Blogi

Otsikkokin kertoo, eli vain yksi munista kuoriutui.  Muita ollaan odoteltu, muttei mitään, kaikkien laskettu aika on reilusti mennyt nyt, joten ei niistä mitään tule.  Sinänsä olen ihan onnellinen, että näin kävi, koska Dexter ei oikein ole ottanut isän tehtäväänsä vastaan. Sitä ei koko poikanen tai hautominen kiinnostanut. Sanoi itsensä irti ikäänkuin. Tera on siis yksin hautonut ja hoitanut poikasen.

Poikanen on nyt  kahdeksan päivän ikäinen ja voi mainiosti. Ida ehdotti rengastamaan sen jo tänään, ja hyvä idea se olikin. Nimittäin rengas oli äärimmäisen haastava saada sen jalkaan. Pikkuinen ei tahtonut pysyä paikoillaan ja aina kun sain renkaan kolmen ensimmäisen varpaan läpi, se potkaisi jotenkin ninjasti sen pois. Viimeinen varvas oli niin tuskaa kaivaa jollain tikulla ja myöhemmin rautalangalla renkaan läpi. Vaikeaa siitä teki se, että en voinut antaa poikasen riehua liikaa. Se oli  niin liikkuvainen. Pelkäsin kokoajan, että satutan sitä. Kumminkin sain sen renkaan varmaan kymmenenminuutin riehumisen jälkeen sen jalkaan. Menikö se oikeinpäin, en edes tiedä kun  se oli niin suurta säätöä.  Renkaassa on siis teksti ”VK 1 13″(joku ei tajunnut lisätä FI merkintää kun tilasin renkaat…köh köh) Tera ihmetteli vieressä kun räpläsin sen poikasta.  Se ei ole pariutunut Dexterin kanssa, ja vaikuttaa edelleen itseltään, mikä on sinänsä hyvä suunnitelmieni suhteen. Voi siis olla toivoa saada Dexter Kaihon kanssa pesimään vielä.

 Ida antoi poikasesta vielä hyvän arvion, eli kuulemma terve ja pirteä. Olen niin huojentunut. Myös sen kannalta, että poikasia on vain yksi, on Teralla mahdollisuus jaksaakkin hoitaa se yksin.   Hyvin se on sitä ruokkinut ja hoitanut,  niin ylpeä olen kultamussusta.

Koitin välttää poikasen nimeämistä mahdollisimman pitkään, koska nimelliseen onnistuu kiintymään liian paljon.  Ei sillä, ettenkö olisi kiintynyt siihen silloinkun se oli yhdenpäivän vanha  ja kutsuttiin luovasti nimellä ”poikanen”. Ystävä päätti, että sen nimeksi tulee Armin. Sillä on niin Arminin keltainen pörrö. (Armin? Tässä on Armin ). Toivon niin kovin, että se olisi koiras, niin voin pitää sen. Se menisi AJ:lle puolisoksi. Kummallakin olisi piilovalkokasvo, eli niiden poikasista osa olisi jo valkokasvoja <3

Nyt eletään jänniä aikoja! Ensimmäinen poikanen oli eilen kuoriutunut. Sitä edeltävänä päivänä tunsin  oloni kaikin puolin pettyneeksi vähän kaikesta. Illalla kuuntelin vielä pöntön vieressä hiljaa kuuluisiko mitään, ei ääntäkään. Aamulla heressäni kuuntelin taas varovasti ja ei kuulunut mitään. Oli hiukkasen haikea olo lähteä mihinkään, usko oli niin poissa jostain syystä. Kuitenkin päivä parani töissä(Työssäoppimassa), kun kuulin, että saadan saada pienen työn mitä voin tehdä muutamana päivänä viikossa kotona etänä. Se olisi aivan loistavaa näin opiskelujen aikana. Kun saavuin kotiin ja tulin huoneeseen, kuulin selkeästi itselleni aivan uuden äänen, sanoin kuvaamattoman suloisen pienen piipityksen. Sydän hyppäsi kurkkuun kun kuuntelin tarkemmin, kuulin Teran ruokkimassa poikasta. POIKASTA! Olin niin iloinen, itkin siinä jo hetken onnesta.

