Hera the amatsoni

Kävin tänään kurkkaamassa tuota hoitolintua joka oli mulla jokusen aikaa hoidossa. Kultaposkiamatsoni Heraa siis.  Olin amatsoneista niin kiinnostunut ja hyvin kiitollinen tästä mahdollisuudesta saada pitää isompaa lintua hoidossa ja se oli aivan mahtava kokemus.  Heran lähtiessä olin lähellä itkeä kun olin jo siihen niin kiintynyt. Heran omistaja, Janina, sanoi myös että hänestä tuntuu että veisi mun linnun multa pois kun Hera oli muhunkin niin tottunut jo.  Noh Hera sitten meni mutta jäi kuitenkin mieleen pysyväksi.  Nyt Hera oli tampereella käymässä, eli mahdollisuus mennä moikkaamaan. Janina tuli kilttinä hakemaan mut kotoa ja vei sinne ja tapasin taas Heran (ja sen kaverin Rambon). Hera ilmeisesti muisti kuitenkin mut ja sain pitää sitä kädellä. Oli ihana kuulla taas sen ihanat laulut ja äänet. Janina sanoi myös että Hera oli oppinut jonku hiljasen mörinän täällä meillä 😀 mistälie sekin tullut… kköhköh (Yritä nyt sitte kirjottaa selkeesti ku Eren kertoo surkeita vitsejä)  Tässä pari kuvaa