Blog

Eilen tilaama pesityshäkki tuli. Wooh! Tilasin siis elementeistä rakennettavan 1mx1m häkin joka tulee siis pesityskäyttöön. Kokosin sen eilen itse ja voih kyllä se oli HANKALAA… Tänään sitten päätin siivota huoneen ja järjestää paikkoja uudelleen. Eihän siinä siivoomisessa menny ku jotain 6-7 tuntia?? Aivan kamalaa.  Noh jokatapauksessa asetin häkit uudelleen ja vierekkäin niin ne ei tee semmosta turhaa pientä tilaa tonne. Teran onnettomuuden takia olin nyt äärimmäisen tarkkana, että häkit on niin irti seinästä että jos joku jostain syystä sine putoaa, ei VOI jäädä jumiin vaan pääsee kaltereita pitkin kiipeemällä tai sitten lattialla kävelemällä pois sieltä.  En luota enään siihen että häkki on tukevasti seinässä kiinni.. niin se yksi oli.. silti Tera sinne väliin oli joutunut… joten mielummin näinpäin, että on reilusti tilaa  ettei jumiin jääminen ole mahdollista.

Nyt kun häkit on toisessa päässä huonetta ja suurin osa pystyssä olevista puista toisessapäässä, kertyy lentomatkaa enemmän. Yhden köyden siihen väliin ymppäsin vielä. Valoja joudun vielä asettelemaan paremmin, mutta on tässä nyt sentään jo JOTAIN.. Kaiken ton mellakan aikana sain AJn ja Dexterin myös pesityshäkkiin  jo. Niiillä on ollut ihan hirmuinen pesimisvietti nyt lähiaikoina niin… miksi ei sitte näin?

Kaiken jännitykseksi, pistin eilen kasvattajahakemuksen menemään. Toivotaan että menee läpi, jos ei, niin yritän myöhemmin uudelleen, mutta tätä hetkeä oon jo odottanu että viimein uskallan laittaa. Oon niiin hirveen hermostunu… pidetään peukkujaahh

Hei taasen. Lemmikkimessut on ohi ja sain linnunkin turvallisesti kuljetettua kotiin. En kerennyt kirjottelemaan pahemmin, sen verran kiire ollut kaiken kanssa.  Jokatapauksessa, oli aivan ihanat messut ja ihana nähdä taas lintuihmisiä ja lintuja. Oli niin kiva taas päästä käymään messuilla. Tuli niin virkistyneempi olo. Kävin siis sieltä noutamassa parven uusimman jäsenen Deus Ex Avibus’s Reincarnation ja kutsumanimeltään Yharnam.

Yharnam on siis ihan pikkuinen neitokakadu ja väriltään se on single factor dominoiva hopea piilo valkokasvolla. Ei ole ensimäinen hopeani, mutta Kaiho kun meni pariutumaan Quinnin kanssa, en koskaan saanut sitä pesitettyä. Mikä on sääli, Kaiho kun on double factor dominoiva hopea, kaikki poikaset olisi hopeita. Yharnamin poikasista vaan puolet on hopeita.  Yharnam on vielä liian nuori poikashommiin. Katsotaan miten se sopeutuu parveen ja toivotaan parasta että sillä synkkaisi Arminin kanssa.  Pari olis niin hyvä keskenään.

Tällaisen hauskan huomasin. Olin tilannut hetki sitten linnuille leluja ja pistin ruusuille uuden heti häkkiin. About viikko meni niin oli tännäköstä
En ole päässyt yli Teran menetyksestä vielä todellakaan. Sisällä on semmonen jatkuva pahaa oloa ja surua lähettävä musta aukko.  Olo on selvästi jo parempi kuitenkin näin päällepäin.  Teran muistoksi kävin hommaamassa Teran kuvasta kopioidun silutin tatuoinniksi ranteeseen. Samaan kohtaan kun toisessa kädessä on lokki siluetti. Näin kumpiki sielunlintu on mukana.  Teran olen päättänyt siis hommata tuhkattavaksi ja uurnassa säilyttää jossain lähellä. Nyt kun mieli on selkeempi jo, olen tutkinut sivuja ja yritän ottaa yhteyttä pian. Kunhan tämä on ohi on Tera asetettu niin vapaaksi kun voi enää olla ja voin vain keskittyä suremiseen… Ikävä ei koskaan mene kokonaan pois, mutta varmasti pystyn vielä jokupäivä miettimään ilman että räjähtää itkuun….

