Blogi

Sain opiskelupaikan tampereelta ja sain asunnon ja nyt on kaikki mahdolliset taas hoidettu. Perjantaina on muutto sinne.  Perjantaina tuun vielä takasin Espooseen ja menen kaverille yöks ja viedään linnut sieltä Lauantaina sinne uuteen kotiin. Linnut vietiin tänään kaverille. Pääsivät hyvään paikkaan pieneks hetkeks, kuulen niistä varmasti ja luotan, että ovat kunnossa siellä. Itse vaan suren niin kovasti. En muista enää millasta on olla omassa kotona huoneessa missä ei ole lintuja. on aivan kuoleman hiljaista. Ei yhtään eloa.

Linnut saavat uudessa kodissa aivan kokonaisen huoneen itselleen, ei enään häkkiä. Tosin nyt linnut piti napata (kaikki paitsi Tera). Tekee niin pahaa katsoa niin monta lintua häkissä ahdistuneina.. Onneksi automatka ja muut meni sinne hyvin ja linnut pääs kaikki syömään. Eniten kiinniottamisesta nokkiin otti AJ(Miikalle vietäessä teki saman), Armin  ja Dexter (koskaan niitä pahemmin napattu). Mutta kaikki kuitenkin elekielellä ei kielinyt minkäänlaista pelkoa kun menin ihan häkin viereen tuijottamaan.  Eli ovat varmaan suunnilleen kunnossa. Tottakai niitä stressattaa, muakin kieltämättä aivan mielettömästi.  Toivottavasti saan sitten niiden kaikkien luottamuksen takasin kun ollaan kaikki asetuttu uuteen kotiin kunnolla.

En ole pahemmin kirjoitellut tänne koska ei ollut mitään erikoista mainitsemisen arvoista.  Kaikki on voinut hyvin. Kaikki linnut on tallella ja Armin on kasvanut oikeen kauniiksi, sillä on sulkasato meneillään, mutta sen töyhtö on todella upea jo.

Tiedän nyt taas miltä tuntuu olla ilman lintuja. Aivan hirveetä. Tiedän taas paremmin miks mulla niitä ylipäätään on. Ne merkitsee ehkä vähän liikaakin. Kultaisimmat…. Vaikka olen vain hetken niistä erossa, ei vaan tunnu realistiselta että ne on muualla. Nyt menen takasin itkemään.

Taas näin alkuun hyvin suuret pahoittelut kun aktiivisuus on jäänyt. Tammikuusta lähtien on koulussa ollut kiirus koska piti tehdä opinnäytetyö ja sen tekemiseen menikin lähes kaikki aika. Nyt on kumminkin koulutyö tehty ja jatko-opinto paikatkin haettu, eli eiköhän stressi koulun suhteen ala pikkusen jo helpottaa. Sitten itse lintuihin

Tänään saapui Annin sähköpostiin DNA-testin tulokset! Arvaukseni osui oikeaan ja pelättyyn, eli Armin on naaras. Olin jo aijemmin pohtinut miten toimin, jos se on naaras. Mietin luopumista, mutta se päätyi siihen, että itkin bussissa, koska ajatus luopumisesta oli liian kamala. Suunnitelmat menevät vähintäänkin uusiksi tämän takia, eli joko pitää hankkia Kaiholle oma koiras, jos haluaa Arminin Kaihon tulevalle poikaselle. Alunperin Kaiho piti pesittää Dexterin kanssa ja Armin on Dexterin (ja Teran) poikanen, joten se ei enään käy päinsä. Tai sitten pitää etsiä joku valkkari koiras Arminille puolisoksi. Pohdin asiaa ja katson mitä tuleva tuo tullessaan.

Mitään hirveän erikoisia ei ole tapahtunut tääläpäin. Armin on kasvanut kovasti ja harjoitellut äänenkäyttöä. Se edelleen yrittää kerjätä ruokaa vähänväliä. Se on oikein kultainen nuori lintu. Se on hyvä muistutus itselleni, että ehkä vielä joskus minustakin voi tulla jotain, jos Armin on selvinnyt ja kaikki on mennyt hyvin. Olin pesittämen aikaan ja varsinkin aloittamisen suhteen todella epävarma näin rehellisesti sanottuna. Vaikka oli tultu luettua aiheesta ja keskustelua jo paljonkin, epävarmuus ja pelko siihen silti liittyi. Ei tosin ainoina tunteina, olin hyvin innoissani ja niin onnellinen  Teran puolesta. Se oikein loisti pirteydellään ja onnellisuudellaan kun se hoivasi Arminia, pienenpientä ihmettä.  Pesitys oli pieniä vastoinkäymisiä lukuunottamatta onnistunut ja olen todella ylpeä linnuistani ja hyvillä mielin lähden jatkamaan projektiani.

