Ei poikasia tällä kertaa
TeraNymphicus’s Dark soul, nykyisin nimeltä Quae, kävi täällä pesityslainassa. Quae pesi Yharnamin kanssa. Armin meni hoitoon pesityksen ajaksi, koska Yharnam ja Armin olivat jokseenkin pariutuneita. Quae onnistui munimaan pesään ja olin siitä niin innoissani. Parilla kesti hyvä hetki ennen kuin munia ilmestyi, niin aloin jo epäillä ettei siitä tule mitään. Ensimmäisen munan jälkeen tuli muutaman päivän tauko, vaikka yleensä neitokakadut munivat joka toinen päivä. Arvelin siis taas, että tähän yhteen munaan se jää. Toinen muna löytyikin myöhemmin lattialta. Siirsin munan pesään. Sen jälkeen Quae muni vielä 3 munaa onnistuneesti pesään. Sitten vain odoteltiin ja odoteltiin. Munien väristä aloin jo päättelemään, että ne eivät tule kuoriutumaan ja eihän niistä yksikään kuoriutunut. Todella harmi, mutta rohkaisevaa oli tietää että Yharnam ainakin hyväksyy toisen parin suhteellisen helposti.
Quae lähti tänään takaisin kotiinsa ja Armin tuli takasin tänne. On ollut hirmuikävä ihanaa pientä vesilintua, joka niin tarkkana aina hakee ensimmäisenä kulauksen vaihdetusta vedestä.
Sain Quaen omistajalta ison läjän keppejä, joten aion vaihtaa lintuhuoneen orret taas aivan uusiin. Todella ihanaa saada orret vastuullisesti ja vielä valmiiksi pestyinä.
Satunnaiset uutiset mitä on nyt tapahtunut.
Ember on juuri oppinut olemaan ilman käsinruokintaa aamuisin. Sen paino on edelleen hiukan matalalla, mutta se syö joka päivä vaan paremmin. Lentämään siitä ei valitettavasti koskaan ole. Elin toiveessa, että sille jäi tarpeeksi käsisulkia harjoittamaan jonkun näköistä lentoa, mutta näin ei vain ollut. Jouduin tasapainon nimessä leikata vielä toisen puolen siiven käsisulat. Ember osaa ottaa korkeampia hyppyjä pyristellen ja se osaa myös laskeutua turvallisesti. Lintuhuoneessa se osaa navigoida ruokalaatikkoon ja se kiipeää tikkaita pitkin undulaattien häkin päälle, jossa vesikin on.
Emberillä on myös aivan omanlainen kutsuhuuto, joka tarkoittaa että se haluaa ulos huoneesta. Se viettääkin aika paljon aikaa täällä minun kanssani ja on niin rakkauden kipeä ihana pieni höyhenpallo. Olen niin iloinen etten tehnyt sitä lopetuspäätöstä silloin kun asiat näyttivät vielä menevän huonosti. Ember on mitä ihanin pieni lintu ja sillä on iso persoona.
Pesityshäkkiin ryntäsi Evelyn ja Karnak (taas) ensimmäisenä. Mietin hetken että uskaltaako niitä nyt pesittää, kun kaksi viimeisintä (Emberiä lukuunottamatta) on niiden poikasia. Viimeisin tämän vuoden alusta. Tämä poikanen tosin oli lattialle munittu muna joka adoptoitiin toiselle parille hoidettavaksi. Kummallakin oli runsas sulkasato siihen aikoihin ja pesitysvillitys laimeni vähän, nyt ne ovat taas koloilleet papereiden alla, ja varmaan aikovat pesiä luvatta taas, joten annan niille nyt luvallisen yrityksen.
Loppuun vielä suru-uutinen. Ihmettelin kun Ariamista ei näkynyt missään kahteen päivään. Arvelin sen olevan taas verhon takana yrittämässä pesiä. Ihmettelin miksi sen puoliso Gachiin oli taas hyvin kiinnostunut äitistään Sebastianista. Heräsi epäilys ettei kaikki ollut hyvin. Kävin huoneen läpi niin tarkasti kuin suinkin voin, mutta lintua ei löytynyt. Kunnes tajusin että verhon takana ollut kaappi oli raollaan. Raosta mahtui ehkä sormi juuri ja juuri läpi, joten en uskonut linnun olevan siellä, mutta mitä enemmän kaappia tutkin, vaikutti että siellä ollaan käyty ja yritetty pesiäkkin. Asioita oli silputtu ja kakkaa oli purkkien päällä runsaasti. Tyhjensin kaappia ja kuten jo vähän arvelin, löysin Ariamiksen kaapin alimmasta lokerosta kaikkien lelujen takaa jumissa ja kuolleena. Olin tätä lintua toivonut niin pitkään ja oma huolimattomuuteni oli maksanut sen hengen. Olen niin surullinen ja järkyttynyt. En uskonut, että niin pienestä raosta lintu mahtuisi läpi. Nyt vahdin tarkasti, että kaapit ovat täysin kiinni, eikä mikään muka-”tarpeeksi pieni” rako ole hyväksyttävä. Nämä ovat näitä ikäviä asioita, joihin ei välttämättä osaa varautua etukäteen, koska rako oli tosiaan niin pieni, etten ikimain olisi uskonut linnun siitä mahtuvan.
