Blogi

Tänään tuli ilmotus postista. Saapunut lähetys. Kauhistutti jo ajatus kun tiesin mitä siellä on. Oli suurin tuuri että olin sattumoisin pyytänyt luokkalaisen käymään täällä kattomassa SNK kokoelmaa ja lintujani. Sain apurin kantamaan. Postissa oli siis 21 kiloa linnunruokaa… Aivan vietävä määrä, miten sitä meneekin niin paljon että pitää tilata tällasia satseja..  Noh se ei loppunu vielä siihen. Eilen kävin tilaamasa viereisestä eläinkaupasta tuleville kyyhkyillle ruokaa. 4 kiloa pulunruokaa + ruuansulatushiekka jne, n. 5 kiloa lisää. Nyt on kädet ihan rikki kun oon saanut ravata ja kantaa asioita enemmän kun lakisallii…  Koska kädet on niin rikki, valmistelen pulujen häkin sitten huomenna, eli en tähän postiin saa häkistä kuvaa sitten… ottakaa toki kuva ruoista. (tässä on vain tämänpäivän ostokset, ihanku mulla ei olis enemmän hirssiä ja ruokaa muualla kotona )

Nyt on tapahtunut taas asioita lintusaralla ja ajattelin informoida täällä kaikkea.

Ensinnäkin neitokakaduista. Papusta ei ole vielä tarkemmin sovittu millon se tänne tulee, mutta maaliskuussa toivottavasti. Kyydit pitäisi vielä sopia miten saadaan se kuljetettua.  Ilmottelen tästä sitten lisää kun sen aika tulee.

Lisänä olen toteuttamassa juuri kahta suurinta haavettani. Ensimmäiseksi mainitsen vähän pienemmän asian. Suoranokkia olen aina halunnut, ja nyt tuli tilaisuus hankkia pienenpieniä kyyhkyjä. Mikä olisi parempi kun näin puluihin ihastuneena muutenkin hankkia muutama moinen. Näillänäkymin minulle kotiutuu siis perjantaina kaksi pienenpientä timanttikyyhkyä.  Oikein tietävän oloiselta kasvattajaltakin. Näitä en kuitenkaan ajatellut ryhtyä pesittämään (toivottavasti), ihan vain lemmikiksi tulevat.  Pienokaisille nimiksi olin ajatellut Anghel ja Nageki. Suosikkihahmoni lempipelistä, mistä muustakaan kun hatoful boyfriend. Deittailaan puluja!  Kannattaa tutustua peliin, mahtavin stoori ikinä.

Puluvauvat ja emo vasemmalla. Kuva © Iina Ruokolainen

Toiseksi on vähän suurempi juttu. Olen kauan haaveillut jo siitä ”isommasta” linnusta. Kakadut kun ovat kuitenkin suosikkejani vaikka Heraan rakastuinkin, koen kakadut ehkä enemmän omaksi.  Uskallan nyt ehkä hehkuttaa suunnitelmistani tänne. Olen pohtinut saksasta linnuntuontia. Suuremmaksi omaksi linnuksi koska tahdon kakadun, ja tilan puitteissa sopivin olisi ehkä joku lähdekakadu tms. päädyin ruusukakaduun. Niitä ei kovinmontaa suomessa olekkaan. Löysin eilen ystäväni kanssa loistavan kasvattajan ja tällä oli mitä sopivimmin ruusukakaduja pesimässä. Mikä hienointa oli se, että ne on emojen ruokkimia, hyvästä osaavasta kodista kotoisin ja kasvattaja on kuulemma useamminkin lähettänyt lintuja ulkomaille, joten tietää nämä hommat.  Poikanen on nuori vasta, tässä eilen napsaistu kuva siitä. Kummatkin kuvat © Jörg Seibert

Kyseisessä paikassa ei käsinruokita (ellei erikseen pyydetä) eikä klipata lintujen siipisulkia ja niillä on hienot olot ja osaava kasvattaja. Olen niin onnellinen että löytyi tällainen mahdollisuus. Nyt väkrätään paperihommia valmiiksi. Tuonnin ajankohta sijoittuu ehkä huhtitoukokuulle suunnilleen, en vielä saanut kaikkea selville ja kirjottelen tästä vielä enemmän kun juttua tapahtuu. Lupaan päivitellä tästä asiasta. Toivotaan parasta että kaikki onnistuu! Itse en mene ulkomaille vaan ystäväni tuo linnun suomeen, joten en pääse kirjottamaan mitään linnunhaku seikkailua, mutta tämä on jo ihan tarpeeksi kiinnostavaa näinki (mielestäni, ehehe). Kasvattajan kotisivut (saksaksi)

Nyt kun miettii, niin monta lintua tulossa. Tähän se sitten varmaan jää. Suoranokat, kasvatuslinnut ja isompi lintu, alkaa olla kaikki kasassa.  Unohtui mainita, että B poikueen poikasille löytyi aivan mielettömän hieno koti. Poikaset lähtevät uuteen kotiin maaliskuun toisella viikolla. Saavat hienon häkin ja huoneen ja rescue neitokakaduneidin seurakseen. Seuraavaa pesitystä odotellessa, se saattaa tosin mennä vasta syksyyn tms, koska annan lintujen nyt levätä kunnolla.

