Blogi

Anteeksi taas hyvin epäaktiivisuus vaikka juttuakin olisi kirjotettavana. Aikaa on hyvin niukasti eikä inspiraatiota kirjottamiselle ole oikein löytynyt.  Kuitenkin, nyt juttua on taas tapahtunut ja tekstiä siis on, tosin on kovin myöhä nyt, joten en varmaan suurta juttua jaksa kirjoittaa. Alotetaan turun messuista!

Menin siis turun messuille Kaijuleita taas edustamaan. Lähtö oli lauantai aamuna, menin bussilla Monican kanssa  alkuun ja loppumatka mentiin sitten Jaken kyydillä. Kyydissä oli siis 3 ihmistä ja 5 lintua. 2 valkokakadua, 2 amatsonia ja  Tera neitokakadu.  Messuilla tapasin taas lintuihmisiä ja lintuja ja pääsin kakadun kainaloon turvaan maailmalta. Oli oikein hauskaa.  Kuvasin myös Kaijuleiden esitystä jossa kerrottiin kodinvaihtaja linnuista ja muuten vain lemmikkilinnuista.  Tera malttoi hyvin ja kesti 2 päivää messuilua loistavasti.

kuvan ottanut Tarja Pajari(AJn siskon omistaja)

  Yön vietin Pinkulla, kiitos tälle ihanalle ihmiselle kun päätti majottaa meikän lintuineen sinne <3 Se oli loistavaa. Olin kauan halunnut tavata hänet ja päästä katsomaan lintuja yms. Tera meni ihastumaan hänen neitokakadu Wakkoon ja Wakko taas Teraan.. sen pienen hetken mitä Tera siellä oli. Oli myös loistavaa nähdä kanarialintuja ja muita peippoja. Suuri aviaario täynnä pikkuisia. Aina kun olen pienistä linnuista, eteenkin kanarioista, ollut kiinnostunut.

Tera sormella

Kun lähdettiin messuilta ja odoteltiin Monican kanssa bussia. Istuskeltiin pihalla penkillä lintuinemme. Tera sitten meni ja huomasi naakkoja. Yritti sitten huudella niiden perään, mutta jotain muuta tapahtui. Kaiku. Kaiku toisti aina Teran huudon joka innosti sitä huutamaan vain enemmän ja enemmän. Se huusi varmaan sen koko vartin ajan mitä odoteltiin. Bussissa se sitten hiljeni. Bussissa Tera taas kaipasi läheisyyttä, se tahtoi rapsutuksia kaltereiden läpi ja halusi levätä vierelläni. Se roikkui mielummin kaltereissa kun orrella, joten pistin sormen sille orreksi ja siinä se sitten rentoutui. Sormi kyllä puutui! Päästiin kotiin turvallisesti ja erittäin hyvillä mielin. Tera oli tietysti myös uupunut mutta seuraavana päivänä taas normaalisti virkeä.

Sittemmin erikoisempia ei ollut tapahtunut, kunnes nyt viikonloppuna. Miika tuli taas tänne yöksi, mutta tällä kertaa otti undulaatteja mukaan!  Undut selvisivät ensimmäisetä kunnon matkustuksesta ja yökylä reissusta oikein loistavasti, halusivat kuulemma kotona takaisin matkikseen kokoajan.  Noh Meillä kumminkin Dexter oli ensimmäisenä kiinnostunut uusista undulaateista ja tietysti meni niiden matkahäkin päälle tirkistelemään. Se kuitenki koki ne enemmän uhaksi ja sähisi ja  levitteli siipiä. Voi sitä kurjuutta Dexin mielestä kun päästettiin undunduut vapaaksi! Ne vasta innostuikin. Dexter oli kauhuissaan. Sen ego on varmasti murskana nyt 😀 Pelkäsi pikkusia lintuja vaikka kuinka esitti alkuun olevan kovakin pomo. 

Dexter uhoilee Roxylle joka rauhassa vain kummasteli uusia maisemia.

Oli todella mukava viikonloppu ja linturikasta ollut nyt tapahtumat. Loistavaa! Sovittiin jo enskuuhun tapaaminen taas Miikan luona, jolloin Tera tulee mukaan taas. Viikonlopuksi sinne taas puhumaan linnuista, tekemään leluja ja katsomaan leffoja 🙂 Mahtavaa!

