Blogi

Nyt on taas tapahtunut asioita joista voinee taas olla jotain kirjotettavaa. Ensinnäkin, pesinnässähän on tällähetkellä Tera ja Dexter. Usko näihin oli todella suuri ja en ole pettynytkään. Teralla on siis pesässä 2 munaa tällä hetkellä, todella hienosti hautoo.   Ihka ensimmäisen munansa Tera onnistui kuitenkin munimaan yöllä orrelta alas, minkä takia  se siis putosi ja meni rikki. Mutta ensikertalainenhan se on, ei sitä aina voi onnistua. Hienosti kumminkin menee tähän mennessä.  En vielä odota liikoja kun on tosiaan ensikertalaiset kyseessä, mutta juu, ilmoittelen kuulumisia tähän liittyen kun asioita tapahtuu.

Viikonloppu on ollut kiireinen. Perjantaina Miika tuli unduineen tänne. Valmistauduttiin lemmikkimessuja varten. Oli kyllä hauskaa, vaikka aika ahdasta pesityshäkin takia yms, mutta selvittiin. Omista linnuistani en voinut oikein ottaa muita kuin Kaihon. Tiedän, että se on kuulemma reissannut paljon, joten laskin sen varaan, ettei se nyt hirveästi stressaanu. Oli sen ensimmäinen messuilu ja hyvin se meni. Nyt se on vähän uupunut, mutta ihan normaalilta se muuten vaikuttaa.

Ensikertalaisia messuilla oli myös Miikan undulaatit, jotka ei päässeetkään lauantaina mukaan, koska Roki oli  pyristellyt aamulla häkissä ja saanut itselleen verisulan(tai parikin?) ja sen operoiminen oli vähän haastavaa. Lintu ei kumminkaan ottanut kovin itseensä kiinni ottoa ja siiven availua ja sulan nyppäämistä. Karmean näköinen se oli kun ihan veressä sen sulan takia oli. Sulka oli niiin minimaalisen pieni ja liukas veren takia, mikä teki sen irroittamisesta niin haastavaa, mutta saatiinpahan sekin tehtyä.  Kyllä se päivän aikana oli hyvin parantunut ja pääsi sairashäkistä taas Roxy kaverin luo matkahäkkiin. Kuvia ei oikein ole kun on vaan kännykkä ja saa huonoja kuvia.

Messut meni hyvin, sain linnuille ostettua ruokaa, hirssiä, leluja ja ties mitä krääsää. Tärkeänä tuli ostettua lintulamppu. Kanta minulla jo olikin missä oli joskus aikoinaan joku ilme lamppu, muttei tietääkseni UV lamppu kuitenkaan. No se oli käytöstä pois jokusen aikaa jo ollut, joten oli vähän unohtunut. Ensitöikseni kaivoin kannan esille ja pistin putken siihen kiinni ja seinään. Mitään ei tapahtunut. Muistan, että tarkistettiin volttimittarilla, että kantaan tulee sähköä, joten epäilin jo, että ostin rikkinäisen lampun ja hermo siinä meinas mennä. Jätin sen hetkeksi taka-alalle ja kun olin menossa alakertaan valittamaan miten surkeeta, tajusin ensin vilkaista kantaa vielä ja huomasinkin ON/OFF napin… Se oli tietenkin poissa päältä ja pistin päälle niin johan loisti! Lintujen ilmeet olivat kyllä loistavat kun valo räpsähti päälle, näki heti, että niiden silmissä on joku muutunut, se ilme oli loistava! Harmi etten kuvaa oikein tajunnut ottaa

Kaijulit ovat myös järjestäneet tärkeän kampanjan! Tiedätkö lintusi alkuperän?.  Jakakaa sanaa ja tykkäilkää ja levitelkää! Tämä on hyvin tärkeää, varsinkin uusille lintuharrastajille. Tässä vielä linkki facebookkiin.

AJ undulaattien häkissä. kuvan ottanut Miika

Elikkäs on tässä yritetty ties mitä kaikkea että joku pari saatais pesimään jotenkin. Ensinnäkin AJ ja Quinn piti viedä hoitoon Miikalle tosiaan. Siellä ne nyt ovat, ihan hyvin kyllä voivat ja ovat kotiutuneet undujen keskelle hyvin.

