7 vuotta kasvatusta

Home / blogi / 7 vuotta kasvatusta

Hetki sitten oli Arminin syntymäpäivät. Taino kuoriutumispäivä tarkalleen. Armin täytti 7 vuotta nyt ja se oli ensimmäinen poikanen kasvatuksharrastuksessani. Olen nyt siis kasvattanut lintuja jo seitsemän vuotta ja näihin vuosiin on mahtunut kyllä paljon ja kaikenlaista. Käydään vähän läpi mitä kaikkea on tapahtunut. 

A-poikue

Aivan ensimmäinen poikueeni, eli neitokakadujen A-poikue, oli Teran ja Dexterin poikue. Tera aivan ensikertalaisena ei oikein saanut munia pesään asti, vaan muni orrelta alas. Yksi muna päätyi pesään ja Tera hautoi sitä hyvin. Dexter kävi tässä vaiheessa aggresiivisemmaksi Teraa ja pesää kohtaan, joten poistin sen ja annoin Teran hoitaa poikasen itse. Poikanen kuoriutui 07.12.2013. Se oli parhain lahja mitä olisi voinut saada. Tässä vaiheessa olin vielä niin uusi ja olin hyvin stressaantunut kaikesta. Siitä että en kuullut poikasta, siitä etten nähnyt Teraa, siitä kuinka poikasen ääni oli niin pieni. Kaikki oli niin hurjaa ja jännää. Kaikki meni kuitenkin hyvin poikasen kanssa. Tera nyppi poikasen niskaa, voi olla että häiritsin sitä liikaa sen pesiessä. Poikasen keltainen pörrö antoi poikaselle nimen Armin. Olin jo alkujaankin päättänyt, että pidän sen. Armin kasvoi hienosti ja se oli kyllä todella riippuvainen äidistään. Seurasi sitä kaikkialle, ja se jatkui niin pitkää kunnes Tera menehtyi vuosia myöhemmin. Vasta sen jälkeen Armin osasi itsenäistyä. 

B-poikue

B-poikue oli Teran ja Hiron poikue. Pari oli muodostanut jo hyvän siteen, ja päätin antaa niille mahdollisuuden. Tämä oli tosin parin toinen yritys jo. Parin ensimmäinen yritys oli huoneen lattialla, jonne ne munivat ilman lupaa. Siirsin munat pönttöön, että niiden olisi edes parempi mahdollisuus. Mutta undulaatti oli mennyt pesään ja tuhonnut munat ja poikasenalut. Olin niin surun murtama ja opin tästä turhakin kovasti, miksi pesivä pari pidetään erillään muista. (opin tämän vielä uudelleen.. ja uudelleen)

Parin toinen yritys tapahtui pesityshäkissä, ja kaksi poikasta kuoriutui. Kumpikin harlekiineja. Todella kauniita poikasia. Olin aivan rakastunut ja niin iloinen. Nämä poikaset kuitenkin päätin myydä, ne menivät yhdessä samaan kotiin. Tässä vaiheessa en vielä testauttanut poikasten sukupuolia, mikä oli virhe, koska myin sisarusparin jotka myöhemmin innostuivat lisääntymispuuhista vähän liikaa. Lintujen pito ei myöskään ollut enää niin ideaalia, joten poikaset päätettiin myydä erikoteihin, että pesimätouhut jäävät. Poikueen vanhemman poikasen, sain onneksi itselleni ja näin sain pitää vielä Teran toisen poikasen. Jos olisin vain tiennyt että nämä jäivät sen viimeisiksi, olisin varmaan pitänyt molemmat. 

C-poikue

C-poikue oli Dexterin ja AJ:n ensimmäinen poikue. Tämä pari oli pariutunut hyvin ja uskoin Dexterin toimivan paremmin isänä tässä pesitysyrityksessä. Emot eivät ensimmäisellä kerralla oikein osanneet, joten pari pääsi pesimään uudelleen myöhemmin jolloin munia tulikin 7 kappaletta. Tuolloin olin vielä niin peloissani että emot eivät jaksa kaikkia, poistin 2 munaa jo ihan alkujaan. Viisi poikasta sitten kuoriutui, mutta sekin osoittautui ensikertalaisille emoille liian vaikeaksi ja kaksi nuorinta poikasta kuoli ja yksi kärsi pahasta nestevajeesta. Olin aivan hysteerinen miten asiat voivatkin mennä niin vikaan. Onneksi sain ohjeita poikasen nesteyttämiseen ja näin se selvisi. Tämä lintu oli vastoinkäymisistä johtuen minulle kovin tärkeä, se pääsi siis parhaalle ystävälleni asumaan. Valitettavasti lintu menehtyi muutaman vuoden iässä, en tiedä tarkkaa syytä, mutta mahdollisesti tuo poikasajan nestevaje vaikutti siihen. Muut poikaset muuttivat uusiin koteihinsa. 

