Blogi

Otin sen luvatun aviaarion puheeksi taas. Tähän mennessä jokainen kerta kun olen sitä kysynyt on vastaukseksi tullut ”anna rahaa”, ”tee ite”, ”ei sun huoneeseen mahdu” ja kaikista eniten ”mistä sen muka teet”. Raivostuttavaa. Se oli alunperin luvattu syntymäpäivälahjaksi kun täytin 18. Synttärit oli jo ainakin 3kk sitten.  Kuitenkin tällä kertaa kun asian oten puheeksi, tapahtui jotain. Puhuttiin pidempään ja selitin mistä kannattaisi tehdä ja minkäkokoisen haluan. Iskä tuli sitten mittaamaan huonetta miten tänne mahtuu, ja suunnilleen  200x80x200 (pitxsyvxkork). Kovin paljon suurempaa ei tähän huoneeseen saa, mutta tuo on hyvä ainakin toistaiseksi. Eli pohjapinta-alaa tulee 1,6m².  Iskä pisti kaverilta tilaukseen puut ja vanerit avia varten jo, eli uskon, että tämä vihdoin etenee tästä. Huoneessa on vähän remppaamista ennekuin sen saa tänne edes tehtyä, pitäisi ehkä alottaa jostain. Toivon suuresti, että se avi saadaan nyt kesällä valmiiksi. Mikäli se nyt saadaan valmiiksi, pääsen luultavasti pesittämään jo syksyllä. Linnuilla on tällähetkellä sulkasatoa, joten pian ei voisi muutenkaan.

Tuossa todella pikainen luonnos. Verkkoa on vaan edessä ja katossa. Lintulamppu tulee kattoon jotenkin vielä. Ovi tulee keskelle. Verkko ei jatku ihan lattiaan asti, minkä ansiosta pystyn vihdoin käyttää pellavakuiviketta! Menee hermo noiden sanomalehtien kanssa  ja niitä on vaikeempi löytää… kun ei saa olla tuoreita sen musteen takia, eikä meille oikeen kauaa säily noi täällä. Anyhooow jos nyt sais tällasen aikaseks kesällä niin se olis HUIPPUA!  Verkon etsiminen ainoastaan tuottaa ongelmia.. Mutta eiköhän me jotain keksitä.

En ole taas aikoihin päivitelly tännekkään mitään, kun ei oikeen erikoisempia ole tapahtunut. Kyselin Annilta ja Idalta noista tuplahöyhenistä muttei siitä tiedetty, kunnes päätin kysyä pitkän linjan neitokakadukasvattajalta Susanne Russolta, hän kertoi sen olevan normaalia. Amerikassa on kaiketi jotain linjoja tällaisista linnuista, eli se on periytyvää. Mistälie Kaiho sen saanut, mutta katsotaan mitä sen poikaset tulevat saamaan.

Temppuja on koitettu pitää yllä ettei taidot unohdu linnuilta ja  Kaihon kanssa ollaan opeteltu luoksetuloa ja ympäritemppua. Luokse se tulee hienosti kädelle, muttei ympäri vielä ihan osaa, mutta lähellä. Quinn melkein tuli jo kädelle muutama päivä sitten 🙂 Se on kotiutunut ihmeen hitaasti, mutta onhan tässä aikaa. Sen ensimmäinen vapaanalento kokemus on varmaan pieni osasyy. Ensimmäisen kerran se lähti yhtäkkiä paniikki lentoon ja lensi päin seinää. Kuitenkin nyt se on paljon rennompi ja ottaa hirssiä nätisti sormien välistä.  Sulkasato on Teralla nyt siinä vaiheessa että sen pää on täynnä piikkejä joten sen rapsuttaminen on kamalaa, koska  onnistuu aina koskemaan yhteen väärin mistä se ei pidä ja tulee nokasta sormeen.

Dexter & härpäke

Miika oli täällä yhdessä vaiheessa yökylässä ja pääsi tutustumaan lintuihin. Oltiin ahkeria ja mentiin lähimettään hakemaan oksia ja annoin Miikan suunnitella uuden lintupuuviritelmän häkin päälle.Sahattiin puita ja tein lelun nimeltä härpäke. AJ ja Dex on siitä kovin innoissaan. Palikoissa on reikiä mihin voi tunkea myös jotain herkkua 😉 Ollaan suunniteltu Miikan kanssa, että se tuo undulaatit tänne kylään niin  nähdään miten linnut reagoi, siitä tulee mielenkiintoista.

