Hoito-ohjeet
Lisäsin artikkelit osioon ”lyhyet” hoito-ohjeet lajeille joita kasvatan. Pyrin pitämään tekstin lyhyenä ja ytimeikkäänä. Toivon kaikkia kasvattiani harkitsevien lukevan lajin hoito-ohjeen ja täyttävän kaikki pakolliset kriteerit. Listaan alas vielä kriteerit ja lyhyen selityksen niistä.
Häkki on linnun turvapaikka. Lintu todennäköisesti joutuu viettämään aikaa häkissä elämänsä aikana, joten häkin tulee olla tarpeeksi suuri.
Maa- ja metsätalousministeriön minimisuositukset ovat:
Neitokakadulle 0,75m2 ja jokaista uutta yksilöä kohden 0,10m2 lisää.
Undulaatille 0,31m2 ja jokaista uutta yksilöä kohden 0,04m2 lisää.
Nämä ovat minimit, enkä myy poikasiani minimiä pienempiin häkkeihin. Mitä suurempi häkki, sen parempi!
Linnuilla on meitä parempi näkökyky. Niiden silmät näkevät meitä nopeammin sekä ne näkevät ultraviolettivalon. Tämän takia linnuille tulee tarjota linnuille suunniteltu UV-lamppu. Linnun silmään tavalliset lamput saattavat vilkkua ikävästi. Loisteputkilampun kannassa tulee olla elektroninen liitäntälaite, ettei valo vilku linnun silmiin. Linnuille suunniteltuja UV-lamppuja voi ostaa eläinkaupoista. Niitä valmistaa esim Arcadia. Pelkkä yksi UV-lamppu ei riitä, sillä linnut eivät ole tottuneet näkemään hämärässä. Linnuilla tulee olla kunnon valaistus päivisin. Auringon tuottama UV ei pääse ikkunan läpi, joten pelkkä ikkunasta tuleva valo ei ole riittävä.
Neitokakadu ja undulaatti ovat pääsääntöisesti siemensyöjiä, mutta niiden ruokavalio ei koostu täysin vain siemenistä. Kummallekkin lajille tulee tarjota myös tuoreruokaa. Tässä tapauksessa lehtevät vihreät, kuten parsakaali, lehtikaali, rucola jne. Myös idut ovat mainio ravinnonlähde näille lajeille.
Pelkästään pelletti ei kuulu kummankaan lajin pääsääntöiseksi ruokavalioksi. Siemensekoituksessakaan ei olisi hyvä olla liikaa auringonkukkaa.
Neitokakadut sekä undulaatit ovat parvilintuja. Ihmisen seura ei koskaan voi korvata lajitoverin seuraa, olit kotona kuinka paljon tahansa. Sinun elekielesi ei koskaa vastaa samaa kuin toisen linnun, et puhu samaa kieltä lintujen kanssa. Ainut oikea seura linnulle on toinen lintu, ja omaa lajia. Minulla ei itselläni ole mitään vastaan hankkia ensin yhtä ja tutustua lajiin ja kesyttää yksilö, kunhan sille hankitaan kaveri lähitulevaisuudessa.
Fiksuina lintuina neitokakadu ja undulaatti tarvitsevat tekemistä. Linnuilla on oltava paljon luvallista tuhottavaa ja tutkittavaa. Kumpaakaan lajia ei ole tehty koristeeksi häkkiin istumaan. Ne eivät ole somisteita vaan perheenjäseniä. Linnuille on tarjottava kotona paikkoja oleskella, vaikka se tarkottaisi sotkua muuallakin kuin niiden häkissä.
Amyn röntgenkuvat
Kirjotin postauksen Amyn munajumista, sen voi lukea täältä. Halusin kuitenkin laittaa vielä Amyn röntgenkuvat talteen myös tänne blogiin. Ensimmäisessä kuvassa näkyy jättisuuri muna Amyn sisällä ja toisessa vielä kun muna on poistettu.