C-poikueen vanhin eli TeraNymphicus's Cactus juice

D-poikue

Dexter ja AJ pääsivät uudelleen pesimään myöhemmin. Pari toimi niin loistavasti yhteen ja olivat niin kiintyneet toisiinsa. Pari sai yhteensä 5 munaa, joista kaikki kuoriutuivat, mutta kuten viimeksi, kaksi nuorinta poikasta kuolivat aivan alkuun, ne eivät selkeästi saaneet ruokaa, oli se sitten siitä, ettei emot jaksaneet, tai hylkäsivät ne syystä. En voinut tietää, mutta olin todella murtunut tästä. Olin sitä mieltä, että lopetan koko touhun, koska vastoinkäymisiä tuntuu tulevan kokoajan. Eikä se vielä riittänyt. Kolmanneksi nuorin kärsi myös hiukan nestevajeesta, jonka takia sen jalat jäivät pieniksi. Poikueen keskimmäinen sai ranskalaisen sulkasadon, vaikka pidin huolta pöntön hygieniasta ja siivosin sen kun likaa tuli. Nämä poikaset olivat jotenkin hyvin sotkuisia muutenkin. En uskaltanut myydä sitä keskimmäistä poikasta, joten ystäväni sai sen, ja se asuu nykyään parvessani. Viastaan huolimatta se sentään pystyy lentämään ja sosialisoimaan muiden kanssa. Mietin tässä vaiheessa kannattaako paria enää pesittää, koska poikasia on menehtynyt ja en yhtään osaa sanoa mistä tuo ranskalainen sulkasatokaan tuli, vaikka se on tyypillisempi undulaateille. Kaksi muuta poikasta muuttivat omiin koteihinsa ilman ongelmaa. 

D-poikueen nuorin aikuisena

Undulaatti A-poikue

Ensimmäinen undulaattipoikue ei ollut todellakaan suunniteltu. Sen tarina oli todella outo. Ruusukakadut olivat tuhonneet ikkunan listaan reijän. En osannut odottaa, että undulaatti päättäisi mennä sisälle, tyhjentää tiivisteet lattialle. En löytänyt Sebastiania mistään ja kävin huonetta jokapuolelta läpi. Oletin sen jo kuolleen, koska siitä ei löytynyt merkkiäkään. Ruusujen häkin takana oli paljon tiivistettä lattialla, ja arvelin että lintu on mennyt siitä sisälle. Pelkäsin sen jääneen jumiin ja kuolleen sinne. Jouduin repimään koko ylimmän listan seinästä, koska tietysti se oli tehnyt pesänsä aivan toiseen päätyyn siitä reiästä. Sain linnun ulos sieltä ja kiinnitin rikkinäisen listan takaisin seinään ja päätin laittaa verkon listojen yli ja ikkunan päälle, etteivät linnut pääse enää seinän sisälle.

Jokusen ajan kuluttua kuulin lintuhuoneesta himmeää ruokinta-ääntä. Ajattelin neitokakadun taas löytäneen salaisen pesäpaikan ja saaneen poikasen, mutta poikasta ei löytynyt mistään. Kunnes näin Sebastianin tulevan ulos pesästään. Se puikkelehti verkon sisällä ja tuli ulos pienestä raosta. Sillä oli poikanen nyt tuolla. Ajattelin, että on parempi ottaa poikanen pois ja siirtää sopivampaan pesään, että voin seurata. Irrotin verkon, ja listan… poikasta ei löytynyt. Tutkimalla selvisi, että pesä on tehty nyt ikkunalaudasta pidemmälle, eli seinän sisään. En edes kädellä ylettänyt lähellekään poikasta. Sain kännykällä kuvan siitä, ja niin se oli ainut tapa seurata sitä. En voinut kun antaa poikasen kasvaa ja autoin sen ulos kun se oli tarpeeksi vanha. Nostin sitä lusikalla ulos. Poikanen kasvoi kyllä todella hyvin, koska sillä oli emo ja kolme isää. Siitä tulikin varsin massiivinen lapsi. Undulaatit yrittivät vielä uudelleen pesiä seinän sisään, mutta korjasin listan ja kätkin siis talon seinän sisään 8 munaa ja toivon ettei niitä kukaan koskaan löydä. Niitä ei sieltä poiskaan saanut. 

