Blogi

Counter-Strike

Yllätykseksi huomasin että Armin on hyvin kiinnostunut poikasista jotka pääsivät pesityshäkistä lintuhuoneen puolelle. Se jopa hoitaa ja ruokkii niitä. AJ ja Dexter ei tunnu piittaavan siitä, että Armin vähän avittaakin poikasten ruokinnassa. Ihan hyvä Arminille saada jotain muutakin lintukontakia kun Tera. Se on ollut niin äitinsä perään ja tarjonnut itseään sille jne. Ongelmalapsi tuo Armin… Ihan hyvä emo siitä varmasti tulee jos se vielä sen puolison onnistuisi hankkimaan

Poikasilla on mennyt hyvin. Proffa ei vieläkään ole päässyt lattialta ylös, mutta yritystä jo vähän on. Counter-Strike ja Cactus lentää jo suht taitavasti ja nukkuvatkin orrella kiltisti.
Proffa tänään käväsi täällä mun huoneen puolella kurkkimassa. Se myös yritti syödä jotain hirssin oksia mistä kaikki jyvät oli jo syöty. AJ äiti tuli luokse ja kärsivällisesti otti ne pois lapsen suusta ja siirsi muualle. Noita on kyllä niin ihana seurata <3

Proffa

Cactus Juice

Sain myös kuulla B poikueen kuulumisia. Siellä on hienosti maistunut tuoreruoka ja hienosti osaavat linnut temppujakin. Olen niin ylpeä lapsosista. Tässä kuvaa nykyisestä kodista, Kuvat ottanut nykyinen omistaja Maija Karala

Poikaset olivat eilen kaikki kolme viimein kiivennyt pöntöstä ulos ja yllättävän rohkeasti tutkivat paikkoja.  Professori kun vähän kitukasvuinen ja pieni surkimus on, se möllötti vaan häkin pohjalla, käytiin sitä sentään siellä ruokkimassa. Counter-Strike on yllättävän taivatava ja rohkea, se ei paljoa pelkää ja lentääkin orrelta ihan sutjakaasti. Cactus yrittää kovin, mutta on edelleen vähän kömpelö. Todella kaunis lintu siitä tullut. Aivan äitiinsä tullut.  Tänään kun otin näytteet poikasilta, päästin ne pois häkistä ja Dexter ja AJ oli niin innoisssaan kun pääsi taas isoon huoneeseen kunnolla jalottelemaan. Kaiji tosin on HYVIN kiinnostunut AJsta ja häätää jopa Dexterin pois sen viereltä… toivottavasti toi selkenee pian eikä niiden välille tuu nyt mitään suurempaa tappelua

Tänään pistin DNA testit postiin. Testiin meni siis poikaset ja Erwin. Jännä kuulla kumpaakohan sukupuolta toi örvellys on edustavinaan. Veikkaan koirasta ainakin sen ”puheen” kannalta. Höpisee aika paljon. Poikasista en osaa sanoa ainakaan vielä. Odotellaan tuloksia.

Professori ennen ruokintaa

Tänään kuten tavallisesti, tarkistin pesän ja poikaset miten voivat ja ovat kehittyneet jne. Näihin aikoihin kun emot eivät enään istu pöntössä 24/7. Huomasin yhden poikasista olevan silmät kiinni aivan ryytyneen näköinen. Otin sen tarkasteluun hetkeksi ja heräsi heti aavistus, tässä on joku vialla nyt. Pistin emojen tuoreruuan päälle vitamiinia kuin myös veteen ja ilmoitin heti Idalle ja Annille.

