Ember restored

Thlaylin ja Sen’unin ensimmäinen poikue, kaikki ei mennyt aivan kuten toivottu. En edes odottanut parilta tulevan mitään, koska Sen’un ei ymmärtänyt pesästä mitään. Thlayli aloitti pesintähommat itsekseen. Se hautoi yöt ja päivät. Yllätyksekseni kävikin ihme ja yksi poikanen kuoriutui. Kellertävällä untuvalla, se on siis pastellikasvo. Ensimmäinen pastellikasvolapseni. 

Kuulin pienen äänen pesästä. Se on poikanen! En voinut uskoa sitä todeksi. Ääni oli yllättävän voimakas, poikanen kuulosti terveeltä. Odottelin että pääsisin kurkkaamaan pesään, koska tähän pönttöön ei valitettavasti pesäkamera sopinut. Thlaylin vihdoin lähdettyä pesästä, pääsin kurkkaamaan poikasta. Keltainen untuva, sen on siis oltava pastellikasvo. Ihan ensimmäinen pastellikasvopoikaseni. Olin niin innoissani. 

Kurkkasin vielä myöhemmin saman päivän aikana pesään kun tuli tilaisuus, huomasin että poikasta oli maistettu siivestä. Sen siivenkärki oli punainen ja turvonnut. Se ei näyttänyt haittaavaan pienokaista vaan se eli varsin pulskasti. Thlayli pitää hyvää huolta poikasesta. 

Seurailin tarkasti poikasen siiven vointia, mutta se näytti menevän vain pahempaan. Siipi ei kasvanut tahdissa ja kärki muuttui tummaksi. Olin jo varma että tässä se oli, poikanen kuolee. Siivenkärki oli mennyt kuolioon. Poikanen silti jostain syystä sinnitteli. Huomasin että Sen’un oli purrut sitä myös selästä. Tässä vaiheessa otin Sen’unin häkistä pois ja annoin Thlaylin hoitaa poikasta. Poikanen sai nimekseen Ember ja toivottiin parasta sen selviämiseksi.

Kysyin kokeneemmalta kasvattajaystävältäni mitä tässä tilanteessa tulisi tehdä. Hänen mielestä siivenkärki on kuoliossa, kuten itsekin epäilin, ja että kuolio tulee poistaa tai se voi levitä. Soitin eläinlääkäreille josko joku suostuisi sen tekemään, mutta minua ohjattiin vaan paikasta toiseen. Sain vihdoin ajan jollekin lääkärille, joka sanoi ettei poikasen elämä tule olemaan sen arvoinen ja olin aivan murtunut, mutta onneksi pohdin asiaa ja keskustelin muutaman ystävän ja harrastajan kanssa asiasta ja mielestäni poikanen voi vielä saada täysin hyvän elämän ilman siivenkärkeään. Olin siis valmis menemään lääkärille seuraavan viikon maanantaina…

Olin niin hermostunut koko eläinlääkärireissu ideasta näin pienen poikasen kanssa. Ajattelin jo, että se olisi varmasti viimeinen niitti poikasen jaksamiselle ja se menehtyisi. Aamulla kurkkasin poikasta ja miten ollakaan, sen siivenkärki oli aivan itsestään pudonnut. Tarkastelin siipeä ja iho oli todella siisti, kuoliosta ei näkynyt enää merkkiäkään. Poikanen voi todella hyvin ja oli virkeä ja sillä on niin luja ääni. Siivenkärjestä näyttää nyt siis puuttuvan noin puolet. Linnuilla on käsisulkia 10kpl, ja näin ainakin 4, mahdollisesti 5, eli suunnilleen puolet. Tämä voisi vastata sitä, että poikanen olisi toispuoleisesti klipattu, mutta sehän selviää vasta ajan kanssa kuinka siipi tuosta nyt kasvaa.

Tummat alueet siiven lähellä ovat tummien sulkien alkuja.
Siivessä ei näy merkkiä haavasta, vaan iho on täysin parantunut.
Terve siipi vertailukohteeksi.

Tänään poikanen on 12 päivää vanha, eli kohta jo kaksi viikkoa. Se voi todella hyvin. Olin valmistautunut käsinruokkimaan poikasen, sillä leikkauksen jälkeen emo olisi todennäköisesti hylännyt sen, koska se olisi erossa poikasesta niin pitkään. Leikkausta ei nyt tapahtunut onneksi, mutta olen päättänyt käsinruokkia poikasen joka tapauksessa. Omasta mielestäni sen omaksi parhaaksi on olla tottunut ihmisiin jo alusta alkaen, jos se tarvitsee apua ja jos sen pakeneminen vaikeutuu sen mahdollisen lentokyvyttymöyyden takia. Annan poikasen kuitenkin vielä kasvaa hyvän hetken emon kanssa, että se kerkeää varmasti leimaantumaan lintuihin. Punkin ruokin myös itse sen ollessa nuori ja se sai paljon huonoja kokemuksia linnuista sen ollessa pieni ja siitä on silti kasvanut upea lintu ja se kommunikoi muiden kanssa täysin ilman ongelmaa. En todellakaan usko, että käsinruokinta tulee poikasta rikkomaan, vaan ainoastaan helpottamaan sen elämää. Tähän loppuun tahdon vielä painottaa, en tue käsinruokintaa ilman hyviä perusteita, enkä sitä itse ilman syytä teekään. 

Tänään Ember sai myös renkaansa tunnuksella 004 TEN FI 21. Olen niin ylpeä pienokaisesta, se on taistellut upeasti. Se sai myös kokonimensä.

 

Comments(0)

Leave a Comment