Mitä jos…

Lueskelin petsiessä keskustelua, jossa puhuttiin isojen ja lihavien naaraiden tiinehtymisestä ja siitä mieleeni juolahti ajatus. Mitä jos pitkälle suuniteltu kasvatus-suunitelmani   ei toimisi esim vain yhden asian osalta,  se pilaisi koko suunnitelman. Mitä varavaihto ehtoja voisin tehdä?  Tietääkseni terveillä linnuilla ei tulisi olla suurempaa ongelmaa, mutta aina on näitä mahdollisia. Jos Dexter ei vaan onnistuisi hedelmöittää Teran munia? Mitä jos pari ei suostu pesimään vaikka mikä olisi? Mitä jos vanhemmat hylkää poikaset kerta toisensa jälkeen? Mitä jos jollain ilmeneekin perinnöllinen sairaus?  Mitä jos, Mitä jos…

On tärkeää muistaa ajatella laajemmin ja miettiä vaihtoehtoja. Kaikki ei varmasti tule aina menemään juuri suunitelmien mukaan ja vastoinkäymisiä tulee tapahtumaan kuitenkin, niiltä ei voi välttyä. Kaikkeni aion tehdä kuitenkin, että mahdollisilla poikasilla on hyvät ja luonnonmukaiset tilat ja vanhempien ravinto on monipuolista ja että heidän kaikkien vitamiinien, ruoan, veden ja valontarve on riittävän suuri. Muita tällaisia, mutta aina voi olla niitä poikasia, jotka ovat jotenkin sairaita tai viottuneita eivätkä vaan jaksa. Käsinruokintaa en osaa, enkä sitä missään nimessä haluaisi tehdä. En tiedä miten luonnon vastaan taisteleminen on välttämättömyys gheikon kuoleman partaalla olevan poikasen suhteen. Jos vanhemmat sen hylkäävät, siinä voi olla ja luultavasti onkin jotain vikaa, minkätakia heidänkään mielestä sen ei kuulu tulla tähän maailmaan jatkamaan, sukua(koska se on heikko/sairas ja periyttäisi sitä eteenpäin) en minäkään haluaisi puuttua peliin sen enempää. En halua kuulostaa julmalta, mutta mielestäni se on linnunkin kannalta armeliaampaa, se ei käsinruokinnan takia pääsisi nauttimaan täysin rinnoin linnun elämästä ja alvariinsa stressaamassa ihmisen kadotessa.

Mikä on varasuunnitelma jos jokin pari ei onnistu? Hankkia uusi mahdollisimman samanvärinen lintu ja kokeilla sillä. Kummassa linnussa edes on vikaa? pitääkö kummatkin ”korvata”? Pitääkö vaivalla suunniteltu ja vaivalla etsityt linnut  jättää taakse ja alottaa taas uudestaan?  Toivon tosiaan, että linnuissani ei ole sen kummempia vikoja. Kaikki ovat ihan terveitä, elämänhaluisia ja iloisia ja saavat elää rauhassa linnun elämää. Välillä joillain pesimisinto nousee niin korkealle, että on vähän pelottanutkin ettei vaan ryhtyisi munimaan. Olosuhteita säätelemällä, valoa/tuoreruokaa ja ilmankosteutta, on saantu tämmöset kuriin.  Sulkasatojakin tulee seurata ja merkitsen useimmten ne kalenteriin, joten pysyn ajantasalla ja osaan ennustaa milloin seuraava olisi alkamassa. Pesiminen ja sulkasato samaan aikaan ei ole hyvä yhdistelmä, koska sulkasato vie linnulta paljon resursseja, kuten pesiminenkin. 

Kuten olen varmaan jossain aikasemmissa postauksissa kertonut, haluan panostaa töyhtöihin ja muuten terveisiin lintuihin. Väreinä kesittynyt valkokasvoon ja helmiäiseen. Kanli tulee sivutuotteena myös. Plus myöhemmin dominoiva hopea valkokasvolla. Kaikki lintuni on vaivalla etsittyjä ja istuvat suunnitelmaani kuin palanen palapeliin.

Pahoittelen Instagrammi kuvia >:

Mitä lintuihin tulee, ne voi hyvin. Tänään AJ tuli ja valtasi näppäimistön ja varasti piirtopöydän kynän(aina tapani liikuttaa kursoria) ja kaikki riitelee tuosta narusta taas. Tom on entistä enemmän uskaltautunut tulla tuohon terraarion päälle kyyläämään. Enään ei edes sähise jos päänkääntää sitä päin. Sumutinpullo on kadonnut, olisi kiva suihkutella lintuja vähän, tällä hetkellä niillä on vaan astioita missä kylpeä.  Piakkoin linnut taitavat kaikki mennä syömään, kello on jo sen verran, tänään ovat syöneet vaan ”aamupalan”… Opetin tässä samalla AJ:lle targettia. Piirtopöydän kynä toimii aina hyvin, samaisella opetin sen Terallekkin joskus.  Vielä on jokunen matka kunnon seuraamiseen, mutta meillä on paljon aikaa.

 Joten olen siis nyt pohtinut, mitä jos- kysymyksiä ja joutanut itseni suuren stressin alle, ystävä pyysi ottamaan rennosti, ei vielä ole aikaa stressata sen suhteen. Ensimmäiseen pesitykseen kun vielä reilusti aikaa. Olisi kuitenkin erittäin harmi, jos jokin vaivalla etsityistä 10000 palapelin paloista, ei sopisikaan…. Se saa väkisinkin pienen stressin jyvän päähän jota lähden kasvattamaan näillä ajatuksilla. Joskus pitäisi pohtia vähemmän, mutta hyvä, että tuli ilmi näinkin. Osaan varautua.