Muutama päivä tästä, kuulen undulaatin kiljuvan lintuhuoneessa hädissään. Menen katsomaan ja Sebastian on saanut jalkansa pesityshäkin kalterin läpi ja liukunut siitä jumiin. Lintu kiljui ja räpisteli ja olin jo aivan varma, että kohta sen jalka lähtee sijoiltaan. Otin linnun kiinni pyyhkeeseen ja liu’utin sen vapaaksi ja tarkistin jalan. Jalka toimi ja lintu toipui tästä täysin, mutta aiheuttipa taas sydämen tykytyksiä. Undulaatit ovat kyllä ihan mahdottomia houdineja joiden kanssa saa oikeasti olla todella tarkkana.
Kauheat koisat…
Kaikenlaista pientä tässä on taas ollut. Tässä tällainen lyhyt tilannepäivitys.
Pesityslainaan tullut Quae (TeraNymphicus’s Dark soul) teki onnistuneesti ensimmäisen munan pesään. Sen jälkeen ei mitään ja ajattelin että lopahtiko into vai näinkö se nyt menee. Muutaman päivän jälkeen toinen muna löytyi nätisti lattialta. Siirsin sen pesään ja sen jälkeen Quae muni nätisti vielä 3 munaa pesään onnistuneesti. Pari on sen jälkeen hautonut aika tunnollisesti, joten toivotaan parasta että parittelukin on tapahtunut, että munista tulisi jotain. Ensimmäisen munan laskettu aika olisi jo 1.7 joka on pian, mutta siitä en usko tulevan mitään, koska se oli pidempään huonosti haudottu. Seuraavan munan odottelen kuoriutuvan joskus 6.7. Jännitys tiivistyy.
Violetti undulaatti vauva lähtee tänään uuteen kotiin ystävälleni. Se saa mitä parhaimman kodin mitä voi toivoa ja olen siitä niin iloinen!
Emberin DNA-testi pääsi perille ja kuten vähän arvelin, se on koiras! Ember on hyvin kasvanut, mutta jaksaa edellen kerjätä todella ahkerasti. Jouduin sen toisen siiven klippaamaan, koska se yrittää lentää perään ja tuon toisen siiven takia siitä ei tule mitään. Se osaa kyllä korkealta ”laskeutua” todella kauaskin. Se myös käyttää siipiään paljon kiipeillessään. Sen tasapainokin on jo paljon parempi. Ember on edelleen varsin ahdistunut lintuhuoneessa, enkä myöskään ole saanut sitä sisustettua sille vielä sopivaksi, koska mietin mitä teen vesiastian kanssa. Lintujen vesi on korkeammalla, koska se on undulaattien pesityshäkin päällä. Tiedän että Ember ylettäisi lattialta hyppäämällä kaltereihin ja osaisi kiivetä ylös, mutta en usko että se löytää sen kovin helposti. Ember asuu siis toistaiseksi vielä täällä meidän puolella koska se saa aamuisin vielä ruokaakin. Se on ehkä vähän laiha, tahtoisin sen oppivan syömään itse paremmin. Mutta onneksi se sentään syö itse jo jotain!
Sitten jotain ikävää, jota olen pelännyt. Koisia. Huomasimme muutaman koisan todella vanhoissa seinille unohdetuissa ansoissa. Huoli heräsi heti ja vaihdoin ansat uusiin, että ne toimisivat paremmin. Äkkiäkös niissä oli jo monta koisaa. En ymmärrä mistä ne tulivat ihan yhtäkkiä. En ole lintuhuoneessa enkä muuallakaan nähnyt yhtään kunnes niitä ilmestyi kuin tuhka tuulesta paljonkin. Pistin myrkkyä lintuhuoneen ovenkarmeihin (ulkopuolelle), jos sinne yrittävät ryömiä niin ei tule onnistumaan.
