Kylmä totuus

Olen painottanut kuinka haluan olla täysin rehellinen blogissani ja kertoa vastoinkäymisistä. En tahdo antaa kuvaa, että kasvattaminen olisi ruusuilla tanssimista, ihania poikasia ja vain onnistumisia. Totuus on jotain muuta.

Eilen kun olin menossa nukkumaan ja sängyssä maatessa kuulin ihmeellistä tsirpitystä. Olin aivan varma että kuulin oikein, se oli poikanen, aivan varmasti. Menin ovelle kuuntelemaan ja ääni lakkasi. Se jatkui joka kerta kun menin takasin sänkyyn ja päätin mennä tutkimaan huoneen. Lintujen valot olivat jo menneet, joten piti pistää valot päälle ja käydä huonetta läpi. Kuulin äänen tulevan ruusujen häkin luota ja mitä löydän. Seinän ja häkin välissä kylmällä lattialla on neitokakadun poikanen. Kylmissään se piipitti. Alkuun ihmettelin, mistä poikanen on voinut ilmestyä, kenen se on? Laskin lintuja ja huomasin Lexin kadonneen. No se löytyi ihan ruusujen häkin takaata. Sillä oli ”pesä” lattialla jossa se hautoi munaa.  Poikanen annettiin Lexille takasin, koska näin yöllä ei asialle voi oikein mitään.  Nukuin yön huonosti miettien miten poikanen mahtaa selvitä. Heräsin aamulla väsyneenä ja ahdistuneena ja kun uskalsin mennä takasin huoneeseen tarkistamaan tilanteen, poikanen oli taas siellä sivussa ja aivan kylmissään kupu tyhjänä.  Lämmitin poikasta ja yritin antaa sen pesivälle parille Dexterille ja Hemwickille pönttöön josko toinen niistä voisi ruokkia poikasta, mutta kumpikin olivat liian järkyttyneitä siitä.  Poikanen oli aivan liian pieni ruokittavaksi, yritin tosin antaa sille vettä, mutta se ei suostunut millään ottamaan mitään. Pidin sitä lämpimässä ja ajattelin askarrella Lexille pahvista jonkun ”pöntön” häkin taakse, ettei poikanen pääse karkaamaan pesästä uudelleen, mutta poikanen menehtyi. Mitään ei ollut tehtävissä, se oli aivan liian pieni eikä selvinnyt. Olen murtunut.  Miten en ollutkaan huomannut, että Lexi oli kokoajan hautomassa. Todennäköisesti se kiiruhti aina pesästä pois kun tulin huoneeseen, enkä näe häkin taakse. Aion askarrella häkin taakse sen jonkun pesäntapaisen, että mahdollisesti vielä toinen kuoriutuva poikanen ei koe samaa kohtaloa karkaamalla pesästä.