Muna jumissa

Home / blogi / Muna jumissa

13-14.04.2020

Toissapäivänä (13.04.2020) Amygdala, lyhyesti siis vain Amy, näytti siltä, että se aikoo munia. Se oli siirretty muutama päivä sitten pesityshäkkiin Gwynin kanssa. Kumpikin tutki aktiivisesti ja kiinnostuneesti pesää ja Amy alkoi viettää aikaa pöntössä enemmän. Odotin sen munivan pian, koska sen asento ja käytös kieli selkeästi munan tulosta. Odotin munan tulevan yön aikana, mutta aamulla Amy ei ollut enää pesässä.  En ollut vielä liian huolissani, sillä ei ole ensimmäinen kerta että Amy munii aamulla. Odottelin sen menevän takaisin pesään ja munivan aamupäivällä viimeistään.  Aika kului ja Amyn vointi vaikutti menevän vain huonompaan. Se hengitti raskaasti ja oli todella voimaton. Vähän myöhemmin se alotti pakonomaisen liikkeen jalallaan. Amy nosti jalan nopeasti ja laski heti takasin alas. Se teki sitä aivan koko ajan ja sillä alkoi olla hankaluuksia pysyä orrella. Todennäköisesti sillä olisi muna jumissa ja painaisi hermoa tai selkärankaa, mikä aiheutti tuon oudon jalan nykimisen ja epämukavuuden.  Tiesin että nyt tarvitaan apua. Soitin eläinlääkäriin ja pyysin ensimmäistä vapaata aikaa, sillä asialla on todella kiire. Aika meni vasta seuraavan päivän aamupäivälle. Päätin siirtää Amyn pönttöön, jotta se ei putoa yöllä orrelta, ja että saan lämpöä ohjattua paremmin sen suuntaan.  Pystyn myös seuraamaan sen tilaa paremmin kameran kautta aiheuttamatta enempää stressiä sille. Nyt Amyn tulisi vain selvitä yön yli…

15.04.2020

Yö oli yksi vaikeimmista. Uni ei tahtonut tulla ja heräsin useasti yön aikana. Mielessä pyöri vain kaikki mahdolliset negatiiviset ajatukset. Olin varma, että Amy löytyy kuolleena pöntöstä aamulla. Pelkäsin niin kovin kameraan kurkkaamista, mutta suureksi onneksi Amy oli sinnitellyt yön yli.  Annoin sille hirssin pönttöön, jos sillä olisi nälkä, vaikka en usko sen syövän mitään. Eihän se mitään jaksanut tietenkään syödä.  Eläinlääkäristä soitettiin ja varattua aikaani pystyttiin siirtämään puolella tunnilla aikaisempaan.  Otin Amyn pöntöstä ja siirsin matkahäkkiin ja se jaksoi silti purra lujaa. En varmaan koskaan ole ollut niin iloinen siitä että lintu puree. Vastaan taistelu on aina hyvä merkki. Amylla on vielä elinvoimaa ja energiaa.  Kun Amy oli vielä otteessani, tunnustelin sitä hyvin varoen, oli vaikea sanoa mitä siellä on, mutta tunsin jotain kovaa sen sisällä.

