Muutoksia rengastukseen liittyen

Olen tässä pohtinut tuota rengastusta ja lähinnä tuota omaa IDtä renkaaseen. Aikasemmin käytin tunnusta VK joka tuli omista nimikirjaimistani. Olen vaihtanut nimeni jokusen aikaa sitten joten nimikirjaimet eivät enää täsmää. Kaikenlisäksi mietin ihan muuta tunnusta joka olisi enemmän kasvatukseen liittyvämpi. Pohdin jo ihan alussa että laitan tunnukseksi TEN, joka on lyhenne kasvattajanimestäni. TEraNymphicus.  Teran kuoleman jälkeen nimen merkitys kasvatustoimintaani on vaan vahvistunut.  Olen rypenyt niin pohjalla sen jälkeen ja ainut asia, joka pitää minut täällä edelleen tuntuu olevan linnut  ja se, että haluan jatkaa työtä ja saada myös Teran poikasille poikasia. On aina pieni osa Teraa mukana joka paikassa.

TEN tarkoittaa myös kymmentä (10). Lintuharrastukseni alkoi vuonna 2010, jolloin hankin Teran. Vuosi on minulle myös hyvin tärkeä siitä syystä. Siitä kaikki alkoi.

Aion siis vaihtaa tunnuksen renkaissa VK:sta TEN:iin. Eli tästä edespäin poikasten renkaiden tunnukset ovat luokkaa 01 TEN FI 18  ja niin edelleen.

Tähän loppuun vielä pieni piirrustus jonka tein Teran muistolle

Hollannin linnut

Mainitsin aikasemmin että minulle on tulossa lintuja Hollannista. Linnut saapuivat oikeastaan Syyskuun alussa jo. Linnut tulivat siis Liekeltä Hollannista. Häneltä tuli 5 lintua. Yksi pariskunta, yksi vanhempi naaras ja kaksi nuorta naarasta. Ystäväni toi linnut tullessaan tänne kyläilemään. Hän myös auttoi lintuhuoneen siivouksessa ja uudelleen järjestelyssä. Päätin ripustaa seinille pressut suojaamaan seiniä. Korjasimme ruusujen tuhoaman ikkunan ja ripustimme orret kattoon. Lattian siivoaminen on nyt paljon helpompaa ja linnut tykkäävät olla korkealla. Vähän sen jälkeen hain vielä Kaijuleiden mökkiviikonlopusta Idalta yhden linnun. Yharnamin siskon Lexin.

Uudet linnut jotka tulivat, ovat nyt lisätty omat lintuni-sivulle. Lexin lisään vielä piakkoin. Paljon kuvia uusista linnuista löytää myös instagrammistani. Uusien lintujen nimet: Amygdala & Gwyn (pariskunta), Hemwick (vanhempi naaras), Evelyn ja Iosefka (nuoret naaraat). Hemwick on kaunis helmiäinen. Arvasin heti että Dexter ihastuu siihen ja he pariutuivatkin todella nopeasti. Mikä olikin aivan huippua, sillä Dexter menetti hetkettäin puolisonsa. Dexter on niin hieno isä ja upea lintu ja luonteeltaan niin kultaa, mielelläni pesitän sitä vielä vähän lisää. Hemwick on todella upean kokoinen naaras ja sen helmiäinen on niin kaunis ja tasainen. Toivon pariskunnalta myöhemmin upeaa jälkikasvua.

Pariskunta jonka sain eli Amgydala ja Gwyn, ovat kumpikin mielettömiä. Gwyn, koiras, on väriltään single factor dominoiva hopea pastellikasvo-valkokasvo. Se on upean vaalea ja pastellikasvo antaa ihanan viileämmän vaikutelman. Amygdala on harmaa naaras jolla on piilevä valkokasvo. Sillä on hyvin erikoinen naama, hyvin tunnistettava.

Nuoret linnut Evelyn ja Iosefka ovat vasta poikasia ja käyvät parhaillaan sulkasatoaan. Evelynistä on kasvanut todella upean kokoinen. Iosefkan kasvot ovat taas omaan mieleeni niiin suloiset. Se on myös todella rohkea luonteeltaan. Olen aivan rakastunut näihin lintuihin. Kiitokset vielä Liekelle näistä upeista linnuista ja tilaisuudesta.

Hetki sitten pääsin viimein todistamaan Arminin ja Yharnamin parittelun. En ole koskaan ennen nähnyt tai kuullut Arminin tekevän sitä joten se oli iso riemun aihe. Pari on lähentynyt entisestään. Sain pesityshäkin takaisin lainasta ja kokeillaan uudellaan Arminin ja Yharnamin kanssa josko tällä kertaa onnistaa.

