Viimein kotona!

Koko homma nyt lähti siitä, että matkasin keskiviikkona bussilla ahtaasti kohti Helsinkiä ja sieltä Espooseen. Menin suoraan Erenin luo jossa Warudo oli ollut nyt jokusen aikaa, toin matkahäkin mukana jotta saadaan pienokainen kannettua kotiin myös.  Torstaina aamupäivällä käytiin syämässä ravintolassa ja tultiin takaisin ja mentiin pakkaamaan Waru matkahäkkiin.  Waru on Erenillä ollessaan kesyyntynyt huimasti, pääsin jopa rapsuttamaan pikkuista. Saatiin se matkahäkkiin kuitenkin ja sitten alkoi matka kohti lentokenttää.

Erwin oli kuulemma päässyt turvatarkastusten ohi ilman että häkkiä pitää avata eikä’ sitä tungettu ruumaan, se sai olla matkustamossa ilman ongelmia ja oli kuulemma ensimäisen lennon tähti.

Saavuimme lentokentälle eikä oikeen osattu löytää oikeeta paikkaa joten mentiin vaan jonnekkin terminaaliin odottelemaan. Alkoi ahistus käydä jo kovaksi, koneen piti saapua jo, aikaa vaan kului eikä viestiä kuulunut. Jännitin jokaikistä ihmistä joka tuli sieltä tullin ovista, varsinkin jos mukana oli jotain punaista niinkuin Erwinin matkahäkki. Sitten sain viestin, ystäväni oli saapunut muualle mutta tulee piakkoin luoksemme. Kurkin käytävälle hyvin malttamattomasti ja viimein tunnistin, juoksin vauhdilla vastaan ja kurkistan kantolootaan ja purskahdan itkuun. Se oli maailman hienoin olento ihanin ja minun oma. Rakas kultanuppuni. Sain matkahäkin syliini ja kannoin sitä itkien ja silloin Erwin päästi pienen suloisen äänen ja purskahdin taas itkuun. Se itku kesti jokusen aikaa kunnes pääsin yli pahimmasta. Sitten mentiin taksilla juna-asemalle ja ei löydetty raidetta ja kun nähtiin, oli juna jo saapumassa toisella puolella koko paikkaa ja juostiin sitten niin että kaverini meni ja kompuroi liukuportaissa. Onneksi ei kantanut kumpaakaan lintua mukana, eikä käynyt pahasti. Kerettiin junaan ja siellä kokomatkan ihailin Erwiniä ja kaikkea mitä se tekikään. Sen äänet ovat aivan ihanat, se pitää jotain pientä nauruntapaista ääntä, se on aivan liian hauska.  Osaa ajoittaa ne niin sopivasti. Saavuttiin junalla Tampereelle ja sieltä taksilla kotiovelle ja äkkiä sisälle. Waru pääsi huoneeseen rauhallisin mielin ja meni kiltisti nukkumaan. Kaikki on siis hyvin. Täytin Erwinin ruokakipot jne ja valmistelin kaiken ja siirrettiin pikkuinen häkkiin. Se jäi sinne kauhistuneena tuijottamaan uutta ympäristöä, mutta pian pienet silmät painuivat väsymyksestä kiinni. Nyt se on pimeässä, saadaan rauhottua. Katsotaan huomenna miten se rohkaistuu. Pakko sanoa, että poika käyttäytyi esimerkillisesti koko matkan ajan. Se oli rauhassa, se söi hyvin, piti pieniä ääniä, pörhisteli sulkiaan ja narskutteli. Se söi jopa hirssiä kun ”häkin” pinnojen välistä tarjosin.

Rakastan tätä lintua.