blogi
Undulaattiparven vahvistusta
Tässä joulun jälkeen kun lähdin vanhemmilta kotiinpäin, ajettiin siskojen kanssa hakemaan Lohjalta kaksi kauan kaivattua undulaattia parveen. Olen jo kauan etsinyt sopivia naaraita parveen ja heti kun ilmoitus sopivista linnuista löytyi niin syöksyin kysymään niistä. Onneksi sain varattua kaksi todella suloista naaras undulaattia ja nouto sopi hyvin omaan aikatauluun. Linnut saapuivat eilen jo tänne ja päästin ne huoneeseen vapaaksi. Linnut olivat ymmärrettävästi aivan kauhuissaan kun kaikki muuttui niiden elämässä. Ne tosin rauhoittuivat yöksi ja aamulla näyttivät jo tuntevan tilaa paremmin ja lensivät paremmin jo. Ne ovat vielä vähän jännittyneitä kun parvi ja ihmiset ovat vaihtuneet, mutta uskon niiden kotiutuvan pian, sillä parveni on suhteellisen kesy ja näyttää hyvin esimerkkiä muille. Pikkuiset selkästi hakevat turvaa jo parvesta, niin uskon niiden sopeutuvan hyvin joukkoon. Mielenkiinnolla seurailen, miten parvidynamiikka muuttuu näiden lintujen myötä. Koirailla on taas vaihtoehtoja, eikä tarvitse kiistellä naaraista. Tässä parven uutukaiset Anri ja Ariamis!
7 vuotta kasvatusta
Hetki sitten oli Arminin syntymäpäivät. Taino kuoriutumispäivä tarkalleen. Armin täytti 7 vuotta nyt ja se oli ensimmäinen poikanen kasvatuksharrastuksessani. Olen nyt siis kasvattanut lintuja jo seitsemän vuotta ja näihin vuosiin on mahtunut kyllä paljon ja kaikenlaista. Käydään vähän läpi mitä kaikkea on tapahtunut.
Aivan ensimmäinen poikueeni, eli neitokakadujen A-poikue, oli Teran ja Dexterin poikue. Tera aivan ensikertalaisena ei oikein saanut munia pesään asti, vaan muni orrelta alas. Yksi muna päätyi pesään ja Tera hautoi sitä hyvin. Dexter kävi tässä vaiheessa aggresiivisemmaksi Teraa ja pesää kohtaan, joten poistin sen ja annoin Teran hoitaa poikasen itse. Poikanen kuoriutui 07.12.2013. Se oli parhain lahja mitä olisi voinut saada. Tässä vaiheessa olin vielä niin uusi ja olin hyvin stressaantunut kaikesta. Siitä että en kuullut poikasta, siitä etten nähnyt Teraa, siitä kuinka poikasen ääni oli niin pieni. Kaikki oli niin hurjaa ja jännää. Kaikki meni kuitenkin hyvin poikasen kanssa. Tera nyppi poikasen niskaa, voi olla että häiritsin sitä liikaa sen pesiessä. Poikasen keltainen pörrö antoi poikaselle nimen Armin. Olin jo alkujaankin päättänyt, että pidän sen. Armin kasvoi hienosti ja se oli kyllä todella riippuvainen äidistään. Seurasi sitä kaikkialle, ja se jatkui niin pitkää kunnes Tera menehtyi vuosia myöhemmin. Vasta sen jälkeen Armin osasi itsenäistyä.
B-poikue oli Teran ja Hiron poikue. Pari oli muodostanut jo hyvän siteen, ja päätin antaa niille mahdollisuuden. Tämä oli tosin parin toinen yritys jo. Parin ensimmäinen yritys oli huoneen lattialla, jonne ne munivat ilman lupaa. Siirsin munat pönttöön, että niiden olisi edes parempi mahdollisuus. Mutta undulaatti oli mennyt pesään ja tuhonnut munat ja poikasenalut. Olin niin surun murtama ja opin tästä turhakin kovasti, miksi pesivä pari pidetään erillään muista. (opin tämän vielä uudelleen.. ja uudelleen)
Parin toinen yritys tapahtui pesityshäkissä, ja kaksi poikasta kuoriutui. Kumpikin harlekiineja. Todella kauniita poikasia. Olin aivan rakastunut ja niin iloinen. Nämä poikaset kuitenkin päätin myydä, ne menivät yhdessä samaan kotiin. Tässä vaiheessa en vielä testauttanut poikasten sukupuolia, mikä oli virhe, koska myin sisarusparin jotka myöhemmin innostuivat lisääntymispuuhista vähän liikaa. Lintujen pito ei myöskään ollut enää niin ideaalia, joten poikaset päätettiin myydä erikoteihin, että pesimätouhut jäävät. Poikueen vanhemman poikasen, sain onneksi itselleni ja näin sain pitää vielä Teran toisen poikasen. Jos olisin vain tiennyt että nämä jäivät sen viimeisiksi, olisin varmaan pitänyt molemmat.