Nyt meillä valmistaudutaan pulujen tuloon! Kurr!

Taas hirveä epäaktiivisuus iskenyt. On tapahtunut taas asioita ja motivaatio lintujuttuihin on aivan

Mikasa & Annie

nollassa. Syy tähän on  AJn ja Dexterin poikue (C-poikue). Vanhemmilta innostus lopahti poikasten hoitamiseen ja kaikki kuus poikasta menehtyi. En kerennyt tekemään asialle mitään kun se oli jo päivässä ohi. Kaksi poikasta jäi jäljelle aluksi ja pohdin siirränkö ne Hirolle ja Teralle, mutta niiltä siirrettiin pönttö hetki sitten pois ja uuteen paikkaan totuttelussa menisi liikaa aikaa. Käsinruokinta olisi voinut mahdollisesti pelastaa vanhimman poikasen, mutta en ole edes lukenut siitä miten se tehää, ei ole ruokaa siihen ja periaatteisiin ei kuulu käsinruokinta. Linnut menehtyivät siis. Olen ollut tästä syystä hyvin masentunut (nyt jostian syystä tulee nenästä verta?)

Olen yrittänyt parhaani piristyä ja ryhdistäytyä lintuasioissa, mutta se on ollut hyvin vaikeaa. Toisinaan tulee vaan pahamieli nähdä ne kun pohdin niin monen poikasen menetystä.  Sen yhden poikasen menetys oli jo liian vaikeaa, se ei ollut edes kuoriutunut, mutta nyt jo 6 kuoriutunutta poikasta, se oli ihan liikaa… Yritetään nyt kuitenkin piristyä

Undulaatit tuli jo, sopeutuivat hyvin lintujen huoneeseen. Niistä tuli kyllä lintuhuoneen valtiaat. Ne valtaa ylimmätpaikat ja häätää muut pois jos ei niiden seura huvita. Ei isommat neitokakadut uskalla mitään pieniä undulaatteja vastaan.

Myös hyviä uutisia sen valkokasvon suhteen. Se näillänäkymin on tulossa mulle maaliskuussa. Se menisi siis mieluiten Arminille puolisoksi. Toivon nyt suuresti että kaikki sujuu sen kanssa hyvin ja saan sen haettua. Saatua ylipäätään.

Teran poikaset on kasvanu hienoa vauhtia, olisi jo aika ettiä kotia niille piakkoin. Jos on kiinnostusta voi pistää sähköpostia osotteeseen teranymphicus(at)hotmail.com

Nyt kun kerta on inspiraatiota blogiinkin taas vaihteeksi, niin kirjotan vielä kun jaksan.

Poikaset kasvaa niin nopeesti. Niillä on kummallakin jo kivasti sulkaa tupannut. Ei aikaaakaan kun ovat jo kuukauden ikäsiä ja kömpivät pöntöstä. Sitten pääsee taas kuvailemaan vähän enemmän. En viitsisi häiritä poikasia vielä niin paljoa. Eiköhän pian päästä asiaan. Poikaset tulevat muuten myyntiin, jos on jo kiinnostusta, niin laittakaa sähköpostia osotteeseen teranymphicus(at)hotmail.com

Muokkasin myös sivua taas vähän lisää. Lisäsin poikueet sivun ja jokaiselle poikueelle tulee myös oma sivu. Kerään sinne poikasten tiedot ja vähän taustaa pesinnästä jos jotain kiinnostaa.  B poikueen poikaset saivat kasvattajanimet, ne voi mennä kurkkimaan B poikueen sivuilta. Lisäsin myös Arminille oman sivun ”lintuni” osioon.

Sovin Elinan (kannattaa mennä seuraamaan tätäkin blogia) kanssa, että hänelle tullut kotiavaihtava lintu Papu tulee meille sen pesinnän jälkeen. Papu olisi täydellinen lisä kasvatukseeni. Se on saksalainen valkokasvo, todella hienon kokoinen ja hieno ryhtinen. Pesittäisin sitä niin mielelläni Arminin kanssa. Mikään ei vielä ole kuitenkaan varmaa, jos Papu kiintyykin Piuhun (pesityskumppani) tai jotain muuta eikä sitä voi erottaa, niin pyrin saamaan kuitenkin niiden poikasen joka on piilevä valkokasvo.  Toivon kuitenkin eniten Papua, olen kaivannut sen tyylistä lintua parveeni jo ihan liian pitkään. Elinan blogissa on kuvia Papusta, kannattaa käydä vilkasemassa.

