blogi

Poikasille on ollut kysyntää ja luultavasti kaikille on nällä näkymin koti tiedossa.  Saa nähdä milloin muuttavat, ensimmäinen saattaa jo mennä tälläviikolla.  Kaikki ovat jo kovin itsenäistyneet ja harjottavat lauluakin. Tein pienokaisille paperit niin valmiiksi kuin ne voi vielä tehdä.  On ne niin ihania. Seuraavaksi pesimään menee luultavasti Hiro ja Tera uudelleen jos onnistuvat vielä. Mutta tämä vasta joskus syksyllä jos silloinkaan. Niiden pesimisinto on viimein laantunut vähän. Tera muni ensimmäisen pesityksen jälkeen huoneen nurkkiin, mutta on onneksi lopettanut.

Erwin on opetellut hyvin tuon vilkutus tempun. Nyt opetellaan köyden ympärimenemistä. Se on oppinut myös uusia ääniä ja ihan tarkotuksella kiusaa mua niillä.

Koulu alkaa taasen. Pääsee kattomaan miten Erwin tottuu uuteen rutiinin etten voi olla joka aamu paikalla.  Pelkään vaan että se huutaa perään, tekee sitä hetken mutta osaa hiljentyäkkin. Alkuun voi olla hankalaa, mutta eiköhän se opi.

En ole kerennyt päivittelemään, enkä varmaan kerkeäkkään. Erwin on todella ihana ja rakastaa nykyään rapsutuksia. Nyt kun se on paljon rennompi sormien läheisyydessä voidaan jossain vaiheessa alkaa hiljalleen tottuttaa valjaisiin. Ystäväni oli täällä käymässä ja voisin vaikka vannoa että Erwin muisti hänet. Hän oli siis se joka toimitti Erwinin mulle tänne ja viipyi tuolloin viikonlopun. Siitä on siis kuukausia kun he viimeksi näkivät ja Erwin selkeesti muisti. Se oli jopa varsin iloinen jälleen näkeminen!

Poikaset on kasvanu hienoa vauhtia, Proffa ja CS on todella rohkeita ja käynyt kädelläkin muutamia kertoja. Pian pienet jo varmaan lähteekin uusiin koteihin. Kauhea on ikävä.

Pikasesti vielä paljastain pieeeentä salaisuutta. Kaikki on vielä epävarmaa mutta vinkkinä, lutino ruusukakadu ensivuodenpuolella ehkä…shh

Proffa

Tulokset tulivat aikoja sitten jo, mutta en kiireiltäni ole kerennyt tänne päivittää mittään.

Kuitenkin, testissä kävi ilmi että poikueen kaikki kolme poikasta ovat koiraita. Joten Cactus juice ja Counter-Strike etsivät kummatkin kotia.  Enemmän tietoa näistä voi lukea myyntipalstalta.

Erwinistä olenkin toivonut koirasta ja  sitähän se olikin! Se oli hyvin positiivinen yllätys. Mulla kun on aina ollut epäonnea näiden sukupuolten kanssa.  Moni uusi ihminen on käynyt jo tutustumassa Erwiniin ja pienen totuttelun jälkeen se helposti tulee kädelle hakemaan hirssiäkin.

Poikaset on about 2 kuukautta nyt. Kaikki hienosti kasvaneet ja hyvin lentävätkin jopa. Jopa surkea proffa on löytänyt tiensä orrelle ja pysyykin siinä.  Kauheesti niitä ei enään edes ruokita. Proffa varmaan enimmäkseen kerjää ja Armin ruokkii. Puolenkuukauden päästä olisivat kaksi pienokaista valmiita lähtemään uuteen kotiin.  Proffa on vähän pienehkö ja saattaa tarvita vähän enemmän aikaa, mutta sille on jo koti tiedossa ja sillä ei ole mikään kiire. Ei ole yhdelläkään poikasella kiire muuttaa. Pidän ne mielelläni niin kauan kunnes sopiva koti löytyy.

Tässä siis uutta kotia etsivät pienokaiset. Ottakaa huomioon että Cactus on DNA testin perusteella koiras, joka tarkoittaa sitä, että siitä tulee aikuisena tavallisen harmaan värinen 🙂 Joten pojista kasvaa isoina samanväriset. 