Asia mitä oon eniten pelänny, tapahui sitten… Menin aamulla antamaan linnuille ruuat ennenkun töihiin lähden ja katoin että saakeli taas Leslie on pesässä… meen sinne kattomaan onko siellä munaa. No on, hoidan sen kun tuun kotiin. Nostan katseen ja löydän jotain mitä en ikinä olis halunnut nähdä.  Tera oli jäänyt jotenkin seinän ja häkin väliin. Häkki on aina ihan tiukasti ollu seinässä kiinni ei sinne taakse kukaan koskaan ole yrittänyt edes, en tajua miten sinne on voinu edes mahtua. En tiedä kauan se on siinä ollut, mutta ei se ainakaan ihan äsken siihen ollu jäänyt.

Sattuu aivan uskomattoman paljon ajatella, että jonkun tommosen takia se on nyt poissa. Varmaan hitaasti kärsi myös, en tiedä, jos olisin ollu kotona ja kuullu jotain niin olisin menny kattomaan, mutta mitään erikoista ei oo kuulunu eikä näkyny…

Hirveä olo siitä miten Tera on lähtenyt ja ylipäätään siitä ettei sitä enään ole. Se oli mulle kaikki kaikessa, mun koko lintuharrastuksen kulmakivi ja pilari joka auttoi jaksamaan. Kaikista ihanin asia maailmassa ikinä, mun suurin saavutus elämässä kun pienestä lähtien lintua kinusin.  Se on ollut ihan koko maailma mulle ja nyt se on poissa. Oon niin särkyny, romahdan ihan pian. oon nyt kolme tuntia itkenut nonstoppina eikä se näytä loppuvan vieläkään.

Tera on ja tulee aina olemaan se mun ensimäinen lintu. Tärkein ja rakkain kaikista. Se opetti mulle  niin paljon. Meillä oli niin monet hyvät hetket, ihan kahdestaan vain. Se oli aina piristämässä jos oli pahamieli. Mitäikinä tapahtui se oli aina ja tiesi jos joku oli vialla.  Monesti itkenyt ja saanut lohdutusta siltä, monesti ollaan yhdessä oltu suihkussa ja monet pienet päikkärit nukuttu ja vaan oltu…Ja jokainen hetki sen kanssa on ollut parasta.

Mulla on aivan sanoinkuvaamattoman kamala olo. Mun maailma on ihan romahtanut.. Mutta kun mietin, en mä voi tähän lopettaa. Oon työstäny hirveesti mun lintujen eteen ja lopettaminen tuntuu niin väärältä. Oikeestaan tuntuu että mun pitää jatkaa ja vahvempana. Ei mua voi viedä alas näin. Multa otettiin mun kaikkeus, mutta aion silti… mennä eteenpäin.  On mulla Armin, joka on puoliksi Teraa… jos vaan saisin sitä pesitettyä vielä joskus ja saada sen geenit eteenpäin. Maailman ihanin ja upein lintu se oli.

Mun hanipöö…

8.8.2010 – ~6.11.2016

Aikasemmassa postissa odottelin vielä C poikueen nuorimmaisen, TeraNympicus’s Counter-striken,  kuulumisia. Counter-strike on nykyään nimeltään Chili ja hänellä on kaunis neitokakadukaveri nimeltään Eddie.  He elävät yhdessä hyvää perhe-elämää. Olen niin iloinen kun saan nähdä miten pienokaiset pääsevät osallistumaan perheen elämään niin paljon. Tässä muutama kuva pienokaisesta. Aivan isänsä näköinen!

