Pesitystä pohtimassa + hoitolintu

Enpäs olekkaan kirjottanut ikuisuuksiin tänne.  Monestikohan tulee mainita, en pidä tätä sivua blogina, vaan kotisivuna. Noniin asiaan ->

Muutto sujui hyvin. Lintuja oli tietysti kova ikävä muuton aikana, vaikka olinkin vain yhden kokonaisen päivän erossa niistä?  Wau. Sitä huomaa miten paljon ne merkitsee.  Lintujen huone ei vieläkään varsinaisesti ole valmis. Ikkunat on peitetty ja tummennettu rumasti, mutta toimii silti. Linnuilla on lintulamput huoneessa ja ne on ajastettu. Ilmanpuhdistin on myös siellä, vaikka olis tarkoitus hankkia semmonen muualle kämppäänkin.  Pohja on kokonaan hampulla vuorattu.  Koska huone siis ei ole valmis, en jaksa laitella kuvia vielä, kyllä se joskus valmistuu vielä kunnolliseks. Pääasia että linnuilla on nyt hyvä olla, paljon tilaa ja se on turvallinen.

Tapaamisissa missä olen ollut nyt… um hum… Olin kaijuleiden mökkiviikonlopussa ja viimeviikonloppuna lemmikkimessuilla Teran kanssa tavalliseen tapaan. Messuilla kävi muuten sunnuntai aamulla vähän hauskasti kun osasta Pasilaa katkes sähköt kokonaan ja messuhalli oli ihan pimeenä. Tera vaan torkku siellä. Tera oli muuten ollut tooosi pirteä näillämessuilla. Jaksoi pitää ääntäkin.

Messuilla sitten mut yllytettiin että pesitä AJ ja Dexter kun ne kaks on niin pariutuneita, ja eikä mikään nyt vaan onnistu vaikka kuinka suunnittelen.   Eli antaa mennä. Roudaan pesityshäkin kellarista piakkoin ja laitan ne sinne. Katotaan mitä saavat aikaseks. AJn ensipesintä se siis olis, väreinä mahollisesti helmiäistä ja harmaata.  On jopa pieni mahdollisuus puhtaaseen harmaaseen (naarailla).  Ilmottelen tästä sitten myöhemmin kun saan pesityshäkin ja virikkeet yms kasaan niin pääsen eteenpäin.

Hera kädellä

Muuta hienoa on myös nyt tapahtunut. Janinan kultaposkiamatsoni Hera on tullut mun luokse pariksi viikoksi hoitoon. On aivan ensimmäinen kerta kun saan hoitaa isompaa lintua. Olen muutenkin hyvin ihastunut amatsoneihin ollut jo jokusen aikaa. Hera on aivan ihana. Se tuli meille sunnuntai iltana ja tänään se uskaltautui laskeutua kädelle. Sen ääni ei varsinaisesti ole ollut paha. Se on muutamaan otteeseen huutanut pahemmin. Muutamia kertoja päivässä. Voi olla että sillä on ikävä Ramboa (lintua jonka kanssa se on aikasemmin asunut). Oikein ihana se on ollut ja hyvin jännä on totutella elämiseen isomman linnun kanssa. Entistä enemmän varmistun että tulen jonkulaisen ison linnun hankkimaankin. Häkki missä Hera nyt on,  on ilmeisesti myytävänä, kattoo jos saan sen ostettua niin aletaan olla lähempänä sen ihka oman linnun hankintaa.

On todella kiire ollu koulun ja töiden kanssa, joten en nyt kerkeä enempää selitteleemään. Kirjotan asioista tarkemmin jos on jotain sanomisen arvoista taasen.