Counter-Strike

Cactus juice

Counter-Strike

Yllätykseksi huomasin että Armin on hyvin kiinnostunut poikasista jotka pääsivät pesityshäkistä lintuhuoneen puolelle. Se jopa hoitaa ja ruokkii niitä. AJ ja Dexter ei tunnu piittaavan siitä, että Armin vähän avittaakin poikasten ruokinnassa. Ihan hyvä Arminille saada jotain muutakin lintukontakia kun Tera. Se on ollut niin äitinsä perään ja tarjonnut itseään sille jne. Ongelmalapsi tuo Armin… Ihan hyvä emo siitä varmasti tulee jos se vielä sen puolison onnistuisi hankkimaan

Poikasilla on mennyt hyvin. Proffa ei vieläkään ole päässyt lattialta ylös, mutta yritystä jo vähän on. Counter-Strike ja Cactus lentää jo suht taitavasti ja nukkuvatkin orrella kiltisti.
Proffa tänään käväsi täällä mun huoneen puolella kurkkimassa. Se myös yritti syödä jotain hirssin oksia mistä kaikki jyvät oli jo syöty. AJ äiti tuli luokse ja kärsivällisesti otti ne pois lapsen suusta ja siirsi muualle. Noita on kyllä niin ihana seurata <3

Proffa

Cactus Juice

Sain myös kuulla B poikueen kuulumisia. Siellä on hienosti maistunut tuoreruoka ja hienosti osaavat linnut temppujakin. Olen niin ylpeä lapsosista. Tässä kuvaa nykyisestä kodista, Kuvat ottanut nykyinen omistaja Maija Karala

Poikaset olivat eilen kaikki kolme viimein kiivennyt pöntöstä ulos ja yllättävän rohkeasti tutkivat paikkoja.  Professori kun vähän kitukasvuinen ja pieni surkimus on, se möllötti vaan häkin pohjalla, käytiin sitä sentään siellä ruokkimassa. Counter-Strike on yllättävän taivatava ja rohkea, se ei paljoa pelkää ja lentääkin orrelta ihan sutjakaasti. Cactus yrittää kovin, mutta on edelleen vähän kömpelö. Todella kaunis lintu siitä tullut. Aivan äitiinsä tullut.  Tänään kun otin näytteet poikasilta, päästin ne pois häkistä ja Dexter ja AJ oli niin innoisssaan kun pääsi taas isoon huoneeseen kunnolla jalottelemaan. Kaiji tosin on HYVIN kiinnostunut AJsta ja häätää jopa Dexterin pois sen viereltä… toivottavasti toi selkenee pian eikä niiden välille tuu nyt mitään suurempaa tappelua

Tänään pistin DNA testit postiin. Testiin meni siis poikaset ja Erwin. Jännä kuulla kumpaakohan sukupuolta toi örvellys on edustavinaan. Veikkaan koirasta ainakin sen ”puheen” kannalta. Höpisee aika paljon. Poikasista en osaa sanoa ainakaan vielä. Odotellaan tuloksia.

Professori ennen ruokintaa

Tänään kuten tavallisesti, tarkistin pesän ja poikaset miten voivat ja ovat kehittyneet jne. Näihin aikoihin kun emot eivät enään istu pöntössä 24/7. Huomasin yhden poikasista olevan silmät kiinni aivan ryytyneen näköinen. Otin sen tarkasteluun hetkeksi ja heräsi heti aavistus, tässä on joku vialla nyt. Pistin emojen tuoreruuan päälle vitamiinia kuin myös veteen ja ilmoitin heti Idalle ja Annille.

Kävi ilmi, että poikasella luultavasti jonkulainen imeytymishäiriö ja tästä johtunut dehydraatio. Se oli aivan surkeassa kunnossa. Olin alkaa panikoida jo mitä teen, mutta sain Annilta hyviä ohjeita miten avustusruokkisin poikasen. huom. en ota poikasia käsinruokintaan, avustusruokinta on täysin eri asia. Sitten kiiruhdin ulos kauppaan etsimään kaiken tarvitseman ja ryntäsin kotiin takaisin sekottamaan pienokaiselle oman litkun ja otin sen varovasti pöntöstä. Se oli hyvin hauraan tuntuinen ja aivan väsynyt. Lusikalla ojensin sille sitä seosta jotta se saisi juodakseen. Alkuun vaikutti siltä ettei sille kelpaa. Mikäli lintu ei itse suostu juomaan, en voi paljoa itse tehdä asialle enään mitään. Antaa emoille tuoreiden päällä vitamiinipitoisia asioita ja toivoa että menee oikeeseen osotteeseen.

