Hyvät kuulumiset
Viime teksti oli suhteellisen raskas, mutta nyt on vihdoin jotain hyvääkin sanottavaa. Vaikka parven harvennus sattuukin, niin olen todella iloinen millaisiin koteihin lintuja on päässyt. Kaiji muutti samanikäisen linnun seuraksi. Hiro lähtee vähän myöhemmin toiselle vanhalle linnulle seuraksi. Firekeeper taas muutti yksinäiselle undulaatille kaveriksi ja on kuulemma auttanut sitä myös kesyyntymään. Myös I-poikueen keskimmäinen poikanen muutti uuteen kotiinsa, nimekseen se sai Chico ja hän on kotiutunut oikein hyvin. Kuulemma nauttii rapsutuksista ja viettää aikaa ihmisten seurassa hyvin. Tosin onhan se käsinruokittu, niin sillä on hyvät edellytykset. I-poikueen vanhin poikanen muuttaa minulle palautuneen D-poikueen poikasen kanssa uuteen kotiin näillänäkymin jo ensiviikolla. Nyt mitä todennäköisimmin etsin nuorimmalle poikaselle kodin vielä. Mutta se on ainut poikasista joka edelleen kerjää ruokaa ja on hiukan muita laihempi, joten ruokin sitä vielä iltaisin.
J-poikueen poikaset ovat kasvaneet kauniisti ja niillä on jo upeat töyhtöt! Ne olivat poikasista ehkä kaikista sotkuisimmat niiden ollessa ihan pieniä, mutta nyt ikää tullessa ne ovat oppineet vähän siistimmiksi. Seurailen vielä miten hieno tuosta valkokasvoisesta syntyy, josko pidän sen itselläni vai päätyykö se etsimään kotia. Lähetän poikasten DNA-testit ensiviikolla jo labraan ja toivotaan, että ne pääsevät perille nopeasti. Viimeksi kesti yli kaksi viikkoa testien päästä edes perille.
Sain myös vihdoin haluamani uutiset. DNA testit tulivat poikasista, joista olen haaveillut itselleni yhtä. Mikä parasta, kolme koirasta josta valita. Sain myös valita ensimmäisenä poikasista itselleni sopivimman. Nyt en millään malta että poika pääsee tänne asti. Toivoisin siitä puolisoa Thlaylille. Nimeksi olen pohtinut antaa Sen’un.
Sen’un tulee kasvattajalta jonne G-poikueen nuorempi poikanen muutti ja sai nimekseen Sia. Hän kasvattaa pienimuotoisesti neitokakaduja Oulun seudulla nimellä RoyalGrowl.
En millään malttaisi odottaa pojan tulevan kotiin. Sitten sopii vielä toivoa että se onnistuu pariutumaan Thlaylin kanssa. Ainakin Thlayli on kiinnostunut harlekiini koiraista ja Thlayli itse on vielä vailla puolisoa. Toivotaan parasta!
Raskaita päätöksiä
Tässä on taas kaikenlaista ollut mielen päällä. Lintujen tilat, ruusut, koira, lintujen määrä ja kaikki tällainen. Jouduin tekemään päätöksen, että luovun koirasta. Mensis (koira) on jo pidempään kärsinyt allergisesta kutinasta ja se vaikuttaa jo sen käytökseenkin. Mitään muuta syytä ei oikein ole löytynyt kun linnuista tuleva pöly, koska sen määrä on talossa niin suuri. En millään jaksa selittää erikseen kaikesta mitä ollaan yritetty jo ja kuinka hankalaa sen kanssa eläminen nykyään on. Keskitytään lintuihin.