C-poikue oli Dexterin ja AJ:n ensimmäinen poikue. Tämä pari oli pariutunut hyvin ja uskoin Dexterin toimivan paremmin isänä tässä pesitysyrityksessä. Emot eivät ensimmäisellä kerralla oikein osanneet, joten pari pääsi pesimään uudelleen myöhemmin jolloin munia tulikin 7 kappaletta. Tuolloin olin vielä niin peloissani että emot eivät jaksa kaikkia, poistin 2 munaa jo ihan alkujaan. Viisi poikasta sitten kuoriutui, mutta sekin osoittautui ensikertalaisille emoille liian vaikeaksi ja kaksi nuorinta poikasta kuoli ja yksi kärsi pahasta nestevajeesta. Olin aivan hysteerinen miten asiat voivatkin mennä niin vikaan. Onneksi sain ohjeita poikasen nesteyttämiseen ja näin se selvisi. Tämä lintu oli vastoinkäymisistä johtuen minulle kovin tärkeä, se pääsi siis parhaalle ystävälleni asumaan. Valitettavasti lintu menehtyi muutaman vuoden iässä, en tiedä tarkkaa syytä, mutta mahdollisesti tuo poikasajan nestevaje vaikutti siihen. Muut poikaset muuttivat uusiin koteihinsa.
Dexter ja AJ pääsivät uudelleen pesimään myöhemmin. Pari toimi niin loistavasti yhteen ja olivat niin kiintyneet toisiinsa. Pari sai yhteensä 5 munaa, joista kaikki kuoriutuivat, mutta kuten viimeksi, kaksi nuorinta poikasta kuolivat aivan alkuun, ne eivät selkeästi saaneet ruokaa, oli se sitten siitä, ettei emot jaksaneet, tai hylkäsivät ne syystä. En voinut tietää, mutta olin todella murtunut tästä. Olin sitä mieltä, että lopetan koko touhun, koska vastoinkäymisiä tuntuu tulevan kokoajan. Eikä se vielä riittänyt. Kolmanneksi nuorin kärsi myös hiukan nestevajeesta, jonka takia sen jalat jäivät pieniksi. Poikueen keskimmäinen sai ranskalaisen sulkasadon, vaikka pidin huolta pöntön hygieniasta ja siivosin sen kun likaa tuli. Nämä poikaset olivat jotenkin hyvin sotkuisia muutenkin. En uskaltanut myydä sitä keskimmäistä poikasta, joten ystäväni sai sen, ja se asuu nykyään parvessani. Viastaan huolimatta se sentään pystyy lentämään ja sosialisoimaan muiden kanssa. Mietin tässä vaiheessa kannattaako paria enää pesittää, koska poikasia on menehtynyt ja en yhtään osaa sanoa mistä tuo ranskalainen sulkasatokaan tuli, vaikka se on tyypillisempi undulaateille. Kaksi muuta poikasta muuttivat omiin koteihinsa ilman ongelmaa.
Ensimmäinen undulaattipoikue ei ollut todellakaan suunniteltu. Sen tarina oli todella outo. Ruusukakadut olivat tuhonneet ikkunan listaan reijän. En osannut odottaa, että undulaatti päättäisi mennä sisälle, tyhjentää tiivisteet lattialle. En löytänyt Sebastiania mistään ja kävin huonetta jokapuolelta läpi. Oletin sen jo kuolleen, koska siitä ei löytynyt merkkiäkään. Ruusujen häkin takana oli paljon tiivistettä lattialla, ja arvelin että lintu on mennyt siitä sisälle. Pelkäsin sen jääneen jumiin ja kuolleen sinne. Jouduin repimään koko ylimmän listan seinästä, koska tietysti se oli tehnyt pesänsä aivan toiseen päätyyn siitä reiästä. Sain linnun ulos sieltä ja kiinnitin rikkinäisen listan takaisin seinään ja päätin laittaa verkon listojen yli ja ikkunan päälle, etteivät linnut pääse enää seinän sisälle.
Jokusen ajan kuluttua kuulin lintuhuoneesta himmeää ruokinta-ääntä. Ajattelin neitokakadun taas löytäneen salaisen pesäpaikan ja saaneen poikasen, mutta poikasta ei löytynyt mistään. Kunnes näin Sebastianin tulevan ulos pesästään. Se puikkelehti verkon sisällä ja tuli ulos pienestä raosta. Sillä oli poikanen nyt tuolla. Ajattelin, että on parempi ottaa poikanen pois ja siirtää sopivampaan pesään, että voin seurata. Irrotin verkon, ja listan… poikasta ei löytynyt. Tutkimalla selvisi, että pesä on tehty nyt ikkunalaudasta pidemmälle, eli seinän sisään. En edes kädellä ylettänyt lähellekään poikasta. Sain kännykällä kuvan siitä, ja niin se oli ainut tapa seurata sitä. En voinut kun antaa poikasen kasvaa ja autoin sen ulos kun se oli tarpeeksi vanha. Nostin sitä lusikalla ulos. Poikanen kasvoi kyllä todella hyvin, koska sillä oli emo ja kolme isää. Siitä tulikin varsin massiivinen lapsi. Undulaatit yrittivät vielä uudelleen pesiä seinän sisään, mutta korjasin listan ja kätkin siis talon seinän sisään 8 munaa ja toivon ettei niitä kukaan koskaan löydä. Niitä ei sieltä poiskaan saanut.
E-poikue oli vähän kummallinen, koska pistin alunperin Hollannista tuodun parin Amyn ja Gwynin pesimään. Samoihin aikoihin Lexi oli muninut huoneen nurkkaan munan, joten päätin merkata sen ja siirtää pesään parille. Kuinka kävikin, että parin omista munista ei tullut mitään, mutta Lexin muna kuoriutui. Pari hoiti poikasta tietysti kuin omaansa. Tässä valitettavasti huomasin, että Gwyn nyppii poikasta, vaikka seurasin ensimmäistä kertaa pesää kameralla ja yritin olla häiritsemättä emoja. Gwyn tosin nyppii puolisoaan myös, niin oletan että se on sillä vain valitettava tapa. Poikanen oli ihan ensimmäinen valkokasvo ja olin siitä niin innoissani. Poikasta nypittiin kuitenkin rajusti, joten sen uuteen kotiin lähtö viivästyi paljon, koska halusin että sen kaikki höyhenet kasvavat takaisin. Poikanen muutti siskolleni, missä se valitettavasti menehtyi törmäykseen.
