Viimeksi pääsin avautumaan kunnolla asioista jotka on vaivannu mieltä jo pidempään. Tuo surullinen posti tuossa etusivulla on niin kurja, ja koska fiilikset on noussu kun oon päässyt viimein eteenpäin, niin päätin kirjottaa tähän vielä vähän lisää. Tälläkertaa ehkä vähän positiivisempaa.
Warudo saa uuden kodin, se menee paikkaan jossa on D poikueen nuorin ja vanhin, eli Tuutikki ja Myy. Warudo pääsee sinne tyttöjen kanssa. Olen niin iloinen että se saa niin hyvän paikan mistä kuulen kuitenkin senkin kuulumisia. Warudo on niin ihana lintu. Kieltämättä se tekee kipeää luopua siitä, varsinkin kun se on ihan Teran värinen. Sillä on vaan niin iso merkitys mulle. Warun menon jälkeen huoneessa ei enää olekkan semmosta, ei edes varjoa siitä. En tiedä olisiko se kenties parempi mulle vaan niin että ei ole. Se on yksi suosikkiväreistäni ihan hyvistä syistä. Valkokasvo on aina ollut suosikkini ja kaneli lämmittämässä sävyjä tekee siitä jotain niin kaunista. Naaras valkokasvo-kaneleilla on ihanat ruskeavalkeat pyrstösulat. Nimesin joskus jonkun suklaarouhejäätelön ”Teranpyrstösulka jätski” koska ne värit olivat ihan samat. On ne niin kauniita. Tera kantoi piilevää harlekiinia, joten sillä oli pilkkuja niskassa. Vaikka herlekiinia en itse tahdo pääsääntöisesti kasvattaa, enkä tahtoisi sitä turhaan linjaani, niin olen enemmän kuin iloinen, että Armin sai täsmälleen samanlaiset pilkut niskaan kun äitillään oli.
Quinnille on muutama kotiehdotus jo tullut. Puntaroin vielä vähän niiden kanssa mikä olisi paras vaihtoehto ottaen Quinnin tässä eniten huomioon. Parasta sille olisi vain yksi kaveri jonka kanssa se varmasti konnektoituu. Mutta näillä näkymin sillekkin on pian koti tiedossa.
Kyyhkyt vielä pitäisi saada kotiutettua parempaan paikkaan. Yritän saada projekti lintuhuoneen siivouksen mahdollisimman pian käytäntöön. Mutta nyt viikonloppuna en ole saanut kaikkea valmiiksi, seuraavana viikonloppuna on kiireitä. Joten menee ehkä vähän pidemmälle, mutta siihen mennessä luulisi olevan tarpeeksi voimia ja kaikki valmiina. Sain neitokakaduille puhtaat ruoat. Ruusuille on tilattu saksasta ruuat, mutta sieltä ei toimiteta suoraan Suomeen, joten ne pitää mennä ulkomaalaisen kaverin kautta ja sieltä tänne. Onneksi on näitä jotka tätä tekee. Ruusujen ruoka kun on mahdotonta saada Suomesta.
Pohdin vielä pitäisikö Hiro kotiuttaa muualle, mutta se on aivan liian symppis vanha herra, en välttämättä millään pysty. Vaikka siinä on riski, että joku joskus uusista mahdollisista kasvatuslinnuista menee kaatumaan herralle joka tuntuu muutenkin olevan kaikkien naaraiden (JA koiraiden) mieleen.
Mutta tunnen taas jo intoa ja kipinää harrastusta kohtaan, kunhan nyt saan sen huoneen siivottua, kaikki menee paremmin sen jälkeen. Mutta alku alkaa näyttää jo paljon lupaavammalta ja uskon jo että näen valoa tunnelin päässä.
Päivitin sivuja hieman, vanha teema oli niin hirveä. Osaisimpa vaan suunnitella hyviä teemoja, tekemisen kanssa ei ole ongelmaa, mutta suunnittelussa joo. Se että osaa piirtää ei meinaa että osaa suunnitella. Nope.
Leave a Comment