Undulaattihässäkkä

Asioita on taas päässyt tapahtumaan. Jotain mistä en ole ylpeä yhtään, mutta kerron nyt rehellisesti mitä on käynyt. Kaikki alkoi siitä, että avasin linnuille pesityshäkin oven, jotta sopiva pari saa sen itselleen ja suljen parin sinne. Odotin Evelynin ja Karnakin valtaavan häkin heti, mutta toisin kävi. Häkkiin menikin undulaatteja. Anri meni pesään ja sai munittua sinne jopa yhdeksän munaa. Asia olisi ollut ihan okei, jos olisin saanut Anrin suljettua häkkiin sen puolison Luken kanssa, mutta jokainen yritys meni aina syistä tai toisista plörinöiksi. Joko häkissä oli muita, tai jompikumpi tai kumpikin linnuista poistui häkistä kun tulin huoneeseen. Masennuksesta johtuneen väsyneisyyden vuoksi, en saanut aikaseksi napata lintuja pimeässä ja suljettua häkkiin, joten pesityshäkkiin pääsi myös pari neitokakaduja. Thlayli rupesi munimaan undulaattien munien sekaan. Anrin yksi munista sitten kuoriutui ja neitokakadut ottivat undulaatinpoikasen hoidettavakseen. Poikanen kasvoi todella vauhdilla, mutta Punkki nyppi sitä, joten otin yksinäisen poikasen käsinruokittavaksi. Samaan aikaan neitokakaduille kuoriutui oma poikanen pesään.

Samaan aikaan Rexillä ja Yokailla kuoriutui kolme poikasta pesään. Pesässä ei ollut purua neitokakadujen jäljiltä paljoa, joten emo oli kaivanut kuopan ja poikaset seisoivat liukkaalla lattialla aiheuttaen niille ”splayed legs” syndrooman. Tämä siis tarkoittaa sitä, että poikasten jalat ovat levittäytyneet liukkaan pohjan takia sivulle. Asian voi korjata vielä poikasten ollessa pieniä, mutta poikaset ovat niin pieniä ja niiden jalkoihin on ollut haaste saada mitään pysymään. Toivon nyt kuitenkin uusimman virityksen pysyvän ja helpottavan tilannetta.

Tuntuu taas siltä, ettei mikään tahdo onnistua ja jos onnistuu, niin jokin menee pieleen. Melkein tahtoisi moti taas mennä kaikkeen, mutta joskus näin, ehkä myöhemmin taas paremmin.