Olen varautunut kumminkin, ettei asiat välttämättä onnistu ja että poikanen/poikaset kuolevat tai jotain muuta traagista voi käydä. Kyse on kumminkin ensikertalaisista ja todellakin kummatkin vanhemmista ovat vielä kokemattomia. Itsellenikin tämä on aivan ensimmäinen kerta ja olen hyvin innoissani siitä, aivan kuten Tera. Se on muuttunut positiivisesti melkeimpä kaikessa. Sen sulkapuku on jotain niin loistavaa, se on niin onnellinen ja pirteä ja virkeä. Se on muutenkin kaikista linnuistani selkeästi eniten pesimiseen haikaillut ja nyt se vihdoin saa toteuttaa itseään, mikä olisi ihanempaa. 

Kahdeksas päivä oli minun ja Teran kolmas vuosipäivä, ja tämä ensimmäinen poikanen kuoriuitui juuri päivä sen jälkeen. Mikä olisikaan parempi lahja. Toivon, että poikanen (ja toivottavasti tulevat sisarukset) selviää ja mikäli se on koiras, säästän sen itselleni.  Seuraava poikanen voisi kuoriutua huomenissa, joten sitä jännityksellä odotellen. Päivittelen sivupalkissa olevaa ”ajankohtaista” gadgettia nopeasti tilanteen mukaan, joten sitä kannattaa seurailla.  Mahdollisesti varauslistalle voi tietysti jo pyrkiä.

Odotan myös kovalla jännityksellä, milloin pääsee rengastamaan ensimmäisen poikasen. Mietin jo yhdessä vaiheessa, ettei tälle vuodelle tilaamani renkaat pääsekkään käyttöön. Ehkä sittenkin toivoa on.  Olen vaan sanoinkuvaamattoman onnellinen tapahtuneesta! En tiedä mitä sanoa, koitan pitää tilanteen päivitettynä ja toivotaan yhdessä, että joulupoikue onnistuu, kasvaa ja selviää terveiksi isoiksi linnuiksi <3

Nyt on taas tapahtunut asioita joista voinee taas olla jotain kirjotettavaa. Ensinnäkin, pesinnässähän on tällähetkellä Tera ja Dexter. Usko näihin oli todella suuri ja en ole pettynytkään. Teralla on siis pesässä 2 munaa tällä hetkellä, todella hienosti hautoo.   Ihka ensimmäisen munansa Tera onnistui kuitenkin munimaan yöllä orrelta alas, minkä takia  se siis putosi ja meni rikki. Mutta ensikertalainenhan se on, ei sitä aina voi onnistua. Hienosti kumminkin menee tähän mennessä.  En vielä odota liikoja kun on tosiaan ensikertalaiset kyseessä, mutta juu, ilmoittelen kuulumisia tähän liittyen kun asioita tapahtuu.

Viikonloppu on ollut kiireinen. Perjantaina Miika tuli unduineen tänne. Valmistauduttiin lemmikkimessuja varten. Oli kyllä hauskaa, vaikka aika ahdasta pesityshäkin takia yms, mutta selvittiin. Omista linnuistani en voinut oikein ottaa muita kuin Kaihon. Tiedän, että se on kuulemma reissannut paljon, joten laskin sen varaan, ettei se nyt hirveästi stressaanu. Oli sen ensimmäinen messuilu ja hyvin se meni. Nyt se on vähän uupunut, mutta ihan normaalilta se muuten vaikuttaa.