Yksi eniten kuormittavista asioista tällä hetkellä ovat ruusukakadut. Poden todella huonoa omatuntoa niiden pitämisestä häkissä, sillä niitä voi pitää vain valvotusten vapaana ja kun olen yksin kotona. Erwin on vaaraksi pienille linnuille ja muille ihmisille talossa. Se on hormoneistaan niin sekasin ja käy helposti kiinni ja tähtää aina naamaan. Yksin jos asuisin, pitäisin ruusut vapaana olohuoneessa, kuten ennen tein, mutta nyt tilanne on toinen, enkä enää voi. Olen miettinyt, josko niille olisi parempi, jos luovuttaisin ne parempaan kotiin. Tässä on kuitenkin niin iso riski, että vähintään Erwin päätyy kiertoon, se on todella raskas lintu omistaa. Sitä ei rapsutella, sitä ei voi lähestyä miten vain, se käy päälle varoittamatta ihan yhtäkkiä, se on vaaraksi myös muille pienemmille linnuille samassa tilassa. Erwin on kaikesta ongelmistaan huolimatta minulle niin tärkeä ja rakas, että ajatus sen joutumisesta kiertoon sattuu. Se ansaitsee vaan kaikkea hyvää, ihan kuten Jiyuukin. Se taas on käynyt jo monessa kodissa, se on todella ujo ja silläkin on omat ongelmansa. En tahdo näitä lintuja kiertoon tai mitenkään huonoon kotiin. Yhtenä vaihtoehtona mietin jo Erwinin lopettamista, koska se ei tulisi siitä kärsimään. Jiyuu on taas niin kiltti luonteeltaan, että sen uskaltaisin vielä luovuttaa uuteen kotiin. Mutta pelkkä ajatus lopettamisesta sattuu jo niin syvälle sieluun enkä pysty olemaan mitenkäänpäin itseni kanssa jos niin tekisin. Nyt olen siis niin jumissa näiden kanssa. Viimeisenä vaihtoehtona juuri pidän sitä, jos muuttaisin omilleni ja ottaisin ruusut olohuoneeseen taas kanssani. Mutta nämä asiat vievät aikaa ja eivät tapahdu niin helposti. Tässä on kaikkea muutakin elämässä joka vaikeuttaa näiden suunnitelmien toteuttamista.
Sitten tässä asunnossa harmittaa tuo lintujen tila. No eihän se tila muuten huono ole, mutta ruusujen häkki vie ison osan huoneesta joka on pieniltä linnuilta pois. Parveni koko on päässyt hieman kasvamaan, koska olen viimein saanut hyviä jalostuslintuja käsiini. Kaikista linnuistani ei ole jalostukseen, enkä sitä aikoinaan ajatellut, kun en tiennyt omistautuvani lintujen kasvatukselle näin suuressa määrin. Tahtoisin linnuille lisää tilaa ja myös pohdin, josko pitäisi vain harventaa parvea miten pystyn. Minulla on muutama lintu, joista ei ole jalostukseen iän tai muiden piirteiden vuoksi. Josko hiljalleen etsisin kodin muutamalle vanhemmalle linnulle, vaikka kaikista luopuminen tekee niin kipeää. Olen äärimmäisen huono luopumaan tärkeistä asioista ja lintuni ovat minulle kaikkeni. Tilanne on siis kaikin puolin niin surkea ja menen taas oman jaksamisen rajoilla ja pelkään että romahdan taas alas. Burnoutin kokeneena en tahdo sitä enää uudelleen tapahtuvan, se vaikutti niin vahvasti myös kykyyni pitää huolta linnuistani. Käsinruokittuihin poikasiin niin vaan kiintyy paljon vahvemmin, olenhan ne itse kasvattanut. On niin vaikea edes miettiä niistä luopumista, vaikka kahdella on jo hyvä koti tiedossa. Kolmannen kohtaloa vielä mietin. Odotan myös josko yhdeltä kasvattajalta saisin linnun Thlaylille puolisoksi, sekä pesässä oleva valkokasvopoikanen voi osottautua todella upeaksi yksilöksi. En vaan voi pitää kaikkia, mutta en pysty päästämään irti. En tiedä miten olisi oikein tehdä. Alotan nyt sillä että luovun ihan vaan muutamasta vanhemmasta linnusta ja katsotaan miten elämä meitä kohtelee. Can’t have it all..
Pahoittelen sekavaa tekstiä, kirjoitan tätä niin hirveässä tunneryöpyssä ja itku silmässä.
Neitokakadunäyttely!
Viikonloppuna olin Kaijuleiden mökkiviikonlopussa ja lauantaina siellä järjestettiin neitokakadunäyttely. Olin itse järjestämässä näyttelyä ystäväni Villen kanssa. Toimimme siis tuomareina. Lintuja tuli paikalle noin kaksikymmentä! Siinä oli arvioitavaa kerrakseen. Minulla oli mukana myös i-poikueen poikaset. Niitä ei valitettavasti vielä pystynyt arvioimaan, sillä ne olivat vielä niin pieniä.