Undulaattipoikanen seinän sisällä pesässään. Se oli poikasista ainut joka kuoriutui. Jouduin seuraamaan poikasen vointia vaikeasti kännykällä kuvaamalla.

E-poikue

E-poikue oli vähän kummallinen, koska pistin alunperin Hollannista tuodun parin Amyn ja Gwynin pesimään. Samoihin aikoihin Lexi oli muninut huoneen nurkkaan munan, joten päätin merkata sen ja siirtää pesään parille. Kuinka kävikin, että parin omista munista ei tullut mitään, mutta Lexin muna kuoriutui. Pari hoiti poikasta tietysti kuin omaansa. Tässä valitettavasti huomasin, että Gwyn nyppii poikasta, vaikka seurasin ensimmäistä kertaa pesää kameralla ja yritin olla häiritsemättä emoja. Gwyn tosin nyppii puolisoaan myös, niin oletan että se on sillä vain valitettava tapa. Poikanen oli ihan ensimmäinen valkokasvo ja olin siitä niin innoissani. Poikasta nypittiin kuitenkin rajusti, joten sen uuteen kotiin lähtö viivästyi paljon, koska halusin että sen kaikki höyhenet kasvavat takaisin. Poikanen muutti siskolleni, missä se valitettavasti menehtyi törmäykseen. 

TeraNymphicus's Estus Soup

Undulaatti B-poikue

Vihdoin ensimmäinen suunniteltu undulaattipoikue. Siirsin Sebastianin ja Olekin pesityshäkkiin alkuun, mutta aina kun avasin oven, lensivät Uuttopekka ja Lukekin käymään ja ruokkivat Sebastiania pesään. Linnuilla oli oikein toimiva polyamorinen suhde, mutta olin kyllä kokoajan varuillani. Poikasia kuoriutui kuitenkin kolme kappaletta ja väreissä oli kivasti variaatiota. Poikaset kasvoivat hyvin, mutta emo ruokki niitä vähän turhan innoissaan ja kahden nuoremman nokan päälle kuivunut ruoka aiheutti alkuun nokan kasvua vähän väärään suuntaan, mutta se tasottui nopeasti. Poikaset olivat todella rohkeita ja hienoja lintuja. Olin näistä niin onnessani. Yhden poikasista päätin pitää itselläni, koska siitä tulikin niin kaunis ja oikein iso lintu myös. 

B-poikaset ja niiden nokan tarkkailua

F-poikue

Tämä poikue ei ollut lainkaan suunniteltu. Lexi suunnitteli sen aivan itse. En vielä ollut ajatellut, että linnut pesisivät ruusukakadujen häkin taakse. Kuulin vain yhtenä päivänä poikasen piipitystä ja tutkin huonetta hyvin tarkkaa läpi kunnes löysin yhden pienen valkopörröisen vauvan häkin takaa. Pesityshäkki oli varattu, en voinut kun tehdä ruman pahvilaatikko pesän, missä poikanen olisi edes vähän paremmin turvassa. Lexi omaksui pesän kyllä nopeasti, mutta samalla muita alkoi kiinnostamaan tuo pahvilaatikko pesä ja niin kävikin, että nyt neitokakadut alkoivat riidellä pesästä ja kohta löysin Hemwickin pesässä ja poikanen sen vieressä aivan verillä. Otin poikasen pois ja hoidin sen haavat. Pesä oli viety, en voinut muuta kuin hoitaa poikasen itse, en voinut pistää sitä enää takaisin. Näin tästä tuli ensimmäinen käsinruokittu poikanen. Sen kanssa koettiin sitten taas niin paljon kaikkea. Kuputukos jonka hoidin itse kotona, ja sitten poikanen kuivui niin, että se oli aivan kuoleman partaalla, eläinlääkärissä se sai nesteytystä ihon alle ja ennusteeksi annettiin hyvin huono. Poikanen kuitenkin selvisi tästä kaikesta. Sen haavat myös paranivat, se voi nykyään todella hyvin. En voinut myydä poikasta, koska olin siihen jo niin kiintynyt. Nykyään se on vahva ja terve lintu, ihana ikku pikku punkki punkero. 