Vihdoin ensimmäinen suunniteltu undulaattipoikue. Siirsin Sebastianin ja Olekin pesityshäkkiin alkuun, mutta aina kun avasin oven, lensivät Uuttopekka ja Lukekin käymään ja ruokkivat Sebastiania pesään. Linnuilla oli oikein toimiva polyamorinen suhde, mutta olin kyllä kokoajan varuillani. Poikasia kuoriutui kuitenkin kolme kappaletta ja väreissä oli kivasti variaatiota. Poikaset kasvoivat hyvin, mutta emo ruokki niitä vähän turhan innoissaan ja kahden nuoremman nokan päälle kuivunut ruoka aiheutti alkuun nokan kasvua vähän väärään suuntaan, mutta se tasottui nopeasti. Poikaset olivat todella rohkeita ja hienoja lintuja. Olin näistä niin onnessani. Yhden poikasista päätin pitää itselläni, koska siitä tulikin niin kaunis ja oikein iso lintu myös.
Tämä poikue ei ollut lainkaan suunniteltu. Lexi suunnitteli sen aivan itse. En vielä ollut ajatellut, että linnut pesisivät ruusukakadujen häkin taakse. Kuulin vain yhtenä päivänä poikasen piipitystä ja tutkin huonetta hyvin tarkkaa läpi kunnes löysin yhden pienen valkopörröisen vauvan häkin takaa. Pesityshäkki oli varattu, en voinut kun tehdä ruman pahvilaatikko pesän, missä poikanen olisi edes vähän paremmin turvassa. Lexi omaksui pesän kyllä nopeasti, mutta samalla muita alkoi kiinnostamaan tuo pahvilaatikko pesä ja niin kävikin, että nyt neitokakadut alkoivat riidellä pesästä ja kohta löysin Hemwickin pesässä ja poikanen sen vieressä aivan verillä. Otin poikasen pois ja hoidin sen haavat. Pesä oli viety, en voinut muuta kuin hoitaa poikasen itse, en voinut pistää sitä enää takaisin. Näin tästä tuli ensimmäinen käsinruokittu poikanen. Sen kanssa koettiin sitten taas niin paljon kaikkea. Kuputukos jonka hoidin itse kotona, ja sitten poikanen kuivui niin, että se oli aivan kuoleman partaalla, eläinlääkärissä se sai nesteytystä ihon alle ja ennusteeksi annettiin hyvin huono. Poikanen kuitenkin selvisi tästä kaikesta. Sen haavat myös paranivat, se voi nykyään todella hyvin. En voinut myydä poikasta, koska olin siihen jo niin kiintynyt. Nykyään se on vahva ja terve lintu, ihana ikku pikku punkki punkero.
Mitä selitinkään, että olin oppinut kuinka pesivä pari pidetään rauhassa? No vaihtoehtojahan ei Punkin kanssa enää ollut ja huonosti siinä kävi. Nyt pahvilaatikko pesän oli vallannut Hemwick ja Dexter. Hemwick muni pesään, mutta päätin olla fiksu tälläkertaa, ja poistin munat ja vaihdoin ne tekomuniin. Vahdin päivittäin, josko munia on lisää, jotta voin vaihtaa ne. Ajattelin antaa parin hautoa tekomunia, kunnes ne kyllästyisivät. Mutta Hemwick oli paljon fiksumpi. Se oli pyörittänyt muutaman tekomunan pois pesästä ja muninut uudet tilalle ja vaikka luulin olevani fiksu, niin kohta pesässä olikin jo poikasia. Kolme poikasta kuoriutui, olin niin ihmeissäni. Löysin tekomunat pahvilaatikkopesän taakse piilotettuna. Tietysti näiden poikasten päälle käytiin, nuorin poikanen kuoli. Minulla oli sopivasti toinen pari vielä pesityshäkissä, ja niillä oli pesässä poikanen jonka seuraan lisäsin nämä kaksi poikasta turvaan. Emot ottivat kaksi adoptiolasta hyvin vastaan ja nämä kaksi saivat kasvaa turvallisessa ympäristössä isoiksi.
Tämä poikue oli suunniteltu ja olin siitä kovin innoissani. Emoina toimi Hollannista tuotu Evelyn ja toiselta kasvattajalta Hollannista tuotu Karnak. Munista vain yksi kuoriutui, mutta emot hoitivat sitä todella hyvin. Kuten tuossa ylempänä jo kerroin, niin G-poikueen kaksi poikasta siirrettiin emoille myös hoidettavaksi ja ne suoriutuivat ensikertalaisiksi todella hyvin. Poikue oli siis oikein onnistunut ja tästä näiden emojen poikasesta kasvoi todella upea yksilö, jonka olisin pitänyt, jos tilaa olisi ollut, mutta se pääsi kotiin, missä sille on pesitysideoita vielä
Olin suunnitellut pesittäväni Bright eyessin Thlaylin kanssa, mutta tietysti Bright eyes kiinnostui toisesta linnusta, Iosefkasta. Pari innostui vähän turhankin paljon, sillä Iosefka alkoi munimaan ympäri huonetta. Se oli vielä suht nuori, mutta se ei vaan lopettanut munimista ja päätin sitten siirtää parin pesityshäkkin, ja viimeisimmän munan niille pesään. Munia tuli vielä lisää, joista neljä sitten kuoriutui. Olin aivan innoissani, nämä olisivat Teran lapsenlapsia. Kuitenkin poikasten kasvaessa, huomasin että Bright eyes nyppii poikasia. Epäilen sen johtuvan siitä, että Hiro nyppi sitä poikasena. Otin poikasia sitä mukaa ruokittavaksi että nuorimmat kasvavat, ja palautan sitten emolle ja poistan isän, koska en kestänyt katsoa sen nyppivän poikasia. Emo ei kuitenkaan enää yksin jaksanut, nuorin poikanen meni niin heikkoon kuntoon, että se kuoli käsiini. Kolme muuta otin sitten suoraan käsinruokittavaksi loppuun, koska en voinut katsoa niiden myös kuihtuvan. Poikasilla oli ongelmaa jos toisenlaista, eivät pysyneet pystyssä ja siivet roikkuivat ja kupu näytti venyneen. Sain tässä askarrella ja opiskella kaikenlaista, mutta poikaset kasvoivat oikein terveiksi ja todella ihaniksi linnuiksi. Teki harvinaisen kipeää luopua näistä lapsista, niihinkin käsinruokinnan takia kiinnyin.
