Kirjoitin tuolla aiemmin, että sain Wolnirin ja Tertun takaisin itselleni. Olin toivonut parin pääsevän alunperin kotiin missä niitä voisi pesittää, koska isä kantaa harvinaisempaa pastellikasvo väriä. Linnut eivät kuitenkaan päätyneet pesimään ja joutuivat kiertoon. Pari oli aiemmin pesinyt kerran, ja heille myös adoptoitiin toisen parin poikanen jonka ne hoitivat kuin omansa. Poikasista tuli todella hienoja lintuja, rohkeita ja avoimia, kuten kaikista aina on tullutkin. Ei siis ollut mitään epäilystä, etteikö Wolnir ja Terttu voisi pesiä uudelleen.
Pian kotiutumisen jälkeen ne olivat niin hormonihyrrinä että annoin niille mahdollisuuden. Poikasia kuoriutui neljä. Kolme pastellikasvoa ja yksi harmaa. Olin niin iloinen tästä poikueesta, se oli jotain mitä olin kasvattajana paljon toivonut. Kaikki meni hyvin alkuun, poikaset kasvoivat todella nopeasti ja vanhemmat jaksoivat hienosti ruokkia niitä. Punkilla on aina ollut henkilökohtaista riitaa Wolnirin kanssa, ja nämähän tappelivat kovin häkin läpi. Poikaset kun vihdoin tulivat kaikki pesästä, halusin antaa niille enemmän tilaa ja siirtää ne isompaan aviaarioon. Mutta Punkki tappeli niin raivokkaasti Wolnirin kanssa, että Wolnir piti siirtää siskolle asumaan ja emo ruokki poikaset kunnes ne pärjäsivät omillaan. Poikaset olivat äidin läsnäollessa vielä rohkeita ja avoimia, mutta kun ne olivat itsenäistyneet emosta, siirsin Tertun takaisin siskolle asumaan Wolnirin luokse, ettei parin tarvitse asua erossa toisistaan. Poikaset ottivat tästä kovasti takapakkia. Ne eivät uskaltautuneet ensin häkistä kunnolla ulos, eikä uskaltaneet enää tutkia paikkoja samallalailla kun emon läsnäollessa. On ihan tyypillistä, että poikaset itsenäistymisvaiheessa vähän jännittävät asioita, mutta näiden poikasten kohdalla oli selkeä ero kaikkeen aiempaan. Meiltä lähteneet poikaset, ihan KAIKKI, ovat kesyyntyneet suunnilleen viikossa ja olleet aivan mahtavia lemmikkejä. Mutta nämä poikaset ottivat muuton kaikki todella kovasti itseensä. Olen tästä todella harmissani, ihan vaan lintujen puolesta. Minulle itselleni ei ole tärkeää, että lintu on käsikesy, en koskaan vaatisi sitä linnulta joka on lähtökohtaisesti vielä villieläin. Pyrin kuitenkin kasvattamaan lintuja lemmikeiksi, joten olisi varsin toivottavaa jos niillä on hyvät lähtökohdat kesyyntyä. Poikasista yksi on nyt ajan kanssa kuulemma kesyyntynyt, mikä helpottaa oloa, vaikka siinä menikin hetki pidempään. Toivon tietysti, että näiden muiden kohdalla käy samoin.
Yhden poikasen pidin itselläni, mutta tämän koko poikueen kohdalla olen alkanut miettimään, olenko tehnyt jotain väärin näiden kohdalla? Tämä kyseinen “arkuus” kuitenkin näkyi kaikkien tämän poikueen lintujen kanssa. Ainut mitä olen muuttanut tavoissa, on se, että linnut pesivät nykyään vieressäni olohuoneessa, eikä omassa lintuhuoneessa, missä niiden kontakti ihmiseen oli muutenkin pienempi. Muut poikueet tässä vieressäni on onnistunut aivan todella hyvin, paremmin kun aiemmin lintuhuoneessa sanoisin. Siksi olen vähän ymmälläni miten näiden poikasten kanssa kävi näin? Onko emoilla joku geneettisempi taipumus arkuuteen? Voiko tämä olla jotain periytyvää? Kannattaako näitä lintuja enää pesittää, jos poikaset ovat lähtökohtaisesti arkoja. Haluan parhaan mahdollisen elämän poikasilleni joten otin tämän koko tilanteen hyvin raskaasti. Siksi nyt mietin jääkö Wolnir ja Terttu jo eläkkeelle pesimisestä. Niin hienoja ja upeita harvinaisen värisiä poikasia kun niiltä tuleekin, niin toivon poikasten olevan avoimia ja rohkeita. Niiden oma elämä on helpompaa näin. En epäile etteikö näistä niiden poikasista ajan kanssa tule kesyjä, yksi on jo hyvin kesyyntynyt. Silti, olen todella pettynyt, en lintuihin todellakaan. Ehkä itseeni kasvattajana, en tiedä teinkö jotain väärin heidän kohdallaan, en tietääkseni kuitenkaan. Käsittelen poikasia vain kun on tarve, rengastus, pesän siivous ja DNA-testin ottaminen. Poikaset tulevat pesästä omaa tahtia ja niitä käsitellään vain positiivisin menetelmin. Mietin nyt myös, onko siinä riski pesittää niiden poikasta, jos sillä on taipumusta tuohon arkuuteen? Olisiko sille parempi etsiä lemmikkikoti vai mitä teen sen kanssa. Todella vaikeita päätöksiä, enkä tiedä mitä nyt tekisin. Katsotaan mitä näistä tulee ajan kanssa.
