Suru uutisia
Kasvattaminen ei todellakaan ole helppoa. Vaikka kuinka tekisit parhaasi ja annat linnuille parhaat mahdollisuudet onnistua, on asioita mihin ei silti voi vaikuttaa. O-poikasista keskimmäinen joutui nypityksi ja sen ruokkimista emot välttivät pesästä tulon jälkeen. Poikanen jäi heiveröisemmäksi ja säikähtäessään se pudotti pyrstönsä jonka takia se ei päässyt enää lentämään. Emot täysin hylkäsivät sen. Yritin pelastaa poikasen, mutta se kouristeli sylissäni ja kuoli. Voi olla, että siinä oli aina jotain vikaa, miksi emot sen ylipäätään hylkäsivät. Olen niin surun murtama. Kaksi muuta poikasta vanhemmat hoitivat ja ruokkivat aivan täydellisesti. Harmittaa niin suuresti, että poikanen oli kuitenkin päässyt jo reilusti kriittisimmän ajan ohi ja menehtyi vähän ennen mahdollista luovutusta.
Hyvää taivasmatkaa TeraNymphicus’s Orochi.
O-poikueesta vanhin ja nuorin ovat lähteneet jo omiin koteihinsa.
Iosefkan kohtaloa olen tässä myös punninnut. Se lentää hyvin, syö hyvin eikä näyttäisi osoittavan suuremmin kivun merkkejä, mutta otin sen kiinni hetki sitten ja tunnustelin. Sillä on edelleen massa alaruumiissa, munaa siltä ei ole koskaan tullut. Mutta en tahtoisi odottaa linnun kanssa siihen, että sen kipu menee mahdollisesti niin pahaksi että se näkyisi selkeästi. Iosefka on aivan ihana ja upea lintu ja siitä irti päästäminen on hyvin vaikea ajatus, mutta uskon, että se olisi kuitenkin reiluinta lintua kohtaan. Bright eyes tarvitsee itselleen puolison Iosefkan mentyä, koska tahdon siltä vielä poikasen itselleni. Todella vaikea ja surkea tilanne tosiaan…
Iosefka sairastaa
Huomasin jokusen aikaa sitten, että Iosefka vaikuttaa vähän väsyneemmältä. Olin kyllä aika varma, että se on muninut tai aikoo munia taas jonnekin huoneen nurkkiin. Toissapäivänä kuitenkin Iosefkan hengitys oli muuttunut todella raskaaksi. Se roikotti siipiä eikä jaksanut lentää kunnolla. Soitin eläinlääkäriin ja sain ajan seuraavalle päivälle. Otin illalla linnun kiinni ja tutkin itse vähän läpi ja tunsin selkeän massan linnun alavatsassa. Veikkasin itse kuoretonta munaa eli niin kutsuttua nahkamunaa/tuhkamunaa tai kasvainta. Huoli oli suuri ja Iosefka vaikutti illalla olevan huonossa kunnossa. Aamuun mennessä se oli kuitenkin piristynyt jo vähän ja söi hyvin edelleen. Sitten mentiin eläinlääkäriin.
Lääkärissä lintu tutkittiin, siltä otettiin verinäyte ja se röntgenkuvattiin. Munaa ei näkynyt, mutta nahkamuna ei röntgenissä näy, koska siitä puuttuu tyypillinen kalkkikuori. Tulehdusta linnulla ei ollut. Röntgenissä havaittiin kaksi aktiivista follikkelia, joka viittaisi munien tuotannon lähtevän käyntiin. On siis hyvin mahdollista, että ensimmäinen muna on nahkamuna ja se painaa nyt Iosefkan ilmapussia, joka aiheuttaa raskaan hengityksen ja lentämisen vaikeuden. Toinen vaihtoehto olisi tyrä, joka vaatisi leikkauksen, jossa on huono ennuste. Itse siinä tapauksessa päätyisin lopettamiseen. Iosefka sai nyt viikon aikaa saada joko mahdollisen nahkamunan ulos, jos kyse olisi siitä, olisi ongelma sillä selvä ja hoidettu. Mutta jos munaa ei näy tai kuulu, pääsee Iosefka tuskistaan, en vie sitä leikattavaksi, jonka jälkeen sille pitäisi etsiä vielä uusi koti. Linnulle varmasti helpompi niin, kun lopetuksesta se ei kärsi.
