TeraNymphicus’s Dark soul, nykyisin nimeltä Quae, kävi täällä pesityslainassa. Quae pesi Yharnamin kanssa. Armin meni hoitoon pesityksen ajaksi, koska Yharnam ja Armin olivat jokseenkin pariutuneita. Quae onnistui munimaan pesään ja olin siitä niin innoissani. Parilla kesti hyvä hetki ennen kuin munia ilmestyi, niin aloin jo epäillä ettei siitä tule mitään. Ensimmäisen munan jälkeen tuli muutaman päivän tauko, vaikka yleensä neitokakadut munivat joka toinen päivä. Arvelin siis taas, että tähän yhteen munaan se jää. Toinen muna löytyikin myöhemmin lattialta. Siirsin munan pesään. Sen jälkeen Quae muni vielä 3 munaa onnistuneesti pesään. Sitten vain odoteltiin ja odoteltiin. Munien väristä aloin jo päättelemään, että ne eivät tule kuoriutumaan ja eihän niistä yksikään kuoriutunut. Todella harmi, mutta rohkaisevaa oli tietää että Yharnam ainakin hyväksyy toisen parin suhteellisen helposti.
Quae lähti tänään takaisin kotiinsa ja Armin tuli takasin tänne. On ollut hirmuikävä ihanaa pientä vesilintua, joka niin tarkkana aina hakee ensimmäisenä kulauksen vaihdetusta vedestä.
Sain Quaen omistajalta ison läjän keppejä, joten aion vaihtaa lintuhuoneen orret taas aivan uusiin. Todella ihanaa saada orret vastuullisesti ja vielä valmiiksi pestyinä.
Satunnaiset uutiset mitä on nyt tapahtunut.
Ember on juuri oppinut olemaan ilman käsinruokintaa aamuisin. Sen paino on edelleen hiukan matalalla, mutta se syö joka päivä vaan paremmin. Lentämään siitä ei valitettavasti koskaan ole. Elin toiveessa, että sille jäi tarpeeksi käsisulkia harjoittamaan jonkun näköistä lentoa, mutta näin ei vain ollut. Jouduin tasapainon nimessä leikata vielä toisen puolen siiven käsisulat. Ember osaa ottaa korkeampia hyppyjä pyristellen ja se osaa myös laskeutua turvallisesti. Lintuhuoneessa se osaa navigoida ruokalaatikkoon ja se kiipeää tikkaita pitkin undulaattien häkin päälle, jossa vesikin on.
Emberillä on myös aivan omanlainen kutsuhuuto, joka tarkoittaa että se haluaa ulos huoneesta. Se viettääkin aika paljon aikaa täällä minun kanssani ja on niin rakkauden kipeä ihana pieni höyhenpallo. Olen niin iloinen etten tehnyt sitä lopetuspäätöstä silloin kun asiat näyttivät vielä menevän huonosti. Ember on mitä ihanin pieni lintu ja sillä on iso persoona.
Pesityshäkkiin ryntäsi Evelyn ja Karnak (taas) ensimmäisenä. Mietin hetken että uskaltaako niitä nyt pesittää, kun kaksi viimeisintä (Emberiä lukuunottamatta) on niiden poikasia. Viimeisin tämän vuoden alusta. Tämä poikanen tosin oli lattialle munittu muna joka adoptoitiin toiselle parille hoidettavaksi. Kummallakin oli runsas sulkasato siihen aikoihin ja pesitysvillitys laimeni vähän, nyt ne ovat taas koloilleet papereiden alla, ja varmaan aikovat pesiä luvatta taas, joten annan niille nyt luvallisen yrityksen.
Loppuun vielä suru-uutinen. Ihmettelin kun Ariamista ei näkynyt missään kahteen päivään. Arvelin sen olevan taas verhon takana yrittämässä pesiä. Ihmettelin miksi sen puoliso Gachiin oli taas hyvin kiinnostunut äitistään Sebastianista. Heräsi epäilys ettei kaikki ollut hyvin. Kävin huoneen läpi niin tarkasti kuin suinkin voin, mutta lintua ei löytynyt. Kunnes tajusin että verhon takana ollut kaappi oli raollaan. Raosta mahtui ehkä sormi juuri ja juuri läpi, joten en uskonut linnun olevan siellä, mutta mitä enemmän kaappia tutkin, vaikutti että siellä ollaan käyty ja yritetty pesiäkkin. Asioita oli silputtu ja kakkaa oli purkkien päällä runsaasti. Tyhjensin kaappia ja kuten jo vähän arvelin, löysin Ariamiksen kaapin alimmasta lokerosta kaikkien lelujen takaa jumissa ja kuolleena. Olin tätä lintua toivonut niin pitkään ja oma huolimattomuuteni oli maksanut sen hengen. Olen niin surullinen ja järkyttynyt. En uskonut, että niin pienestä raosta lintu mahtuisi läpi. Nyt vahdin tarkasti, että kaapit ovat täysin kiinni, eikä mikään muka-”tarpeeksi pieni” rako ole hyväksyttävä. Nämä ovat näitä ikäviä asioita, joihin ei välttämättä osaa varautua etukäteen, koska rako oli tosiaan niin pieni, etten ikimain olisi uskonut linnun siitä mahtuvan.
Muutama päivä tästä, kuulen undulaatin kiljuvan lintuhuoneessa hädissään. Menen katsomaan ja Sebastian on saanut jalkansa pesityshäkin kalterin läpi ja liukunut siitä jumiin. Lintu kiljui ja räpisteli ja olin jo aivan varma, että kohta sen jalka lähtee sijoiltaan. Otin linnun kiinni pyyhkeeseen ja liu’utin sen vapaaksi ja tarkistin jalan. Jalka toimi ja lintu toipui tästä täysin, mutta aiheuttipa taas sydämen tykytyksiä. Undulaatit ovat kyllä ihan mahdottomia houdineja joiden kanssa saa oikeasti olla todella tarkkana.
Leave a Comment