Blogi

Menin jakamaan videon Erwinin edistymisestä facebookkiin ja kaijuleille. Tuli semmosta kommenttia joka sai silmät aukeemaan.  Erwin on ”kesyyntyny” kuin unelma. Käytös kuulemma on enemmän käsinkasvatetun poikasen kuin ”villin” emojen ruokkiman. En ollut ihastuksesta kiinnittänyt huomiota tähän, koska olin aivan rakastunut lintuun ja luotin kasvattajaan täysin, että saan mitä tilasinkin. 

Erwinin käytös ei kuulemma mene yhteen juuri muuttaneen emojen ruokkiman poikasen kanssa. Mikä on sinänsä ymmärrettävää, se juuri tuli pitkän matkan tänne ja uuteen kotiin ja kasvattajalla on lintu tarha missä se ei välttämättä käy päivittäin edes? En osaa sanoa tästä kun ei tullut ilmi viesteissä. kuitenkin, poikanen on ehkä liiankin kesy näin tilanteen valossa.

Jonne ja Anni ovat kummatkin kasvattaneet lintuja, Anni neitokakaduja ja undulaatteja. Jonne taas kultaposkiamatsoneja, joten uskon että heillä on tietoa ja taitoa. Luotan enemmän kyllä lintuystäviini täälläpäin kuin lähes tuntemattomaan kasvattajaan jolle en päässyt itse edes puhumaan suoraan.  Sannalta tuli kuitenkin huomioon otettavia kommentteja. Poikanen ei kerjää, aion tehdä sille testin myöhemmin, tunnistaako se esim ruiskun. Jos tunnistaa, voi aika varmaan sanoa että on käsinruokittu. Mikäli Erwinin emot ovat käsinruokittuja, voi olla että Erwin on tottunut ihmisiin niitä seuraamalla.  Tätä teoriaa en voi kuitenkaan itse allekirjoittaa niin, ei ole kokemusta käsinruokittujen emojen poikasista ja niiden kesyydestä. Kyllä itse huomasin omista linnuistani ja poikasista. Tera ja Hiro ovat emojen ruokkimia, saivat poikasia, ne olivat aika etäisiä ja ihan pikkuhiljaa kesyyntyivät. Ihan eritavalla kuin Erwin. 

Jarkolta tuli kans tärkeä kommentti ”Ulkomailla tuo termi käsinruokinta/kasvatus on hieman eri merkityksessä kuin meillä täällä. Löytyy poikasia jotka eivät ole emojaan nähneet ja sitten emojen kanssa kasvaneita mutta ruokittuja”

On myös mahdollisesti voinut käydä virhe ja kasvattaja pistänyt ihan väärän linnun mukaan. Joko tarkoituksella tai vahingossa.  Aion tarkistaa vielä Erwinin renkaan, koska olin katsovinani että siinä oli jotain häikkää muutenkin. Myös sain kuvia Erwinistä kun se oli n. kolmikuinen, emot olivat nyppineet sen sulkia vähän, joten ainakin tiedän sen olleen emojen kanssa tuohon aikaan. Eli jos on ruokittu, niin vain osittain, ei ihan kokonaan.

On otettava kuitenkin huomioon, Erwin on yksin täällä huoneessani, ilman lintukontaketja. Kakadut ovat todella sosiaalisia lintuja, jos sillä ei ole muuta seuraa on sen pakko tukeutua ja vähän ”pakko” kesyyntyä siihen mitä on, tässä tapauksessa minä.

Suomessa ei ole paljoa ruusukakaduja ja jos on, monet ovat varmaan käsinruokittuja. Osaako kukaan varmasti sanoa millainen elekieli emojen ruokkimalla ihmisiin tottuneella ruusukakadulla on? En usko että Suomessa moni tietää. Olen lukenut netistä monilta ruusukakadu sivuilta, että nuoret ruusut kesyyntyvät kuulemma elämän alkuvaiheessa eniten ja nopeiten.

Otan nyt vielä esimerkiksi Teran.  Tera on neitokakadu, emojen ruokkima.  Se kesyyntyi rapsuttelukesyksi viikossa.  Tasan viikossa. Ensimmäisenä päivänä se vaan istua kökötti, Erwin teki samoin. Ymmärrettävää. Seuraavana päivänä Tera pääsi karkuun jo väliaikaisesta häkistään ja lenteli ja laskeutui tuolilleni. Istuin siinä lattialla tuolin vieressä ja keräsin vähän siemeniä tuolille ja se söi niitä. Loppujenlopuksi piti kyllä napata lintu, koska se ei osannut häkkiin vielä. Kuitenkin, Erwin uskaltautui syömään varovasti hirssiä jo toisena päivänä. Tosin se tuli kädelle jo kolmantena päivänä, Teraa en yrittänyt kun annoin sen vain olla. En todellakaan ole itse ekspertti ruusukakadujen ja lintujen kanssa muutenkaan, menen sen mukaan mitä olen lukenut, oppinut ja kokenut. Etenen linnun vauhdilla ja ehdoilla kuitenkin.