Hetki sitten pesästä poistettu poikanen

G-poikue

Mitä selitinkään, että olin oppinut kuinka pesivä pari pidetään rauhassa? No vaihtoehtojahan ei Punkin kanssa enää ollut ja huonosti siinä kävi. Nyt pahvilaatikko pesän oli vallannut Hemwick ja Dexter.  Hemwick muni pesään, mutta päätin olla fiksu tälläkertaa, ja poistin munat ja vaihdoin ne tekomuniin. Vahdin päivittäin, josko munia on lisää, jotta voin vaihtaa ne. Ajattelin antaa parin hautoa tekomunia, kunnes ne kyllästyisivät. Mutta Hemwick oli paljon fiksumpi. Se oli pyörittänyt muutaman tekomunan pois pesästä ja muninut uudet tilalle ja vaikka luulin olevani fiksu, niin kohta pesässä olikin jo poikasia. Kolme poikasta kuoriutui, olin niin ihmeissäni. Löysin tekomunat pahvilaatikkopesän taakse piilotettuna. Tietysti näiden poikasten päälle käytiin, nuorin poikanen kuoli. Minulla oli sopivasti toinen pari vielä pesityshäkissä, ja niillä oli pesässä poikanen jonka seuraan lisäsin nämä kaksi poikasta turvaan. Emot ottivat kaksi adoptiolasta hyvin vastaan ja nämä kaksi saivat kasvaa turvallisessa ympäristössä isoiksi.

TeraNymphicus's Garden of eyes

H-poikue

Tämä poikue oli suunniteltu ja olin siitä kovin innoissani. Emoina toimi Hollannista tuotu Evelyn ja toiselta kasvattajalta Hollannista tuotu Karnak. Munista vain yksi kuoriutui, mutta emot hoitivat sitä todella hyvin. Kuten tuossa ylempänä jo kerroin, niin G-poikueen kaksi poikasta siirrettiin emoille myös hoidettavaksi ja ne suoriutuivat ensikertalaisiksi todella hyvin. Poikue oli siis oikein onnistunut ja tästä näiden emojen poikasesta kasvoi todella upea yksilö, jonka olisin pitänyt, jos tilaa olisi ollut, mutta se pääsi kotiin, missä sille on pesitysideoita vielä 

TeraNymphicus's Hypogean gaol

i-poikue

Olin suunnitellut pesittäväni Bright eyessin  Thlaylin kanssa, mutta tietysti Bright eyes kiinnostui toisesta linnusta, Iosefkasta. Pari innostui vähän turhankin paljon, sillä Iosefka alkoi munimaan ympäri huonetta. Se oli vielä suht nuori, mutta se ei vaan lopettanut munimista ja päätin sitten siirtää parin pesityshäkkin, ja viimeisimmän munan niille pesään. Munia tuli vielä lisää, joista neljä sitten kuoriutui. Olin aivan innoissani, nämä olisivat Teran lapsenlapsia. Kuitenkin poikasten kasvaessa, huomasin että Bright eyes nyppii poikasia. Epäilen sen johtuvan siitä, että Hiro nyppi sitä poikasena. Otin poikasia sitä mukaa ruokittavaksi että nuorimmat kasvavat, ja palautan sitten emolle ja poistan isän, koska en kestänyt katsoa sen nyppivän poikasia. Emo ei kuitenkaan enää yksin jaksanut, nuorin poikanen meni niin heikkoon kuntoon, että se kuoli käsiini. Kolme muuta otin sitten suoraan käsinruokittavaksi loppuun, koska en voinut katsoa niiden myös kuihtuvan. Poikasilla oli ongelmaa jos toisenlaista, eivät pysyneet pystyssä ja siivet roikkuivat ja kupu näytti venyneen. Sain tässä askarrella ja opiskella kaikenlaista, mutta poikaset kasvoivat oikein terveiksi ja todella ihaniksi linnuiksi. Teki harvinaisen kipeää luopua näistä lapsista, niihinkin käsinruokinnan takia kiinnyin. 