Kävi ilmi, että poikasella luultavasti jonkulainen imeytymishäiriö ja tästä johtunut dehydraatio. Se oli aivan surkeassa kunnossa. Olin alkaa panikoida jo mitä teen, mutta sain Annilta hyviä ohjeita miten avustusruokkisin poikasen. huom. en ota poikasia käsinruokintaan, avustusruokinta on täysin eri asia. Sitten kiiruhdin ulos kauppaan etsimään kaiken tarvitseman ja ryntäsin kotiin takaisin sekottamaan pienokaiselle oman litkun ja otin sen varovasti pöntöstä. Se oli hyvin hauraan tuntuinen ja aivan väsynyt. Lusikalla ojensin sille sitä seosta jotta se saisi juodakseen. Alkuun vaikutti siltä ettei sille kelpaa. Mikäli lintu ei itse suostu juomaan, en voi paljoa itse tehdä asialle enään mitään. Antaa emoille tuoreiden päällä vitamiinipitoisia asioita ja toivoa että menee oikeeseen osotteeseen.

Proffan kupu ja jalat ennen ruokintaa

Kuitenkin pienen ajan päästä poikanen tajusi että lusikalla on juotavaa ja se litki ihan autuaasti ja paljonkin se veti! Se piristyi jo siinä ihan silmissä, se ei enään pitänyt silmiä kiinni ja jaksoi nostaa päätään ja pitää ääntäkin. Päätin vielä antaa samanlaisen sille illemmalla. Pienokainen oli silminnähden jo reipastunut. Sen ihon väri ei enään ollut niin punertava ja kuiva ja kupu näytti paljon paremmalta. Surkea töyhtökin alkoi jo nousta. Se oli ymmärtänyt miten lusikalla saa juotavaa helpottamaan, joten toisella kerralla se onnistui paljon paremmin ja se joi todella paljon. Ruokin sen vielä aamusestakin. Seurailen nyt tarkasti sen tilaa kuitenkin, toivotaan kaikki pienelle parasta! Useilla on kuulemma tänävuonna mennyt poikasten kannalta niin huonosti, niin pelko on kova… En voi menettää tätä

EDIT! Kirjoitin lyhyehkön artikkelin liittyen aiheeseen! Poikanen hädässä

Proffa voi jo paljon paremmin. Toisen ruokinnan aikana se oli jo paljon pirteämpi

C poikue jäi kolmeen poikaseen jotka vaikuttaa voivan hyvin ja vahvasti. Kaikilla on silmät jo auki. Nuorin odottaa vielä rengastusta.  Poikaset sai jo kasvattajanimet itselleen.   Ensimmäinen poikanen, vanhin siis, on väriltään helmiäinen. Mutta emojen värien perusteella ei voi sanoa onko se koiras vai naaras.  Yleensä helmiäisen kanssa olisi helppo, mutta nyt emolla on se ja isällä on  piilevänä eli voi periyttää ja naaras ei koskaan yksin voisi periyttää väriä.  Toinen poikasista näyttäisi olevan harmaa, ainakin toistaiseksi. Nuorimmasta en osaa vielä sanoa, se on niin pieni vielä. 

Ensimmäinen poikanen, helmiäinen. Sai nimekseen TeraNymphicus’s Cactus juice. Nimi tuli sen kaktustöyhtöstä.  Tämä potki renkaan jalastaan  tosi monta kertaa, mutta sain sen viimein pysymään.  rengas – 01 VK FI 15.

Toinen poikanen, sai varhain jo nimen Professori, kiitos Erenille tästä. Se nimi nyt vain jäi, mutta koska poikue on C, kaikki nimet alkavat C:llä joten lisättiin siihen eteen vain sana. TeraNymphicus’s Cunning professor  tuosta sen ilmeestä, pfft…  Poikanen näyttäisi olevan tavallinen harmaa, mikäli se on koiras, se kantaa kaneli-helmiäistä piilevänä, valkokasvon mahdollisuus myös. Tälle poikaselle on jo koti tiedossa, parhain mahdollinen  <3 Rengas on 02 VK FI 15

Kolmas poikanen on vielä nuori, väristä en pysty sanomaan onko helmiäinen vai harmaa.   Poikanen sai nimekseen TeraNymphicus’s Counter-Strike. Pieni taistelija kun hän on. PIenokainen odottaa vielä rengastusta, tulee saamaan renkaan 03 VK FI 15

Renkaat tilaan AvianID:ltä jossa noudatan vuosiluku väritystä, viimevuoden poikaset olivat virheitä, tämänvuoden liiloja. Arminin rengas taasen on musta.