Kuvat ovat todella kiehtovia, en ole ennen nähnyt neitokakadun röntgenkuvaa. Toisessa kuvassa näkyy hienosti kuinka kyynersulat (secondaries) ovat kiinnittyneet kyynärluuhun (ulna). Näkyy myös Amyn pieni pygostyyli (pygostyle), eli luu johon pyrstösulat (rectrices) ankkuroituvat.
Muna jumissa
Toissapäivänä (13.04.2020) Amygdala, lyhyesti siis vain Amy, näytti siltä, että se aikoo munia. Se oli siirretty muutama päivä sitten pesityshäkkiin Gwynin kanssa. Kumpikin tutki aktiivisesti ja kiinnostuneesti pesää ja Amy alkoi viettää aikaa pöntössä enemmän. Odotin sen munivan pian, koska sen asento ja käytös kieli selkeästi munan tulosta. Odotin munan tulevan yön aikana, mutta aamulla Amy ei ollut enää pesässä. En ollut vielä liian huolissani, sillä ei ole ensimmäinen kerta että Amy munii aamulla. Odottelin sen menevän takaisin pesään ja munivan aamupäivällä viimeistään. Aika kului ja Amyn vointi vaikutti menevän vain huonompaan. Se hengitti raskaasti ja oli todella voimaton. Vähän myöhemmin se alotti pakonomaisen liikkeen jalallaan. Amy nosti jalan nopeasti ja laski heti takasin alas. Se teki sitä aivan koko ajan ja sillä alkoi olla hankaluuksia pysyä orrella. Todennäköisesti sillä olisi muna jumissa ja painaisi hermoa tai selkärankaa, mikä aiheutti tuon oudon jalan nykimisen ja epämukavuuden. Tiesin että nyt tarvitaan apua. Soitin eläinlääkäriin ja pyysin ensimmäistä vapaata aikaa, sillä asialla on todella kiire. Aika meni vasta seuraavan päivän aamupäivälle. Päätin siirtää Amyn pönttöön, jotta se ei putoa yöllä orrelta, ja että saan lämpöä ohjattua paremmin sen suuntaan. Pystyn myös seuraamaan sen tilaa paremmin kameran kautta aiheuttamatta enempää stressiä sille. Nyt Amyn tulisi vain selvitä yön yli…
Yö oli yksi vaikeimmista. Uni ei tahtonut tulla ja heräsin useasti yön aikana. Mielessä pyöri vain kaikki mahdolliset negatiiviset ajatukset. Olin varma, että Amy löytyy kuolleena pöntöstä aamulla. Pelkäsin niin kovin kameraan kurkkaamista, mutta suureksi onneksi Amy oli sinnitellyt yön yli. Annoin sille hirssin pönttöön, jos sillä olisi nälkä, vaikka en usko sen syövän mitään. Eihän se mitään jaksanut tietenkään syödä. Eläinlääkäristä soitettiin ja varattua aikaani pystyttiin siirtämään puolella tunnilla aikaisempaan. Otin Amyn pöntöstä ja siirsin matkahäkkiin ja se jaksoi silti purra lujaa. En varmaan koskaan ole ollut niin iloinen siitä että lintu puree. Vastaan taistelu on aina hyvä merkki. Amylla on vielä elinvoimaa ja energiaa. Kun Amy oli vielä otteessani, tunnustelin sitä hyvin varoen, oli vaikea sanoa mitä siellä on, mutta tunsin jotain kovaa sen sisällä.
Lähdimme taksilla eläinlääkäriin. Lintu otettiin vastaan nopeasti ja se päätettiin röntgenkuvata varmistukseksi. Odotellessa kävi mielessä kaikki mahdolliset”mitä jos”-skenaariot. Mitä jos se ei olisikaan muna jumissa? Mitä jos se on kasvain? Odotus oli todella tuskaista. Amyn sisältä löytyi kun löytyikin muna. Se oli aivan mielettömän suuri muna. En ole koskaan nähnyt niin suurta neitokakadun munaa. Se oli niin iso, ettei se olisi mahtunut kokonaisena linnusta edes ulos. Ainoa vaihtoehto on siis operoida se ulos. Jäin siis odottelemaan että lääkäri poistaa munan Amysta. Operaatioon liittyy monia riskejä. Ensimmäisenä on nukutus, joka on todella rankkaa pienelle linnulle. Toiseksi, lintu on pieni, joten otteiden täytyy olla todella tarkkoja ettei osu väärin, ettei lintuun satu. Munan rikkoutuessa se voi puhkaista sisäelimiä ja aiheuttaa sisäisen verenvuodon. Riskejä on monia. Tässä tapauksessa munaa ei yksinkertaisesti pystytty poistamaan kokonaisena. Se oli ensin puolitettava linnun sisällä ja hyvin varovasti saatava puolikkaat ulos. Onneksi operaatio sujui hyvin, vaikka siinä kestikin mielestäni todella kauan. Amyn oli vielä selvittävä nukutuksesta ja päästä hereille.
