Hetki sitten kerroin nuorimmaisen poikasen menehtyneen. Epäonni ei vaan loppunut siihen. Seuraavana päivänä katselin kamerasta kuinka nyt nuorin poikasista näyttää vähän punertavalta. En uskaltanut odotella asian kanssa niin pitkää kuin viimeksi. Kävin kurkkaamassa miten poikaset voivat. Nuorimman kupu on täysin tyhjä ja vanhemman (keskimmäinen) aivan täysi! Kumpikin hieman kuivuneen oloisia. Isomman kupu oli niin täynnä se oli päässyt venähtämään vähän liiankin isoksi. Se ei enää tyhjentynyt täysin. Nuorimmainen oli taas nestehukkainen ja voimaton. Käväsin kaupassa hakemassa kookosvettä linnuille antamaan hieman puhtia. Päätin nyt ottaa loputkin poikaset käsinruokittavaksi, koska en usko että emo yksin jaksaa. Se jätti jo nuorimmaisen ilman ravintoa ja keskimmäinen poikanen ei olisi pärjännyt enää ilman apua. Päästin siis Iosefkan pesityshäkistä ja hoidan poikaset loppuun itse miten parhaanmukaan pystyn.
Ennenkuin menen asiaan, tahdon painottaa, että en suosittele käsinruokkimista helpoin perustein. Mielestäni se on tehtävä linnun hengen pelastamiseksi. Miksi tässä kävi nyt näin? Kaikki lähti ensin niin pienestä, kuin siitä että isä nyppi poikasia. Otin kaksi vanhinta pois, että nuorimmat kasvavat ja tarkoitus oli palauttaa poikaset takaisin emolle ja poistaa isä. Näin teinkin, mutta isoin poikanen jyräsi pienimmät, joten muiden selviytymisen vuoksi jouduin ottamaan vanhimman ruokittavaksi. Siitä sitten ongelmat lähti etenemään. Emo ei jaksanut sulatella ruokaa, pienin menehtyi kuvun tukkeutumiseen/pysähtymiseen. Nyt nuorin jäi ilman ruokaa emon ollessa liian väsynyt ruokkimaan enää sekä keskimmäinen poikanen oli ylisyötetty joka voi johtaa kuolemaan kuvun venyessä liikaa. Kaikki vähän kasautuivat kerralla ja nyt koin kaikkien parhaaksi jatkaa näin.
Keskimmäisellä poikasella, joka sai muuten nimekseen TeraNymphicus’s Abyss Shriek sen hirvittävän kiljumisen ansiosta, oli selvästi eniten ongelmaa. Nuorimmainen, eli TeraNymphicus’s Vengeful spirit, oli vain heikko ja nestevajeinen. Se sai voimaa jokaisen ruokailun jälkeen ja on nykyään jo paljon pirteämpi tapaus. Keskimmäisellä poikasella oli ongelmana venynyt kupu, joten ruoka ei tyhjentynyt rauhasvatsaan täysin. Tässä on riski, että kuvun pohjalle jää aina ruokaa joka alkaa pilaantumaan. Oli tehtävä jotain asian estämiseksi. Askartelin ystävän kanssa linnulle pienen kuputopin. Se on tehty itseensä kiinnittyvästä tukisiteestä. Kesti hetki saada sopivan kokoinen ja saada toppi aseteltua linnulle. Poikanen oli jo kovin uupunut, koska en voinut ruokkia sitä kauheasti niin kauan kuin sen kuvun kanssa on ongelmia.
Kuputopin tarkoitus on siis pitää kupua paremmassa asennossa, että se pääsee tyhjenemään rauhasvatsaan. Kuvun ollessa liian löysä ja roikkuva pussi rauhasvatsan alapuolella, ruoka ei pääse helposti kulkeutumaan eteenpäin. Tämä johtaa pohjalla olevan ruoan happamoitumisen ja lopulta pysäyttää kuvun toiminnan ja poikanen kuolee ilman apua.
Ongelmat eivät suinkaan jääneet siihen. Poikasen ollessa aivan liian väsynyt, se roikotti siipiä hyvin alhaalla ja ne alkoivat vääntymään sivulle päin sen ottaessa tukea niistä. Näin pienellä poikasella on vielä iso riski kehittyä virheasentoon, joten ongelmaa oli korjattava. Päädyin teippaamaan siivet varovasti oikeaan asentoon. Teippinä käytin hellävaraista haavateippiä.
Se, että siivet lerpattivat miten sattuu, poikanen ei myöskään jaksanut pysyä pystyssä oikeassa asennossa. Matkahäkissä se makasi paljon mahalteen ja aina vähän toiselle kyljelle kellahtaneena. Poikanen jaksoi kyllä pysyä pystyssä ruokinnan aikana ja sen jälkeen, mutta päätyi kuitenkin aina horjahtamaan kyljelleen. Ystävälläni oli aikasemmin samaa poikasten kanssa, ja hän oli ratkaissut pitämällä poikasia mukissa, etteivät ne pääse kaatumaan vääriin asentoihin. Päätin yrittää samaa ja tämä poikanen sai nukkua yön mukissa.
Kaiken tämän hirveän säädön ja vaivan jälkeen oli todella helpottavaa nähdä, että aamulla poikaset voivat todella hyvin. Keskimmäisen kupu oli täysin tyhjentynyt, se pysyy taas pystyssä ja siivet eivät enää roiku. Poistin topin, teipit ja päästin poikasen takasin sisarusten luokse matkahäkkiin. Nuorimmainen poikanen on virkistynyt aivan silmissä. Se ei ole enää yhtään punertava ja se syö todella hyvin. Toivotaan nyt, että selvittiin säikähdyksellä ja pahin olisi nyt takana.
Leave a Comment