Aion myös osallistua messuille Teran kanssa. Eli meitä voi tulla moikkaamaan Pet Expoon 12-13.4! Ollaan paikalla Lauantaina iltavuorossa ja Sunnuntaina aamuvuorossa. En takaa, että varmasti onnistun kumpanakin päivänä sanottuihin aikoihin, mutta ainakin toistaiseksi.

Armin on kasvanut taasen äärimmäisen paljon. Se pääsi viimeviikon perjantaina jo aviaarioon. Se ensin tuli itse pesityshäkin luukulle ja yritti lentää avin päälle, mutta huonoin tuloksin. Se kääntyi ilmassa ja päätyi lentämään seinää päin. Onneksi se ei vielä kumminkaan osaa lujaa lentää. Se tipahti sängylle  ja kiipesi sieltä ylös ja yritti uudelleen. Teki taas saman ilmassa ja putosi sängylle. Tera meni hakemaan pienen pois sieltä ja näytti mallia. Tera lensi hienosti suoraan avin päälle ja Armin seurasi kauniisti perässä. Se oli yllättävän hellyyttävää. Parvi ei pahemmin piitannut poikasesta, muutakuin häätää sen helposti pois jos se tulee tielle, mutta kyllä se osaa vanhempia väistää. Se lentää nykyään jo taidokkaasti ja pysyy orrella hyvin. En ole kumminkaan onnistunut näkemään olisiko se itse syönyt vielä mitään. Se hengaa aviaarion pohjalla kun muut on siellä syömässä, mutten ole sattunut näkemään söikö se itse. Tera ruokkii sitä antaumuksella vieläkin joten ei suurempaa huolta.

Unohtui mainita! Armin sai kasvattajanimekseen TeraNymphicus’s Allspark. Allspark -> ikikipinä. Jos tiedät mistä käsite Allspark on niin onnittelut, olen ylpeä. DNA testiin Armin menee luultavasti myöhemmin jos ei käytöksen perusteella pysty sanomaan.  Aion rekisteröidä Arminin linturekisteriin vasta kun tiedän sen sukupuolen. 

Vuoden 2014 tavoitteet

Selasin viimevuoden tavoite listaa, ja huomasin, että aika suuri osa täyttyi joten sanotaanko, että vuosi 2013 oli suht onnistunut.  Tänävuonna ei olekkaan toistaiseksi niin suuria suunnitelmia.

1. Pesitys. Parina olen pohtinut Warudoa jonkun kanssa. Hiron kenties, sillä ei kovin paljoa ole aikaa enää pesittämisen suhteen, joten tänävuonna voi yrittää. Olen yrittänyt kovin saada parin sitoutumaan ja kyllä se hitaasti etenee. Hiro rapsuttelee Warudoa jokapäivä, mutta silti se on enemmän Teran perässä. Tera on onneksi kiireinen poikasen kanssa niin ei kerkeä Hiron kanssa mitään parisidettä muodostaa. Toistaiseksi.

Mikäli Armin on koiras ja voin pitää sen, se menee AJ:lle kumppaniksi. Ongelmana on tietysti Dexter. Se pitänee viedä hoitoon ennen pesitystä ja toivoa että AJ kiinnostuu Arminista, vaikka se on jo nyt varsin kiinnostunut siitä, ja onneksi on samanvärinen kuin Dexter niin toivotaan että se onnistuu pariutumaan. 

2. Osallistua tapahtumiin! Viimevuonna osallistuin moniin messuihin ja lintupäiviin ja oli taas mahtavaa. Toivon tältäkin vuodelta paljon tapaamisia lintuystävieni kanssa lintuineen ja lintujen kanssa. Messuilla nähdään taas.

3. Investoinnissa ainakin lämpölamppu. Toinen ilmanpuhdistin saattaa myös ajautua varmuuden vuoksi, eihän siitä nyt haittaa voi olla.  Koska lintulamppu kestää sen vuoden verran UV:neen, pitää tänävuonna marraskuun messuilla  hankkia uusi.  Tällä hetkellä lamppu on ollut ”vapaalla” hetken aikaa, koska pitäisi hankkia uusi kanta, että lampun saa aviaarioon. Ajastimen aion myös lamppuun hommata, joten ei tarvitse valojen laitosta enään huolia.

4. Viimevuodelta jäi lähinnä uupumaan kaikki omat projektini kuten kakadut kirjanen, neitokakadu vihko. Tosin se on jo niin täynnä, en ainakaan toistaiseksi aio sitä jatkaa, kunnes saan taas kunnon inspiraation. Kakaduja voin satunnaisesti piirrustaa, ei niitä enään montaa ole jäljellä muutenkaan.