Proffan kupu ja jalat ennen ruokintaa

Kuitenkin pienen ajan päästä poikanen tajusi että lusikalla on juotavaa ja se litki ihan autuaasti ja paljonkin se veti! Se piristyi jo siinä ihan silmissä, se ei enään pitänyt silmiä kiinni ja jaksoi nostaa päätään ja pitää ääntäkin. Päätin vielä antaa samanlaisen sille illemmalla. Pienokainen oli silminnähden jo reipastunut. Sen ihon väri ei enään ollut niin punertava ja kuiva ja kupu näytti paljon paremmalta. Surkea töyhtökin alkoi jo nousta. Se oli ymmärtänyt miten lusikalla saa juotavaa helpottamaan, joten toisella kerralla se onnistui paljon paremmin ja se joi todella paljon. Ruokin sen vielä aamusestakin. Seurailen nyt tarkasti sen tilaa kuitenkin, toivotaan kaikki pienelle parasta! Useilla on kuulemma tänävuonna mennyt poikasten kannalta niin huonosti, niin pelko on kova… En voi menettää tätä

EDIT! Kirjoitin lyhyehkön artikkelin liittyen aiheeseen! Poikanen hädässä

Proffa voi jo paljon paremmin. Toisen ruokinnan aikana se oli jo paljon pirteämpi

C poikue jäi kolmeen poikaseen jotka vaikuttaa voivan hyvin ja vahvasti. Kaikilla on silmät jo auki. Nuorin odottaa vielä rengastusta.  Poikaset sai jo kasvattajanimet itselleen.   Ensimmäinen poikanen, vanhin siis, on väriltään helmiäinen. Mutta emojen värien perusteella ei voi sanoa onko se koiras vai naaras.  Yleensä helmiäisen kanssa olisi helppo, mutta nyt emolla on se ja isällä on  piilevänä eli voi periyttää ja naaras ei koskaan yksin voisi periyttää väriä.  Toinen poikasista näyttäisi olevan harmaa, ainakin toistaiseksi. Nuorimmasta en osaa vielä sanoa, se on niin pieni vielä. 

Ensimmäinen poikanen, helmiäinen. Sai nimekseen TeraNymphicus’s Cactus juice. Nimi tuli sen kaktustöyhtöstä.  Tämä potki renkaan jalastaan  tosi monta kertaa, mutta sain sen viimein pysymään.  rengas – 01 VK FI 15.

Toinen poikanen, sai varhain jo nimen Professori, kiitos Erenille tästä. Se nimi nyt vain jäi, mutta koska poikue on C, kaikki nimet alkavat C:llä joten lisättiin siihen eteen vain sana. TeraNymphicus’s Cunning professor  tuosta sen ilmeestä, pfft…  Poikanen näyttäisi olevan tavallinen harmaa, mikäli se on koiras, se kantaa kaneli-helmiäistä piilevänä, valkokasvon mahdollisuus myös. Tälle poikaselle on jo koti tiedossa, parhain mahdollinen  <3 Rengas on 02 VK FI 15

Kolmas poikanen on vielä nuori, väristä en pysty sanomaan onko helmiäinen vai harmaa.   Poikanen sai nimekseen TeraNymphicus’s Counter-Strike. Pieni taistelija kun hän on. PIenokainen odottaa vielä rengastusta, tulee saamaan renkaan 03 VK FI 15

Renkaat tilaan AvianID:ltä jossa noudatan vuosiluku väritystä, viimevuoden poikaset olivat virheitä, tämänvuoden liiloja. Arminin rengas taasen on musta.