Lähdimme taksilla eläinlääkäriin. Lintu otettiin vastaan nopeasti ja se päätettiin röntgenkuvata varmistukseksi. Odotellessa kävi mielessä kaikki mahdolliset”mitä jos”-skenaariot. Mitä jos se ei olisikaan muna jumissa? Mitä jos se on kasvain? Odotus oli todella tuskaista. Amyn sisältä löytyi kun löytyikin muna. Se oli aivan mielettömän suuri muna. En ole koskaan nähnyt niin suurta neitokakadun munaa. Se oli niin iso, ettei se olisi mahtunut kokonaisena linnusta edes ulos. Ainoa vaihtoehto on siis operoida se ulos. Jäin siis odottelemaan että lääkäri poistaa munan Amysta. Operaatioon liittyy monia riskejä. Ensimmäisenä on nukutus, joka on todella rankkaa pienelle linnulle.  Toiseksi,  lintu on pieni, joten otteiden täytyy olla todella tarkkoja ettei osu väärin, ettei lintuun satu. Munan rikkoutuessa se voi puhkaista sisäelimiä ja aiheuttaa sisäisen verenvuodon. Riskejä on monia.  Tässä tapauksessa munaa ei yksinkertaisesti pystytty poistamaan kokonaisena. Se oli ensin puolitettava linnun sisällä ja  hyvin varovasti saatava puolikkaat ulos. Onneksi operaatio sujui hyvin, vaikka siinä kestikin mielestäni todella kauan. Amyn oli vielä selvittävä nukutuksesta ja päästä hereille. 

Amyn röntgenkuva
Amyn röntgenkuva, jossa näkyy muna sen sisällä

Amy oli hyvin tokkurainen ja ei millään tahtonut pysyä pystyssä ja sen pää lopahti  alas. Se ei pystynyt tasapainottamaan itseään ja matkahäkkiä kallistaessa se kaatui aina kyljelleen. Päästiin lähtemään kun Amy sai pidettyä päätä edes hiukan itse pystyssä. Sen silmät eivät tahtoneet pysyä auki millään. Kotiin päästyämme annoin Amyn levätä lämpimässä. Se ei oikein osoittanut merkkejä virkoamisesta, yritin tarjota sille ruiskulla vettä johon sekoitin hiukan hunajaa ja guardian angel-jauhetta. Alkuun se oli aivan liian uupunut juomaan, mutta sain muutaman tipan sen nokan raosta suuhun ja se hitaasti nieli sen.  Seuraavan kerran kun yritin antaa lisää nestettä Amy tiesi heti mitä yritän ja se joi monta pisaraa vettä ihan vapaaehtoisesti. Se oli todella helpottavaa. Amy lepäsi vielä hyvän hetken, kunnes se vaikutti säikähtäneen jotain ja virkistyi ihan silmissä hetkeksi. Annoin sille vielä vettä, jonka se joi hienosti. Siirsin sen lintuhuoneeseen ja avasin matkahäkin luukun. Amy lensi häkistä orrelle, jossa se tasapainotteli hetken, kunnes se putosi alas, taino lensi alas. Se päätyi suoraan pesityshäkkiin, koska sen ovi oli auki. Siellä se hetken istui ja pääsi lentämään korkeammalle hetken päästä.

Amy on edelleen hyvin väsynyt. Olen nähnyt sen hiukan sukivan itseään, mutta suurimmaksi osaksi se vain nuokkuu ja hengittää raskaasti. Sillä on ollut todella rankkaa nyt, annan sille aikaa palautua. Toivon tosin että se söisi pian itse.  Nyt jännityksellä odotan kuinka se pärjää yön yli. Uskon, että jos se tästä yöstä pärjää, ollaan jo turvallisilla vesillä. Toivotaan parasta.

Päivitystä eilisestä

16.04.2020

Amy on selvinnyt yön yli. Se oli selkeästi enemmän varuillaan ympäristöstään nyt mikä on hieno merkki. Se pääsi myös häkistä nyt lintuhuoneeseen jossa sen puoliso Gwyn ryntäsi heti viereen.  Amy silti edelleen torkkuu ja vähän huojuu orrella, mutta pysyy kyllä ja pystyy lentämään. Uskon että se vaatii nyt vain aikaa palautua kunnolla. Muna oli kuitenkin aivan järkyttävän iso ja se on parhaansa yrittänyt puskea sitä ulos kahden päivän ajan!  Eiköhän se piristy tuolla vielä ja seuraa Gwyniä esim syömään.  Olen kuitenkin jo aika varma, että Amy on selvinnyt nyt pahimmasta ja nyt pitää enää toipua.

 

Comments(1)

Leave a Comment