Rapsuta mua

Koulu alkaa taasen. Pääsee kattomaan miten Erwin tottuu uuteen rutiinin etten voi olla joka aamu paikalla.  Pelkään vaan että se huutaa perään, tekee sitä hetken mutta osaa hiljentyäkkin. Alkuun voi olla hankalaa, mutta eiköhän se opi.

En ole kerennyt päivittelemään, enkä varmaan kerkeäkkään. Erwin on todella ihana ja rakastaa nykyään rapsutuksia. Nyt kun se on paljon rennompi sormien läheisyydessä voidaan jossain vaiheessa alkaa hiljalleen tottuttaa valjaisiin. Ystäväni oli täällä käymässä ja voisin vaikka vannoa että Erwin muisti hänet. Hän oli siis se joka toimitti Erwinin mulle tänne ja viipyi tuolloin viikonlopun. Siitä on siis kuukausia kun he viimeksi näkivät ja Erwin selkeesti muisti. Se oli jopa varsin iloinen jälleen näkeminen!

Poikaset on kasvanu hienoa vauhtia, Proffa ja CS on todella rohkeita ja käynyt kädelläkin muutamia kertoja. Pian pienet jo varmaan lähteekin uusiin koteihin. Kauhea on ikävä.

Pikasesti vielä paljastain pieeeentä salaisuutta. Kaikki on vielä epävarmaa mutta vinkkinä, lutino ruusukakadu ensivuodenpuolella ehkä…shh