Olen taas niin mennyt tekemään jotain minkä olen koittanut kieltää itseltäni jo jokusen aikaa, harhauduin katsomaan kakaduvideoita youtubesta ja tietysti kauhea lintukuume. Ainahan se on, mutta nyt se on taas pahempi, rupesin kirjottamaan muistiinpanoja miten tulee varustautua suureen kakaduun. Kerään itselleni tietopläjäyksen niistä jo näin alkuun. En malttaisi millään odottaa sitä päivää milloin sen valkokakadun saan…

Hmm nyt on taas tapahtunut lintujutuissa muutamia asioita jotka on kirjottamisen väärti. Kaikilla menee siis ihan hyvin, terveitä ja iloisia. Tosin kaikilla on sulkasato, Teralla alkaa loppumaan se kyllä jo, Dexillä myös viimeistä viedään.  Sulkasadon myötä olen tottunut sulkia keräämään ja tarkistamaan ettei niissä ole mitään erikoisempia, esim jälkiä mistään loisista yms. Mutta satuin Kaihon höyhenestä huomaamaan jotain erikoisempaa, höyhenen kynäosuudesta lähtee toinen  untuvainen uloke, joka ei siis ole ehkä normaaleinta, muttei kaiketi mitenkään vaarallista. Luulin sen olevan vaan jokin erikoinen ”virhe” ja heitin pois muiden joukosta. Kuitenkin tutkin enemmän ja enemmän niitä ja varmaan kaikissa Kaihon höyhenissä oli tuo kummallinen lisäke.  Kuvaa oli hyvin vaikea saada, mutta tässä jokin epätoivoinen esimerkki. Ei yhtään haisua mistä voisi johtua, löysin tänään kaksi AJ:n höyhentä missä oli sama, mutta se oli vain kahdessa höyhenessä, löysin enemmänkin sen höyheniä ja ne olivat normaaleita.  Ei ne kyllä mitenkään näytä haittaavan, lämpimempää vain.

Olin tänään Annilla (Parraweena’s) auttamassa. Napattiin kaikki linnut, laitettiin loishäätöä niskaan, tarkistettiin ja punnittiin. Niin ja siirrettiin matkahäkkeihin! Anni kun on muuttamassa, oli tosi kiva olla avuksi ja oppi taas uusia asioita ja sai puhua paljon paljon linnuista! Yleensä en jaksa edes selittää muille niin paljoa kuin juttua riittäisi kun…  en usko että ei-lintuihmisiä sen kummemmin kiinnostaa, ei jaksa vaivautua. Kuitenkin oli super kivaa, näin Hironkin! Muutaman kuvan sain, vähän huonoja tosin. Se oli todella rohkea ja rento kun sen otin kiinni. Näin keltaposkiakin taas vaihteeksi. Tuntuu niin jännältä vaan nyt… wau!

Hiro muuten painoi 95g ja sain Annilta lainaksi vaa’an ja Teran sain heti punnittua, 98g! Tera olikin tosi helppo, piilotin vaa’an paperin alle ja annoin hirssiä vaa’an yläpuolelta joten ilman ongelmaa se siihen astui ja pysyi vakaana paino. Hieno tyttöni! <3 Kokeilen huomenissa varmaan muitakin lintuja punnita, saa nähdä miten reagoi.

Kesäloma on taas alkanut, ärsyttävää sanon minä. Vihaan tätä tylsyyttä ja tekemättömyyttä, en keksi tekemistä ja vaikka keksisinkin, en jaksa tässä kuumassa tehdä yhtään mitään. Lintuja ei tunnu haittaavan kuumuus, tosin nyt suihkutus maistuu paremmin kaikille. Olen noita jokapäivä koittanut vähän suihkutellakkin. Kaiho ja Quinn nauttii siitä eniten 😉 Ja niiden suhde on tietysti mennyt jo siihen että ne on nyt kokoajan kylkikyljessä ja rapsuttaa toinen toisiaan. Olisi pitänyt arvata, taino, arvasinhan sen.  Quinn vaan osoittaa rakkauttaan vähän rajusti ja on vähän saanut nypättyä höyheniä Kaihon päästä, toivottavasti lopettaa tuon. Lupasin myös mennä Annille auttamaan, kun hän muuttaa, saamaan linnut matkahäkkeihin! Punnitaan linnut yms, niin siinä varmasti oppii paljon 🙂 Hiroakin pääsen näkemään vihdoin! Ihanaa ^^ Sitten ollaan suunniteltu Miikan kanssa että mennään korkeasaareen lintuja kattomaan jonka jälkeen tullaan meille ja tehdään eeppinen ”linnunhäkki peli”!  Kuin myös suunnitelmissa olis opettaa Miikan undulaatteja matkustamiseen, joten jossain vaiheessa tulevat vielä tänne undujen kanssa 😉

En oikeen ole kirjotellut nyt kun mitään sen erikoisempia ei vaan ole tapahtunut, sain kaverilta kameran lainaan joten jotain kuvia olen ottanut ja tässä sitten muutama.

