Pesityshäkki projekti

Noh tuli etsittyä minkämoisia kaappeja ja hyllyjä mistä olisi voinut väkertää jotain, mutta ei löytynyt yhtään tarpeeksi syvä, syvin oli 40cm ja se on silti liian väähn, tahtoisin sen olevan lähempänä 80cm. Päädyin sitten ostamaan valmiin häkin vaikka sekin suhteellisen pieni on, mutta helpompi eikä vaadi itse rakentelua… Kauheeta miten noi isot häkit kaikki on joko niin isoja pinnaväliltä ettei kelpaa tai on joko niin ökykalliita ettei rajaa. Olisin eniten tahtonut rakentaa sen häkin itse.

 Hankin myös kaksi uutta lamppua, toinen on parrot floor UV valo ständillä! ja toinen on tavallinen UV valo ja sille kanta myös. Saa ainakin hienot uudet valot. Putkistakin kaksi pitäisi uusia piakkoin. Pitää muistaa. Sain tilattua neitokakaduille vuoden renkaat, pääsee tänävuonna siis vielä pesittämään kun saa häkin ja asiat paremmin. Toivotaan että tästä lähtee vuosi paranemaan ja tulee paremmaksi kun viimevuosi.

Leslie ja puluvauva ovat jaksaneet ihan hyvin. Leslie vaikutti vähän väsyneemmältä taas yhtenä päivänä, mutta on nyt taas vähän parempi. En uskalla uskoa kummankaan selviytymiseen sitten millään. Pelkään vaan että meen rikki entistä enemmän jos jotain käykin. Pidän poikasen koska en raaski jättää Leslietä ilman lajiseuraa. En ole nimeä pohtinut koska pelkään vieläkin sen menetystä ojten en vaan uskalla. Toivon että se on naaras niin eivät ainakaan pääse tekemään munia keskenään.

Erwinin kanssa parvekkeella luoksetuloa. Voiku sais tän valjaisiin menisin pihalle harjottelee tätä

Kasvatusprojektini…

Olen ollut taas erittäin murtunut tapahtuneesta. Menetin ensimäisen ”oman” lintuni ja taas poikasen. Leslien kunto oli todella huono ja olin varma ettei se jaksa enempää. Joka meinaa että vanhin poikanen kuolee myös, ei se vielä yksin pärjää.  Eilen Leslie vaikutti virkeämmältä, vaikkakin apaattinen. Kumppanin menetys ei varmasti ollut senkään mielestä helppoa ja se on niin väsynyt itsekkin.. Yritän olla valmistautunut menettämään kaiken… mutta toivon että Leslie ja poikanen selviäisi.

Kaikki tämä tapahtunut on saanut  kyseenalaistamaan onko minusta kasvattajaksi. Jokainen menetys on aivan hirveä, ja väkisinkin syytän kaikesta itseäni. Aina on parannettavaa, ja olen sen taas huomannut. Olen pohtinut muuttoa ja lintuhuoneen uudelleenrakennusta, tahdon ehkä sittenkin aviaariot, niin ettei  linnut pääse enää ehkä niin lujaa lentelemään päin seiniä öisin. Kokonaisen huoneen omistan linnuille. Mutta öisin olisi kiva saada ne jonnekkin talteen, ja tahdon huoneesta helpommin siivottavan.

Tosin kaikki tämä kurjuus on saanut taas pienen kipinän sisälläni saada rakennettua oloista paremmat. Olen pohtinut nyt entistä enemmän sen pesityshäkin rakentamista. Itse olen rakentamisessa suoraansanottuna paska, mutta on muutamia ideoita. Ajattelin rakentaa pesityshäkin kaappiin, näin ei tarvitse huolehtia paljoa kehikosta, ainoastaan oviosuus. On suuret suunnitelmat jo päässä, nyt vaan tarvikkeet hommaamaan ja rakentamaan.

Tera ja Hiro pesii huoneen nurkassa nyt alituiseen ja aikasemmin niiden munista oli ainakin kaksi hedelmöittyneitä. Noiden pesimähinkua ei sitten saa rajotettua millään… Tahtoisin antaa niiden pesiä kun noin sitkeesti yrittävät, mutten voi antaa sen tapahtua ennen pesityshäkkiä ja tässä aion pitää pääni, ei poikasia ennen sitä riivattua häkkiä!

