Menin jakamaan videon Erwinin edistymisestä facebookkiin ja kaijuleille. Tuli semmosta kommenttia joka sai silmät aukeemaan. Erwin on ”kesyyntyny” kuin unelma. Käytös kuulemma on enemmän käsinkasvatetun poikasen kuin ”villin” emojen ruokkiman. En ollut ihastuksesta kiinnittänyt huomiota tähän, koska olin aivan rakastunut lintuun ja luotin kasvattajaan täysin, että saan mitä tilasinkin.
Erwinin käytös ei kuulemma mene yhteen juuri muuttaneen emojen ruokkiman poikasen kanssa. Mikä on sinänsä ymmärrettävää, se juuri tuli pitkän matkan tänne ja uuteen kotiin ja kasvattajalla on lintu tarha missä se ei välttämättä käy päivittäin edes? En osaa sanoa tästä kun ei tullut ilmi viesteissä. kuitenkin, poikanen on ehkä liiankin kesy näin tilanteen valossa.
Jonne ja Anni ovat kummatkin kasvattaneet lintuja, Anni neitokakaduja ja undulaatteja. Jonne taas kultaposkiamatsoneja, joten uskon että heillä on tietoa ja taitoa. Luotan enemmän kyllä lintuystäviini täälläpäin kuin lähes tuntemattomaan kasvattajaan jolle en päässyt itse edes puhumaan suoraan. Sannalta tuli kuitenkin huomioon otettavia kommentteja. Poikanen ei kerjää, aion tehdä sille testin myöhemmin, tunnistaako se esim ruiskun. Jos tunnistaa, voi aika varmaan sanoa että on käsinruokittu. Mikäli Erwinin emot ovat käsinruokittuja, voi olla että Erwin on tottunut ihmisiin niitä seuraamalla. Tätä teoriaa en voi kuitenkaan itse allekirjoittaa niin, ei ole kokemusta käsinruokittujen emojen poikasista ja niiden kesyydestä. Kyllä itse huomasin omista linnuistani ja poikasista. Tera ja Hiro ovat emojen ruokkimia, saivat poikasia, ne olivat aika etäisiä ja ihan pikkuhiljaa kesyyntyivät. Ihan eritavalla kuin Erwin.
Jarkolta tuli kans tärkeä kommentti ”Ulkomailla tuo termi käsinruokinta/kasvatus on hieman eri merkityksessä kuin meillä täällä. Löytyy poikasia jotka eivät ole emojaan nähneet ja sitten emojen kanssa kasvaneita mutta ruokittuja”
On myös mahdollisesti voinut käydä virhe ja kasvattaja pistänyt ihan väärän linnun mukaan. Joko tarkoituksella tai vahingossa. Aion tarkistaa vielä Erwinin renkaan, koska olin katsovinani että siinä oli jotain häikkää muutenkin. Myös sain kuvia Erwinistä kun se oli n. kolmikuinen, emot olivat nyppineet sen sulkia vähän, joten ainakin tiedän sen olleen emojen kanssa tuohon aikaan. Eli jos on ruokittu, niin vain osittain, ei ihan kokonaan.
On otettava kuitenkin huomioon, Erwin on yksin täällä huoneessani, ilman lintukontaketja. Kakadut ovat todella sosiaalisia lintuja, jos sillä ei ole muuta seuraa on sen pakko tukeutua ja vähän ”pakko” kesyyntyä siihen mitä on, tässä tapauksessa minä.
Suomessa ei ole paljoa ruusukakaduja ja jos on, monet ovat varmaan käsinruokittuja. Osaako kukaan varmasti sanoa millainen elekieli emojen ruokkimalla ihmisiin tottuneella ruusukakadulla on? En usko että Suomessa moni tietää. Olen lukenut netistä monilta ruusukakadu sivuilta, että nuoret ruusut kesyyntyvät kuulemma elämän alkuvaiheessa eniten ja nopeiten.
Otan nyt vielä esimerkiksi Teran. Tera on neitokakadu, emojen ruokkima. Se kesyyntyi rapsuttelukesyksi viikossa. Tasan viikossa. Ensimmäisenä päivänä se vaan istua kökötti, Erwin teki samoin. Ymmärrettävää. Seuraavana päivänä Tera pääsi karkuun jo väliaikaisesta häkistään ja lenteli ja laskeutui tuolilleni. Istuin siinä lattialla tuolin vieressä ja keräsin vähän siemeniä tuolille ja se söi niitä. Loppujenlopuksi piti kyllä napata lintu, koska se ei osannut häkkiin vielä. Kuitenkin, Erwin uskaltautui syömään varovasti hirssiä jo toisena päivänä. Tosin se tuli kädelle jo kolmantena päivänä, Teraa en yrittänyt kun annoin sen vain olla. En todellakaan ole itse ekspertti ruusukakadujen ja lintujen kanssa muutenkaan, menen sen mukaan mitä olen lukenut, oppinut ja kokenut. Etenen linnun vauhdilla ja ehdoilla kuitenkin.
Päätin nyt kuitenkin kasvattaa Erwinin kuin se olisi käsinruokittu, jotta säästyttäisiin ongelmilta. Todella kurjaa jos se on, pyysin nimenomaan emojen ruokkimaa.
KO video
Leave a Comment