Olen aivan rikki tästä tilanteesta ja toivon nyt parasta, että Iosefka saisi munan puserrettua ulos. Siirsin sen pesityshäkkiin Bright eyessin kanssa. Eläinlääkäri ehdotti, että annan sille pöntön, joka voisi stimuloida lintua munimaan ja täten saada se muna liikkeelle. Illan ja seuraavan aamun Iosefka oli hyvin väsynyt, mutta sillä meni varmasti hetki palautua eilisestä eläinlääkärireissusta. Nyt se vaikuttaa jopa vähän virkeämmältä, ja silminnähden näyttäisi nyt siltä, että massa olisi ehkä jopa vähän liikkunut alaspäin, tai sitten se on vain toiveajattelua. Sen hengitys ei ole nyt niin raskaanoloista ja siivet ovat toisinaan jopa jo pyrstön päällä. Toivotaan nyt parasta pienelle Iosefkalle. Iosefka on tuontilintu hollannista, ja sen kasvattaja kasvatti linnun juuri minua varten. Se on minulle niin tärkeä ja hieno yksilö, en tiedä kuinka tästä menetyksestä palautuisin.
O poikaset kasvaa!
Ei taida olla suurempia täällä tapahtua. Thlayli ja Sen’un pääsivät luvalla pesimään ja saivat neljä munaa, joista kolme kuoriutui. Olen todella ylpeä Sen’unista ja kuinka hienosti se on hoitanut poikasia. Emberiähän se puri siivestä, minkä takia se menetti kokonaisen osan siivestään. Ajattelin, että siitä tulee varmasti nyppijä, mutta nämä poikaset ovat todistaneet asian olevan toisin! Hän on oikein hyvä isä poikasilleen. Poikaset ovat pian sen ikäisiä, että ne tulevat pesästä. Laitan niiden DNA-testit postiin huomenna, niin odotellaan vielä tietoa kahden nuorimmaisen sukupuolista. Poikaset saivat myös viralliset nimensä.
TeraNymphicus’s One winged angel
6.5.2022 – Valkokasvo-kaneli-harlekiini-helmiäinen – Naaras
TeraNymphicus’s Orochi
7.5.2022 – Valkokasvo-harlekiini-helmiäinen – ???
TeraNymphicus’s Omenkiller
9.5.2022 – Pastellikasvo/valkokasvo-harlekiini-helmiäinen – ???
Tässä tuorein kuva poikasista
Parven muutoksia
Kirjoittelu on vähän jäänyt kun tässä on tapahtunut kaikenlaista muuton takia. Linnut kotiutuivat todella hyvin ja parin päivän sisällä muutosta, munia löytyi jo lattialta. Ajattelin antaa linnuille luvallisen yrityksen pesiä. Dexter ja Hemwick olivat niin hormonaalisia, että siirsin ne pesityshäkkiin. Pari sai neljä munaa, joista kolme kuoriutuikin. Ikävä kyllä poikaset kuolivat kaikki alle viikon iässä. Syytä en tähän löytänyt. Ajattelin, että Dexterillä kun on jo sen verran ikää ja jälkeläisiä, että se voisi nyt ansaita päästä eläkkeelle pesityspuuhista. Se on kuitenkin aina ollut todella hyvä isä, niin tämä poikasten menehtyminen oli iso ja surullinen yllätys. Dexter muutti puolisonsa Hemwickin kanssa siskolleni asumaan eläkkeelle.
Dexter on yksi ensimmäisistä linnuistani ja se on luonteeltaan niin kultainen ja sen poikaset ovat kaikki olleet luonteeltaan parhaimpia lemmikkilintuja. Dexter on kuitenkin jo reilu kymmenen vuotias ja tämän poikueen epäonnistuttua ajattelin, että sille olisi oikeutettua päästä lepäämään poikashommista, vaikka vanha se ei varsinaisesti ole. En kehdannut erottaa Dexteriä sen puolisosta, niin Hemwick muutti sen mukana.
Myös ruusukakadut muuttivat luotani. Ne ovat tosin vain väliaikaisesti muualla. Tässä nykyisessä asunnossa ei yksinkertaisesti ole tilaa pitää isompia kaijoja, ja linnuista en kuitenkaan voinut täysin luopua. Linnut muuttivat ystävälleni Itävaltaan, missä ne saivat todella ison upean aviaarion.
Sitten taas vähän positiivisempiin uutisiin. Meille muutti parveen Villeltä taas yksi neitokakadu. Tyttö sai nimekseen Ouphris. Se on väriltään harvinainen bronze fallow. Toivon sille puolisoa ulkomailta tulevaisuudessa. Kirjoittelen tästä projektista vähän lisää myöhemmin.