Kevennykseksi vielä kuva Lukesta!

surullisten sattumusten sarja

Eilen yöllä heräsin siihen mitä eniten pelkäsin  siitälähtien kun muutin ja annoin linnuille kokonaisen oman huoneen.

Linnuilla oli menossa paniikkilento pimeessä. Lintuhuoneessa on iltavalo juuri näiden tilanteiden takia, että linnut näkee mihin laskeutua ja ettei lentele päin seiniä.  Noh kuului kuitenkin kamala kolahdus ja sen jälkeä raskas tömähdys. Yritin olla menemättä, mutta yöunet oli jo menetetty. Menin siis tarkistamaan mikä se oli ja pahimmaksi pelokseni juuri tämä… Oda oli lentänyt päin seinää, murtanut niskan ja pudonnut kuolleena maahan…

Kokoyö meni sitten itkiessä. Nuorimmainen poikanenkin on niin huolestuttavasti jäljessä kehityksestä, epäilen nyt suuresti sen selvitymistä, varsinkin nyt kun Leslie on selvästi apaattisempi ja surullisempi se on yrittänyt etsiä puolisoaan… Olen avustusruokkinut poikasta sillä litkulla minkä avulla sain pelastettua C poikueen nestevajeisen poikasen. Ei se suurempia tuloksia ole tuottanut, veikkaan että sillä on kuvussa jotain häikkää jos ei imeydy… joten…. en oikeen tiedä mitä muuta odottaa, ihmettä i guess

Ei Oda kerennyt pitkään elämään, harmittaa niin suuresti että näin piti käydä… Onneksi toinen poikasista on jo iso ja uskon sen selviytymiseen, mutta ei sitä koskaan tiedä miten Leslie jaksaa.  Kuitenkin….  Oda on oikeastaan ensimmäinen mun luona kuollut ”oma” lintu. Olen yhden linnun antanut uuteen kotiin missä se myöhemmin kuoli ja olen menettänyt poikasia, mitä yritän olla laskematta vielä muutenkaan omiksi linnuiksi… tää menetys tuntuu vaan niin suurelta ja…. vaikeelta…

Lepää rauhassa Oda

 

Puluvauvat kasvaa!

Päivitystä puluvauvoihin liittyen. Ja muihin juttuihin…

Nuoremi

Tera munii taas huoneen nurkkiin eikä sille kelpaa mikän, ei valonmäärä ja kuivakausi ja paikkojen estäminen jne.. ääähhh, huolestuttaa et  se ylikuluttais ittensä tosta vielä jos jatkaa. En oo kattonut onko niissä munissa mitään, mutta en varmaan viitsi edes luottaa omaan näkemykseen asiasta, pulutkin todisti että olin väärässä.  Tahtoisin antaa niiden pesiä kun ne on siitä niin innoissaan, ehkä se rauhottais muutenki, mutta pitäis ottaa se pieni pesityshäkki käyttöön enkä haluais sulloa niitä sinne. Mutten enää uskalla antaa niiden pesiä huoneessa koska viimeksi Mikasa kävi tappamassa poikaset. Tämän johdosta päätin ylipäätään tauolle koska se menetys oli liikaa.  Saa nähä…

Jiyuun sulkasato on kauheessa vaiheessa ja sen toisen siiven käsisulat on lähes kaikki katkennu (se istuu siiven päällä…) joten sen lento on nyt aika onnetonta. Voi kun sitä ei voi auttaa tossa… Miksi pitää istua siivenpäällä ja rikkoa ne sulat samalla. Niin väärin, että se joutuu kärsiä tästä koska joku joskus klipannut väärin ja vahingoittanut pysyvästi siipeä… Toivottavasti se nyt vaihtaisi ne rikkinäiset sulat uusiin.