Olen myös puhunut Annille undulaateista kun hän on niitäkin ryhtynyt pesittämään. Olen siitälähtien toivonut undulaatteja parveeni kun tapasin Miikan ja hänen undulaatit. Varsinkin sen jälkeen kun ne olivat hoidossa luonani. Noihin uskomattomiin vipeltäjiin ei voi muutakuin rakastua. Olin vähän ehdotellut Annille, että jos poikasista jää kotiavaille, niin mulla on kyllä tilaa.  Nyt menin sitten eilen varaamaan kaksi pikkuista naarasundua. Ovat väriltään samanvärisiä, joten tunnistaminen voi olla vähän vaikeaa aluksi, mutta eiköhän siihen silmä herjaannu.  Olen eteenkin kuolannut ”sinisiä” undulaatteja. Eli valkopohjaisia.  Joku tossa valkosessa kiehtoo. Pirun valkokasvotkin..

Nimiksi ajattelin (kiitos ihanan ystävän) Mikasa ja Annie. Pointsit niille jotka tietää mistä ne on.

Kuva tytöistä, Mikasa vasemmalla ja Annie oikeella. (Kuvan ottanut Anni)

Ylpeät emot

B1

B2

Kaksi poikasta siis kuoriutui ja  kummatkin kasvaneet oikeen hienosti. Tosi hyvänkokosia  ja ei näyttäisi olevan nypittykkään. Hienosti emot jaksaneet ruokkia ja hoitaa pieniä. Kummankin poikasen rengastus onnistui hyvin, huomattavasti helpottui työ kun oli kaveri apuna pitämässä paikoillaan poikasta joka ei ihan tykännyt prosessista. Rengastin kummatkin jo 8päivän iässä koska ne vaikuttivat kasvavan niiin  nopeasti. Arminin rengastin ekan kerran varmaan 9päivä ja se potki renkaan pois 4 kertaa. Noille oli jo melkeen vaikeaa saada se rengas jo nyt. KUmmallakin se pysyi jalassa nätisti. B1 sai renkaaseen merkinnän 01 VK FI 14 ja B2 02 VK FI 14. Muistin merkitä FI merkinnän perään, se unohtui silloin Arminilta.  Poikasten renkaat on väriltään vihreät. Ensivuoden poikasille on liilat renkaat, toivottavasti pääsen käyttämään niitäkin. KUmmatkin poikasista ovat harlekiinin värisiä ja kummallakin on valkokasvo piilevänä.Jos ne/tai toinen niistä on koiras, sillä on myös kaneli piilevänä.

En taas hetkeen maininnut asioista koska en kokenut tarvetta ja en halua hehkuttaa liikaa koska en uskonut asioiden mahdollisuuteen.

Tällähetkellä on siis AJ & Dex ja Hiro & Tera pesimässä. AJ ei ole oikeen uskaltautunut pönttöön vielä, joten niiltä ei ole vielä mitään. Tera taasen muni kahdeksan munaa. Yhden kaapinovelta alas, se meni tietysi heti rikki.  Seittemän munaa pöntössä ja ainakin väristä päätellen 3 näyttäysi olevan varmasti hedelmättöittymättömiä (onko toi ees sana… Suomenkieli 10+).  Piti kirjottaa tästä jo aikasemmin, mutta kävikin ikävemmin enkä pystynyt kirjottamaan.

Tarkistin pesän ja huomasin yhdessä munassa särön. Oli vielä vähän aikasta kuoriutumiseen, mutten tutkinut lähempää, jätin rauhaan. Seuraavana päivänä menin kurkkaamaan uudellen ja munan kuori oli yläosasta lähes kokonaan avattu. Otin sen pois ja tutkin lähempää. Siellä oli poikanen sisällä. Se tosin oli aivan liian nuori kuoriutumiseen vielä.  Se oli yksi kamalimmista kokemuksista tähän mennessä. Hautasin poikasen  ja itkin kokonaisen päivän ja olin aivan rikki sen jälkeenkin.

Olin hyvin yllättynyt kumminkin, Hiro iästä huolimattaan oli onnistunut hedelmöittää edes yhden munista. Kuitenkin eilen odotti ihana yllätys. Tulin raskaan päivän jälkeen kotiin ja kuulin pesästä piipitystä. Se siellä on poikanen. Emot on kyllä tiheeseen tahtiin pöntössä, en ole päässyt tarkistamaan sitä. Mutta nyt toivotaan että se pienokainen selviää ja jos vaikka kuoriutuis edes yks tai toinen sisaruskin sille.

Siinä nyt näin pikasesti  päivitetty kuulumiset