Blogi

Varoitan jo etukäteen, tulee varmaan sekavaa tekstiä, mutta nyt ei pysty parempaan

Tein virheen. Luotin lintuihini, niinkuin aikasemminkin. Ajattelin ettei erillistä pesityshäkkiä tarvitse tälle parille. Koska muut eivät yksinkertaisesti ole kiinnostuneet pöntöstä ja jättävät sen rauhaan. Joku vähänkään utelias saa kuitenkin häädöt Hirolta kauemmas.  Aikasemminkin onnistui ilman ongelmaa. Miksi nyt ei… Miksi nyt näin… Mitä siis tapahtui? Ollessani töissä, Mikasa oli uskaltautunut mennä pönttöön siinä välissä kun emot eivät olleet siellä. Antoi turpaa yhdelle poikaselle, 2 muuta oli selkeästi kuollut siihen ettei niillä ollut ravintoa kun emot eivät pääseet ruokkimaan. Nokkiinsa saanut lintu kuoli myös.  Eristin emot häkkiin pienenpään ja toivon nyt vain parasta että poikueen nuorin selviäisi. Tänään aamullakin se oli vielä elossa. Hyvin piene ehkä promillen mahdollisuus on että se selviää, mutta en oleta tältä pesitykseltä enään mitään.

En varsinaisesti voi tituleerata itseäni kasvattajaksi. Varsinkaan näin monen epäonnistumisen jälkeen. Olo on aivan hirveä. Miksi en toimut 100% varman päälle? Olisi pitänyt, en vain osannut olettaa näin käyvän. Päätin, etten pesitä (niitä harvoja kertoja mitä muutenkaan pesitän) lintuja enään. En ennenkuin saan rakennettua sen pesityshäkin. Meinaan nyt aviaariota lintuhuoneen sisälle. Meni siihen sitten kuukausi, puolvuotta tai peräti viisvuotta. En aio sitä ennen enään. Olen aivan musertunut. Hyvin pettynyt.  Työlläni olen ainoastaan tahtonut saada maailmaan terveitä hienoja lintuja, en sitä että joudun katsomaan vierestä kun ne kärsii omista mokistani johtuen.

Jokainen multa uuteen kotiin muuttanut lintu on aivan ihana ja täydellinen. Enkä tahtoisi millään koko kasvatusprojektiani heittää kaivoon. Tahdon yrittää, mutta en aio tehä sitä ennenkuin tilat on kohdillaan, ja kunhan olen palautunut taas tästä…

Overall. Myönnän, tein virheen ja nyt takiani menetin poikaset kun en ajatellut varman päälle. Enpähän tee tätäkään virhettä enään…

Päivittelen toki lintujen kuulumisia, mutta juuri nyt ei hirveästi inspiroi… tarvitsen aikaa surra tämän pois

EDIT. Syylliseksi tälle tapaturmalle osottautuikin Mikasa, undulaatti joka pesimähuuruissa uskaltautui pönttöön ja tappoi yhen poikasen vammoihin ja loput nälkään. En osannutkaan kuvitella että neitokaakduista kukaan tekisi niin, mutta en osannut ottaa huomioon undulaatteja…

En kerkeä tai edes pysty selittämään vielä mitä on tapahtunut. Mutta voi olla että voidaan unohtaa joulun poikaset… Nyt menen tästä itkemään Itseni uneen

Näyttäisi siltä, että kaikki neljä munaa kuoriutuivat. Ensimäisen ja viimeisen poikasen välinen kokoero on niin huomattava.  Nuorin on niiin pieni ja jää helposti muiden alle, mutta hyvin kaikki ovat näyttäneet jaksavan. Olen niin onnellinen että poikue on onnistunut ja toivonkin että kaikki selviävät. Pääsee loputkin vuoden 2015 renkaista käyttöön.  Pian onkin jo ensimmäisen rengastus.