Suunnitelmana oli tietysti pesittää Kaiho ja Dexter, mutta äh, mitä enemmän tunnun suunnittelevan, sitä suuremmalla todennäköisyydellä kaikki menee jotenkin pieleen. Dexillä ja Kaiholla oli  Pönttö ja toinenkin tuossa avissa, mutta niitä ei näyttänyt kiinnostavan. Tera sen sijaan ihan villiinty pesimisen suhteen. Se ei muuta tehnykkään kuin etsinyt pesää ja pesää. Viimeyönä heräsin viidenaikaan yöllä kun Tera rapisteli häkissä. Häkin pohjalla itseasiassa. Kuulin sen kiipeävän alas pohjalle ja kävelevän pohjalla kunnes se lopetti. Pistin valot päälle ja tarkistin. Se oli häkin pohjan nurkassa ja kun lähestyin, se sähisi ja keinui varotukseksi. Menin siitä sitten pois ja mietin että mitä oikeen pitäisi tehdä. En ollut varma aikoiko se munia, joten valvoin siinä ainakin tunnin ja seurasin vierestä sen liikkeitä. Ei se kumminkaan mihinkään ryhtynyt ja meni orrelle lopuksi. Aamulla kaikki oli ihan normaalisti.

Päätin sitten kokeilla laittaa Dexter ja Tera pönttöineen pesityshäkkiin niin tällä kertaa uskoisin että saattaisi jopa onnistaa. Tera on todella innoissaan pöntöstä, Dexter on rohkeemmin kurkkinut jo sisälle.  Nyt pitää vaan toivoa, että alkavat sitten tosissaan tekemään jotain eikä vaan ”leikkiä”. Saa nähdä.

Tässä vähän kuvasia kun lupasin!

Nääin isot siivet mulla on!

poseeraus!

Kaihoninja

 Tässä on taas tapahtunut vähän kaikkea mistä voisin taas  vaihteeksi kertoa ennenkuin unohdan tai tulee enempi juttuja. Ensimmäiseksi, oli tarkotus laittaa Kaiho ja Dexter pesityshäkkiin piakkoin, mutta suunnitelmiin tuli muutos. Meille on  ehkä ensiviikolla tulossa testipesintään Netalta harlekiinipoika Hupi. Hupilla saattaa olla piilevänä harvinainen pastellikasvo.

Tera ja Waru

Warudo on kotiutunut todella hyvin ja se on oikein  kesy. Se on yllättänyt tulemalla spontaanisti päänpäälle ja kädelle ilman herkkua ja muuta. Se liikkuu aktiivisesti huoneessa jo. Sen heikot jalat ovat kehittyneet paljon. Lento on vielä vähän takkusta, mutta se on huomattavasti parantunut.

Kesyyntymisestä vielä, että Quinn uskaltautui tulla kädelle vihdoin! Se on kauan jo näyttänyt haluavan kädelle kun muutkin ovat. Hirssi kiinnostaisi kovasti.  Pääsin melkein rapsuttamaan Quinnia yhtenä iltana kun linnut olivat häkissä menossa nukkumaan. Rapsuttelin Teraa verkon läpi  ja Quinn ihmetteli siinä vieressä ja tarjosi niskaa monesti, ja koitin hitaasti ja varovasti koskettaa mutta  nosti pään aina juuri kun olisin onnistunut  rapsuttamaan.

Teran parempi puoli

Waru

Lainasin kameran taas ystävältä joten kuvapostaus tulee myöhemmin. Tähän tulee vain muutama tärkeämpi kuva.

Meille löysi eilen tiensä uusi neitokakadu. Kuin ilmetty Teran kopio.  Eli valkokasvo-kaneli(/harlekiini) naaras. Nimekseen sai Warudo.  Tyttö on erään ex-pesittäjän kasvatti. Se on noin 5-6 vuotta, syntynyt joskus kesällä. Se on kuulemma pesinyt onnistuneesti, mikä on suuri plussa!
Tuli huomattua kun sen aviin päästin, että se ei ole varmaan tottunut luonnonorsiin. Se käveli vähän huterasti ja Quinn tiputti sen aviaarion lattialle illalla. Sitten se kipitteli lattialla ja kiipeili varovasti ylöspäin. Kauheasti se ei vielä lentänyt, mutta eiköhän tuo tuosta vahvistu. Sulkasato sillä näyttäisi olevan. Muutoin se on aika sievä siro tyttö. Kuulemma vähän kesykin valmiiksi, saa nähdä miten se tottuu.  Voi olla stressaantunut matkasta ja kiinniotosta kun piti matkikseen saada. Vähän shokissa se oli kun erotettiin veljestään. Se on yrittänyt pesiä veljensä kanssa ja munat oli aina abortoitu(hyvä hyvä). Täällä se pääsee luultavasti Hiron kanssa pesimään kunhan se kotiutuu loppuvuodesta.

