Blogi

Pientä ”hypeä” nyt tänne.  Vastaan tuli tarjous toisesta ruusukakadusta. Olen suunnitellut hankkivani toisen ruusukakadun jo siitä lähtien kun koskaan päätin hankkia edes yhden, joten se on suunniteltu juttu. En tiennyt sen vain tapahtuvan näin nopeasti. Mikään ei tietenkään ole ehkä 100% varma, mutta olen jo 80% varma että tämä tapahtuu

Kyseessä on siis 2014 kuoriutunut tyttö ruusu, nimeltään Viivi. Nimen aion kyllä todennäköisesti vaihtaa  koska en tahdo lintua omalla nimelläni, tsk.   Se on alunperin Okalinnusta tullut ja testattu ettei sillä varmasti ole höyhenmätää mikä oli tuolla liikkessä jokunen aika sitten. Mutta on testattu ja eläinlääkärin toteama terveeksi. Ihan täyttä alkuperää ei ihan tiedetä. Se on myös joskus aikoinaan klipattu eikä siivet koskaan kunnolla palautuneet siitä. Lintu on kuulemma hieman arka ihmisiä kohtaan, mikä ei tietenkään ole ongelma, katsotaan miten päästään etenemään sen kanssa. Se tulee kuulemma toimeen myös muiden lintujen kanssa, ainut ongelma tässä siis mahtaa olla Erwin, jolle muut linnut on vähän ongelma, mutta ehkä tuleva voi opettaa sille vähän tapoja? Saa nähdä mitä tuleman pitää, ilmottelen lisää kun tiedän!

//EDIT

Saatiin jo hakupäivämäärä suunnilleen sovittua 6-8.11. Eli tyttönen on siis tänne tulossa. Nyt jännittää. Toivotaan että tulevat kaikki nätisti toimeen, aikaa kuitenkin meillä on hioa tiimipeliä.

Kuva: Terhi R.

Ihan random juttu vielä! Mun parvekkeelle oli pääsyt talitainen, päästin sen vapaaksi, se tuli takasin ja lensi jo sisälle asti… sain sen kiinni saunassa kun se väsyi lentämiseen ja palautin takasin pihalle, nyt on parvekkeen lasit ihan kunnolla kiinni, ei pitäisi joutua enään. Oli kyllä hyvin väsynyt sen lentelyn jälkeen

Kuvan otin juuri ennekun päästin vapaaksi

 Erwinin ensimmäinen yli yön kestävä reissu!  Lähdettiin maanantaina aamulla, päästiin helposti junaan ilman ongelmia. Oltiin niin perimmäisessä vaunussa ja lähes yksin päästin erwinin matkarepusta vapaaksi. Se oli kiltisti olkapäällä ja kateltiin ikkunasta ulos. Saatiin muuten paljon kommentteja koko matkan aikana. Pääsin valaisemaan monta päätä lintujen pidosta.

Kun saavuin kohteeseen, eli Erenin luokse jolle meni C poikueen Proffa, päästettiin Erwin sinne vapaaks ja se oli jo kun kotonaan. Sitä ei sitten yhtään kinosta vaihtaa maisemaa.  Erwin ei tavallisesti oikeen tule toimeen muiden lintujen kanssa, mutta tuolla uskallettiin pitää kumpaakin lintua vapaana samaan aikaan ja mitään ongelmia ei sattunut, melkein söivät samasta ruokakupistakin!

Oli aivan ihanaa tavata oman poikueen poikanen ja päästä rapsuttelemaan sitä ja näkemään miten hienosti se voi uudessa kodissa. Se on todella kesy ja ihana luonteeltaan, ei olisi voinut parempaa toivoa <3 

Kävin Erwinin kanssa paikoissa tapaamassa tuttuja ja näyttämässä Erwiniä muille ja se oli aina hyvin rento ja rauhallinen oma itsensä. Oli meillä mukava reissu pakko myöntää!

Sitten vielä että C poikueen vanhimmainen vauveli, eli Cactus-juice pääsi tänään uuteen kotiinsa. Se saa hienon kodin jossa on kokemusta linnuista ja myös neitokakadu kaveri valmiina odottamassa!  Lisää sen kuulumisia voi lukea täältä

Derpla

Emma

Tänäviikonloppuna Kaijulit olivat taas järjestäneet vuotuisen mökkiviikonlopun kultakukkurassa ja sain kun sainkin kyydin sinne ja pääsin taas tapaamaan rakkaita lintuystäviäni.  Tietysti satuin tuleman kipeäksi juuri täksi viikonlopuksi joten oli vähän kurja olo varsinkin iltaisin, mutta se ei estänyt hauskanpitoa.  Oli ihanaa nähdä vanhat tutut ja tutustua uusiin lintuharrastajiin. Kannatan kyllä kaikkia lintuihmisiä, varsinkin uusia uskaltautumaan, takaan että kukaan ei jää ulkopuolelle ja tulee olemaan hauskaa. Puhuttiin paljon linnuista, mistä muustakaan. Ei muusta tarvitsekkaan puhua. Sitten oltiin lintujen kanssa ja tällasta kivaa rentoa meininkiä.