Itsellänikään ei ole mennyt parhaiten. Sain tosin vakituisen työpaikan ja olen siitä onnellinen. Olen pohtinut myös muuttamista, haluaisin uuteen kotiin ja rakentaa ja virittää lintuhuoneen paljon paremmin mitä se nyt on.  Viimeviikon torstaina jouduin yöllä sairaalaan koska oli liian kovat kivut. Stressistä peräisin olevasta vaivasta. Tosi hauskaa.  Eilen oli syntymäpäivät, päivä oli ihan… prseestä. Mutta  onneksi sentään joku asia on hyvin…

Pulun poikaset! Ne on kasvanut niin paljon, ainakin se isompi on jo niin iso ja punnitessa painoi yli 300grammaa! noin kolmen neitokakadun verran!  Pieni on kehittynyt ihan erilailla kun toi vanhempi. Se on paljon hitaampi vaikka se varmasti siitä kasvaa. Ensikertalaisiksi emoiksi Leslie ja Oda on hoitanut työnsä todella hyvin.  Toivottavasti pienoinen saa vanhemman kiinni kasvussa vielä ja kumpikin kasvaa isoiksi terveiksi kyyhkyiksi. Näille tosin on sitten hakusessa uusi koti, en kahta enempää isoa kyyhkyä pidä.

paripäivää sitten

Pulunpoikasia

Siis i Swear to god mä tarkistin pulujen munat että oli hedelmöittymättömiä, niinku montakin kertaa katoin ja olin niin vakuuttunu…. Annoin niiden hautoa munia josko ne sitte kyllästyis kun turha niitä on ottaa pois ja rasittaa naarasta. Mutta yllättäen löysinki sitte niiden pesästä kaksi poikasta!

Mulla on sinänsä vähän jopa pahamieli tästä… Aion kuitenkin olla avoin koska en viitsi salata virheitä ja jotta muut voisi mahollisesti oppia tästäkin jotain. Mulla on vähän vastuuton olo, koska ensinnäkin en tehnyt näköjään tarpeeks hyvin työtäni ja tutkinut munia vaikka sitten jokaikinen päivä ettei niissä ole mitään. Ehkä peräti olis pitänyt keittää ne ihan 100% varmuuden vuoksi. Mutta luotin omaan näkemykseen kuitenkin liikaa. Sitten kiireisen viikonlopun aikana kerennyt käydä huoneen jokaista nurkkaa taas läpi ja katsoa missävaiheessa munat on. En edes kuvitellut että niistä nyt enää voisi mitään tulla mutta olin niin pahasti väärässä.  Kuitenkin, tänään kävin sitten tutkimassa kaiken taas huolella läpi ja vähän järkytyin että yllätyin että pulujen pesästä löytyikin poikasia! Kävin tutkimassa niitä läpi että ovatko kunnossa ja missävaiheessa kasvu on. Tosin en ole kerennyt perehtymään pulujen kasvatukseen vielä, lähinnä neitokakaduihin ja undulaatteihin. Omaan silmään poikaset näytti ihan terveiltä ja toisella oli jo silmätkin raollaan.   Tarkistelin netistä vähän ja kehtaisin sanoa, että nuorimmainen on kuoriutunut about 5.3 ja vanhempi taas 3.3. Pitää tutkia miten poikaset saisi myös rengastettua, umpirenkaalla nyt ei ainakaan enää kerkeä, mutta pakko ne jotenkin on merkitä… ainakin omasta mielestä rengastus on tärkein… 
 
Nyt parhaillani luen kaiken mahdollisen kyyhkysten poikasista ja yritän valmistautua siihen mitä voi tulla vastaan. Linnut kun niin sitkeästi tahtoivat lisääntyä ja siinä silti onnistuivat, kyllä näistä varmaan vahvoja potentiaalisia kyyhkyjä voi tulla.

Jokatapauksessa. Toivon nyt äärimmäisen paljon, että poikaset selviää, en tiedä miten kestäisin sen menetyksen nyt. Olen edelleen toipumassa vasta viimepoikueen menetyksestä…
 
 
Tässä kuvaa vanhemmasta poikasesta.

Undut uudet

Luke

Haha tajusin justiinsa, tosta viimepostauksen otsikosta -”ruusut yhteen ja parvenlisäystä” – että olisin pesittämässä nyt ruusuja. Jooei nyt kuitenkaan.  Linnut on viikon asuneet yhdessä ja todella hienosti niillä on mennyt, ei ole ongelmaa tullut.