Unohui mainita, että yllätyksiä neitokakadurintamalla on ollut se, että eräälle henkilölle oli mitä luultavimmin ilmestynyt harvinainen väri, pastellikasvo! Toinen niistä muutti nyt Ida-Emilialle! Olen hyvin onnellinen ollut hänen puolestaan siitä ja muutenkin tästä erittäin loistavasta yllätyksestä. Niistä voi lukea lisää täältä

Bia järjesti papukaijapäivän hänen kahvilallaan, Cafe Goijanissa, porvoossa.  Koska sain kyydin, pääsin osallistumaan, joten heti alkuun suuret kiitokset Gunnthoralle joka pystyi kyyditsemään meikän. Kyydissä oli mukana myös Monica ja Sanna jolla oli mukana arattihybridi Kalle ja helmiaratit Dilma ja Pele.  Minulla taasen oli Tera mukana, kuten tavallista. Teralla meni matkustus hyvin, se ei vaikuttanut yhtään stressaavan liikenteessä.  Enempi se vaikutti olevan järkyttynyt siitä kun katosin välillä näkyvistä.  Kävin kattomassa Bian haukanpääaratteja ja sinikeltoja. Paikalla oli myös peräti 5 valkokakadua! Kaapo oli kyllä kultaisin, se oli kokoajan kiinni mussa ja minä siinä.

 Lintuja paikalla oli paljon  ja lajeina oli valkokakaduja, amatsoneja(kultaposkia ja siniotsia), harmaapapukaijoja(timneh), helmiaratit, lähdekakadut, ruusukakau, vihersiipiara, arattihybridi ja tietysti neitokakadu Tera.

Sää oli ihan mukava, oli sopiva ilma, ei ollut kylmä eikä kuuma ja välillä tihkui vettä, aivan todella vähän eikä se tuntunut haittaavan ketään, paitsi Kaapoa joka ei pisaroista tykännyt ja sai sätkyn.  Ihmiset olivat loistavia, kysymyksiin tuli vastailtua ja tutustuttua uusiin ihmisiin ja nähdä vanhoja kavereita myös.

Varmaan henkeäsalpaavin kokemus oli vihersiipiara Nellin lento. Sen ei kuulemma olisi pitänyt osata lentää ja niin kokeiltiin vaan antaa sen lentää mäki alas(missä se otettaisiin vastaan) ja kun lintu pääsi ilmaan, tuuli tuli ja nosti sen paljon odotettua korkeammalle ja se tähtäsi aluksi päin autotietä. Onneksi se kumminkin oli laskeutunut tontin ulkopuolelle olevaan pusikkoon eikä vaikuttanut loukkaantuneelta, fyysisesti ainakaan.   ja ihaninta tietysti oli valkokakadut, pääsin tutustumaan Elinaan joka on kasvattanut valkokakaduja jo parisen poikuetta, se tuntui jo pieneltä kunnialta puhua ja tutustua. Juttua riitti ja hauskaa oli.

Ostin linnuille paljon herkkuja myös. Teralla oli syntymäpäivät 8. päivä ja se sai pari hunajatankoa. AJ:lle on luvassa jättimäinen siemenkello (se rakastaa siemenkelloja) syntymäpäivälahjaksi kun se täyttää vuoden 15.päivä. 

Yksi tärkeitä asioita mitä olen oppinut tässä pesityksen alottamisessa, on parivalinnat. Niistä on suuresti päänvaivaa, ei kahta lintua voi pakottaa olemaan yhdessä jos ne ei niin tahdo. On opittava miettimään taas vähän uudella tavalla. Ensin olin kivenkovan varma, että se menee niinkuin haluan. Mutta viimeaikoina olen miettinyt yhä enemmän  mahdollisuuksia.  Olen muutaman yön miettinyt nyt muita mahdollisia parituksia. Alan tajuamaan paremmin mitä Anni opetti. Ei kannata tehdä liian tarkkoja valintoja parien suhteen. Kaihon kohdalla kumminkin on oltava väkisin tarkkana, se on kuitenkin harvinaisempi väriltään. Yritän kuitenkin pesittää sitä ensin Dexterin kanssa. Mutta olen myös vaihtoehtoina miettinyt Dexterin ja Teran pesitystä (Mikä oli ihan alkuperäinen ideani joskus).  Viimeisimpänä voisin ehkä antaa sen pesiä AJn kanssa jos sille ei muut kelpaa, mutta Dexteriin on kumminkin eniten luottoa, se todellakin on kaikkien naaraiden perään. Quinn on aivan Kaihossa kiinni, eikä se huomioi muita sen kummemmin. Kuitenkin, pointti oli, etten välttämättä tule pysymään täsmälleen suunnitellussa suunnitelmassa. Dexterin ja Kaihon pesitys  tulee Kaihon sulkasadon jälkeen.