Evelyn ja Karnak olivat niin pesimisinnoissaan ja kumpikin pääsi sulkasadostaan yli nopeasti, niin annoin niiden sitten yrittää uudelleen. Munia tuli muutama joista kaksi kuoriutui. Pari hoiti poikasia taas niin huolella ja keskittyneesti. Viimepoikueen nyppimisestä aiheutuneen stressin takia, poistin pesäkameran tältä kertaa, ja poikaset kasvoivat siis todella hyvin eristyksessä ihmisestä. Siivosin pesää vain muutaman kerran ja rengastin poikaset, muuten ne saivat olla rauhassa. Toinen poikasista osoittautui valkokasvoksi, joka vahvisti sen, että Karnak on myös piilevä valkokasvo. Tämän poikasen päätin pitää, sillä parin aikasempi poikanen kasvoi niin upeaksi, että uskon vahvasti tähänkin. Siitä tulee sopiva puoliso Nitolle.
Kaikkea on tähän väliin mahtunut. Kuten muutama epäonnistunut undulaatti poikue. Ihan ensimmäinen suunniteltu undulaattipoikue päätyi todella surullisesti. Emolla jäi muna jumiin, yritin koko illan auttaa sitä itse tietämilläni keinoilla. Eläinlääkäriin sai ajan vasta seuraavalle päivälle. Lintu selvisi yön yli, mutta oli niin huonossa kunnossa, se kuitenkin selvisi leikkauksesta elossa, mutta kotiin päästyämme se menehtyi. Sitten yritin taas suunnitellusti pesittää toista paria mutta Irithyll epäonnistui monesti jo. Irithyll ei vaan jaksanut hautoa munia loppuun ja munat löytyivät aina ennen kuoriutumista lattialta. Yhden sisällä oli vielä poikasen alku joka oli elossa, mutta ei valmis kuoriutumaan. En pystynyt tekemään mitään ja pieni menehtyi nopeasti.
Myös näitä lattialle ja huoneen nurkkiin pesimisiä on tapahtunut monesti, pelkään aina emojen puolesta, kun ne rasittavat itseään niin. Yhden neitokakadupoikueen kanssa kävi taas niin, että emolla, Amylla, jäi muna jumiin ja se jouduttiin viedä eläinlääkäriin leikattavaksi. Lintu onneksi selvisi leikkauksesta. Nyt vielä pohdin uskallanko yrittää paria enää, vaikka Amy on muninut onnistuneesti ennenkin. Nämä kaikki ovat niin vaikeita kysymyksiä ja koskaan ei voi tarkalleen tietää mitä tulee tapahtumaan.
Vastoinkäymisiä on tullut, ja olen nähnyt liian monen poikasen kuolevan. Jokainen niistä on kolahtanut minuun pahasti ja mietin haluanko enää jatkaa tätä, mutta onnistumisen tunteet ovat niin hienoja ja rakastan kuulla kuinka linnut ovat ilahduttaneet uusia omistajiaan. Lintujen kasvua ja kehitystä on aina yhtä kiehtovaa seurata. En kuitenkaan voisi lopettaa, nyt kun olen pääsemässä vasta alkuun. Olen hiljalleen hankkinut minulle hyviä ja sopivia lintuja pesitykseen. Toivon vielä monen monta vuotta lintujeni kanssa. Ne ovat minun elämäni ja elämäntapani, en olisi mitään ilman lintujani. Toivon työlläni tuovani terveitä ja vastuullisesti kasvatettuja lintuja lemmikeiksi, koska tilanne suomessa ei ole näiden osalta paras. Silti suurin osa hankitaan eläinkaupoista ja annetaan sisarusten pesiä. Minulta tulevat linnut ovat kasvaneet hyvissä oloissa, tottuneet ihmiseen ja ne ovat saaneet ymmärrystä ja rakkautta jokainen. Jokainen poikanen on minulle kuin lapsi ja minulle niin tärkeä. En tee tätä rahan vuoksi vaan rakkaudesta lintuihin. (Ei näillä kyllä mitenkään tienaisikaan. Katso vaikka). Mennään eteenpäin kohti uusia kokemuksia ja toivottavasti enemmän positiivisempia sellaisia.
