Olen ollut taas erittäin murtunut tapahtuneesta. Menetin ensimäisen ”oman” lintuni ja taas poikasen. Leslien kunto oli todella huono ja olin varma ettei se jaksa enempää. Joka meinaa että vanhin poikanen kuolee myös, ei se vielä yksin pärjää. Eilen Leslie vaikutti virkeämmältä, vaikkakin apaattinen. Kumppanin menetys ei varmasti ollut senkään mielestä helppoa ja se on niin väsynyt itsekkin.. Yritän olla valmistautunut menettämään kaiken… mutta toivon että Leslie ja poikanen selviäisi.
Kaikki tämä tapahtunut on saanut kyseenalaistamaan onko minusta kasvattajaksi. Jokainen menetys on aivan hirveä, ja väkisinkin syytän kaikesta itseäni. Aina on parannettavaa, ja olen sen taas huomannut. Olen pohtinut muuttoa ja lintuhuoneen uudelleenrakennusta, tahdon ehkä sittenkin aviaariot, niin ettei linnut pääse enää ehkä niin lujaa lentelemään päin seiniä öisin. Kokonaisen huoneen omistan linnuille. Mutta öisin olisi kiva saada ne jonnekkin talteen, ja tahdon huoneesta helpommin siivottavan.
Tosin kaikki tämä kurjuus on saanut taas pienen kipinän sisälläni saada rakennettua oloista paremmat. Olen pohtinut nyt entistä enemmän sen pesityshäkin rakentamista. Itse olen rakentamisessa suoraansanottuna paska, mutta on muutamia ideoita. Ajattelin rakentaa pesityshäkin kaappiin, näin ei tarvitse huolehtia paljoa kehikosta, ainoastaan oviosuus. On suuret suunnitelmat jo päässä, nyt vaan tarvikkeet hommaamaan ja rakentamaan.
Tera ja Hiro pesii huoneen nurkassa nyt alituiseen ja aikasemmin niiden munista oli ainakin kaksi hedelmöittyneitä. Noiden pesimähinkua ei sitten saa rajotettua millään… Tahtoisin antaa niiden pesiä kun noin sitkeesti yrittävät, mutten voi antaa sen tapahtua ennen pesityshäkkiä ja tässä aion pitää pääni, ei poikasia ennen sitä riivattua häkkiä!
Kevennykseksi vielä kuva Lukesta!
Leave a Comment