Tera ja Hiro ovat niin hyvät huolehtivat vanhemmat. Hirolla tosin on ikävä tapa nyppiä poikasia, se tekee sen myös Teralle. Tera on nyt pidemmän aikaa ollut kalju niskasta, onneksi ei mitenkään huomattavasti paha. Ja poikasillekkin kasvaa sulat aina takaisin. Otin muutama päivä sitten kuvan pöntöstä poikasista kun emot olivat poissa.

Olen päättänyt suunnilleen kaikille poikasille mahdolliset nimet, mutta käytän niistä toistaiseksi vielä nimiä D1 D2 jne, etten vain kiinny liikaa mikäli jotain tapahtuu.

Pienen pieni ilmoitusluontoinen asia vielä, sain diagnoosiksi lukihäiriön/vaikeuden. Olen kauemmin pohtinut että mikä mättää ymmärryksessä tai päässä ylipäätään kun asiat eivät vaan toimi tai tee järkeä. Mutta pahiten se vaikuttaa mun kirjottamiseen. Kirjotan nopeemmin kun pysyn itse mukana. Sen takia tekstit saattavat vaikuttaa sekavilta ja olen pahoillani tästä. Yrittäkää ymmärtää.

Teralla ja Hirolla on tällähetkellä kaksi poikasta!  Juuri sopivasti kuoriutuivat näin joulun lähestyessä. Niinkuin viimevuonna. Toivotaan parasta nyt. Tahdon nyt purkautua ja myöntää virheen. Kun tulin eilen kotiin töistä, kävin ensitöikseni tarkistamassa linnut. Kauhukseni huomasin, että vesikuppi on pudotettu lattialle taas. Huomasin emoista että niillä oli kauhea jano, kumpikin kiipeili mussa kun yritin mennä hakee sitä juomakuppia ja täytin sen uudelleen ja kumpikin joi ihan kunnolla.  En osaa sanoa kauan ne on ollut ilman vettä, eilen illalla se oli paikoillaan vielä, joten luultavasti joskus aamusta/päivästä mennyt putoamaan.  Tämä ratkaisu ei yksinkertaisesti vaan toimi. Olisi pitänyt tajuta jo aikasemmin että pitää keksiä toinen tapa. Maahan en viitsi pistää kun se menee siellä heti likaiseksi. Olen jo yrittänyt.

Toivon ettei poikasille tai emoille käynyt sitten loppupeleissä pahemmin kun joutuivat janossa kestää ): On tästä aivan kamalan huono mieli. Päätin sitten tilata semmosen isomman vesiautomaatin joka kierrättää vettä että pysyy raikkaana  ja sen verran iso vehje ettei linnut sitä pudottele. Toivottavasti se  tulee pian koska toista kertaa en halua tätä nähdä tapahtuvan. Ihan mielettömän pahamieli tuli.

Eihän kukaan täydellinen ole, mutta ois ton voinu välttää kuitenkin…virheistä oppii, onneksi kukaan ei sentään janoon ole kuollut tai kuihtunut, joten ei ollut syytä paniikkiin.  Toivottavasti se uus automaatti auttaa tähän ongelmaan.

Viimeinen C poikueesta lähti viikko sitten uuteen kotiin. Sillä on ollut paljon totuttelua uuteen ympäristöön ja kotiin. Myös ero kavereista on ollut sille vähän raskaampaa joten sille päätettiin hankkia kaveri jo nyt, mikä on hienoa. Toivon että se kaverin myötä sitten vähän rentoutuu. Jaksamisia pienelle.