I-poikueen kuulumisia
Descending dark, eli I-poikueen vanhin poikanen, muutti viimeisenä uuteen kotiinsa. Se sai kaverikseen täältä D-poikueen palautuneen vanhimman poikasen, Dark Soulin. Poikanen sai nimekseen Gwar ja hän on kotiutunut hienosti. Uskaltaa tulla kädelle ja päänpäälle. Täällä se antoi vielä nenällä rapsutellakin, mutta uudessa kodissa on vaatinut vähän aikaa. Lintu vaikuttikin minusta vähän ”herkemmältä” sisaruksiin verrattuna, mutta on se kuitenkin kotiutunut hienosti. Odotan innolla kunnes poikasten sulkasato on ohi ja nähdään miten upea tästäkin kasvaa.
Abyss shriek oli ensimmäinen poikanen joka muutti uuteen kotiinsa. Se oli myös kaikista itsenäisin ja huomattavasti edellä muita. Lintu sai nimekseen Chiko. Uudessa kodissa lintu oli pari ensimmäistä päivää etäisempi kunnes se yllätti ja kesyyntyi todella nopeasti ja viihtyy nykyään aivan kiinni omistajassaan. Sain juuri kuulla kuinka lintu on omistajan uusi paras kaveri ja kuinka tärkeä se on hänelle. Olen vain niin iloinen että linnustani on iloa muillekin. Nämä poikaset ovat niiden käsinruokinta taustan takia minulle niin hirveän rakkaita. Chikolle on luvassa kaveri vielä lähiaikoina.
Nuorin poikanen joka itsenäistyi poikasista hitaimmin, se kerjäsi vielä hetken uuteen kotiin muutettuaan, vaikka pärjäsi aivan hyvin omillaan. Tämä lapsi sai nimekseen Milou. Se on kotiutunut hyvin ja tuoreruokakin maistuu sille hyvin. Milou on kuulemma myös tehnyt hyvin tuttavuutta kodin kaikkiin ihmisiin rohkeasti. Se myös kotiutui nopeasti ja antoi nopeasti rapsutella itseään. Laulun harjoittelu on jokaisella poikasella jo alkanut, kuten sulkasatokin näyttää alkavan. Miloun sulkapuku oli poikasena ihmeellinen suomumainen, joten odotan innolla miten se muuttuu sen aikuistuessa.
Kuvat ovat otteen uudet omistajat ja ne on julkaistu luvalla
Uudet orret!
Tässä on taas käynyt kaikenlaista, ei mitään suurempia. Uuteen kotiin muuttivat I-poikueen vanhin eli TeraNymphicus’s Descending dark ja sen mukana meni palautunut D-poikueen poikanen TeraNymphicus’s Dark soul. Linnut pääsivät todella lupaavaan kotiin. Näin kaikki I-poikueen poikaset lensivät pesästä, kova ikävä niitä tulee. Käsinruokittuna poikueena niihin kiintyi vielä lujemmin, kun sai olla niiden kanssa tekemisissä joka päivä ja öitä valvoin niiden takia. Seuraavaksi kotia tulee etsimään J-poikueen nuorempi poikanen eli nimeltään TeraNymphicus’s Judgement day. Vanhemman poikasen DNA testi tuli ja miten ollakaan, se on naaras! Juuri mitä toivoin. Aion siis pitää sen itse ja toivon siitä vielä puolisoa Nitolle. Poikanen sai nimekseen Friede. Pitää mennä teemalla kun Nitolle puolisoa etsin. Olen niin iloinen, että saan pitää sen, sillä se on todella kaunis ja lupaava lintu ja niin hyvää onnea, että kaksi heterotsygoottista valkokasvoa vanhempaa periyttää visuaalisen valkokasvon. Olen vain niin iloinen tästä linnusta.
Sain myös Descending Darkin ja Dark soulin uudelta omistajalta uudet orret linnuille. Oli niin kiva saada turvallisesta paikasta ja luvalla leikatut oksat linnuille. Eilen poistin vanhat kepit ja pistin uudet tilalle. Edelliset olivat jo niin kuivia, jyrsittyjä ja kirjaimellisesti paskasia, että oli aika jo vaihtaa. Uusia orsia tuli vanhojen tilalle paljon vähemmän, mutta näillä oli niin paljon kokoa, että ne riittivät hyvin. Linnut olivat aika järkyttyneitä kun irrottelin orsia niiden huoneessa, mutta tottuivat nopeasti uuteen järjestykseen sen ollessa valmis.
Tänään myös koin sydämenpysähdyksen, kuin Sen’un oli onnistunut saamaan päänsä pesityshäkin oven ja seinän väliin. Se oli pudonnut ensimmäisen saranan kohdalle ja oli jumissa siinä. En ymmärrä miten se oli onnistunut, mutta en enää uskalla pitää häkin ovea auki jos en ole paikalla. Sain Sen’unin pois helposti nostmalla sitä vain ylöspäin kunnes se vapautui. Se oli hetken varmaan siinä jo räpistellyt kun oli niin väsynyt. Onneksi ei käynyt pahemmin, mutta tarkkana saa olla näiden kanssa.