Amy oli hyvin tokkurainen ja ei millään tahtonut pysyä pystyssä ja sen pää lopahti alas. Se ei pystynyt tasapainottamaan itseään ja matkahäkkiä kallistaessa se kaatui aina kyljelleen. Päästiin lähtemään kun Amy sai pidettyä päätä edes hiukan itse pystyssä. Sen silmät eivät tahtoneet pysyä auki millään. Kotiin päästyämme annoin Amyn levätä lämpimässä. Se ei oikein osoittanut merkkejä virkoamisesta, yritin tarjota sille ruiskulla vettä johon sekoitin hiukan hunajaa ja guardian angel-jauhetta. Alkuun se oli aivan liian uupunut juomaan, mutta sain muutaman tipan sen nokan raosta suuhun ja se hitaasti nieli sen. Seuraavan kerran kun yritin antaa lisää nestettä Amy tiesi heti mitä yritän ja se joi monta pisaraa vettä ihan vapaaehtoisesti. Se oli todella helpottavaa. Amy lepäsi vielä hyvän hetken, kunnes se vaikutti säikähtäneen jotain ja virkistyi ihan silmissä hetkeksi. Annoin sille vielä vettä, jonka se joi hienosti. Siirsin sen lintuhuoneeseen ja avasin matkahäkin luukun. Amy lensi häkistä orrelle, jossa se tasapainotteli hetken, kunnes se putosi alas, taino lensi alas. Se päätyi suoraan pesityshäkkiin, koska sen ovi oli auki. Siellä se hetken istui ja pääsi lentämään korkeammalle hetken päästä.
Amy on edelleen hyvin väsynyt. Olen nähnyt sen hiukan sukivan itseään, mutta suurimmaksi osaksi se vain nuokkuu ja hengittää raskaasti. Sillä on ollut todella rankkaa nyt, annan sille aikaa palautua. Toivon tosin että se söisi pian itse. Nyt jännityksellä odotan kuinka se pärjää yön yli. Uskon, että jos se tästä yöstä pärjää, ollaan jo turvallisilla vesillä. Toivotaan parasta.
Päivitystä eilisestä
Amy on selvinnyt yön yli. Se oli selkeästi enemmän varuillaan ympäristöstään nyt mikä on hieno merkki. Se pääsi myös häkistä nyt lintuhuoneeseen jossa sen puoliso Gwyn ryntäsi heti viereen. Amy silti edelleen torkkuu ja vähän huojuu orrella, mutta pysyy kyllä ja pystyy lentämään. Uskon että se vaatii nyt vain aikaa palautua kunnolla. Muna oli kuitenkin aivan järkyttävän iso ja se on parhaansa yrittänyt puskea sitä ulos kahden päivän ajan! Eiköhän se piristy tuolla vielä ja seuraa Gwyniä esim syömään. Olen kuitenkin jo aika varma, että Amy on selvinnyt nyt pahimmasta ja nyt pitää enää toipua.
Toinen poikanen maailmalla
Torstaina lähti H poikueen ainokainen uuteen kotiinsa. Uuteen kotiin päästyään se sai hyvän vastaanoton ja uuden parven koiraspuolinen yksilö osoitti kovaa kiinnostusta tyttöä kohtaan. Olen kovin kiitollinen, että lapset ovat päässeet todella hienoihin koteihin. Ensimmäinen poikanen, eli G poikueen Gold pine resin, nykyisin Sia, on ilahduttanut uutta omistajaansa niin kovin. Olen saanut jo useita kuvia tytöstä, joka näyttää kotiutuneen todella hyvin jo uuteen kotiinsa. Viimeinen poikanen odottelee vielä uuteen kotiin pääsyään.