Ensikertalaisia messuilla oli myös Miikan undulaatit, jotka ei päässeetkään lauantaina mukaan, koska Roki oli  pyristellyt aamulla häkissä ja saanut itselleen verisulan(tai parikin?) ja sen operoiminen oli vähän haastavaa. Lintu ei kumminkaan ottanut kovin itseensä kiinni ottoa ja siiven availua ja sulan nyppäämistä. Karmean näköinen se oli kun ihan veressä sen sulan takia oli. Sulka oli niiin minimaalisen pieni ja liukas veren takia, mikä teki sen irroittamisesta niin haastavaa, mutta saatiinpahan sekin tehtyä.  Kyllä se päivän aikana oli hyvin parantunut ja pääsi sairashäkistä taas Roxy kaverin luo matkahäkkiin. Kuvia ei oikein ole kun on vaan kännykkä ja saa huonoja kuvia.

Messut meni hyvin, sain linnuille ostettua ruokaa, hirssiä, leluja ja ties mitä krääsää. Tärkeänä tuli ostettua lintulamppu. Kanta minulla jo olikin missä oli joskus aikoinaan joku ilme lamppu, muttei tietääkseni UV lamppu kuitenkaan. No se oli käytöstä pois jokusen aikaa jo ollut, joten oli vähän unohtunut. Ensitöikseni kaivoin kannan esille ja pistin putken siihen kiinni ja seinään. Mitään ei tapahtunut. Muistan, että tarkistettiin volttimittarilla, että kantaan tulee sähköä, joten epäilin jo, että ostin rikkinäisen lampun ja hermo siinä meinas mennä. Jätin sen hetkeksi taka-alalle ja kun olin menossa alakertaan valittamaan miten surkeeta, tajusin ensin vilkaista kantaa vielä ja huomasinkin ON/OFF napin… Se oli tietenkin poissa päältä ja pistin päälle niin johan loisti! Lintujen ilmeet olivat kyllä loistavat kun valo räpsähti päälle, näki heti, että niiden silmissä on joku muutunut, se ilme oli loistava! Harmi etten kuvaa oikein tajunnut ottaa

Kaijulit ovat myös järjestäneet tärkeän kampanjan! Tiedätkö lintusi alkuperän?.  Jakakaa sanaa ja tykkäilkää ja levitelkää! Tämä on hyvin tärkeää, varsinkin uusille lintuharrastajille. Tässä vielä linkki facebookkiin.

AJ undulaattien häkissä. kuvan ottanut Miika

Elikkäs on tässä yritetty ties mitä kaikkea että joku pari saatais pesimään jotenkin. Ensinnäkin AJ ja Quinn piti viedä hoitoon Miikalle tosiaan. Siellä ne nyt ovat, ihan hyvin kyllä voivat ja ovat kotiutuneet undujen keskelle hyvin.

Suunnitelmana oli tietysti pesittää Kaiho ja Dexter, mutta äh, mitä enemmän tunnun suunnittelevan, sitä suuremmalla todennäköisyydellä kaikki menee jotenkin pieleen. Dexillä ja Kaiholla oli  Pönttö ja toinenkin tuossa avissa, mutta niitä ei näyttänyt kiinnostavan. Tera sen sijaan ihan villiinty pesimisen suhteen. Se ei muuta tehnykkään kuin etsinyt pesää ja pesää. Viimeyönä heräsin viidenaikaan yöllä kun Tera rapisteli häkissä. Häkin pohjalla itseasiassa. Kuulin sen kiipeävän alas pohjalle ja kävelevän pohjalla kunnes se lopetti. Pistin valot päälle ja tarkistin. Se oli häkin pohjan nurkassa ja kun lähestyin, se sähisi ja keinui varotukseksi. Menin siitä sitten pois ja mietin että mitä oikeen pitäisi tehdä. En ollut varma aikoiko se munia, joten valvoin siinä ainakin tunnin ja seurasin vierestä sen liikkeitä. Ei se kumminkaan mihinkään ryhtynyt ja meni orrelle lopuksi. Aamulla kaikki oli ihan normaalisti.

