Ruusukakadu on kakadujen heimoon kuuluva papukaijalaji. Taksonominen luokittelu on linnuista (Aves) eteenpäin
Papukaijalinnut (Psittaciformes)
Papukaijat (Psittacidae)
ruusukakadut (Eolophus)
roseicapilla
Eli tieteellinen nimi ruusukakadulle on Eolophus roseicapilla. Mutta on myös tunnettu nimellä Cacatua roseicapilla. Vielä vanhempi nimitys on ollu Eolophus roseicapillus / Cacatua roseicapillus.
Ruusukakadu on noin 30-38 cm pitkä ja painaa n. 300-400 grammaa. Se on luonnolliselta väritykseltään vaaleanpunainen harmaalla selällä, valkoisella yläperällä ja vaalealla töyhdöllä. Siipi- ja pyrstösulat ovat harmaat yläpuolelta ja miltei mustat alapuolelta. Sukupuolet ovat lähes samannäköiset. Sukukypsyyden saavuttaessa naaraan silmät muuttuvat punertaviksi ja koiraiden pysyvät tummanruskeina. Kaikilla on poikasina tummat silmät. Nuorilla väritys on useimmiten myös harmaampi ja ”likaisempi”, mutta iän myötä väri kirkastuu, sekä silmänympärys alkaa ”ryppyyntymään”.
Ruusukakaduilla on luonnossa alalajeja, jotka poikkeavat toisistaan pienesti. Useimmat lemmikkinä pidetyt ruusukakadut ovat
näiden hybridejä joten niiden tarkkaa alalajia on nykyään mahdoton sanoa.
E. roseicapilla roseicapillus/roseicapilla
keski/pohjois Australialainen alalaji. Näiden silmänympärys on vaaleanpunainen.
Epävarmana on sanottu olevan alalaji E. roseicapilla albiceps. Pieni väestö lounaassa, ei eroa paljoa E.r. roseicapillasta
E. roseicapilla assimilis
Lännen alalaji. Tällä alalajilla on vaaleampi sulkapuku, töyhtö on vahvemmin sekoittunut vaaleanpunaiseen ja silmänympärys on harmaanvalkoinen.
E. roseicapilla kuhli
Luoteessa sijaitsevan Kimberleyn alueella asustavat alalajit ovat myös vaaleampia sulkapuvultaan ja niiden silmänympärys on harmaanpunainen. On myös huomattavasti pienempi kun muut alalajit.
Luonnossa ruusukakaduja on ympäri Australiaa, lähes jokapaikassa lukuunottamatta sademetsiä. Ruusukakadut hyötyivät ihmisten sadoista, jonka ansiosta niiden kanta on noussut Australian yleisimmäksi papukaijaksi. Alunperin niitä on asunut vain itärannikolla tai Tasmaniassa.
Ruusukakadut ovat todella sosiaalisia lintuja. Ne elävät parvessa ja pariutuvatkin koko elämäkseen yhden kumppanin kanssa. Ne viettävät paljon hetkiä hellien ja rapsuttaen toisiaan ja leikkivät yhdessä sähkölangoilla, juosten ötököiden perässä maassa ja heittäytyvät selälleen painimaan ja leikkimään. Kakadut ovat usein satojen parvissa, kun muut ruokailevat, pitävät muutama vahtia ja ilmoittavat vaarasta tai vaikka toisista kakaduista.
Koska ruusukakadut ovat hyvin sosiaalisia ja seurallisia, olisi lähes välttämätöntä että niitä on vähintään kaksi. Linnut hakevat tukea toisistaan ja parvestaan, parvella on hyvin suuri positiivinen vaikutus lintuun ja se on linnun psyykkelle paljon parempi vaihtoehto kuin ihminen.
Ruusukakadu saavuttaa sukukypsyyden vähän ennen kuin se täyttää neljä vuotta. Ne pesivät ontoissa eukalyptuspuissa, minne ne asettelevat kuivikkeeksi eukalyptuksen puun lehtiä. Naaras munii noin 2-5 munaa joita kumpikin vanhemmista hautoo. Poikaset kuoriutuvat noin 30 päivän tienoilla. Poikanen on suunnilleen lentokykyinen kuuden tai seitsemän viikon ikäisenä jolloin se lähtee pesästä. Vanhemmat ruokkivat poikasta pesän ulkopuolella kunnes poikanen selviää omillaan. Noin neljänvuoden ikäisenä se etsii itselleen kumppanin ja kierre jatkuu.
Luonnossa ruusukakadut elävät noin 30 vuotiaiksi. Yleisin kuolinsyy on pedot ja maanviljelijät jotka ampuvat satoa varastavia lintuja. Lemmikkinä ruusukakadu voi kuitenkin saavuttaa 80 vuoden iän.
Ruusukakadu on oivallinen myös lemmikkinä, mutta se vaatii erityiset tilat ja osaamista. Ne ovat sosiaalisia ja tarvitsevat lajitoverin. Ruusukakadun ääni on kova ja kantaa kauas. Ruusukakadut, kakadujen tavoin, jyrsii ja tuhoaa paljon. Älä anna ”pienen” koon hämätä, niiden nokka saa aikaa suurtakin tuhoa. Tämän vuoksi tulee tarjota paljon luvallista jyrsittävää. Linnulla pitää aina olla tekemistä, viisaana eläimenä se kyllästyy nopestai. Ruusujen kanssa tulee olla myös äärimmäisen varovainen niiden ruokavalion suhteen. Kakadut ovat herkkiä rasvalle ja varsinkin ruusukakadut ovat herkkiä saamaan rasvakasvaimia. Ruusukakadujen ruokinnasta lisää tietoa täällä.
Ruusukakadu ei ole mikään pienin lintu, sen häkin on oltava suuri ja se tarvitsee tilaa ja aikaa lentää jokapäivä. Ruusukakadu kun kuuluu kakaduihin joilla on erittäin hienojakoista pölyä, on todella tärkeää että on ilmanpuhdistin tilassa jossa lintu viettää aikaa.
Ruusukakadu on lemmikkinä todella pitkäikäinen ja siihen on varauduttava jo ennenkuin lintua edes harkitsee. Mikäli otat linnun, sitoudut pitämään sen mahdollisesti loppuelämän ajaksi. Muutto on hyvin iso stressi linnulle, mikä voi pahimmassa tapauksessa johtaa nyppimiseen johon ei välttämättä ole edes parannusta, jos siitä syntyy paha tapa. Lintua ei tule koskaan hankkia sen takia, että se olisi kaunis, oppisi puhumaan ja/tai olisi ihana rapsuteltava, kuten esimerkiksi koira.
Ruusukakadu on onnistunut lisääntymään myös muiden kakadujen kanssa, kuten lähdekakadun ja jopa neitokakadun kanssa. Ruusukakadujen kasvattajia ei ole Suomessa ja näiden saaminen vaatii lähes välttämättä noutamisen ulkomailta. Lisää omasta tuontiprosessista voi lukea täältä. Ruusukakaduista on muutama värimuunnoskin saatu kasvattamalla aikaseksi. Yleisimmät niistä ovat lutino ja blue. Blue on yleinen mutaatio papukaijoilla, mutta kakaduilla ei ole sinistä geeniä, joten se korvautuu valkoisella. Kaikki punainen linnussa katoaa ja se on valko vatsainen ja harmaa selästä. Lutino taas poistaa tummat värit, eli lintu on vaaleanpunainen valkoisella selällä. Näitä mutaatioita ei ole Suomessa.
Lähteet
http://www.rosakakadu.com/wildlife.php
http://galah.galahs.com.au