Kävin eilen hakemassa undulaatit Annilta. Olin niin kauan odottanut pääseväni käymään siellä ja se oli sen arvoista. Upeimmat tilat mitä olen itse koskaan nähnyt ja niiin paljon lintuja oih <3 Sain haettua pienet turvallisesti kotiin. Sebastian parka oli saanut otsasta katkastua yhden sulkatupin ja vuotanut pikkusen, joten otsa oli vähän veressä :D… noh ei se onneksi haittaa menoa. Olin niin myöhään kotona, että jätin matkahäkin pimeeseen lintuhuoneeseen auki, että tirpat pääsee sieltä sitten aamulla kun lystäävät. Aamulla kun kurkin huoneeseen oli kumpikin päässyt ulos jo <3  Kävivät täällä munkin huoneen puolella ja sain muutaman (surkean) kuvan niistä, joten tässä on

Ruusut yhteen ja parvenlisäystä

Kiva mainita tästä joka kerta kun kirjotan, etten ole kirjottanut hetkeen, mutta johtuu siitä ettei ole mitään sanottavaa. Mitään erityisempää ei ole tapahtunut.  Poikasilla uusissa kodeissa on mennyt todella hyvin, olen edelleen niin ylpeä pienistä. Pesimistä hinkuu täällä Tera ja Hiro, Dex ja AJ ja pulut Leslie ja Oda …  niin ja Armin joka tahtoisi lisääntyä äitinsä kanssa… Tera on muninut huoneen yhteen nurkkaan, Armin yrittää hautoa niitä välillä. Pulut munineet toiseen nurkkaan, tarkistin ne, niissä ei pitäisi olla mitään, joten annan niiden hautoa vielä kun jaksavat.

Sitten jännempää! Erwin ja Jiyuu ovat ottaneet jotenkin askeleen eteenpäin niiden suhteessa. Erwin tykkäsi roikkua Jiyuun häkin kaltereissa kun Jiyuu on siellä sisällä. Antoivat pusuja toisilleen kaltereiden läpi. Häkin ulkopuolella ei kuitenkaan läheisyyttä sallita. Lauantaina Jiyuu päätti muuttaa Erwinin häkkiin. Ihan itse se sinne meni eikä tullut pois. Territoriaalinen Erwin jonka olis luullut suuttuvan, otti asian niin nätisti. Nyt ne kaks asuvat siis samassa häkissä. Säästää tilaa ja antaa linnuille paremmat mahdolisuudet sosiaaliseen kanssakäymiseen. Hienosti on sujunut tähän mennessä, siirsin sunnuntaina jo Jiyuun häkin parvekkeelle pois tieltä.

Sitten kauanaikaa sitten sovitut koirasundulaatit Annilta! Linnut tulee perjanaina näillä näkymin. Sovittiin jo silloin kun tyttöjä olin hankkimassa, että Annilta myöhemmin puolisot heille. Nyt viimein on hyvä tilaisuus ja erisukuiset poikaset. Kaikenlisäksi toinen niistä on oikea mysteerilapsi! Se on väriltään harmaa, vaikka sen ei pitäisi mitenkään genetiikan mukaan olla, ottaen huomioon vanhempien värit ja suvut! Testataan tulevassa pesityksessä joskus miten sen väri käyttäytyy.  Lintujen nimiksi päätettiin Luke ja Sebastian.

Mysteerilapsi Sebastian
Luke

Coo coo!

En ole taas hetkeen päivitellyt, mutta mainitsin varmaan aikasemmin ettei nyt hirveästi inspiroi. Olen päässyt hiljalleen yli tapahtuneesta.. Vaikka se e edelleen kummitteleekin mielessä, mutta en voi jäädä murehtimaan tätä lopuniäkseni.

Puluista tulikin enemmän mun juttu erinäisistä syistä. Päädyin seurailemaan miten niitä olisi tarjolla enempi, jos vaikka lisää timantteja voisi yrittää pesittää, mutta ei onnea. Kunnes vastaan tuli jotain muuta. Kaksi riikinkukkokyyhkyä, oli pakko hankkia nyt kun voi, oli hyvä sauma monelta kantilta.

Heräsin aamulla todella aikaseen että kerkeän bussiin. Ei pääse edes yhdellä vaan piti vaihtaa että pääsen määränpäähän. Pyhäpäivänä bussinketaleet ei kulje edes kunnolla. Kun pääsin sovittuun paikkaan perille ajoissa ja viimein pulut tuotiin ja odottelin bussia, kerkesi kulua n. 40 minuuttia tuolla -24 asteessa. Pulut ei tietenkään ollu läheskään niin pitkään.  Olin itse ihan jäässä, mutta pääsin perille hyvin ja pulut oli kunnossa. Odotin että lintuhuoneen valot syttyy niin voin päästää sinne.  