Päätin nyt kuitenkin kasvattaa Erwinin kuin se olisi käsinruokittu, jotta säästyttäisiin ongelmilta. Todella kurjaa jos se on, pyysin nimenomaan emojen ruokkimaa.

KO video

”Tärkeää on pienet pienen pienet askeleet”

Tiedän että Erwin on uusi ja pitää hyvin hitaasti edetä että kaikki menee hyvin. Näen kuitenkin linnusta jo miten se uskaltaa ja luottaa. Testasin vain ihan vähän, josko se kiipeäisi kädelle. Pistin hirssin äkkiin, käden varovasti orren eteen hirssin alle. Se ei välittänyt, söi vain. Sitten vedin hirssiä ihan hitusen kauemmas ja Erwin empi pienen hetken kunnes pisti jalan kädelleni. Olin jo tästä niin yllättynyt, mutta piankos se astui ihan toisellakin jalalla kädelleni ja kiltisti söi hirssiä. Pidin sitä hetken siinä kunnes liikahdin ihan pikkusen ja töyhtö nousi pystyyn. Se jatkoi silti syömistä ja siirsin hirssin orren toiselle puolelle ja se empi taas hetken mutta kiipesi orrelle takasin ja kehut ja herkut päälle ja suljin häkin luukun. Se meni hyvin. Erwin on rohkein, se on upein lintu.

Pakollinen tunteellinen päivitys kun on niin loistava fiilis. Rakastan.

Ensimäisenä päivänä Erwin oli jännittyneempi kun se laskettiin illalla häkkiin. Olen tarkkaillut Erwinin eleitä ja parhaani yrittänyt opetella ääniä ja jokaisen pienenkin sulan liikkeen merkitystä.  Erwin ei pelkää melkein mitään, uudet jännät asiat saavat töyhtön nousemaan pystyyn, mutta näitä tilanteita ei paljoa ole ollut. Olen ripustanut valjaat häkin ulkopuolelle ihan kaltereiden viereen, ettei linnun tarvitse niitä pelätä ja että tottuu tohon räikeeseen väriinkin. Eilen se nappas valjaat jo häkkiin sisälle ja nypläsi. Ei siis pelota ainakaan vielä, aikaahan tommosen opettelussa menee, mutta parempi näin ettei se sentään niitä pelkää. Erwin sai myös nätin vaaleanpunasen kantohäkin. Se on suht iso, on ainakin tilaa sitten joskus ehkä toisellakin linnulla siellä. Pinkki väri sopii hyvin sille…

Yritin tarjota siementä ja pähkinää ja hirssiä, hieman osoitti kiinnostusta hirssiin muttei ihan uskaltanut. Lähdin lauantaina Erenin kanssa katsomaan Lenniä ja Dominoa. Amatsoneja joita käyn ruokkimassa Keskiviikkona. Siellä sain samalla viestin, että Erwin on uskaltautunut varovasti syömään hirssiä kaltereiden lävitse. Saavuin sitten myöhemmin kotiin ja testasin ja kyllä se toimi! Se oppi todella nopeasti ja nyt se seuraa ympäri häkkiä hirssin perässä. Saan veden helposti vaihdettua koska linnun saa siirrettyä hirssin avulla parempaan paikkaan koska luukku on avattava että saan veden vaihdettua. Tuoreet ja pelletit on noissa ulosvedettävissä luukkukipoissa.

Hienoa, Erwin syö tuoreitakin nyt ja olen helpottunut että hirssi kelpaa herkuksi tälle. Pähkinöissä on enemmän rasvaa, joten helpompi on ruokkia vähän hirssiä koulutusherkkuna. Erwin osaa jo kerjätäkkin. Olen hyvin heikko jos lintu antaa ton ilmeen… pakko antaa edes yks haukku hirssiä, ei se ketään tapa.