Kynsihuoltoa
Sain hetki sitten sähköpostin, jossa pyydettiin apua linnun kynsien leikkuussa. Omistaja ei uskaltanut käsitellä lintua itse, koska se on jo aiemmin pudottanut pyrstösulat kiinnioton yhteydessä. Sovittiin, että menen paikalle auttamaan. Paikan päällä huomasin myös, että oli monen monta muuta asiaa joissa oli parantamisen varaa, mutta onneksi omistaja oli hyvin avoin ja otti tietoa vastaan. Linnulle hankittiin lintulamppu ja se sai uusia virikkeitä, hiekkapaperiorret poistettiin ja sai vielä seepiansuomun auttamaan sulkien kasvamiseen. Huomasin että lintu nyppii itseään, sen siiven alapinnat, kainalot ja yläperä olivat aivan kaljuja. Mutta lintu on todennäköisesti tehnyt sitä koko ikänsä. Linnulla oli taustallaan kuitenkin jo historiaa ja sen puoliso on menehtynyt ja se on asunut huonommissakin oloissa. Häkistä ulos se ei suostu tulemaan eikä mahdu nykyisessä häkissä lentämäänkään. Muutama kynsi oli aivan järkyttävän pitkiä ja linnun jalan ote orresta oli todella huono. Se kuulemma putoili orrelta toisinaan. Ei auttanut muu kuin ottaa lintu kiinni ja leikata pitkät kynnet. Otin varmuuden vuoksi mukaan pulveria jolla voi pysäyttää vuodon, jos suoni olisi päässyt kasvamaan pitkälle, sitä ei onneksi tarvittu kuitenkaan. Sain kynnet hyvin leikattua sopivan pituisiksi. Linnulla oli myös avonainen rengas, joka oli aivan liian löysällä sen jalassa ja pääsi ”nilkan” (tarsometatarsus) yli sen sääreen asti. Pelkäsin että rengas voisi jäädä ikävästi jumiin sen nilkkaan, joten oli parempi poistaa tuo rengas. Sain sen onneksi helposti ja nopeasti irti. Kävin myös linnun muuten läpi, se vaikutti terveeltä ja eikä ollut edes ylipainoinen vaikka ei se kauheammin ole päässyt lentämään. Kyllä se vähän puraisi peukalosta juuri kun olin laittamassa sen takaisin häkkiin, oli varmasti ansaittu. Lintu saatiin kuitenkin hoidettua ja jäi hyvä mieli että pääsi auttamaan.
Mitähän muuta täällä on tapahtunut. I-poikueen nuorin lapsi, eli TeraNymphicus’s vengeful spirit pääsi uuteen kotiinsa hetki sitten ja on kotiutunut hyvin. Rapsutukset jo kelpaavat. Kielii hyvästä kohtelusta ja hoidosta. Olen todella iloinen omistajan ja linnun puolesta.
DNA testit pääsivät perille ja nuorempi J-poikanen osottautui naaraaksi. Vielä kovin toivon, että tuo valkokasvoinen olisi naaras, niin voisin pitää sen mahdollisesti Nitolle puolisoksi. Nyt kuumeisena odotan sähköpostia, että DNA testi on tehty. J-poikaset saivat muuten nimensä! Päätin nyt palata takaisin kirjaimiin, eli J-poikueen poikasten nimet alkavat J kirjaimella. Vanhempi poikanen on renkaassa numeroltaan 007, joten ajattelin, että sen täytyy olla jotenkin aiheeseen sopiva ja kuitenkin nykyaikainen. Päädyin nimeämään sen Justice warrior, koska pohdin Social Justice Warrior termiä, mutta koska nimi alkaa J:llä, niin jätin social sanan pois. Kuitenkin sopiva nimi 007 linnulle. Nuorempi poikanen on aina ollut tuimempi kahdesta, ja siitä tuli vaan niin mieleen kuinka tuomitseva se on, joten sen nimeksi tuli Judgement day. Uusimmat kuvat niistä siis tässä!
Poikaset pesästä
J-poikueen poikaset lähtivät pesästä ihan hetki sitten. Päästin ne heti pesityshäkistä ulos opettelemaan elämää parvessa. Vauvat ovat todella kauniita ja eivät välitä vaikka ihan vierestä menee. Vielä hakevat tuota lentämisen jaloa taitoa. Kyllä se sieltä vielä.
Pesityshäkin vapauduttua, kaikki yrittivät sinne vaikka sulkasadotkin ovat kesken, tai ovat pesineet jo hetkittäin. Eivät millään saa tarpeeksi. Pitää nyt katsoa ketkä sinne pääsee yrittämään jos kukaan nyt ihan heti. Tahtoisin saada pesäkameran sinne asennettua taas.
I-poikasista nuorin lähtee näillä näkymin tällä viikolla uuteen kotiinsa. Niin ne vaan lentävät maailmalle, kieltämättä kova pala purtavaksi niistä luopuminen, itse olen ne ruokkinut ja hoitanut ja niistä tullut sen takia niin tärkeitä ja ihania. Poikaset ovat myös niin kesyjä, ettei niistä voi olla tykkämättä. Poikueen vanhin poikanen muuttaa D-poikueen vanhimman kanssa vielä uuteen kotiin lähiaikoina. Sitten vielä katsotaan miten J-poikasten käy. Jos valkokasvoinen kasvaa hienoksi ja olisi sukupuoleltaan naaras, niin se voisi sopia Nitolle puolisoksi, mutta DNA-testit ovat vieläkin maailmalla niin saa nähdä.
Uusi tulokas
Edellisessä postauksessa taisin jo mainita, kuinka odottelen erään poikueen DNA-testien tuloksia, jotta saisin tietää saanko sieltä itselleni toivomani linnun. Kuinka ollakaan, siellä oli 3 koirasta josta sain ensimmäisenä valita mieleiseni. Lintu matkusti eilen Oulusta asti tänne Tampereelle ja pääsi heti parveen tutustumaan. Vähän järkyttynyt muutosta, mutta näyttää rentoutuvan ja tottuvan ympäristöön. Tulokas on nimeltään Sen’un ja se on siis valkokasvo-harlekiini koiras. Toivon siitä mahdollista puolisoa Thlaylille tai sen joskus tulevalle lapselle, saa nähdä miten suunnitelmat toimivat. Sen’un on todella kaunis lintu ja se on ihan kivan kokoinen valkokasvoksi, joilla on vähän ongelmaa jäädä pieniksi. Se on vielä vasta poikanen, joten uskon että siitä tulee vielä upeampi kunhan se vähän kasvaa. Tässä muutama kuva uutukaisesta.