Kuten arvelin, Bright eyes ei pysty keskittymään mihinkään jos Hiro on paikalla. Se oli hyvin ahdistunut häkissä kun Hiro lensi kauemmas. Päätin että Hiro menee hoitoon hetkeksi. Se pääsee tapaamaan vanhaa tuttua Kaijia. Kunhan tämä korona vähän hellittäisi ja uusimaa ei olisi niin saavuttamattomissa.
Ehkä uskallan jo vähän hehkuttaa, että meille on tulossa myös uusi lintu hyvältä kasvattajaystävältäni. Nimikin on jo päätettynä poikaselle. Odotellaan vain sen kasvua luovutusikäiseksi ja miten saadaan matkat järjestettyä.
Lintuhuoneessa olen suojannut kaikki mahdolliset johdot, jotta niitä ei jyrsitä tai tuhota. Ilmankostutin tuhottiin hetki sitten, joten jouduin ostamaan uuden. Vanhan johto oli nimittäin jyrsitty aivan kokonaan kolmeen osaan. Uusi saapui juuri ja se on toiminutkin kuin unelma. Vaikka suojasin johdon johtosuojalla, se oli jyrsitty ja johdot esillä aiheutti oikosulun ja sulake pamahti. Sain sen vielä korjattua sähköteipillä ja isolla kerroksella jesaria ettei siihen enää kajota. Ilmankostutin oli kallis ja mitä kalliimpi johto, varsinkin jos sitä ei voi edes korvata, sen parempi. Nimittäin kalliin pesityskamerani johto joka oli suojattu, oli myös jyrsitty. Itseasiassa siitä syötiin koko kameran ainut nappi, jolla kameraa operoidaan. Linnut sammuttivat kameran ja jyrsivät napin, jolla sen saa takaisin päälle. Olin juuri saanut Gwynin ja Amyn pesimään ja Amy viettää aikaa pesässä paljon ja nyt kamerani ei toimi. Suututtaa hiukan. Koitan avata teippisuojukset ja säätää sitä vielä, ilman että häiritsen emoja pesässä. Onneksi nappi on pesän ulkopuolella, mutta en tahtoisi kolistella siinä pöntön vieressä säätäen typerää kameraa. Ärsyttää, kuinka linnut löytävätkään kaikki heikoimmat kohdat ja tietysti tuhoavat. Huone on täynnä leluja. Juuri hetki sitten saapui iso paketti northern parrotsilta missä oli paljon osia lelujen tekoon. Tein linnuille läjän uusia leluja ja annoin tuhottavaksi, mutta silti se kameran yksi nappi oli paljon kiinnostavampi. Noh, ei tästä voi muutakuin oppia. Pitää siis suojata ensikerralla taas vielä paremmin.
Ensimmäinen poikanen lähti
Perjantaina lähti jo ensimmäinen poikanen uuteen kotiinsa. Poikanen oli G poikueen nuorempi eli TeraNymphicus’s Gold pine resin, uudelta nimeltään Sia. Lintu matkusti pitkän matkan Tampereelta Ouluun ja yllätti pitkän päivän päätteeksi olemalla hyvin reipas ja rohkea! Sia on syönyt kädeltä ja se on edelleen raskaasta muutosta huolimatta todella pirteä ja reipas. Olen niin iloinen, että lintu pääsi niin rakastavaan kotiin ja on tehnyt uuden omistajansa jo todella iloiseksi. Seuraavaksi H poikanen, eli TeraNymphicus’s Hypogean Gaol, on lähdössä uuteen kotiinsa ensiviikon puolella.