5. Sivuston uudistus! En tiedä vielä aionko koko ulkoasun muuttaa, mutta tietoja aion päivittää ja lisään poikueet yms pientä säätöä ainakin.

Vähän kiireitä ollut koulun kanssa niin kirjoittelu on taas vähän takkuillut. Vaikka kuulumisia kerronkin usein kysyville  heti mielelläni, niin pitäisi jaksaa vain tulla tänne purkamaan ”kaikki”.

Elikkäs ensimmäisenä Armin (Teran poikanen). Se on tänään 33päivää vanha, eli jo kuukauden ikäinen.  Se on kasvanut ja kehittynyt todella nopeasti ja hyvin. Sitä on niin mielenkiintosita seurata, joka päivä tuntuu kun jotain uutta olisi tapahtunut. Ainut miinuspuoli mitä eteen ensimmäisen pesityksen aikana on tullut, on sen Dexterin feidaamisen lisäksi se, että Tera nyppii poikasta.  Itse epäilen sen johtuvan stressistä. Stressi taas johtunee siitä, että Tera meni taas ”pariutumaan” minun kanssa, joten sille se on suuri stressi kun lähden huoneesta. Se panikoi jo kun nousen seisomaan kun se tietää, että olen menossa. Se peräänhuutaa  oikein kuuluvasti. Vapaana ollessa sen aika menee vaan häiritessä kaikkea mitä teen.  Välillä voisi luulla tuota käsinruokituksi kun se on niin kiintynyt.  Noh onneksi Armin ei sentään ihan kokonaan kaljuksi ole nypitty, lähinnä vain niska.  Anni kävi täällä tänään ja näytin sille pikaseen Arminin ja hän sanoi, että vaikuttaa enemmän stressinyppimiseltä kuin ”tapanyppimiseltä” eli toivotaan, että seuraava pesitys onnistuisi niin, että Tera pariutuisi ihan linnun kanssa, ettei tarvise turhaan stressata mun perään.

Armin sai theme biisikseen  ”Jiyuu no Tsubasa” = Wings of freedom

Niin Annihan kävi täällä, se toi Hiron takaisin. Hiro on ollut tietääkseni jopa vuoden siellä hoidossa, että Tera saataisiin onnistuneesti pesimään toisen linnun kanssa ja nythän se on ”onnistunut” joten Hiro tuli takaisin. Todella kova ikävä ollut pientä ja ihanaa oli saada se takaisin.  Oikein hyväkuntoinen ja pirteä se oli. Innostui Terasta heti, mutta Tera ei ollut huomaavinaan. Huomaa kyllä että Warudo on kiinnostunut Hirosta vähän. Pyrkii sen viereen kokoajan.  Toivoisin tosin että pariutuisivat, koska Teraa en edelleen tahdo Hirolle pariksi.  Kyllä ne vierekkäin ovat samalla orrella jo hienosti, joten toivotaan nyt että pariutuisivat.

Otsikkokin kertoo, eli vain yksi munista kuoriutui.  Muita ollaan odoteltu, muttei mitään, kaikkien laskettu aika on reilusti mennyt nyt, joten ei niistä mitään tule.  Sinänsä olen ihan onnellinen, että näin kävi, koska Dexter ei oikein ole ottanut isän tehtäväänsä vastaan. Sitä ei koko poikanen tai hautominen kiinnostanut. Sanoi itsensä irti ikäänkuin. Tera on siis yksin hautonut ja hoitanut poikasen.

Poikanen on nyt  kahdeksan päivän ikäinen ja voi mainiosti. Ida ehdotti rengastamaan sen jo tänään, ja hyvä idea se olikin. Nimittäin rengas oli äärimmäisen haastava saada sen jalkaan. Pikkuinen ei tahtonut pysyä paikoillaan ja aina kun sain renkaan kolmen ensimmäisen varpaan läpi, se potkaisi jotenkin ninjasti sen pois. Viimeinen varvas oli niin tuskaa kaivaa jollain tikulla ja myöhemmin rautalangalla renkaan läpi. Vaikeaa siitä teki se, että en voinut antaa poikasen riehua liikaa. Se oli  niin liikkuvainen. Pelkäsin kokoajan, että satutan sitä. Kumminkin sain sen renkaan varmaan kymmenenminuutin riehumisen jälkeen sen jalkaan. Menikö se oikeinpäin, en edes tiedä kun  se oli niin suurta säätöä.  Renkaassa on siis teksti ”VK 1 13″(joku ei tajunnut lisätä FI merkintää kun tilasin renkaat…köh köh) Tera ihmetteli vieressä kun räpläsin sen poikasta.  Se ei ole pariutunut Dexterin kanssa, ja vaikuttaa edelleen itseltään, mikä on sinänsä hyvä suunnitelmieni suhteen. Voi siis olla toivoa saada Dexter Kaihon kanssa pesimään vielä.