Warudo kuuluu mitä luultavimmin Katin valkokasvo kantaan, eli pitää olla erittäin varovainen kenen kanssa sitä pesittää. Kirjottelen sen suvusta ja muusta sen omalle sivulle, lisään sen luultavimmin tänään jos aikaa riittää. Tässä muutama kuvanen

Tera levittelee siipiä

warudo on tummempi ja solakampi

Anteeksi taas hyvin epäaktiivisuus vaikka juttuakin olisi kirjotettavana. Aikaa on hyvin niukasti eikä inspiraatiota kirjottamiselle ole oikein löytynyt.  Kuitenkin, nyt juttua on taas tapahtunut ja tekstiä siis on, tosin on kovin myöhä nyt, joten en varmaan suurta juttua jaksa kirjoittaa. Alotetaan turun messuista!

Menin siis turun messuille Kaijuleita taas edustamaan. Lähtö oli lauantai aamuna, menin bussilla Monican kanssa  alkuun ja loppumatka mentiin sitten Jaken kyydillä. Kyydissä oli siis 3 ihmistä ja 5 lintua. 2 valkokakadua, 2 amatsonia ja  Tera neitokakadu.  Messuilla tapasin taas lintuihmisiä ja lintuja ja pääsin kakadun kainaloon turvaan maailmalta. Oli oikein hauskaa.  Kuvasin myös Kaijuleiden esitystä jossa kerrottiin kodinvaihtaja linnuista ja muuten vain lemmikkilinnuista.  Tera malttoi hyvin ja kesti 2 päivää messuilua loistavasti.

kuvan ottanut Tarja Pajari(AJn siskon omistaja)

  Yön vietin Pinkulla, kiitos tälle ihanalle ihmiselle kun päätti majottaa meikän lintuineen sinne <3 Se oli loistavaa. Olin kauan halunnut tavata hänet ja päästä katsomaan lintuja yms. Tera meni ihastumaan hänen neitokakadu Wakkoon ja Wakko taas Teraan.. sen pienen hetken mitä Tera siellä oli. Oli myös loistavaa nähdä kanarialintuja ja muita peippoja. Suuri aviaario täynnä pikkuisia. Aina kun olen pienistä linnuista, eteenkin kanarioista, ollut kiinnostunut.

Tera sormella

Kun lähdettiin messuilta ja odoteltiin Monican kanssa bussia. Istuskeltiin pihalla penkillä lintuinemme. Tera sitten meni ja huomasi naakkoja. Yritti sitten huudella niiden perään, mutta jotain muuta tapahtui. Kaiku. Kaiku toisti aina Teran huudon joka innosti sitä huutamaan vain enemmän ja enemmän. Se huusi varmaan sen koko vartin ajan mitä odoteltiin. Bussissa se sitten hiljeni. Bussissa Tera taas kaipasi läheisyyttä, se tahtoi rapsutuksia kaltereiden läpi ja halusi levätä vierelläni. Se roikkui mielummin kaltereissa kun orrella, joten pistin sormen sille orreksi ja siinä se sitten rentoutui. Sormi kyllä puutui! Päästiin kotiin turvallisesti ja erittäin hyvillä mielin. Tera oli tietysti myös uupunut mutta seuraavana päivänä taas normaalisti virkeä.