Ottakaa video tyhmästä Erwinistä loppuun

Jiyuu on nyt noin viikon verran asustanut täällä ja aivan huikeita tuloksia! Päästin sen tänään aamulla häkistä vapaaksi, se tuli ulos ja se lensi suoraan sänkyyn luokseni ja tuli hakemaan rapsutuksia! Uskomatonta. Lintu joka vapaanaollessaan arasti ihmisiä  muutenkin? Miten how? Siitä lähtien Jiyuu on nyt todella kiinnostunut kaikesta mitä puuhastelen. Se oli kiinnostunut tiskaamisesta ja tuli myös käymään kylppärissä ja  ties mitä.  Se on niin seurankipeä pirpelö. Se vielä vähän säpsyy jos lähestyy liian nopeasti mutta se on ymmärrettävää, pitää  lähestyä ihan rauhassa ja antaa sille tilaa kuitenkin. Se itse lähinnä tulee luokse hakemaan rapsutuksia eikä pahemmin arasta. Se pitää hirssistä yhtä paljon kuin Erwin. Tekee mitävaan sen eteen.  Opetin sille jo vilkutus tempun! Sain videomateriaaliakin aiheesta, mutta en ole saanut aikaseksi lisättyä mihinkään.  Erwinin kanssa siis tulevat toimeen niin, ettei ihan vierekkäin ole, mutta ei mitään tappelua tai mitään. Kumpikin väistää kumpaakin. Ihan hyvä näin alkuun. Uuden työn takia olen ollut vähän kiireisempi nyt ja linnut ovat saaneet totutella etten ole joka aamu paikalla päästämässä heti häkistä, mutta ihan hyvin ovat ilmeiesti asian ottaneet. Ei pahempia valituksia mitä nyt Erwiniltä alkuun kun sitä kiukutti niin paljon ja se huusi vapaaksi päästyään tavallista enemmän.

Kyllä, se on Jiyuu

Jiyuun hakureissu oli ikimuistoinen ja hauska, kiitän edelleen suuresti ystävääni Emmaa kun pääsit ajamaan sen matkan ja Ereniä kun tulit mukaan. Haku onnistui ilman ongelmia, saatiin lintu helposti matkahäkkiin siirrettyä ja se pääsi hupun alle piiloon, oli niin myöhäkin että oli todella pimeää.

Kun oltiin kotona, saatiin kaikki rapsutella Jiyuuta ihan kunnolla. Sitten avasin matkahäkin luukun ja se kiipesi kädelle ja sain sen nätisti siirrettyä omaan häkkiinsä. Sitten rapsuteltiin kaikki sitä vähän lisää. Se ei ole mitenkään vieraskorea jos saa olla häkissä sisällä, kaikki saa heti rapsuttaa. Neiti on kanssa hyvin kiinnostunut ympäristöstä ja kaikesta mitä ympärillä tapahtuu. Se myös liittyy aina nauruun ja hysteria tarttuu siihen yhtälailla. Erwin on hyvin kiinnostunut ja olen niin helpottunut, ettei se osota
mitään agressiivisuuden merkkejä. Se kiipeilee Jiyuun häkin ympärillä. Jiyuu taasen vähän arastaa sitä ja menee häkin toiseen nurkkaan Erwinistä. Ehkä ne ajankanssa tottuvat toisiinsa, mutta ei ainakaan mitään kaltereidenvälistä nokkapokkaa.

Jiyuun äänet ovat jotain aivan liian ihanaa kuunneltavaa. Se höpisee paljon, sillä on niin kiltti vähän höntti ääni. Erwin ei paljoa puhu noin, se hokee vaan ”mitämitä” ja ”erwin”.  Mutta voi että, kun toinen huusi vähän niin kumpikin innostui vähän kiljumaan… tästä mua taidettiin varottaakkin. Mutta pakko sanoa, ei näiden ääni vielä ole niin paha kun amatsonin.

Erwiniäkin sai muut rapsuttaa viikonlopun aikana, pitäisi muiden vaan enemmän uskaltaa antaa sille herkkuja ja yrittää rapsuttaa ettei se oikeasti kiinny niin lujaa muhun niinku se on vähän.  

Ainiin! vielä hienoja uutisia, löysin tänään Teran ja Hiron pöntöstä munan. En ole ihan varma onko se tänään vai eilen munittu, seuraavasta munasta näkee. Saadaan myös jännitellä tuleeko niistä mitään vai ei, toivotaan nyt kuitenkin parasta!