Mitähän muuta linnuista nyt… Erwinin kanssa on mennyt hyvin, arki on alkanut sujumaan hyvää tahtia ja mitään suurempia ongelmia ei ole.  Yritän parhaillani vain kouluttaa Erwinin sormivihaa pois 😀  Tera meni munimaan huoneen nurkkaan taas… toivottavasti se nyt tajuaa lopettaa aikasin, niiden vuoro ei ole nyt vielä ainakaan…

Erwin on vähän ylidramaattinen höhlä. Sen mielestä vesihanat ja suihku on niiku kamalimpia asioita ikinä. Pakko huutaa ihan hulluna töyhtö pystyssä, siis hyi kamala miten kehtaatki tiskata.

Sitten se idiootti tänään meni jyrsimään uniorren alas tuolta ylhäältä. Mä en nyt, niin kiireinen kun olen, kerennyt laittamaan takasin ortta paikoilleen ja nyt se vikisee tuolla kun lempioksa makaa nyt häkin pohjalla kaiken sen roskan seassa.

Erwinin järjenjuoksu ei myöskään ole mitään ihan vilkkainta. Se roikkuu kaltereissa ja antaa mulle ”the stare”:n eli hirssiä sille ja heti. Noh, annoin sille sitten semmosen pienen palasen tähkästä. Se otti sen nokkaansa ja vilkuilee ympärilleen. Minne mennä, miten? Nokka on varattu, aarre on siinä, ei voi pudottaa ei voi. Kiipeileminen ei meinaa onnistu ilman nokkaa. Se vaikka kuinka pähkäili siinä ja oli sit pakko yrittää kiivetä ja sitte se hirssi putoskin. Erwin meni orrelle kattomaa niin surkeena että sinne katos… Annoin toisen ko hömppä ansaitsee.  Ajattelin testata uudelleen, sama tapahtui, sain sen videollekkin. Olkaa hyvät

Pakko sanoa, Erwin on kyllä niin omalaatuinen ipana. Se on luonteeltaan aivan ihana. Ei mennyt kauaa ja nyt on jo viikko mennyt siitä kun näin Erwinin livenä ensimäistä kertaa. Vielä toinen viikko niin pääsee nuorukainen vapaaksi, saa nähä miten paikat tulee kaatumaan ja räjähtämään. Rakastan edelleen tätä lintua ylitse kaiken, mun kultamussu ihana hömppä *hirveetä lepertelyä*

AJn ja Dexterin ensimäinen poikanen on kuoriutunut. Kaunis keltapörrö. Eilen kuulin piipitystä pöntöstä ja pääsin kurkkaamaan kun emot olivat poissa pöntöstä. Tänään piipitys kuului jo paljon voimakkaammin. Vaikuttaisi vahvalta vauvelilta. Toivotaan nyt että tämä pesitys onnistuu.

Erwinin kanssa on mennyt hyvin. Olen jutellut paljon ihmisten kanssa ja kävi ilmi että Erwin on puoliksi emojen ruokkima ja puoliksi käsinruokittu. Se ei sinänsä ole paha. Vahdin vaan ettei se kiinny liiaksi eikä aloita peräänhuutoa.  Kohta se on jo viikon ollut mulla, sitten vielä toinen niin voin päästää häkistä ulos. Todella sosiaalinen lapsi se on. Hirssi on sen ylivoimainen herkku. Keräsin linnuille myös voikukkaa ja varpuja mutusteltavaksi, tässä vähän kuvasia

Menin jakamaan videon Erwinin edistymisestä facebookkiin ja kaijuleille. Tuli semmosta kommenttia joka sai silmät aukeemaan.  Erwin on ”kesyyntyny” kuin unelma. Käytös kuulemma on enemmän käsinkasvatetun poikasen kuin ”villin” emojen ruokkiman. En ollut ihastuksesta kiinnittänyt huomiota tähän, koska olin aivan rakastunut lintuun ja luotin kasvattajaan täysin, että saan mitä tilasinkin. 

Erwinin käytös ei kuulemma mene yhteen juuri muuttaneen emojen ruokkiman poikasen kanssa. Mikä on sinänsä ymmärrettävää, se juuri tuli pitkän matkan tänne ja uuteen kotiin ja kasvattajalla on lintu tarha missä se ei välttämättä käy päivittäin edes? En osaa sanoa tästä kun ei tullut ilmi viesteissä. kuitenkin, poikanen on ehkä liiankin kesy näin tilanteen valossa.