TeraNymphicus's Descending dark

J-poikue

Evelyn ja Karnak olivat niin pesimisinnoissaan ja kumpikin pääsi sulkasadostaan yli nopeasti, niin annoin niiden sitten yrittää uudelleen. Munia tuli muutama joista kaksi kuoriutui. Pari hoiti poikasia taas niin huolella ja keskittyneesti. Viimepoikueen nyppimisestä aiheutuneen stressin takia, poistin pesäkameran tältä kertaa, ja poikaset kasvoivat siis todella hyvin eristyksessä ihmisestä. Siivosin pesää vain muutaman kerran ja rengastin poikaset, muuten ne saivat olla rauhassa. Toinen poikasista osoittautui valkokasvoksi, joka vahvisti sen, että Karnak on myös piilevä valkokasvo. Tämän poikasen päätin pitää, sillä parin aikasempi poikanen kasvoi niin upeaksi, että uskon vahvasti tähänkin. Siitä tulee sopiva puoliso Nitolle. 

TeraNymphicus's Justice warrior

Kaikkea on tähän väliin mahtunut. Kuten muutama epäonnistunut undulaatti poikue. Ihan ensimmäinen suunniteltu undulaattipoikue päätyi todella surullisesti. Emolla jäi muna jumiin, yritin koko illan auttaa sitä itse tietämilläni keinoilla. Eläinlääkäriin sai ajan vasta seuraavalle päivälle. Lintu selvisi yön yli, mutta oli niin huonossa kunnossa, se kuitenkin selvisi leikkauksesta elossa, mutta kotiin päästyämme se menehtyi. Sitten yritin taas suunnitellusti pesittää toista paria mutta Irithyll epäonnistui monesti jo. Irithyll ei vaan jaksanut hautoa munia loppuun ja munat löytyivät aina ennen kuoriutumista lattialta. Yhden sisällä oli vielä poikasen alku joka oli elossa, mutta ei valmis kuoriutumaan. En pystynyt tekemään mitään ja pieni menehtyi nopeasti.

Myös näitä lattialle ja huoneen nurkkiin pesimisiä on tapahtunut monesti, pelkään aina emojen puolesta, kun ne rasittavat itseään niin. Yhden neitokakadupoikueen kanssa kävi taas niin, että emolla, Amylla, jäi muna jumiin ja se jouduttiin viedä eläinlääkäriin leikattavaksi. Lintu onneksi selvisi leikkauksesta. Nyt vielä pohdin uskallanko yrittää paria enää, vaikka Amy on muninut onnistuneesti ennenkin. Nämä kaikki ovat niin vaikeita kysymyksiä ja koskaan ei voi tarkalleen tietää mitä tulee tapahtumaan.

Vastoinkäymisiä on tullut, ja olen nähnyt liian monen poikasen kuolevan. Jokainen niistä on kolahtanut minuun pahasti ja mietin haluanko enää jatkaa tätä, mutta onnistumisen tunteet ovat niin hienoja ja rakastan kuulla kuinka linnut ovat ilahduttaneet uusia omistajiaan. Lintujen kasvua ja kehitystä on aina yhtä kiehtovaa seurata. En kuitenkaan voisi lopettaa, nyt kun olen pääsemässä vasta alkuun. Olen hiljalleen hankkinut minulle hyviä ja sopivia lintuja pesitykseen. Toivon vielä monen monta vuotta lintujeni kanssa. Ne ovat minun elämäni ja elämäntapani, en olisi mitään ilman lintujani. Toivon työlläni tuovani terveitä ja vastuullisesti kasvatettuja lintuja lemmikeiksi, koska tilanne suomessa ei ole näiden osalta paras. Silti suurin osa hankitaan eläinkaupoista ja annetaan sisarusten pesiä. Minulta tulevat linnut ovat kasvaneet hyvissä oloissa, tottuneet ihmiseen ja ne ovat saaneet ymmärrystä ja rakkautta jokainen. Jokainen poikanen on minulle kuin lapsi ja minulle niin tärkeä. En tee tätä rahan vuoksi vaan rakkaudesta lintuihin. (Ei näillä kyllä mitenkään tienaisikaan. Katso vaikka). Mennään eteenpäin kohti uusia kokemuksia ja toivottavasti enemmän positiivisempia sellaisia. 

 

Comments(0)

Leave a Comment