiinnittänyt siihen enempää huomiota. Nyt undulaattiparvi ei voi kovin hyvin. Minulla on yksi naaras ja kolme koirasta. Siihen lisäksi kaksi koiraspoikasta. Undulaatteja on muutenkin niin vaikea löytää. Saa nähdä jääkö undulaatit kasvatuksesta kokonaan pois. Tämä vuosi on ollut erittäin raskas ja vaikea ja into harrastukseen tuntuu vain luhistuvan.
Thlayli ja Sen’un leikkivät pesää undulaattien pesityshäkin alla. Munia tuli neljä kappaletta, joista läpivalaisin kaikki niiden ollessa n. 2 viikkoisia ja kaikki munat näyttivät tyhjää. Annoin emojen hautoa munia, koska tekemäni tekomunat eivät olleet toimivia. Imuroin yhden munan vahingossa kun siivosin, ja kolmas muna oli vierinyt oven eteen ja avatessani sen, muna meni rikki. Sekin oli tyhjä, niin en ajatellut sen olevan suuri menetys. Tästä vielä hetki eteenpäin ja kuulen neitokakadun poikasen lintuhuoneessa. Kaksi jäljellä ollutta munaa olivat kuoriutuneet, vaikka olin ne jo aiemmin varmistanut tyhjiksi. En vaan voi ymmärtää miten näin on voinut käydä. Poikaset olivat kylmiä ja lämmittelin niitä hetken kunnes pistin ne takaisin. Ei ole paljoa mitä voisin niille tehdä. Pesityshäkki on varattu ja emot eivät ole valmiita vielä hoitamaan poikasia, koska niillä on muniminen vasta kesken. Thlayli ja Sen’un onnistuivat kuitenkin pitämään huolta poikasista, mikä oli positiivinen yllätys. Mutta kuten pahoin pelkäsin, poikasten kimppuun oli hyökätty ja ne oli syöty. Tämän takia linnut pesivät aina erillään häkeissä, koska linnut osaavat olla raakoja toisiaan kohtaan. Toivoin vähän, että poikaset selviäisivät siihen asti, että pystyisin niitä ruokkimaan, mutta näin ei käynyt. Poikaset olisivat kuolleet, ihan sama mitä olisin yrittänyt. Jälleen kerran olen niin murtunut ja väsynyt koko harrastukseen.
Käsinruokinnassa olleet poikaset tosin voivat onneksi ihan hyvin. Laitoin poikasista DNA testit menemään ja odottelen tuloksia. Undulaattilapset ovat saaneet sulat takaisin nypittyjen tilalle ja kumpikin ovat todella kesyjä ja ihania. Linnut muuttavat isänsä kanssa Ahlmanin koululle kunhan tilat saadaan siellä siivottua. Neitokakadupoikasille on kodit myös tiedossa, mutta otettiin hieman takapakkia vieroittamisen kanssa, ja toinen poikanen laihtui suuresti ja sen takia ruokin sitä nyt kahdesti päivässä vielä. Poikaset saivat kaikki muuten kasvatusnimensä, tässä on kuvaa ja nimet! Neitokakadujen nimet ovat Dark Souls invader inspiroituneena ja undulaatit nimeni ystäväni. Vanhempi poikanen puri niin lujaa sen ollessa pieni ja se puri veljeään myös joka tosiaan ei halunnut tulla syödyksi.
Käväsin taas Ahlmanin koululla pitämässä luennon lemmikkilinnuista ja niiden yleisistä sairauksista. Ember tuli mukaan tällä kertaa. Hyvin onnistui päivä ja pääsin ihastelemaan koulun tiloja ja antamaan muutamia parannusehdotuksia.
Olen menossa Kaijuleiden mökkiviikonloppuun ja tuomaroimaan neitokakadunäyttelyä. Näyttelyyn on tulossa n. 20 neitokakadua, eli siinä on taas vähän työnsarkaa. Saattaa olla että sieltä tarttuu mukaan yksi lintu vielä…