Päätin sitten kokeilla laittaa Dexter ja Tera pönttöineen pesityshäkkiin niin tällä kertaa uskoisin että saattaisi jopa onnistaa. Tera on todella innoissaan pöntöstä, Dexter on rohkeemmin kurkkinut jo sisälle.  Nyt pitää vaan toivoa, että alkavat sitten tosissaan tekemään jotain eikä vaan ”leikkiä”. Saa nähdä.

Tässä vähän kuvasia kun lupasin!

Nääin isot siivet mulla on!

poseeraus!

Kaihoninja

 Tässä on taas tapahtunut vähän kaikkea mistä voisin taas  vaihteeksi kertoa ennenkuin unohdan tai tulee enempi juttuja. Ensimmäiseksi, oli tarkotus laittaa Kaiho ja Dexter pesityshäkkiin piakkoin, mutta suunnitelmiin tuli muutos. Meille on  ehkä ensiviikolla tulossa testipesintään Netalta harlekiinipoika Hupi. Hupilla saattaa olla piilevänä harvinainen pastellikasvo.

Tera ja Waru

Warudo on kotiutunut todella hyvin ja se on oikein  kesy. Se on yllättänyt tulemalla spontaanisti päänpäälle ja kädelle ilman herkkua ja muuta. Se liikkuu aktiivisesti huoneessa jo. Sen heikot jalat ovat kehittyneet paljon. Lento on vielä vähän takkusta, mutta se on huomattavasti parantunut.

Kesyyntymisestä vielä, että Quinn uskaltautui tulla kädelle vihdoin! Se on kauan jo näyttänyt haluavan kädelle kun muutkin ovat. Hirssi kiinnostaisi kovasti.  Pääsin melkein rapsuttamaan Quinnia yhtenä iltana kun linnut olivat häkissä menossa nukkumaan. Rapsuttelin Teraa verkon läpi  ja Quinn ihmetteli siinä vieressä ja tarjosi niskaa monesti, ja koitin hitaasti ja varovasti koskettaa mutta  nosti pään aina juuri kun olisin onnistunut  rapsuttamaan.

Teran parempi puoli

Waru

Lainasin kameran taas ystävältä joten kuvapostaus tulee myöhemmin. Tähän tulee vain muutama tärkeämpi kuva.

Meille löysi eilen tiensä uusi neitokakadu. Kuin ilmetty Teran kopio.  Eli valkokasvo-kaneli(/harlekiini) naaras. Nimekseen sai Warudo.  Tyttö on erään ex-pesittäjän kasvatti. Se on noin 5-6 vuotta, syntynyt joskus kesällä. Se on kuulemma pesinyt onnistuneesti, mikä on suuri plussa!
Tuli huomattua kun sen aviin päästin, että se ei ole varmaan tottunut luonnonorsiin. Se käveli vähän huterasti ja Quinn tiputti sen aviaarion lattialle illalla. Sitten se kipitteli lattialla ja kiipeili varovasti ylöspäin. Kauheasti se ei vielä lentänyt, mutta eiköhän tuo tuosta vahvistu. Sulkasato sillä näyttäisi olevan. Muutoin se on aika sievä siro tyttö. Kuulemma vähän kesykin valmiiksi, saa nähdä miten se tottuu.  Voi olla stressaantunut matkasta ja kiinniotosta kun piti matkikseen saada. Vähän shokissa se oli kun erotettiin veljestään. Se on yrittänyt pesiä veljensä kanssa ja munat oli aina abortoitu(hyvä hyvä). Täällä se pääsee luultavasti Hiron kanssa pesimään kunhan se kotiutuu loppuvuodesta.

Warudo kuuluu mitä luultavimmin Katin valkokasvo kantaan, eli pitää olla erittäin varovainen kenen kanssa sitä pesittää. Kirjottelen sen suvusta ja muusta sen omalle sivulle, lisään sen luultavimmin tänään jos aikaa riittää. Tässä muutama kuvanen

Tera levittelee siipiä

warudo on tummempi ja solakampi