Sitten vähän surkeampia uutisia. Undulaattien pesintä ei tältä erää onnistunut. Irithyll kaiketi tiesi munien olevan tyhjiä, ja pitkän hautomisen päätteeksi, se oli päättänyt heittää munat pesästä. Uskon, että se olisi halunnut yrittää uudelleen, mutta en tahdo sen munivan nyt ihan heti edellisten perään. Päästin undulaatit pesityshäkistä ja seuraavana vuorossa olisi kokeilla pystyykö Bright eyes keskittymään pesintään, sen isän ollessa vielä huoneessa. Sekä onko Thlayli kiinnostunut pesinnästä ylipäätään. Eli nyt ihan testaillaan vaan, onko pari kykeneväinen toimimaan vielä, sillä Bright eyes on hyvin kiinnostunut vain isästään, vaikka se osaisi pesintähommat ilmankin. Pitänee taas pohtia Hiron hoitoon laittamista. Thlayli on vaikuttanut jo vähän kiinnostuneelta pesästä, mutta sen saaminen pesityshäkkiin on vaikeaa. Varsinkin kun kaikki muut linnut ovat myös kiinnostuneet sinne pääsemisestä. Ei ole kovin suuria odotuksia vielä tätä yritystä kohtaan, mutta katsotaan mitä tulee.
Evelyn on päättänyt munia huoneen nurkkaan taas. Sillä ja Karnakilla on niin kova vimma lisääntyä, vaikka kaksi edellistä poikasta vielä kotona joista toinen kerjää vielä satunnaisesti ruokaa. Otin munat pois ja askartelin massasta tekomunia, että munista ei nyt varmasti tule mitään ja odottelen, että Evelyn kyllästyisi niiden hautomiseen.
Lintuhuoneen esittely ja poikasten kuulumisia
Tulin huomanneeksi, etten ole esitellyt lintujen tiloja sivuillani ollenkaan. Niin oleellinen tieto kuin miten lintuni asuvat, puuttuu kokonaan sivultani. Joten kirjotin sivun lintujen tiloista ja se on nyt lisätty kasvatustyöni-valikon alle. Mutta sen löytää myös tästä linkistä: Lintuhuone. Käykää lukemassa ja aina saa kysyä jos on kysyttävää.
Mitä undulaattien pesään kuuluu, niin epäilen tuleeko Irithyllin munat kuoriutumaan, koska niiden väri on ollut alusta lähtien hieman läpikuultava. Yleensä hedelmöittyneet munat muuttuvat pian muninnan jälkeen enemmän mattasiksi valkoisiksi, mutta nämä kaikki vaikuttavat jääneen vähän kuultavemmiksi. Annan tietysti Irithyllin hautoa munia tarpeeksi pitkään, ennen kuin otan pesän pois. Todella harmi, jos kaikki munat ovatkin hedelmöittymättömiä, mutta ehkä myöhemmin sitten. Tämä on Irithyllin ensimmäinen yritys, joten ihan oletettavaa, ettei kaikki mene aina kuten toivottu. En ole nähnyt sen parittelevan pitkään aikaan, mutta munaa se silti ulos pukkasi.
Sitten mitä poikasiin tulee, niin kaikki kolme ovat uskaltautuneet jo kädelle. G-poikaset ovat todella rohkeita ja tulevat hirssin perässä todella helposti kädelle. Uskon niiden kesyyntyvän uusissa kodeissa huimaa vauhtia. Dexter ei taaskaan ole pettänyt mahtavilla geeneillään. Sanoisin että yhdistelmä Hemwickin kanssa on jopa parempi.
Poikaset alkavat olemaan jo aika itsenäisiä. H-poikanen vielä kerjää ruokaa vanhemmilta, tai ainakin yrittää. Muutoin poikaset syövät jo itse todella hienosti. Niille maistuu myös tuoreet laidasta laitaan ja olenkin hyvin tyytyväinen, että poikaset ottivat hienosti mallia vanhemmista ja oppivat näin nuorena jo maistamaan kaikkea uutta. Pian siis voi koittaa aika poikasten muuttaa uuteen kotiin. Niitä tulee todella ikävä, mutta vielä on hetki aikaa nauttia niiden kanssa yhteiselosta. Tähän muutama kuva vauvoista!