Näyttelyssä oli 4 luokkaa, joista kolme parhainta saa palkinnon, ja jokaisen luokan ensimmäinen pääsee kilpailemaan best in show-tittelistä palkintoineen. Luokat olivat: Poikaset (alle 1v), perusvärit, harmaat hopeat ja valkokasvoiset hopeat.
Yleisön suosikiksi äänestettiin Golden Cockatiels’ Pineapple – Manu – harlekiini
Best in show- sijoittuneet linnut olivat:
1. Deus Ex Avibus’s Quality Chick – Kide – Lutino
2. Artick’s Pontus – Pontus – SFDS
3. Artick’s Khaos – Khaos – valkokasvo-SFDS-bronze fallow
Palkintoina meillä oli hienot ruusukkeet ihan omalla logolla jonka piirsin. Jokainen lintu sai myös mukaansa arvostelulomakkeen pisteineen. Kaikin puolin näyttely oli hyvin onnistunut ja kaikilla vaikutti olevan kivaa. Tuomaroiminen oli yllättävän raskasta hommaa, mutta tekisin ehdottomasti uudelleen! Toivottavasti saadaan järjestettyä vielä uudelleen ja toivon että moni muukin uskaltaa osallistua. Näyttely oli perustettu hyvässä hengessä eikä tällä ollut pyrkimys tuomita kenenkään lintuja tai lähteä etsimään täydellistä jalostuslintua. Linnuilla ei Suomessa ole näyttelykulttuuria, enkä itse sitä myöskään tänne toivo. En ainakaan mitään koira-tai kissanäyttelyiden tapaisia. Mutta enemmän näitä tämänkaltaisia hyvänmielen näyttelyitä ehdottomasti lisää! Tässä myös valaistiin omistajia lintujen rakenteesta sekä niiden värityksistä. Oli siis opettavainen päivä myös. Todella hyvä mieli jäi päivästä.
2 poikasta pesässä!
Tänään lintuhuonetta siivoillessa kuulin, että pöntössä ruokitaan poikasta. Valitettavasti pönttökamera ei ole käytössä tämän pesinnän ajan. Koska viimekertaisen poikueen stressi kertyi liian pahaksi itselleni Bright eyessin nyppiessä poikasia ja kaikenlisäksi himmennin meni taas sekoamaan eikä suostu sammuttamaan valoja täysin öisin, joten se on nyt kiinni ajastimessa joka vie niin paljon tilaa, ettei toinen töpseli mahdu kiinni seinään. Kamera ei siis saisi virtaa, joten on nyt vähän turha itkeä sen perään. Emojen tullessa pesästä syömään, sain kurkattua pesään ja mikä ihana yllätys siellä kohtasi. Poikasia oli kaksin kappalein ja mikä hienointa, toinen on valkopörröinen eli valkokasvo! Karnak myytiin oletettuna puhtaana harmaana, vaikka mahdollisuus piilevään valkokasvoon oli. Viime poikueessa oli vain yksi poikanen ja se oli harmaa, ja näistä poikasista toinen on myös harmaa. Mutta tuo valkopörrö osoitti sen siis, Karnakilla on piilevä valkokasvo! Aivan mielettömän hienoa. Kummallakin emolla on siis valkokasvo piilevänä, mikä on ideaaleinta värin jalostuksen kannalta. Mikäli vanhemmat olisivat fenotyypiltään (visuaalisesti) valkokasvoja, poikasista tulisi todennäköisemmin valkokasvoja, mutta niillä on usein tapana jäädä vähän pienempi kokoiseksi tai muuten vain heiveröisemmäksi. Suomen valkokasvojen tilanne ei ole myöskään mikään kehuttavin, joten niin hienoa saada uutta linjaa ja lupaavista vanhemmista. Tuolla poikasella on mahdollisuus kasvaa vielä todella hienoksi. Todella innolla sitä odotellen!
Kävin viime viikolla pitämässä sen luennon Ahlmanilla, ja se meni todella hienosti. Itse jännitin tilannetta niin paljon, mutta kaikki sujui hyvin. Alkujännityksestä päästyäni puhekkin alkoi olemaan helpompaa. Otin mukaani kaksi nuorimmaista poikasta, ja niihin ihastuttiin täysin. Auttoivat hyvin kaikkia rentoutumaan tilanteessa ja kaikille jäi hyvä mieli. Poikaset olivat niin rohkeita ja toimivat hienosti, antoivat muiden pidellä ja ihastella.