Erwin on täysin rakastunut noihin pajupalloihin. Se jyrsi ensimmäisen alle päivässä. Pelkkä yksi pieni kepakko ja naru jäi jäljelle.  Annoin sille nyt toise. Kauankohan siinä tulee menemään ennenkuin sekin on palasina. Pitänee hankkia niitä lisää jo valmiiksi varastoon.

Erwinin ääneen tottuminen oli kanssa jännempi juttu. Jostainsyystä en koskaan säiky lintujen ääniä, mutta Erwinin tietynlainen huuto jopa vieläkin saattaa vähän yllättää. Ääni  ei ole kuitenkaan niin luja mitä odotin. En ole ennen livenä kuullut ruusukakadun ääntä, nähnyt vain kerran jos toisen. Mutta nyt siihen on alkanut tottumaan eikä ääni ollut läheskään niin paha mitä odotin. Ainakaan vielä…

Koko homma nyt lähti siitä, että matkasin keskiviikkona bussilla ahtaasti kohti Helsinkiä ja sieltä Espooseen. Menin suoraan Erenin luo jossa Warudo oli ollut nyt jokusen aikaa, toin matkahäkin mukana jotta saadaan pienokainen kannettua kotiin myös.  Torstaina aamupäivällä käytiin syämässä ravintolassa ja tultiin takaisin ja mentiin pakkaamaan Waru matkahäkkiin.  Waru on Erenillä ollessaan kesyyntynyt huimasti, pääsin jopa rapsuttamaan pikkuista. Saatiin se matkahäkkiin kuitenkin ja sitten alkoi matka kohti lentokenttää.

Erwin oli kuulemma päässyt turvatarkastusten ohi ilman että häkkiä pitää avata eikä’ sitä tungettu ruumaan, se sai olla matkustamossa ilman ongelmia ja oli kuulemma ensimäisen lennon tähti.

Saavuimme lentokentälle eikä oikeen osattu löytää oikeeta paikkaa joten mentiin vaan jonnekkin terminaaliin odottelemaan. Alkoi ahistus käydä jo kovaksi, koneen piti saapua jo, aikaa vaan kului eikä viestiä kuulunut. Jännitin jokaikistä ihmistä joka tuli sieltä tullin ovista, varsinkin jos mukana oli jotain punaista niinkuin Erwinin matkahäkki. Sitten sain viestin, ystäväni oli saapunut muualle mutta tulee piakkoin luoksemme. Kurkin käytävälle hyvin malttamattomasti ja viimein tunnistin, juoksin vauhdilla vastaan ja kurkistan kantolootaan ja purskahdan itkuun. Se oli maailman hienoin olento ihanin ja minun oma. Rakas kultanuppuni. Sain matkahäkin syliini ja kannoin sitä itkien ja silloin Erwin päästi pienen suloisen äänen ja purskahdin taas itkuun. Se itku kesti jokusen aikaa kunnes pääsin yli pahimmasta. Sitten mentiin taksilla juna-asemalle ja ei löydetty raidetta ja kun nähtiin, oli juna jo saapumassa toisella puolella koko paikkaa ja juostiin sitten niin että kaverini meni ja kompuroi liukuportaissa. Onneksi ei kantanut kumpaakaan lintua mukana, eikä käynyt pahasti. Kerettiin junaan ja siellä kokomatkan ihailin Erwiniä ja kaikkea mitä se tekikään. Sen äänet ovat aivan ihanat, se pitää jotain pientä nauruntapaista ääntä, se on aivan liian hauska.  Osaa ajoittaa ne niin sopivasti. Saavuttiin junalla Tampereelle ja sieltä taksilla kotiovelle ja äkkiä sisälle. Waru pääsi huoneeseen rauhallisin mielin ja meni kiltisti nukkumaan. Kaikki on siis hyvin. Täytin Erwinin ruokakipot jne ja valmistelin kaiken ja siirrettiin pikkuinen häkkiin. Se jäi sinne kauhistuneena tuijottamaan uutta ympäristöä, mutta pian pienet silmät painuivat väsymyksestä kiinni. Nyt se on pimeässä, saadaan rauhottua. Katsotaan huomenna miten se rohkaistuu. Pakko sanoa, että poika käyttäytyi esimerkillisesti koko matkan ajan. Se oli rauhassa, se söi hyvin, piti pieniä ääniä, pörhisteli sulkiaan ja narskutteli. Se söi jopa hirssiä kun ”häkin” pinnojen välistä tarjosin.

Rakastan tätä lintua.