Oli itselle vähän vaikea paikka jättää Erwin kotiin viikonlopuksi yksin, mutta laitoin itselleni webbikameran kuvaamaan ja streamaamaan jotta voin tarkistaa sen  jokapäivä. Sain kuitenkin kaverinkin ruokkimaan linnut niin suurta hätää ei ollut. Kun tulin kotiin takaisin oli jälleennäkemisen riemu suunnaton. Nyt otetaan ihan chillisti ja  rapsutellaan ja vaan köllötellään.  Tässä vähän kuvia!

Urho mun päänpäällä

sulo

Maxi the molukki

Kakariki käkkä

Erwin webbikamerassa keräili paprikoita ja chilejä riviin

Ensimmäinen poikanen muutti viikko sitten uuteen kotiinsa. Se on nyt viikon häkissä asumisen jälkeen päässyt ulos häkistä ja tehnyt todella läheistä tuttavuutta. Se on tullut kädelle ja päänpäälle! Olen aivan mielettömän onnellinen miten rohkea pienokainen on ja miten hienosti se on selvinnyt ja kehittynyt.  Sen töyhtö on myös niin upeaa luokkaa nykyään, kyllä olen ylpeä. Tässä muutama kuva pienokaisesta uudessa kodissaan

Cactus Juice

Counter-Strike

Kaksi muuta ovat myös rohkaistuneet ja kasvaneet aivan mielettömän upeiksi linnuiksi! Tekee niin ikävää jo ajatella niiden lähtevän, mutta saavat kaikki hienot kodit vielä.  Muuta äärimmäisen hienoa tai tärkeetä ei varmaan ole tapahtunut, joten palaan asiaan.

Poikasille on ollut kysyntää ja luultavasti kaikille on nällä näkymin koti tiedossa.  Saa nähdä milloin muuttavat, ensimmäinen saattaa jo mennä tälläviikolla.  Kaikki ovat jo kovin itsenäistyneet ja harjottavat lauluakin. Tein pienokaisille paperit niin valmiiksi kuin ne voi vielä tehdä.  On ne niin ihania. Seuraavaksi pesimään menee luultavasti Hiro ja Tera uudelleen jos onnistuvat vielä. Mutta tämä vasta joskus syksyllä jos silloinkaan. Niiden pesimisinto on viimein laantunut vähän. Tera muni ensimmäisen pesityksen jälkeen huoneen nurkkiin, mutta on onneksi lopettanut.

Erwin on opetellut hyvin tuon vilkutus tempun. Nyt opetellaan köyden ympärimenemistä. Se on oppinut myös uusia ääniä ja ihan tarkotuksella kiusaa mua niillä.

Koulu alkaa taasen. Pääsee kattomaan miten Erwin tottuu uuteen rutiinin etten voi olla joka aamu paikalla.  Pelkään vaan että se huutaa perään, tekee sitä hetken mutta osaa hiljentyäkkin. Alkuun voi olla hankalaa, mutta eiköhän se opi.

En ole kerennyt päivittelemään, enkä varmaan kerkeäkkään. Erwin on todella ihana ja rakastaa nykyään rapsutuksia. Nyt kun se on paljon rennompi sormien läheisyydessä voidaan jossain vaiheessa alkaa hiljalleen tottuttaa valjaisiin. Ystäväni oli täällä käymässä ja voisin vaikka vannoa että Erwin muisti hänet. Hän oli siis se joka toimitti Erwinin mulle tänne ja viipyi tuolloin viikonlopun. Siitä on siis kuukausia kun he viimeksi näkivät ja Erwin selkeesti muisti. Se oli jopa varsin iloinen jälleen näkeminen!

Poikaset on kasvanu hienoa vauhtia, Proffa ja CS on todella rohkeita ja käynyt kädelläkin muutamia kertoja. Pian pienet jo varmaan lähteekin uusiin koteihin. Kauhea on ikävä.

Pikasesti vielä paljastain pieeeentä salaisuutta. Kaikki on vielä epävarmaa mutta vinkkinä, lutino ruusukakadu ensivuodenpuolella ehkä…shh