Laitoin myös J-poikueen DNA testit eilen postiin. Toivotaan ettei mene kolmea viikkoa testin perille pääsemiseen tällä kertaa. Poikaset ovat kyllä kasvaneet hyvin ja ovat todella kauniita yksilöitä. En malta odottaa että ne tulevat pesästä ja pääsen seuraamaan niitä aktiivisemmin. Tässä tuoreimmat kuvat niistä
Hyvät kuulumiset
Viime teksti oli suhteellisen raskas, mutta nyt on vihdoin jotain hyvääkin sanottavaa. Vaikka parven harvennus sattuukin, niin olen todella iloinen millaisiin koteihin lintuja on päässyt. Kaiji muutti samanikäisen linnun seuraksi. Hiro lähtee vähän myöhemmin toiselle vanhalle linnulle seuraksi. Firekeeper taas muutti yksinäiselle undulaatille kaveriksi ja on kuulemma auttanut sitä myös kesyyntymään. Myös I-poikueen keskimmäinen poikanen muutti uuteen kotiinsa, nimekseen se sai Chico ja hän on kotiutunut oikein hyvin. Kuulemma nauttii rapsutuksista ja viettää aikaa ihmisten seurassa hyvin. Tosin onhan se käsinruokittu, niin sillä on hyvät edellytykset. I-poikueen vanhin poikanen muuttaa minulle palautuneen D-poikueen poikasen kanssa uuteen kotiin näillänäkymin jo ensiviikolla. Nyt mitä todennäköisimmin etsin nuorimmalle poikaselle kodin vielä. Mutta se on ainut poikasista joka edelleen kerjää ruokaa ja on hiukan muita laihempi, joten ruokin sitä vielä iltaisin.
J-poikueen poikaset ovat kasvaneet kauniisti ja niillä on jo upeat töyhtöt! Ne olivat poikasista ehkä kaikista sotkuisimmat niiden ollessa ihan pieniä, mutta nyt ikää tullessa ne ovat oppineet vähän siistimmiksi. Seurailen vielä miten hieno tuosta valkokasvoisesta syntyy, josko pidän sen itselläni vai päätyykö se etsimään kotia. Lähetän poikasten DNA-testit ensiviikolla jo labraan ja toivotaan, että ne pääsevät perille nopeasti. Viimeksi kesti yli kaksi viikkoa testien päästä edes perille.
Sain myös vihdoin haluamani uutiset. DNA testit tulivat poikasista, joista olen haaveillut itselleni yhtä. Mikä parasta, kolme koirasta josta valita. Sain myös valita ensimmäisenä poikasista itselleni sopivimman. Nyt en millään malta että poika pääsee tänne asti. Toivoisin siitä puolisoa Thlaylille. Nimeksi olen pohtinut antaa Sen’un.
Sen’un tulee kasvattajalta jonne G-poikueen nuorempi poikanen muutti ja sai nimekseen Sia. Hän kasvattaa pienimuotoisesti neitokakaduja Oulun seudulla nimellä RoyalGrowl.
En millään malttaisi odottaa pojan tulevan kotiin. Sitten sopii vielä toivoa että se onnistuu pariutumaan Thlaylin kanssa. Ainakin Thlayli on kiinnostunut harlekiini koiraista ja Thlayli itse on vielä vailla puolisoa. Toivotaan parasta!
Raskaita päätöksiä
Tässä on taas kaikenlaista ollut mielen päällä. Lintujen tilat, ruusut, koira, lintujen määrä ja kaikki tällainen. Jouduin tekemään päätöksen, että luovun koirasta. Mensis (koira) on jo pidempään kärsinyt allergisesta kutinasta ja se vaikuttaa jo sen käytökseenkin. Mitään muuta syytä ei oikein ole löytynyt kun linnuista tuleva pöly, koska sen määrä on talossa niin suuri. En millään jaksa selittää erikseen kaikesta mitä ollaan yritetty jo ja kuinka hankalaa sen kanssa eläminen nykyään on. Keskitytään lintuihin.
Yksi eniten kuormittavista asioista tällä hetkellä ovat ruusukakadut. Poden todella huonoa omatuntoa niiden pitämisestä häkissä, sillä niitä voi pitää vain valvotusten vapaana ja kun olen yksin kotona. Erwin on vaaraksi pienille linnuille ja muille ihmisille talossa. Se on hormoneistaan niin sekasin ja käy helposti kiinni ja tähtää aina naamaan. Yksin jos asuisin, pitäisin ruusut vapaana olohuoneessa, kuten ennen tein, mutta nyt tilanne on toinen, enkä enää voi. Olen miettinyt, josko niille olisi parempi, jos luovuttaisin ne parempaan kotiin. Tässä on kuitenkin niin iso riski, että vähintään Erwin päätyy kiertoon, se on todella raskas lintu omistaa. Sitä ei rapsutella, sitä ei voi lähestyä miten vain, se käy päälle varoittamatta ihan yhtäkkiä, se on vaaraksi myös muille pienemmille linnuille samassa tilassa. Erwin on kaikesta ongelmistaan huolimatta minulle niin tärkeä ja rakas, että ajatus sen joutumisesta kiertoon sattuu. Se ansaitsee vaan kaikkea hyvää, ihan kuten Jiyuukin. Se taas on käynyt jo monessa kodissa, se on todella ujo ja silläkin on omat ongelmansa. En tahdo näitä lintuja kiertoon tai mitenkään huonoon kotiin. Yhtenä vaihtoehtona mietin jo Erwinin lopettamista, koska se ei tulisi siitä kärsimään. Jiyuu on taas niin kiltti luonteeltaan, että sen uskaltaisin vielä luovuttaa uuteen kotiin. Mutta pelkkä ajatus lopettamisesta sattuu jo niin syvälle sieluun enkä pysty olemaan mitenkäänpäin itseni kanssa jos niin tekisin. Nyt olen siis niin jumissa näiden kanssa. Viimeisenä vaihtoehtona juuri pidän sitä, jos muuttaisin omilleni ja ottaisin ruusut olohuoneeseen taas kanssani. Mutta nämä asiat vievät aikaa ja eivät tapahdu niin helposti. Tässä on kaikkea muutakin elämässä joka vaikeuttaa näiden suunnitelmien toteuttamista.