Muuta huomioitavaa! Olen luultavasti tulossa Kaijuleiden järjestämiin tapahtumiin tässä kuussa. 11 päivä Porvoossa papukaijapäiville ja  23-25 päivä järjestettäville Turun messuille! Mukaan tulee siis Tera, kuten tavallista. Saa tulla moikkaamaan 🙂

loppuun vielä kaksi uusinta piirrosta, koska niissä on tavallista enemmän nähty vaivaa

”Destroyer” 9H, 80 tasoa, Paint tool SAI

”Johtaja Prime” 10H ja 102 tasoa, paint tool SAI

Olin niin varma, että Quinnin sulkasato on lopuillaan, mutta eipä näyttänyt olevan. Nyt näyttäisi menevän se raskain vaihe koko sulkasadossa kun niitä höyheniä putoaa ihan mielettömästi. Ei ihme että Quinn on ollut vähän vaisumpi, eli pesiminen ei näytä innostavan, kun sulkista pukkaa. Päätän siis lykätä pesitystä kunnes se on varmasti ohi, siihen menee varmaan sen pari kuukautta nyt ainakin. Ilmoilen sitten paremmin milloin on ajankohtainen taas 🙂

muuten renkaat olivat saapuneet ja ihastuin niihin niin. Niin ”pieniä” ja söpöjä :D´FI tunnus unohtui nähtävästi, mutta eipä se nyt niin suuresti haittaa ::)

rrrrrrrrrrrrr <- ps. teralla oli asiaa

Linnuilla on nyt vitamiinikuuri ja nostan ravinnon kalkkipitoisuutta ja paljon enemmän tuoreita. Suihkuttelua todella paljon ja kokoajan on kylpy”allas” esillä, jotta pääsevät kylpemään.

Tänään sahasin pöntön osat. Kiitos Idalle hienosta luonnoksesta! Sain sen suunnilleen sopivaksi, ongelma on vain että tarpeeksi pieniä nauloja ei vielä ollut, joten huomenna ostamaan. Pitäisi myös mennä ostamaan se webkamera jotta saan sen viritettyä pönttöön sopivasti.

Tilasin myös renkaat! Wou!  Aikasemmassa tekstissä (Rengastus pohdintaa) mietin millaisen tekstin laittaisin. Mahtuisiko sana TERA renkaaseen ja onko se sopiva, vaiko sitten TEN(lyhenne TEraNymphicus), mutta päädyin nimikirjaimiin VK (Viivi Koponen, obviously). Hauska yhteensattuma on se, että kasvatusvärinäni pidän valkokasvoa ja sen lyhenne on tietysti (suomeksi) VK 😀 Nojaa, ihan hieno. Eli renkaaseen tulee suunnilleen tällainen teksti 01 VK FI 13
01 on juokseva luku, eli monesko poikanen
FI tarkoittaa, että poikanen on syntynyt Suomessa
ja 13 on lyhenne vuodesta, 2013

Kuitenkin epäilyttää suuresti pesinnän onnistuminen, koska Quinn ei oikein ole osannut juttuja täysin oikein ja vielä pahentamaan tilannetta, Quinn pitää enemmän Kaihosta kun Terasta. Vaikka ovatkin paritelleet (taino, yrittäneet). + Kummatkin ensikertalaisia! Toivo on kuitenkin yllä.

Ei nyt muuta, tällainen lyhyt avautumis teksti… Vielä lahjaksi kylpevä Quinn

Elikkäs, tämä tuli periiaatteessa vähän puskan takaa, mutta olen jo jokusen aikaa Teraa katsellut miten innoissaan se on ja tahtoo selkeästi pesimään.  Se huutaa paljon enemmän varsinkin siinä yhdeydessä kun se tutkii koloja ja kun estän sen pääsyn niihin. Se tarjoaa itseään useammin parven koiraille ja muutenkin vaikuttaa erilaiselta. Kysyin vielä Ida-Emilialta onko nyt hyvä aika kun Tera kerta on niin innokas ja valmis.

Noh ensin pitää vielä rakennuttaa se pönttö ja hankkia pönttökamera, onneksi kameroita olen säätänyt aina webissä ollessa niin että eiköhän sen saa hyvin toimimaan niinkin. Sitten vitamiinikuurit ja paljon enemmän valkuaista ravintoon. Muuta sälää myös tehtävänä vielä.

Eniten nyt tässä on huolettanut se miten Quinn on paritellut, eli se on vähän… noh epäonnistunut koska se ei oikein ole osannut. Mutta Eiköhän tuossa ole vielä aikaa harjoitella kun pääsevät kunnolla tositoimiin. Toivotaan vaan parasta. Todella innokkaana täällä olen jo ja valmistautunut. Jännittää hyvällä ja pahalla tavalla. Toivotaan parasta!

Poikasten värimahdollisuudet ovat siis harmaa,kaneli,helmiäinen ja kaneli-helmiäinen. Kaikki naaraat ovat helmiäisiä! + jokaisella on piilovalkokasvo

Vielä kuva järkyttyneistä linnuista kun näkivät ulkona lentävän lokin.