Tulevalle linnulle, jonka haen siis lemmikkimessuilta 12.11, olen pohtinut nimiä, mutta valinnanvaikeus on hurja.  Tällähetkellä vakaimpina ehdokkaina on ollut Daemon, Ludwig tai Ebrietas (jos tyttö). Saanee nyt nähdä vielä, sukupuoli olis kiva tietää ennenku nimeä päätän, mun tuurilla jos valitsen jotenkin… poikamaisen nimen, se on tyttö ja vice versa.  DNA testin tuloksia odotellessa. Pian onki jo aika hakea lintu. En millään malttais odottaa messuja.

Nyt sivut on viimein saatu kunnolla siirrettyä kokonaan uudelle alustalle ja oikealle domainille ilman mitään epämääräsiä redirectejä. Sivut on vielä kesken, ulkoasu hakusessa ja vanoista posteista puuttuu kuvat, näille en oikeen mahda mitään. Alotan mielummin alusta kun lähen selaamaan ikivanhoja posteja ja lisäten jotain vanhoja huonoja kuvia niihin.

Kyselin hetki sitten taas poikasten kuulumisia. B poikue eli Bright eyes ja Breikkeri voi hyvin. Ne asuvat edelleen samassa paikassa ja ovat saaneet kaksi rescue lintua kaveriksi. Valitettavasti Breikkeri osottautui naaraaksi ja Bright eyes koiraaksi, menivät ne vähän pariutumaan ja ovat kovin kiinnostunut pesimisestä. Onneksi epähalutut poikaset voi kuitenkin estää eikä tästä isompaa ongelmaa poikinut.

C poikueen Cactus juice oli vaihtanut kotia, ja melkeen iski paniiki kun ei löytynyt poikasta sieltä mistä piti. Onneksi se on kuitenkin saanut hyvän kodin ja tyttöystävänkin siellä! Proffahan muutti tänne ja C poikueen nuorimmaisesta odotan vielä viestiä

Pitkästä aikaa tAAS! kiva alottaa jokainen postaus sillä että ”ompas siitä pitkäaika ku viimeks kirjotin”. Pahottelut että on jäänyt kirjotus, mutta oikeesti inspiraatio ja motivaatio on kaikki ollu ihan nollissa. Mutta VIIMEIN nyt ehkä! ehkä jaksan taas herätä täälläkin.

Eli ihan ensimmäisenä kerron että uusi pulu kotiutui hyvin, se on Anghelin kanssa jo hyvää pataa. Se on siis hyvä, Anghelki on piristyny reilusti siitä mitä se  oli.

C poikueen Cunning Professor eli Proffa muutti takasin tänne parveen <3 Siitä on kasvanut niin upea hieno lintu! Se pääsi parveen asumaan ja hyvin näytti kotiutuvan. Se ensin alkuun yritti kosia vähän kaikkia ja laskeutu muiden selkään, törkeä lintu. Sen jälkeen se hetken yritti Arminia kosia, mutta Arminia kun ei kiinnosta muutakun äiti… Sen jälkeen se ihastui Kaijiin ja vieläkin näyttäisi olevan kiintynyt siihen… voih.. Kumpikin koiraita 😀

Sitten jotain tosihienoa taas! Mulle on tulossa Idan R poikueesta uusi lintu! SFDS(/valkokasvo) värinen. Eli Single factorin dominoiva hopea. Sukupuoli todennäköisesti koiras, mutta jos se on naaras niin sovittiin että Idan seuraavasta poikueesta otetaan sille sitte pastellikasvo mies puolisoksi 😀  Aivan ihanaa! ja kaikenlisäksi saan hakea linnun messuilta 12.11! Pääsen pitkästä aikaa tapaamaan ihania lintuihmisiä! aaaa On niin hyvä olo!

Päivitin mun sivuja vähän, piti pistää ”lintuni” osio kuosiin kun oli ihan räjähtäny… mutta voisin taas yrittää fixailla muitakin  juttuja ihan kunnolla…

Kaikinpuolin asiat näyttää taas valosemmilta ja ehkä motivaatiokin jaksaa taas pysyä.  On oikeestaan ollu ikävä tätä tunnetta kun on intoa ja virtaa näin paljon! <3

ehh jäänyt taas kirjottelu vähemmälle. Eikä sille oikeen oo mitään tekosyytäkään, ei vaan oo ollu sanottavaa eikä inspiraatiota kirjotella mitään.