Sitten tässä asunnossa harmittaa tuo lintujen tila. No eihän se tila muuten huono ole, mutta ruusujen häkki vie ison osan huoneesta joka on pieniltä linnuilta pois. Parveni koko on päässyt hieman kasvamaan, koska olen viimein saanut hyviä jalostuslintuja käsiini. Kaikista linnuistani ei ole jalostukseen, enkä sitä aikoinaan ajatellut, kun en tiennyt omistautuvani lintujen kasvatukselle näin suuressa määrin. Tahtoisin linnuille lisää tilaa ja myös pohdin, josko pitäisi vain harventaa parvea miten pystyn. Minulla on muutama lintu, joista ei ole jalostukseen iän tai muiden piirteiden vuoksi. Josko hiljalleen etsisin kodin muutamalle vanhemmalle linnulle, vaikka kaikista luopuminen tekee niin kipeää. Olen äärimmäisen huono luopumaan tärkeistä asioista ja lintuni ovat minulle kaikkeni. Tilanne on siis kaikin puolin niin surkea ja menen taas oman jaksamisen rajoilla ja pelkään että romahdan taas alas. Burnoutin kokeneena en tahdo sitä enää uudelleen tapahtuvan, se vaikutti niin vahvasti myös kykyyni pitää huolta linnuistani. Käsinruokittuihin poikasiin niin vaan kiintyy paljon vahvemmin, olenhan ne itse kasvattanut. On niin vaikea edes miettiä niistä luopumista, vaikka kahdella on jo hyvä koti tiedossa. Kolmannen kohtaloa vielä mietin. Odotan myös josko yhdeltä kasvattajalta saisin linnun Thlaylille puolisoksi, sekä pesässä oleva valkokasvopoikanen voi osottautua todella upeaksi yksilöksi. En vaan voi pitää kaikkia, mutta en pysty päästämään irti. En tiedä miten olisi oikein tehdä. Alotan nyt sillä että luovun ihan vaan muutamasta vanhemmasta linnusta ja katsotaan miten elämä meitä kohtelee. Can’t have it all..
Pahoittelen sekavaa tekstiä, kirjoitan tätä niin hirveässä tunneryöpyssä ja itku silmässä.
Neitokakadunäyttely!
Viikonloppuna olin Kaijuleiden mökkiviikonlopussa ja lauantaina siellä järjestettiin neitokakadunäyttely. Olin itse järjestämässä näyttelyä ystäväni Villen kanssa. Toimimme siis tuomareina. Lintuja tuli paikalle noin kaksikymmentä! Siinä oli arvioitavaa kerrakseen. Minulla oli mukana myös i-poikueen poikaset. Niitä ei valitettavasti vielä pystynyt arvioimaan, sillä ne olivat vielä niin pieniä.
Näyttelyssä oli 4 luokkaa, joista kolme parhainta saa palkinnon, ja jokaisen luokan ensimmäinen pääsee kilpailemaan best in show-tittelistä palkintoineen. Luokat olivat: Poikaset (alle 1v), perusvärit, harmaat hopeat ja valkokasvoiset hopeat.
Yleisön suosikiksi äänestettiin Golden Cockatiels’ Pineapple – Manu – harlekiini
Best in show- sijoittuneet linnut olivat:
1. Deus Ex Avibus’s Quality Chick – Kide – Lutino
2. Artick’s Pontus – Pontus – SFDS
3. Artick’s Khaos – Khaos – valkokasvo-SFDS-bronze fallow
Palkintoina meillä oli hienot ruusukkeet ihan omalla logolla jonka piirsin. Jokainen lintu sai myös mukaansa arvostelulomakkeen pisteineen. Kaikin puolin näyttely oli hyvin onnistunut ja kaikilla vaikutti olevan kivaa. Tuomaroiminen oli yllättävän raskasta hommaa, mutta tekisin ehdottomasti uudelleen! Toivottavasti saadaan järjestettyä vielä uudelleen ja toivon että moni muukin uskaltaa osallistua. Näyttely oli perustettu hyvässä hengessä eikä tällä ollut pyrkimys tuomita kenenkään lintuja tai lähteä etsimään täydellistä jalostuslintua. Linnuilla ei Suomessa ole näyttelykulttuuria, enkä itse sitä myöskään tänne toivo. En ainakaan mitään koira-tai kissanäyttelyiden tapaisia. Mutta enemmän näitä tämänkaltaisia hyvänmielen näyttelyitä ehdottomasti lisää! Tässä myös valaistiin omistajia lintujen rakenteesta sekä niiden värityksistä. Oli siis opettavainen päivä myös. Todella hyvä mieli jäi päivästä.