Jonne ja Anni ovat kummatkin kasvattaneet lintuja, Anni neitokakaduja ja undulaatteja. Jonne taas kultaposkiamatsoneja, joten uskon että heillä on tietoa ja taitoa. Luotan enemmän kyllä lintuystäviini täälläpäin kuin lähes tuntemattomaan kasvattajaan jolle en päässyt itse edes puhumaan suoraan.  Sannalta tuli kuitenkin huomioon otettavia kommentteja. Poikanen ei kerjää, aion tehdä sille testin myöhemmin, tunnistaako se esim ruiskun. Jos tunnistaa, voi aika varmaan sanoa että on käsinruokittu. Mikäli Erwinin emot ovat käsinruokittuja, voi olla että Erwin on tottunut ihmisiin niitä seuraamalla.  Tätä teoriaa en voi kuitenkaan itse allekirjoittaa niin, ei ole kokemusta käsinruokittujen emojen poikasista ja niiden kesyydestä. Kyllä itse huomasin omista linnuistani ja poikasista. Tera ja Hiro ovat emojen ruokkimia, saivat poikasia, ne olivat aika etäisiä ja ihan pikkuhiljaa kesyyntyivät. Ihan eritavalla kuin Erwin. 

Jarkolta tuli kans tärkeä kommentti ”Ulkomailla tuo termi käsinruokinta/kasvatus on hieman eri merkityksessä kuin meillä täällä. Löytyy poikasia jotka eivät ole emojaan nähneet ja sitten emojen kanssa kasvaneita mutta ruokittuja”

On myös mahdollisesti voinut käydä virhe ja kasvattaja pistänyt ihan väärän linnun mukaan. Joko tarkoituksella tai vahingossa.  Aion tarkistaa vielä Erwinin renkaan, koska olin katsovinani että siinä oli jotain häikkää muutenkin. Myös sain kuvia Erwinistä kun se oli n. kolmikuinen, emot olivat nyppineet sen sulkia vähän, joten ainakin tiedän sen olleen emojen kanssa tuohon aikaan. Eli jos on ruokittu, niin vain osittain, ei ihan kokonaan.

On otettava kuitenkin huomioon, Erwin on yksin täällä huoneessani, ilman lintukontaketja. Kakadut ovat todella sosiaalisia lintuja, jos sillä ei ole muuta seuraa on sen pakko tukeutua ja vähän ”pakko” kesyyntyä siihen mitä on, tässä tapauksessa minä.

Suomessa ei ole paljoa ruusukakaduja ja jos on, monet ovat varmaan käsinruokittuja. Osaako kukaan varmasti sanoa millainen elekieli emojen ruokkimalla ihmisiin tottuneella ruusukakadulla on? En usko että Suomessa moni tietää. Olen lukenut netistä monilta ruusukakadu sivuilta, että nuoret ruusut kesyyntyvät kuulemma elämän alkuvaiheessa eniten ja nopeiten.

Otan nyt vielä esimerkiksi Teran.  Tera on neitokakadu, emojen ruokkima.  Se kesyyntyi rapsuttelukesyksi viikossa.  Tasan viikossa. Ensimmäisenä päivänä se vaan istua kökötti, Erwin teki samoin. Ymmärrettävää. Seuraavana päivänä Tera pääsi karkuun jo väliaikaisesta häkistään ja lenteli ja laskeutui tuolilleni. Istuin siinä lattialla tuolin vieressä ja keräsin vähän siemeniä tuolille ja se söi niitä. Loppujenlopuksi piti kyllä napata lintu, koska se ei osannut häkkiin vielä. Kuitenkin, Erwin uskaltautui syömään varovasti hirssiä jo toisena päivänä. Tosin se tuli kädelle jo kolmantena päivänä, Teraa en yrittänyt kun annoin sen vain olla. En todellakaan ole itse ekspertti ruusukakadujen ja lintujen kanssa muutenkaan, menen sen mukaan mitä olen lukenut, oppinut ja kokenut. Etenen linnun vauhdilla ja ehdoilla kuitenkin.

Päätin nyt kuitenkin kasvattaa Erwinin kuin se olisi käsinruokittu, jotta säästyttäisiin ongelmilta. Todella kurjaa jos se on, pyysin nimenomaan emojen ruokkimaa.

KO video