Tänä viikonloppuna on taas neitokakadunäyttely! Jännityksellä siis sitä kohti. Toivon että saan haluamani linnut mukaan, mutta sehän on täysin niistä kiinni onnistuuko se. Vauvat joudun ottamaan mukaan, sillä nuorimmat syövät vielä kahdesti päivässä enkä uskalla jättää niitä oman onnensa nojaan koko viikonlopuksi. Tähän vielä tuorein kuva kolmikosta!
Undulaattien pesäpöntön suunnittelua
Olen nyt pidempään etsinyt sopivaa pönttöä undulaateille, sillä Irithyll onnistuu aina pyörittämään munat pesästä. Haluaisin myös kovin kameran kiinnitettyä undulaattipesään, ilman että undulaatit ylettävät jyrsimään sitä. Olen siis suunnitellut pönttöä kaverin kanssa, joka voisi sitten leikata sen ja voin kasata pesän kotona. Kameralle suunnitellaan vielä jotain suojakoteloa siihen pöntön katolle. Päädyin ratkaisuun missä pönttöön pääsee käsiksi sivusta, eikä katosta. Näin kamera tulee olemaan vähän helpompi lisätä katolle koteloon. Katosta tahtoisin plexisen tai muuten muovisen, jotta sen puhdistaminen olisi helppoa. Alla muutama esimerkkikuva tämän hetkisestä suunnitelmasta. Kameran kotelo puuttuu päältä. 3D undulaatit eivät ole skaalassa pöntön kokoon! Pönttö leikataan 8mm puusta.
Undulaattien 3D mallinnos: https://free3d.com/3d-model/parakeet-38262.html
Huomenna olis koulutuspäivä Ahlmanin ammattikoulussa. Menen kertomaan linnuista lemmikkinä sekä niiden yleisistä sairauksista. Haluaisin ottaa linnun mukaan, mutta vauvat varmaan rääkyvät koko esityksen päälle ja Punkki on jo tulossa ensiviikon viikonloppuna mökkiviikonloppuun. Se ei ole vielä matkannut poikasajan sairastelua lukuunottamatta, olisihan se hyvä nähdä mitä mieltä se on. Ensiviikonloppuna on myös mökkiviikonlopun yhteydessä neitokakadunäyttely. Olen ystäväni kanssa siis tuomaroimassa. Kiirettä on pitänyt lintujen kanssa siis monesta suunnasta. Odottelen poikasten testien tuloksia vielä kauhealla jännityksellä. Kaikki vauvat ovat siirtyneet lintuhuoneeseen, vaikka saavatkin ruokaa vielä aamuin illoin. Lisään vauvoista pian kuvia taas.
Neitokakadunäyttely 26.9
Lemmikkilinnut Kaijuli ry:n mökkiviikonlopussa järjestetään ensimmäistä kertaa harrastajien toimesta neitokakadunäyttely 26.9 klo 16!
Näyttelyn tuomareina toimivat kasvattajat Ville Toivonen ja Kiuru Koponen. Näyttelyyn osallistuminen on vapaaehtoista ja täysin ilmaista. Mukaan saavat ilmoittautua kaikki Neitokakaduharrastajat ja lajista kiinnostuneet.
Paikan päällä linnut jaetaan eri luokkiin värin perusteella osallistujamäärä huomioon ottaen. Kustakin luokasta kolme parasta sijoittuu ja saa mukaansa ruusukkeen. Luokkien parhaat kisaavat lopuksi koko näyttelyn kauneimmasta Best In Show- tittelistä. Lisäksi kaikista linnuista valitaan kummankin tuomarin suosikki sekä yleisön toimesta yleisön suosikki. Myös nämä linnut palkitaan ruusukkeella ja osallistuvat Best In Show – kierrokselle. Jokainen lintu saa myös mukaansa arvostelun.
Näyttelyn tarkoituksena on yhteinen hauskanpito lemmikkien parissa sekä lisätä tietoa neitokakadujen rakenteesta ja ominaisuuksista. Lintunäyttelyt ovat yleisiä suurissa lintuharrastajamaissa ja tuomarityöskentelyn osalta pyritään objektiiviseen ja kansainväliset standardit täyttävään arviointiin. Tätä kautta tuomme tutuksi myös tätä Suomessa harvinaisempaa lintuharrastuksen muotoa.