Sittemmin erikoisempia ei ollut tapahtunut, kunnes nyt viikonloppuna. Miika tuli taas tänne yöksi, mutta tällä kertaa otti undulaatteja mukaan!  Undut selvisivät ensimmäisetä kunnon matkustuksesta ja yökylä reissusta oikein loistavasti, halusivat kuulemma kotona takaisin matkikseen kokoajan.  Noh Meillä kumminkin Dexter oli ensimmäisenä kiinnostunut uusista undulaateista ja tietysti meni niiden matkahäkin päälle tirkistelemään. Se kuitenki koki ne enemmän uhaksi ja sähisi ja  levitteli siipiä. Voi sitä kurjuutta Dexin mielestä kun päästettiin undunduut vapaaksi! Ne vasta innostuikin. Dexter oli kauhuissaan. Sen ego on varmasti murskana nyt 😀 Pelkäsi pikkusia lintuja vaikka kuinka esitti alkuun olevan kovakin pomo. 

Dexter uhoilee Roxylle joka rauhassa vain kummasteli uusia maisemia.

Oli todella mukava viikonloppu ja linturikasta ollut nyt tapahtumat. Loistavaa! Sovittiin jo enskuuhun tapaaminen taas Miikan luona, jolloin Tera tulee mukaan taas. Viikonlopuksi sinne taas puhumaan linnuista, tekemään leluja ja katsomaan leffoja 🙂 Mahtavaa!

Unohui mainita, että yllätyksiä neitokakadurintamalla on ollut se, että eräälle henkilölle oli mitä luultavimmin ilmestynyt harvinainen väri, pastellikasvo! Toinen niistä muutti nyt Ida-Emilialle! Olen hyvin onnellinen ollut hänen puolestaan siitä ja muutenkin tästä erittäin loistavasta yllätyksestä. Niistä voi lukea lisää täältä

Bia järjesti papukaijapäivän hänen kahvilallaan, Cafe Goijanissa, porvoossa.  Koska sain kyydin, pääsin osallistumaan, joten heti alkuun suuret kiitokset Gunnthoralle joka pystyi kyyditsemään meikän. Kyydissä oli mukana myös Monica ja Sanna jolla oli mukana arattihybridi Kalle ja helmiaratit Dilma ja Pele.  Minulla taasen oli Tera mukana, kuten tavallista. Teralla meni matkustus hyvin, se ei vaikuttanut yhtään stressaavan liikenteessä.  Enempi se vaikutti olevan järkyttynyt siitä kun katosin välillä näkyvistä.  Kävin kattomassa Bian haukanpääaratteja ja sinikeltoja. Paikalla oli myös peräti 5 valkokakadua! Kaapo oli kyllä kultaisin, se oli kokoajan kiinni mussa ja minä siinä.

 Lintuja paikalla oli paljon  ja lajeina oli valkokakaduja, amatsoneja(kultaposkia ja siniotsia), harmaapapukaijoja(timneh), helmiaratit, lähdekakadut, ruusukakau, vihersiipiara, arattihybridi ja tietysti neitokakadu Tera.

Sää oli ihan mukava, oli sopiva ilma, ei ollut kylmä eikä kuuma ja välillä tihkui vettä, aivan todella vähän eikä se tuntunut haittaavan ketään, paitsi Kaapoa joka ei pisaroista tykännyt ja sai sätkyn.  Ihmiset olivat loistavia, kysymyksiin tuli vastailtua ja tutustuttua uusiin ihmisiin ja nähdä vanhoja kavereita myös.

Varmaan henkeäsalpaavin kokemus oli vihersiipiara Nellin lento. Sen ei kuulemma olisi pitänyt osata lentää ja niin kokeiltiin vaan antaa sen lentää mäki alas(missä se otettaisiin vastaan) ja kun lintu pääsi ilmaan, tuuli tuli ja nosti sen paljon odotettua korkeammalle ja se tähtäsi aluksi päin autotietä. Onneksi se kumminkin oli laskeutunut tontin ulkopuolelle olevaan pusikkoon eikä vaikuttanut loukkaantuneelta, fyysisesti ainakaan.   ja ihaninta tietysti oli valkokakadut, pääsin tutustumaan Elinaan joka on kasvattanut valkokakaduja jo parisen poikuetta, se tuntui jo pieneltä kunnialta puhua ja tutustua. Juttua riitti ja hauskaa oli.

Ostin linnuille paljon herkkuja myös. Teralla oli syntymäpäivät 8. päivä ja se sai pari hunajatankoa. AJ:lle on luvassa jättimäinen siemenkello (se rakastaa siemenkelloja) syntymäpäivälahjaksi kun se täyttää vuoden 15.päivä.