Joudun varmaan poistamaan hampun lintujen ruoka-astiasta. Siivoan pakastimen ja laitan kaiken sinne taas. Otan tänään höyrypesurin esiin ja käyn kaikki listat ja kolot sillä läpi. Olen niin surullinen ja järkyttynyt. En tiedä miten pääsin niistä viimeksi eroon, vaikka invaasio oli jo pitkään kestänyt. Toivon että nyt jos toimin ”ajoissa” niin saan tämän kuriin, mutta toivo on himmeä. Kun niitä hirviöitä ei taas hetkeen ole näkynyt niin sitä muuttuu lepsuksi ja ei pakastakaan kaikkea mikä tulee taloon ja ruokalaatikon kansi saattaa jäädä raolleen. Tästä saan nyt maksaa näin.
undulaatin ja neitokakadun häkkikoko
Sain sivuilleni tässä hetki sitten lintuhäkin pinta-alalaskurin. Laskuri laskee siis vain häkin minimin. Minulta pyydettiin myös, saisiko laskurin lisäksi jotain havainnollistavaa kuvaa kertomaan, kuinka suuri häkki on lintuun nähden. Tätä en usko, että hetkeen saan aikaseksi, mutta otin muutaman havainnollistavan kuvan neitokakaduille ja undulaateille soveltuvista minimeistä.
Kahden undulaatin minimisuositus on 0,35 neliötä. Kuuden A4-paperin pinta-ala on 0,378 neliötä, joka on lähes sama. Väkersin siis tulostuspapereista pohjan ja houkuttelin muutaman linnun siihen antamaan vähän esimerkkiä miltä kahden linnun minimi luonnossa siis näyttäisi. Iso kiitos Laurelle kun muokkasit kuvia vähän nätimmiksi!
Kahdelle neitokakadulle minimisuositus on 0,85 neliömetriä. 14 kappaletta A4-papereita on pinta-alaltaan 0,882 neliötä, joka vastaa taas melkein samaa. Tässä kuvaa taas kuinka kaksi neitokakadua asettuu noihin mittoihin.
Suunnitelmiin muutosta
Alunperinhän ajattelin että laitan Dexterin ja Hemwickin pesimään, sillä se oli pareista ainut, jolla ei ollut sulkasatoa ja niillä oli kaksi pesää lattialla. Ruusujen häkin takana ja undulaattien pesityshäkin takana vuorotellen ne hautoivat. Päästin parin häkkiin, joka ei sitten sinne päästyään osoittanut suurempaa kiinnostusta pesimiseen. Samoin kävi undulaateille. Laitoin Luken ja Anrin pesityshäkkiin, jonne kumpikin oli todella kovasti halunnut. Varsinkin kun Ariamis ja Gachiin oli siellä. Mutta niiden päästyä häkkiin, into lopahti täysin. Niitä ei vain vaikuttanut pesä kiinnostavan enää, kun luvan siihen saivat. Päästin parin sitten lopuksi pois häkistä. Mietin josko yrittäisin saada Uuttopekan ja Sebastianin sinne seuraavaksi. Nyt kuitenkin suunnitellin josko yrittäisin pesittää Yharnamia kasvattini Dark Soulin kanssa, joka siis tulisi tänne pesimään. Katsotaan miten tässä nyt käy.
Undulaattilapset ovat kasvaneet hurjasti ja kohta niiden onkin jo aika muuttaa uusiin koteihinsa. Harmaa poikanen etsii vielä kotiaan, mutta violetille on jo hyvä koti tiedossa. Lisää tietoa löydät vapaana olevasta poikasesta täältä!
Jos sinulla on koti tarjota tälle ihanalle vauvalle niin ota rohkeasti yhteyttä.
Ember on kasvanut myös todella hyvin. Se on todella sotkuinen syödessään. Se edelleen suosii lusikalta syömistä, joka on huomattavasti sotkuisempaa. Ember alkaa olla siinä iässä, että se poistuisi pian pesästä, joten päätin käydä sen kanssa ulkona vähän. Oltiin siellä parisen minuuttia korkeintaan, otin muutaman ihanan kuvan pienestä sotkunaamasta. Aion muuten tasapainon vuoksi klipata Emberin toisen siiven, koska toiselta puolelta siltä jo puuttuukin suurin osa käsisulista. Niin kurjaa kun se vain on, mutta tasapainoisena sen on varmasti helpompi oppia ”lentämään” jos se sitä koskaan oppii.