Pulut otti asian ihan hyvin, neitokakadut vähän järkyttyi, mutta alkoi hiljalleen tottumaan. Puluilla meni hetki totutella uuteen ympäristöön. Toinen selkeästi rohkeempi uskalsi jo tutkia paikkoja.

Se kokoero pienimmän kyyhkyn välillä ja suht ison riikinkukkokyyhkyn kanssa… huhhuh. Anghel kattoi niitä kahta tulokasta NIIN järkyttyneenä.

Linnut sai nimekseen Oda ja Leslie. Sukupuolista ei vielä ole varmuutta, mutta veikkaan Odaa koiraaksi ja Leslietä naaraaksi. Eivät ole sukua toisilleen, mikä ovat koiras ja naaras, voi olla että pääsee niitäkin pesittämään vielä joskus…

Leslie

Oda

kasvatustauolle

Varoitan jo etukäteen, tulee varmaan sekavaa tekstiä, mutta nyt ei pysty parempaan

Tein virheen. Luotin lintuihini, niinkuin aikasemminkin. Ajattelin ettei erillistä pesityshäkkiä tarvitse tälle parille. Koska muut eivät yksinkertaisesti ole kiinnostuneet pöntöstä ja jättävät sen rauhaan. Joku vähänkään utelias saa kuitenkin häädöt Hirolta kauemmas.  Aikasemminkin onnistui ilman ongelmaa. Miksi nyt ei… Miksi nyt näin… Mitä siis tapahtui? Ollessani töissä, Mikasa oli uskaltautunut mennä pönttöön siinä välissä kun emot eivät olleet siellä. Antoi turpaa yhdelle poikaselle, 2 muuta oli selkeästi kuollut siihen ettei niillä ollut ravintoa kun emot eivät pääseet ruokkimaan. Nokkiinsa saanut lintu kuoli myös.  Eristin emot häkkiin pienenpään ja toivon nyt vain parasta että poikueen nuorin selviäisi. Tänään aamullakin se oli vielä elossa. Hyvin piene ehkä promillen mahdollisuus on että se selviää, mutta en oleta tältä pesitykseltä enään mitään.

En varsinaisesti voi tituleerata itseäni kasvattajaksi. Varsinkaan näin monen epäonnistumisen jälkeen. Olo on aivan hirveä. Miksi en toimut 100% varman päälle? Olisi pitänyt, en vain osannut olettaa näin käyvän. Päätin, etten pesitä (niitä harvoja kertoja mitä muutenkaan pesitän) lintuja enään. En ennenkuin saan rakennettua sen pesityshäkin. Meinaan nyt aviaariota lintuhuoneen sisälle. Meni siihen sitten kuukausi, puolvuotta tai peräti viisvuotta. En aio sitä ennen enään. Olen aivan musertunut. Hyvin pettynyt.  Työlläni olen ainoastaan tahtonut saada maailmaan terveitä hienoja lintuja, en sitä että joudun katsomaan vierestä kun ne kärsii omista mokistani johtuen.

Jokainen multa uuteen kotiin muuttanut lintu on aivan ihana ja täydellinen. Enkä tahtoisi millään koko kasvatusprojektiani heittää kaivoon. Tahdon yrittää, mutta en aio tehä sitä ennenkuin tilat on kohdillaan, ja kunhan olen palautunut taas tästä…

Overall. Myönnän, tein virheen ja nyt takiani menetin poikaset kun en ajatellut varman päälle. Enpähän tee tätäkään virhettä enään…

Päivittelen toki lintujen kuulumisia, mutta juuri nyt ei hirveästi inspiroi… tarvitsen aikaa surra tämän pois

EDIT. Syylliseksi tälle tapaturmalle osottautuikin Mikasa, undulaatti joka pesimähuuruissa uskaltautui pönttöön ja tappoi yhen poikasen vammoihin ja loput nälkään. En osannutkaan kuvitella että neitokaakduista kukaan tekisi niin, mutta en osannut ottaa huomioon undulaatteja…

4 – 2 = suru

En kerkeä tai edes pysty selittämään vielä mitä on tapahtunut. Mutta voi olla että voidaan unohtaa joulun poikaset… Nyt menen tästä itkemään Itseni uneen