Erwin on lentokentällä jo! Ei enää kauaa kun pienokainen saapuu suomeen. Kasvattaja oli kuulemma ihmeissään kun pyydettiin emojen ruokkimaa poikasta vaikka kaikki muut aikasemmin pyytäneet käsinruokittua. Kasvattaja oli tapansa mukaan vähäsanainen mutta kuulemma kaikki meni siellä päässä hyvin. Erwin on todella rauhallinen, se on jopa syönyt ja tutkii innokkaasti kantolaatikkoa ja kurkii ulos hyvin kiinnostuneena. Sain videotakin vähän sen käytöksestä ja se oli mielestäni ihan rentoa. Olen hyvin onnellinen miten hyvin se on asian toistaiseksi ottanut. Erwin pääsee kuulemma mukaan matkustamoon tän kerran! Aivan mahtavaa! <3 Kuulemma lentokentällä kun jäätiin järkkäämään tota niin ihmiset on valittannu että koko jono pysähtyy linnun takia ja joku tullut kommentoimaan ”ihana kissa” 😀
Ottakaa muutama kuvanen ja video! Mun lintujen youtubesta löytyy toinenkin video

Jostain syystä säikähdän ovikelloa aivan mielettömän paljon. Katossa roikkuva kiemura kiipeiluhimmelin kello pitää lähes identtisen äänen ovikelloni kanssa. Se tunne kun saa melkein sydänkohtauksen kun lintu laskeutuu tonne keinulle niin että se kilahtaa. Sydän hyppää kurkkuu ja mietin että nyt poliisi on mun oven takana koska oon varmaan tappanut jonku. Lievää ylireagointia? paha mielikuvitus, hyi…. Sitten se ovikello soiki oikeesti ku olin justiinsa helpottunu. Postia vaan tuotiin kotiin. Laatikossa oli tilaamani paksu sisalköysi. Kuten aikasemmin olen maininnut, haluaisin järjestää köysiradan ympäri kattoa (Eren tietää tän varsin hyvin).
Noh se köysi saapui ja aloin pohtia miten saan sitä ympäriinsä…  On mulla keinuja ja muita mitä voi käyttää, hurraa! No piti siirtää mun omaa lamppua joka sattui menemään sitte rikki siin matkalla niin nyt elän ilman lamppua. Tosin tää lamppu oli surkea ikean lamppu joka linnun silmään vilkkuu (ainakin kameroissa näkyy se vilkkuminen) niin eipä sillä mittään tee… On mulla isot ikkunat, keittiön lamput ja erwinin häkissä on kaksi loisteputkea ja se saa vielä kierrekantaisen uv lampun. Eli kyllä täälllä valoa riittää ilman tota roskasta ikean lamppua.  joka roikkuu katossa nyt vaan koristeena. Laittelin köyttä sitten keinujen kautta tohon häkin päälle ja siirsin ruman ständin tonne häkin päälle pystyyn. Rakennan ruman uuden ständin myöhemmin 😀  Tällaisen rumiluksen sain aikaseksi. Noh neitokakadut ja pulut kävi jo kokeilemassa, kyllä näytti kelpaavan. Köyttä oli niin paljon enkä saanut toiseen suuntaan menemään, joten pistin sen menemään lintulampun johdon päälle, näin johto ei enään roiku tuossa sivussa eikä joudu jyrsityksi. 

Pakko sanoa, olen todella jännittynyt ja stressaantunut asioista. Kokoajan välttämättä mietin, mitä jos myyjä onkin joku superhuijari enkä saa lintua ollenkaan, mitä jos se katoaa kesken lennon? Entä jos se saapuu kuolleena perille?  Hirveä stressi. En voi itse oikeen millekkään mitään.  Toivotaan vaan parasta!

Pohdin myös niin paljon miten tulen selviämään. Tätä hetkeä olen jo toivonut koko ikäni, saada se iso lintu. Odotan jotain täydellistä, tulenko pettymään? Tarkemmin ajatellen mistä pettyisin? Mitä oikeasti odotan linnulta? Tällaisia kysymyksiä pyörii päässä. Yritän parhaani pysyä nyt järjissäni tässä stressissä vaikka  suurimmaksi osaksi jännitän vain hyvällä tavalla.

Löysin linkin aivan ihanaan kaulakoruun ja sorruin ostamaan. KATSOKAA! Kyllä, tämä oli pakollinen asia kertoa.

Käynen myös ensiviikonpuolella ruokkimassa Monican amatsonit <3 Kiva nyt kun lintuihmisiäkin asuu lähellä niin pääsee auttamaan. Teen sen enemmän kun mielelläni.

Ottakaa loppuun kuva insesti homppeleista