Kaikenlaista sitä…
Ensi alkuun Emberin kuulumisia. Otin Emberin perjantaina ruokittavaksi. Sillä oli vaikeuksia ymmärtää ruiskusta syömistä. Se oli todella sotkuisaa eikä ruoka mennyt alas millään. Muutaman kerran yritin sitä ja yritin lusikalla ruokkimista jonka se ymmärsi heti. Nyt se syö lusikalta, toisinaan hyvin sotkuisesti ja toisinaan niin hienosti ja siististi. Ember on kasvanut tasaiseen hyvään tahtiin. Sen sulat alkavat jo vähän aukeilla. Kun ikää on tullut ja sulat ovat kasvaneet, näkyy hyvin miten iso osa siivestä puuttuu. Valitettavasti Ember ei oikein pidä siipien nypläämisestä, niin en ole saanut hyvää kuvaa jossa sillä näkyisi kumpikin siipi auki. Ostin sille jo DNA testin, mutta sitä saadaan odotella kunnes lintu on kokonaan sulkainen, jotta voidaan nyppäistä muutama höyhen lähetettäväksi.
Siirsin Dexterin ja Hemwickin isompaan häkkiin. Ne menivät sinne oikeastaan itse, pari oli ainut jolla ei ollut sulkasatoa ja pesimisintoa taas riittää liiaksikin, koska Hemwickillä on kaksi pesää huoneen lattialla. Sain myös undulaattiparin niiden omaan pesityshäkkiin. Vaihdoin pöntön kokonaan uuteen, koska edellinen meni niin törkyiseksi. Epähuomiossa olin siirtänyt häkin seinää vasten kiinni, ja Ariamis oli kiipeillyt ja saanut itsensä sinne jumiin. Onneksi lintu oli vielä elossa kun sen huomasin jumiutuneen. Se oli pää ylösalaisin kiinni seinässä. Sen peräpää oli kakasta likainen, se oli varmasti hetken ollut siellä. Siirsin häkin taas kohdilleen ja autoin Ariamiksen ylös sieltä. Se kiipesi kyllä itse, mutta jäi häkinpäälle lepäilemään. Se ei jaksanut yrittää karkuun. Pidän sitä nyt silmällä, että se varmasti toipuu. Gachiin tuli pian siihen viereen hoitamaan puolisoaan. Menetin rakkaimman lintuni sen jumiutuessa seinän ja häkin väliin, ja koko tämä tapahtuma vaan herätti hirveän tunneryöpyn. Aivan kamala olo, miten saatoin epähuomiossa tehdä näin…
Vähän parempia uutisia. Halusin vain päästä jakamaan, koska Frieden pesuesisko Ciri (TeraNymphicus’s Judgement day) on kasvanut niin upeaksi. Sain linnusta muutaman kuvan, jotka halusin päästä jakamaan. Pidän miten Ciristä näkyy sen hollantilainen tausta, koska kumpikin vanhemmista ovat hollantilaisia neitokakaduja ja Ciri muistuttaa hyvin niiden tyylisiä lintuja. Cirillä on myös selkeästi isänsä tuima ilme, kuten myös Cirin siskolla Friedellä.
Kuvat on ottanut nykyinen omistaja. Ciriä ja sen parven touhuja voi seurata instagrammista @dea_the_tiel
Undulaatit ulkona pesästä!
Undulaattilapset ovat nyt kumpikin poistuneet pesästä. Nuorempi lähti tänään ja sillä on vielä harjoiteltavaa lentämisen kanssa. Emo oli jo muninut pesään uuden munan, mutten anna sen nyt kuitenkaan aloittaa uutta poikuetta kun tämäkin pitäisi hoitaa loppuun. Otin koko pesän pois häkistä. Odotan että kumpikin poikanen osaa lentää vähän paremmin ennen kuin päästän ne isoon huoneeseen muiden joukkoon. Poikaset ovat todella rohkeita ja uteliaita ja olen siitä niin tyytyväinen. Vanhempi poikanen syö tuoreruokaa itsenäisesti jo, uskon että sisarus seuraa sen perässä aika pian. Kunhan se nyt ensin pääsisi orrelle. Pidän pesityshäkissä keppejä matalalla, että poikasten on helppo aloittaa kiipeäminen ylöspäin. Laitan parempaa kuvaa kummastakin kunhan saan ne ulos häkistä, niin on paremmat olosuhteet kuvatakin.