 Ida antoi poikasesta vielä hyvän arvion, eli kuulemma terve ja pirteä. Olen niin huojentunut. Myös sen kannalta, että poikasia on vain yksi, on Teralla mahdollisuus jaksaakkin hoitaa se yksin.   Hyvin se on sitä ruokkinut ja hoitanut,  niin ylpeä olen kultamussusta.

Koitin välttää poikasen nimeämistä mahdollisimman pitkään, koska nimelliseen onnistuu kiintymään liian paljon.  Ei sillä, ettenkö olisi kiintynyt siihen silloinkun se oli yhdenpäivän vanha  ja kutsuttiin luovasti nimellä ”poikanen”. Ystävä päätti, että sen nimeksi tulee Armin. Sillä on niin Arminin keltainen pörrö. (Armin? Tässä on Armin ). Toivon niin kovin, että se olisi koiras, niin voin pitää sen. Se menisi AJ:lle puolisoksi. Kummallakin olisi piilovalkokasvo, eli niiden poikasista osa olisi jo valkokasvoja <3

Nyt eletään jänniä aikoja! Ensimmäinen poikanen oli eilen kuoriutunut. Sitä edeltävänä päivänä tunsin  oloni kaikin puolin pettyneeksi vähän kaikesta. Illalla kuuntelin vielä pöntön vieressä hiljaa kuuluisiko mitään, ei ääntäkään. Aamulla heressäni kuuntelin taas varovasti ja ei kuulunut mitään. Oli hiukkasen haikea olo lähteä mihinkään, usko oli niin poissa jostain syystä. Kuitenkin päivä parani töissä(Työssäoppimassa), kun kuulin, että saadan saada pienen työn mitä voin tehdä muutamana päivänä viikossa kotona etänä. Se olisi aivan loistavaa näin opiskelujen aikana. Kun saavuin kotiin ja tulin huoneeseen, kuulin selkeästi itselleni aivan uuden äänen, sanoin kuvaamattoman suloisen pienen piipityksen. Sydän hyppäsi kurkkuun kun kuuntelin tarkemmin, kuulin Teran ruokkimassa poikasta. POIKASTA! Olin niin iloinen, itkin siinä jo hetken onnesta.

Olen varautunut kumminkin, ettei asiat välttämättä onnistu ja että poikanen/poikaset kuolevat tai jotain muuta traagista voi käydä. Kyse on kumminkin ensikertalaisista ja todellakin kummatkin vanhemmista ovat vielä kokemattomia. Itsellenikin tämä on aivan ensimmäinen kerta ja olen hyvin innoissani siitä, aivan kuten Tera. Se on muuttunut positiivisesti melkeimpä kaikessa. Sen sulkapuku on jotain niin loistavaa, se on niin onnellinen ja pirteä ja virkeä. Se on muutenkin kaikista linnuistani selkeästi eniten pesimiseen haikaillut ja nyt se vihdoin saa toteuttaa itseään, mikä olisi ihanempaa. 

Kahdeksas päivä oli minun ja Teran kolmas vuosipäivä, ja tämä ensimmäinen poikanen kuoriuitui juuri päivä sen jälkeen. Mikä olisikaan parempi lahja. Toivon, että poikanen (ja toivottavasti tulevat sisarukset) selviää ja mikäli se on koiras, säästän sen itselleni.  Seuraava poikanen voisi kuoriutua huomenissa, joten sitä jännityksellä odotellen. Päivittelen sivupalkissa olevaa ”ajankohtaista” gadgettia nopeasti tilanteen mukaan, joten sitä kannattaa seurailla.  Mahdollisesti varauslistalle voi tietysti jo pyrkiä.

Odotan myös kovalla jännityksellä, milloin pääsee rengastamaan ensimmäisen poikasen. Mietin jo yhdessä vaiheessa, ettei tälle vuodelle tilaamani renkaat pääsekkään käyttöön. Ehkä sittenkin toivoa on.  Olen vaan sanoinkuvaamattoman onnellinen tapahtuneesta! En tiedä mitä sanoa, koitan pitää tilanteen päivitettynä ja toivotaan yhdessä, että joulupoikue onnistuu, kasvaa ja selviää terveiksi isoiksi linnuiksi <3