Mitähän muuta linnuista nyt… Erwinin kanssa on mennyt hyvin, arki on alkanut sujumaan hyvää tahtia ja mitään suurempia ongelmia ei ole.  Yritän parhaillani vain kouluttaa Erwinin sormivihaa pois 😀  Tera meni munimaan huoneen nurkkaan taas… toivottavasti se nyt tajuaa lopettaa aikasin, niiden vuoro ei ole nyt vielä ainakaan…

Erwin on vähän ylidramaattinen höhlä. Sen mielestä vesihanat ja suihku on niiku kamalimpia asioita ikinä. Pakko huutaa ihan hulluna töyhtö pystyssä, siis hyi kamala miten kehtaatki tiskata.

Sitten se idiootti tänään meni jyrsimään uniorren alas tuolta ylhäältä. Mä en nyt, niin kiireinen kun olen, kerennyt laittamaan takasin ortta paikoilleen ja nyt se vikisee tuolla kun lempioksa makaa nyt häkin pohjalla kaiken sen roskan seassa.

Erwinin järjenjuoksu ei myöskään ole mitään ihan vilkkainta. Se roikkuu kaltereissa ja antaa mulle ”the stare”:n eli hirssiä sille ja heti. Noh, annoin sille sitten semmosen pienen palasen tähkästä. Se otti sen nokkaansa ja vilkuilee ympärilleen. Minne mennä, miten? Nokka on varattu, aarre on siinä, ei voi pudottaa ei voi. Kiipeileminen ei meinaa onnistu ilman nokkaa. Se vaikka kuinka pähkäili siinä ja oli sit pakko yrittää kiivetä ja sitte se hirssi putoskin. Erwin meni orrelle kattomaa niin surkeena että sinne katos… Annoin toisen ko hömppä ansaitsee.  Ajattelin testata uudelleen, sama tapahtui, sain sen videollekkin. Olkaa hyvät

Pakko sanoa, Erwin on kyllä niin omalaatuinen ipana. Se on luonteeltaan aivan ihana. Ei mennyt kauaa ja nyt on jo viikko mennyt siitä kun näin Erwinin livenä ensimäistä kertaa. Vielä toinen viikko niin pääsee nuorukainen vapaaksi, saa nähä miten paikat tulee kaatumaan ja räjähtämään. Rakastan edelleen tätä lintua ylitse kaiken, mun kultamussu ihana hömppä *hirveetä lepertelyä*

AJn ja Dexterin ensimäinen poikanen on kuoriutunut. Kaunis keltapörrö. Eilen kuulin piipitystä pöntöstä ja pääsin kurkkaamaan kun emot olivat poissa pöntöstä. Tänään piipitys kuului jo paljon voimakkaammin. Vaikuttaisi vahvalta vauvelilta. Toivotaan nyt että tämä pesitys onnistuu.

Erwinin kanssa on mennyt hyvin. Olen jutellut paljon ihmisten kanssa ja kävi ilmi että Erwin on puoliksi emojen ruokkima ja puoliksi käsinruokittu. Se ei sinänsä ole paha. Vahdin vaan ettei se kiinny liiaksi eikä aloita peräänhuutoa.  Kohta se on jo viikon ollut mulla, sitten vielä toinen niin voin päästää häkistä ulos. Todella sosiaalinen lapsi se on. Hirssi on sen ylivoimainen herkku. Keräsin linnuille myös voikukkaa ja varpuja mutusteltavaksi, tässä vähän kuvasia