Laitoin myös uuden parin pesimään, koska Thlayli ja Sen’un kävivät sen verran kuumina, että kohta munia olisi ollut taas lattialla. Parilla on nyt kolme munaa pesässä, jota ne hautovat todella tunnollisesti. Toivon kyllä tosiaan, että Sen’n osaa nyt olla nätimmin poikasten kanssa, ettei käy kuten Emberille kävi.
Villeltä muutti muutama muukin lintu tänne. Tänne tuli nimittäin kolme siniviiriäiskukkoa. Ihastuin niihin niin kovin, että odottelen tänne jo kanoja niiden seuraksi. Olen vähän päivitellyt instagrammiin linnuista jo kuvia, mutta laitan tähän nyt muutaman lisäksi.
Lankalelujen vaarat
Lintupiireissä on lankaleluista monesti jo varoteltu. Langat saattavat jäädä kiinni lintuun, kuristaa sen tai lintu voi syödä lankaa joka aiheuttaa tukoksen ja johtaa usein kuolemaan. Tämän olen jo tiedostanut kauemmin, sen takia meille ei tule langasta tehtyjä leluja. Jotenkin sitä lankaa silti oli päätynyt lintuhuoneeseen.
Huomasin iltapäivästä, että Mirrah ei oikein laskenut jalkaansa alas tavallisesti. Otin kameran, jotta pääsin tutkimaan lähempää, ilman että otan lintua kiinni vielä. Huomasinkin, että jalassa törrötti lanka. Päätin odotella kuitenkin iltaan, että huoneen saa pilkkopimeäksi, että otan linnun kiinni. Illalla nappasin Mirrahin ja otin lähempään tarkasteluun. Lanka oli jo todella syvälle pureutunut linnun jalan ympärille. Varpaat olivat turvonneet, ja Mirrah oli selkeästi yrittänyt nokkia sitä irti ja varpaat olivat saaneet siinä osumaa samalla. Jouduin tunkemaan saksen terän langan alle, jotta sain sen poikki. Operaatio oli onneksi kuitenkin nopea, mutta oli kurja huomata, miten pahasti lanka oli painunut jalkaan. Puhdistin jalkaa vielä varovasti ja päästin Mirrahin takaisin huoneeseen. Seuraavana päivänä se vielä varoi jalkaansa, mutta näyttää ainakin toistaiseksi siltä, että lintu saa jalkansa pitää. Tässä olisi voinut käydä huomattavasti huonomminkin. Jalka olisi voinut mennä kuolioon ja jouduttu amputoimaan. Vielä en uskalla mitään sanoa, mutta toivottavasti säikähdyksellä selvittiin.
Ruusut väliaikaiseen kotiin
Nyt kun muutto on saatu tehtyä ja isolle häkille ei lintuhuoneessa ole tilaa, ovat ruusut olleet vapaana muiden kanssa lintuhuoneessa. Vähän arvelinkin, että on vain ajan kysymys milloin jotain sattuu. Ei siinä kauaa mennyt kun Erwin puri Thlaylia päähän, onneksi siltä lähti lähinnä vaan kasa höyheniä ja pientä pinta naarmua niskaan. Pienemmät myös selkeästi pelkäävät ruusuja ja ne eivät uskalla mennä ruokalaatikkoon syömään. Samalla ruusut tuhoavat uutta vuokrakotia jo sitä vauhtia, ettei oma pakkani enää pidä ja päätin, että ruusut muuttavat nyt muualle hetkeksi. Haluan ruusuille ihan oman huoneen, mutta oma elämäntilanne ei nyt mahdollista sitä vielä. Ruusut muuttavat nyt hetkeksi ystävälleni asumaan, kunnes toinen ystäväni tulee hakemaan ne ja ne muuttavat Itävaltaan hetkeksi. Olen jo kauemmin miettinyt ruusuista luopumista, mutta Erwin on niin aggressiivinen, varsinkin vieraita kohtaan, tiedän, että se joutuisi kiertoon. Enkä voisi antaa itselleni anteeksi, jos luovuttaisin täysin niiden kanssa ja laittaisin ne tietäen kiertoon. Tiedän, että saan vielä elämäni kuntoon ja pystyn tarjoamaan niille oman huoneen. Meni siihen sitten pari vuotta tai parikymmentä. Aikaa kuitenkin on vielä hyvin, ruusut ovat kumpikin niin nuoria. Keskityn nyt sillä välin näihin pienempiin ja kasvatukseen, ja otan ruusut takaisin kunhan sille hyvä aika tulee. Tiedän, että ne menevät todella hyvään paikkaan ja saan kuulla niistä joka päivä.