Mitähän täällä sitten on tapahtunu? Ei mitään erikoista. Anghelin kaveri Nageki löytyi yks päivä kuolleena tuntemattomasta syystä, vaivalla sille etsin kaveria, mutta timanttikyyhkyjä ei löydä yhtään mistään. Raukkaparka oli selkeesti ihan masentunut kun se jäi yksin.  Eläinkaupan kautta sitten saatiin tuotua mulle lintukaveri.

Olin itse menossa tapahtumaan bussilla ja saan puhelun että lintu on noudettavissa ja pitää hakea sieltä. Kesken matkan piti jäädä bussista ja kääntyä takasin. Just ku manasin et niin käy kuitenkin.

Sain pienen turvallisesti kotiin ja Anghel löysi kaverin heti ja nyt ne nukkuukin vierekkäin.  Hirveesti siitä tirpasta ei tiedä, muutakun 2016 vuoden poikanen, sukupuoltakaan ei vielä tiedä.  Menin sitten möläyttämään ääneen että ”uus lintu tarvii nimen” ja se nimettiin mulle heti. Sen nimeksi tuli Undertaker ja lyhyesti sanottuna Hautis. Kiitos Erneli…

Ei muuta ihmeellistä taida olla tapahtunut. Linnut sai pudotettua niiden pimennysverhotki katosta joten naulasin verhon seinään kiinni. Ne on saanu siitäkin jo kulman auki 😀 mitä ihmettä…

On päivättäminen jäänyt taas koska ei ole ollu sanottavaa. Oikeen mitään spektaakkelia tapahtunut. Jokatapauksessa nyt pieni tilannekatsaus.

Olen muuttamassa 29 päivä tätäkuuta. Pysyn kyllä Tampereella ja ihan lähellä tätä nykyistä asuntoa. Lintujen siirto taas mielessä kuinka siitäkin selvitään. Lintuhuone pitää rakentaa myös uuteen asuntoon. Noh ehkä yritän tehdä siitä jotenkin… toimivemman. Mahollisesti helposti siivottavamman.  Laittelen kuvia sitten joskus.

Surullisempi asia mitä tapahtui oli, löysin Nagekin yhtenä päivänä kuolleena lintuhuoneesta. Syytä en löytänyt. En siinä shokissa tajunnut sitä mihinkään Eviraakaan lähettää, kaikki tuli niin puskista. Anghelille olen yrittänyt kaveria metsästää jostain, mutta nää timanttikyyhkyt on kyllä niin kiven alla. Toivotaan nyt parasta että jostain liikenisi kaveria…

Random lisä, hankin tatuoinnin. Siluetin lempilinnusta tohon ranteen lähelle. Hyvää kuvaa ei nyt siitä toistaseks oo. Ottakaa muutama tällanen

Erwin

Jiyuu  istuu siiven päällä..

Koska en edelleenkään tahdo peitellä mitään, ja en tahdo epämääräisten juttujen leviävän jos kukaan ei tiedä mitä on oikeasti tapahtunut…

Jiyuu, ruusukakadu naaras, joka tuli mulle jokusen aikaa sitten, oli vielä täydessä sulassa kun se tuli. Mulle sanottiin ja huomasinkin, että se tykkää istua sen siiven päällä ??? Ei ole kuvaa tähänhätään miten se sen tekee, mutta useesti päivässä istuu siiven päällä, mikä ei tee hyvää sulille ja ne nyt sitten ajan myötä menny kaikki katkeamaan lähes tyvestä. Kaikki lentosulat, minkä päällä se istuu. Sen toinen siipi on nyt siis vähän surkeannäköinen kun kaikki lentosulat puuttuu. Eikä lentäminenkään enään onnistu. Pari kertaa se on yrittänyt, mutta päätynyt aina lattialle. Se on niin ikävää katottavaa. Oon alkanu pohtimaan, jos ottaisin sen kiinni ja nyppisin ne katkenneet sulat pois siivestä, niin uudet pääsee kasvamaan eikä tarvitsisi odottaa mitään sulkasatoa mikä tulee millon tulee. Kauanko Jiyuu aikoo olla lentokyvytön?  Toivon ettei pitkään, sitä on niin surullista kattoa kun se ei vaan voi lentää ja putoaa maahan. Nykyään se on jättänyt sen suosiolla pois ja kiipeilee ja juoksee mielummin lattiankautta paikkoihin..

