Taas näin alkuun hyvin suuret pahoittelut kun aktiivisuus on jäänyt. Tammikuusta lähtien on koulussa ollut kiirus koska piti tehdä opinnäytetyö ja sen tekemiseen menikin lähes kaikki aika. Nyt on kumminkin koulutyö tehty ja jatko-opinto paikatkin haettu, eli eiköhän stressi koulun suhteen ala pikkusen jo helpottaa. Sitten itse lintuihin
Tänään saapui Annin sähköpostiin DNA-testin tulokset! Arvaukseni osui oikeaan ja pelättyyn, eli Armin on naaras. Olin jo aijemmin pohtinut miten toimin, jos se on naaras. Mietin luopumista, mutta se päätyi siihen, että itkin bussissa, koska ajatus luopumisesta oli liian kamala. Suunnitelmat menevät vähintäänkin uusiksi tämän takia, eli joko pitää hankkia Kaiholle oma koiras, jos haluaa Arminin Kaihon tulevalle poikaselle. Alunperin Kaiho piti pesittää Dexterin kanssa ja Armin on Dexterin (ja Teran) poikanen, joten se ei enään käy päinsä. Tai sitten pitää etsiä joku valkkari koiras Arminille puolisoksi. Pohdin asiaa ja katson mitä tuleva tuo tullessaan.
Mitään hirveän erikoisia ei ole tapahtunut tääläpäin. Armin on kasvanut kovasti ja harjoitellut äänenkäyttöä. Se edelleen yrittää kerjätä ruokaa vähänväliä. Se on oikein kultainen nuori lintu. Se on hyvä muistutus itselleni, että ehkä vielä joskus minustakin voi tulla jotain, jos Armin on selvinnyt ja kaikki on mennyt hyvin. Olin pesittämen aikaan ja varsinkin aloittamisen suhteen todella epävarma näin rehellisesti sanottuna. Vaikka oli tultu luettua aiheesta ja keskustelua jo paljonkin, epävarmuus ja pelko siihen silti liittyi. Ei tosin ainoina tunteina, olin hyvin innoissani ja niin onnellinen Teran puolesta. Se oikein loisti pirteydellään ja onnellisuudellaan kun se hoivasi Arminia, pienenpientä ihmettä. Pesitys oli pieniä vastoinkäymisiä lukuunottamatta onnistunut ja olen todella ylpeä linnuistani ja hyvillä mielin lähden jatkamaan projektiani.
Aion myös osallistua messuille Teran kanssa. Eli meitä voi tulla moikkaamaan Pet Expoon 12-13.4! Ollaan paikalla Lauantaina iltavuorossa ja Sunnuntaina aamuvuorossa. En takaa, että varmasti onnistun kumpanakin päivänä sanottuihin aikoihin, mutta ainakin toistaiseksi.
Eläimestä luopuminen on kyl varmaan tosi vaikeeta. 🙁 Mie en vois ikinä kasvattaa pupuja tai koiria ku en millään pystys antaa niitä uuteen kotiin. Varsinki ku on nähny ne ihan vaavista asti. Mutta kyllä mie uskon että sie oikeen ja sopivan ratkasun löydät! 🙂
Jooo.. tän aattelin pitää koska on nyt ihan liian vaikeeta, kun on kyse esikoisestakin >: Muttamutta.. uskon että kun näitä tulee enemmän niin on sitä pakko oppia luopumaan
Heippa! Ihan äskön löysin blogisi ja jään todellakin seurailemaan 🙂 Oisko sulla vaikka sähköposti osotetta jos vois sulle laittaa viesti,kuulisi noista kakaduista enemmäm?
Kiitos kovasti! Sähköpostiosotteeni on teranymphicus@hotmail.com
Hei! Vaarmasti kiireitä viimeisten koulujuttujen kanssa ennen kesälomaa, mutta olisi silti pitkäsä aikaa kiva tietää, miten kevät on siellä rullaillut 🙂
pahoitteluni kun en ole kerenny päivittelemään, mutta voinen koittaa muistaa rustailla jotain piakkoin