Olin torstaina Teran kanssa koulussa. Pidin äidinkielen suullisen kurssin esitelmän neitokakadusta. Esitelmä oli oppitunnin pituinen, n. 45 min, eli luokan pisin esitelmä. Taisi olla jostain kumman syystä kiinnostavin. Opettaja jaksoi aina painoittaa että muistaka muut kysellä jne, mutta tämän esitelmän aikana kysymyksiä tuli vaan enemmän ja enemmän. Oli todella kivaa vastailla ja nähtävästi todellisuus linnun kanssa elämisestä oli muilta ihan hukassa. Luultiin että ne kliseisesti istuu pyöreessä häkissä ja ehkä puhuu. Oli kiva nähdä muiden ilme kun kerroin miten oikeasti nykyään menetellään. Terakin antoi silittää kalterin läpi kiltisti. Piti myös hienosti äänen avauksen luokassa niin että raikasi, sitä halusinkin, että oppivat etteivät papukaijat ole hiljaisimpia.  Tera otti matkustamisen ihan hyvin, ei ollut illemmalla kotonakaan mitenkään erilainen. Kaikki meni siis ihan hyvin. Matka taitettiin bussilla, missä sitä vähän ihmeteltiin myös.  Ulkona kun kannoin häkkiä, Tera innostui luonnon lintujen laulusta ja koitti vastata, mutta eivät vaikuttaneet kiinnostuneilta.

Tera bussipysäkillä

Esitelmä sisälsi
mikä on neitokakadu
yleistä siitä
historiaa
käyttäytyminen/äänet
ravinto
luonto vs. koti/häkki/lemmikki
Suomessa tämänhetkiset värit (+ genetiikkaa)
maininnat harvinaisimmista väreistä
+ keskustelua ja moniin kysymyksiin vastaamista

Lintua ei saisi inhimillistää, tiedän, mutta tänään ja koko sen aikana mitä nyt olen lintuja omistanut, koin taas jotain.
Teralla on aina ollut tapana lohduttaa aina kun mulla menee huonommin. Se nimenomaan pyrkii auttamaan, tulee viereen nuolemaan kyyneleet pois sitä mukaan mitä niitä valuu poskia pitkin. Se jaksaa olla siinä vieressä reilusti yli tunninkin. Hiljaa yhdessä.  Erikoisempaa tästä teki se, että Tera usein kohtelee samalla tavalla mua miten minä sitä, jos en anna helposti hirssiä, ei se teekkään mitään helposti. Jos ei mulla satu olemaan aikaa kun se haluaa, sillä ei ole aikaan kun minä taas haluan sen kanssa olla ja niin edelleen.

Tänään olin hyvin innoissani jutuista ystäväni kanssa ja Tera kuinka jaksoi kinuta leipää ja rapsutuksia, mutten antanut kumpaakaan. Siirsin sen kokoajan kylmästi pois tieltä. Se oli kyllä selkeästi harmissaan ja oli vähän etäisempi loppupäivän. Kuitenkin illalla sitten puhuttiin söpöjä ystävän kanssa ja siinä samalla sitten räjähdin itkuun. Linnut olivat jo häkissä koska kello on jo sen verran.  Kun hetken olin jo itkenyt, kuulen Teran ”itkua” ja katsoin, mikä sitä vaivaa. Se oli selkeästi häiriintynyt kun joutui olemaan häkissä samalla kun itken täällä. Otin sen pois ja se väkisin kokoajan tunki viereen. En tietenkään estellyt, annoin sen nuolla kyyneleet pois ja vaan auttaa tavalla millä se pystyy. Siinä sitten oltiin jokusen aikaa kunnes halusin tehdä vastapalveluksen ja annoin sille kunnon rapsutukset ja läheisyyttä. Oltiin otsat vastakkain ihan hiljaa, kahdestaan. Aika tuntui olevan pysähtynyt ja me vain oltiin. En voi sanoin kuvailla miten kiitollinen olen tuosta hetkestä ja miten pahalta se tuntui miten suorastaan rejektoin sen aikaisemmin päivällä.  Se kuitenkin tuntui kadonneen, ei Tera vaikuttanut mitenkään enään ”vihaiselta”. Sitten laitoin sen pöydälle ja se hyppi käsillä kokoajan koska halusi kasvojen viereen takaisin, sitten vaan oltiin, en voi selittää millaista mikro kommunikointia se oikein on. Täydellistä.  Kiitos Tera.

Kaikki on hyvin taas ~ <3