Yritän saada jokupäivä kuvaa siipirikko parasta… En vaan oikein tiedä mitä voisin tehdä ja se on vähän turhauttavaa. Harmittaa niinpaljon linnun puolesta.

Jotain vähän parempaa uutista sit taas. Siirsin Hiron ja Teran pesityshäkkiin ja kattoo saako ne niiden munista enään mitään aikaseks. Ei vaan suostunut lopettaa tota nurkkaan munimista, en aio odottaa liian pitkää sen kanssa, annan nyt yrittää, mutta saa nähä tuleeko munista mitään.

Nimesin myös viimein sen pulunpoikasen. Koko homma on viivästynyt oikeastaan sen takia, etten keksinyt sopivaa nimeä. Oli vaihtoehtoja, mutta halusin kauniille linnulle kauniin nimen ja sille osuvan.  Sen nimeksi tuli Ciel.  Sukupuoleksi veikkaan koirasta, ainakin mitä olen kuullut, mutta varmaksi en osaa vielä sanoa.

Mulla oli myös pieni projekti Erwinin valjaiden kanssa… Erwin oikeesti VIHAA sen pinkkejä valjaita, se vihaa sitä väriä niin paljon, raivostuu suorastaan kun se näkee sen värin.  Tummat narut on sille okei, mutta pinkki… ei missään nimessä. Kattois peiliin, se on itekki vaaleanpunainen.  Värjäsin sitten valjaat sinisellä elintarvikevärillä ja niistä tuli nyt liilat. Ensi kohtaaminen liilojen valjaiden kanssa ei ollut niin dramaattinen. Toivoa on, että saadaan ne joskus päälle asti!

Myös hienot siivousvälineet on kaikki nyt saapunut! Voisin viikonloppuna ehkä siivota koko lintuhuoneen ja järjestää kokonaan uudelleen. Ajattelin siirtää ruusut myös lintuhuoneeseen niin Erwin saa sitten väkisin totutella pienempiin lintuihin, sillä kun on ollut jotain vihaa niitä(kin) kohtaan.

Erwin tykkää pitää sormesta kiinni kun sitä rapsuttaa <3

Sain viestin ja pyynnön tehdä postauksen kyyhkyistä lemmikkinä. Lähinnä sisätiloissa lemmikkinä, ei meinaten noita lakassa asuvia puluparvia.

Itselläni on ollut timanttikyyhkyjä sekä riikinkukkokyyhkyjä. Ne poikkeavat toisistaan suuresti lähinnä koon takia. Riikinkukkokyyhkyt ovat varsin isoja, pienen kanan kokoisia ja timanttikyyhkyt taas heiveröisiä noin undulaatin kokoisia. Riikinkukkokyyhkyt eivät sovi sisälle pieneen häkkiin asutettaviksi. Linnut vaativat paljon tilaa lentämiselle. Yksiselitteisesti mitä isompi lintu, sitä isompi tila.  Timanttikyyhkyt ovat helppoja majottaa häkkiinkin, ne ovat kompakin kokoisia ja todella taitavia lentäjiä ja lentävät jopa häkissä uskomattoman taitavasti. Suositeltavaa on kuitenkin, että lintuja päästetään lentämään suurempaankin tilaan. Mitään lintua ei voi jatkuvasti häkissä pitää.

Kyyhkyt ovat lähinnä siemensyöjiä. Niille on oltava kokoajan ruokaa tarjolla. Timanttikyyhkyt tarvitsevat pienempi rakeista ruokaa kuin suuremmat kyyhkyt. Peippojen ja undulaattien ruokia sekoittamalla saa niille siemenkooltaan sopiaa ruokaa.  Kyyhkyt ovat suoranokkia, joten ne eivät voi koukkunokalla avata siementen kuoria kuten papukaijat. Kyyhkyt tarvitsevat ruoansulatushiekkaa auttamaan ruoan hienontamista niiden mahassa. Se on oltava tarjolla kokoajan kyyhkylajista riippumatta.  Yleinen myytti on myös että papukaijat tarvitsisivat tätä, mutta papukaijoille ei kuulu antaa ruoansulatushiekkaa missään nimessä, se kerääntyy niiden elimistöön ja voi aiheuttaa tukoksia ja kuoleman. Tärkeää ruokinnassa on myös tuoreet ja ruoan varioiminen, lajista riippuen pitää ottaa huomioon tuoreruoan koko, kyyhkyt eivät voi jyrsiä pienempiä paloja, joten ruoan pitää olla linnulle nieltävän kokoista. Niille voi myös tarjota hyönteisiä ravinnoksi. Kyyhkyillä tulee myös olla jotain kalkkipitoista aina tarjolla. Seepiaa voi esimerkiksi hienontaa hiekan tai ruoan sekaan.

Kyyhkyt pitävät kylpemisestä paljon. Niille voi antaa laakean astian johon pistää vettä, mutta ei niin paljoa että linnulla olisi mahdollisuus hukkua. Lintuja voi pestä myös vesisumuttimella mikäli ne siitä pitävät, väkisin ei saa yrittää pestä lintua mikäli se ei halua.

Puhtaudesta kun puhutaan, sanoisin, että pari kyyhkyä ei sotke sen enempää kuin parvi neitokakadujakaan. Olen kuullut että puluja pidetään hyvin sotkuisina, mutta en ihan voi olla sitä mieltä mitä itse olen kokenut. Voisin sanoa, että ne kakkaavat ehkä vähän useammin kuin neitokakadut, mutta ei mitenkään ongelmallisen paljoa. Eivätkä sotke sen enempää seinille sitä kuin muutkaan linnut.

Kyyhkyt eivät yleensä kesyynny helposti, mikäli niillä on jo kyyhkyseuralainen, mikä on aina suositeltavaa. Kaikki kyyhkyt tarvitsevat lajiseuraa! Pienestä timanttikyyhkystä ei ole seuraa isolle riikinkukkokyyhkylle. Mutta tulee ottaa huomioon, riikinkukkokyyhky on kyyhky ROTU, ei laji. Kyyhkyillä on monia rotuja, ja rotuja voi pitää hyvin keskenään. Tai siis ei ole vikaa pitää sekaparvia, kunhan kaikilla on kuitenkin oman lajin edustajia kaverina.

Ääntä näistä ei kovin lujaa lähde. Pienet timanttikyyhkyt pitävät mielestäni melkeinpä lujempaa ääntä kuin riikinkukkokyyhkyt. Koiraat useimmiten pitää ääntä enemmän. Kyyhkysistä lähtee ääntä joka päivä, mutta ääni on jokatapauksessa miellyttävää pulun kurinaa, ei mitään huutoa tai rääkymistä. Sitä saattaa välillä kuulla öisinkin, mutta kuten sanoin, ääni ei ole luja ja se on varsin miellyttävä. Kyyhkyt sopivat hyvin esim kerrostalo asuntoon lemmikiksi kun niiden ääni ei kuulu naapuriin, eivätkä ne saa nokallaan jyrsittyä vuokra-asunnon seiniä tai karmeja.

Kyyhkyt ovat siis suhteellisen helppoja ja mukavia lemmikkejä jotka sopivat ehkä enemmän katseluiloksi, vaikka saa niistäkin kesyjäkin, kunhan muistaa, että linnun pitää antaa olla lintu ja sillä on silti oltava lintuseuraa. Ne sopivat melkein minne vain kunhan on tarpeeksi tilaa ja ääni on aivan ruusuista verrattuna papukaijoihin. Suosittelisin kyyhkyjä ehdottomasti useammalle linnuista kiinnostuneille. Kyyhkyillä on myös paljon kauniita värimuunnoksia joita kelpaa ihailla. Papukaijat eivät ole ainoita lemmikkilintuja!