Lexi

 

Avain pakoon

Undulaatin poikanen seinän sisällä piti semmosta ääntä ja emot jo odotteli tuossa pesänsä ulkopuolella että millon se lapsi kömpii pesästä ulos, päätin että avustan poikasen sieltä. Ei se itse kömpelönä sieltä olisi päässyt.

Noh siitä sitten yrittämään. Yritin ties millä kauhalla lusikalla hammaspuikoilla ja villasukalla saada sitä ulos sieltä mutta mikään ei mitenkään ylettänyt edes pesään asti. Viimeinen vaihtoehto oli vaan repiä listaa irti että pääsee paremmin käsiksi peremmälle pesään. Revin sitten sitä ikkunalistaa seinästä ja poistin kuoriutumattomat munat ja poikanen oli piiloutunut kauas pesän nurkkaan mistä se oli silti hyvin vaikea saada ulos.

Viimein poikanen oli ulkona pesästä ja sen kynnet oli vähän likaiset joten toin poikasen huoneesta puhdistettavaksi. Varovasti rapsuteltiin kakkaa sen kynsistä pois ja se irtosi helposti. Sulkapuku on loistavassa kunnossa ja lapsonen on hyvin virkeä!

Pieni on kovin järkyttynyt vielä maiseman muutoksesta ja pysyttelee huoneen papereiden alla, saa olla todella varovainen askeleiden kanssa. Se on kuitenkin pärjännyt yön jo hyvin siellä ja uskon että emot sitä vielä ruokkivat. Eiköhän se tuolta vielä ala lentämäänkin oppia.

Undulaatteja

Eipä ole tullu kirjotettua taas hetkeen, mutta on ollut taas itsellä niin vaikeeta henkisesti että fyysisesti.  En muista mainitsinko  aikasemmissa teksteissä lintuhuoneen uudesta järjestelystä, se siivotaan nykyään kerran viikossa ja nykyään lattialla on paperi joka vaihdetaan siivouksen aikana. Se on helpottanut suuresti siivousta. Lintuhuone pysyy siistimpänä näin ja linnutkin aika tottuneita tähän rutiinisiivoukseen.  Niiden ruoka-astia joka on puusta tehty alkaa olemaan vähän kulahtanut, pitää taas tilata kaveria tekemään uusi. Muutama lintulamppukin posahti ja linnut olleet vähän pienemmällä lintulamppuvalolla, mutta onneksi kesäaikaan ikkunasta tulee sen verran mukavasti valoa ettei suuremmin haitannut.  Lamput ja kannat korjataan piakkoin.  Lintuhuoneeseen on roudattu myös uuedt orret  ja se on kokenut muutoksia paljon, onneksi parempaan päin.

Arminin ja Yharnamin pesintä ei  tällä erää onnistanut, parin mielenkiinnon puutteesta johtuen. Pesä kiinnosti kyllä, muttei tarpeeksi.  Yritetään myöhemmin uudelleen.  Mikasan ja Olekin pesityksessä tosin  kävi ikävemmin. Muna oli jumittunut ja Mikasa vietiin eläinlääkäriin jossa se poistettiin, mutta ei siitä huolimatta selvinnyt operaatiosta. Äärimäisen surullinen tapaus… Mitä sitten muuten undulaattien pesitykseen tulee niin, Sebastian, parven ainut naaras. Oli sitten päättänyt ujuttaa itsensä mun verkkovirittelyistä huolimatta tonne ikkunalistan luokse jonka ruusukakadut tuhosivat. Sieltä sitten seinän sisään ja ahkeroinut tiivisteet ulos koko ikkunan päältä seinän sisältä.  Ihmettelin kun en löytänyt lintua mistään ja olin aivan varma että se on kuollut jonnekkin. Kauan sitä etsittiin kunnes päätin kurkkia sinne rakoon ja mitään siellä ei  näkynyt. Piti repiä koko lista irti seinästä ja aivan toisessa päässä oli pesä. Kysyin neuvoa Annilta miten tekisin nyt kun tuhosin hänen pesän (lintua siis etsiessä, en tiennyt pesästä)  että mitä tehdään. Pesässä oli poikanen ja muutama muna. Siirettiin poikanen, muna ja emo pesityhäkkiin ja pönttöön, mutta emot eivät enää suostuneet ruokkia joten nuori poikanen menehtyi.  Surun murtamana päästin linnut pesityshäkistä ja korjasin verkkoa seinään.

Siivouksen ohessa yhtenä päivänä kuulin aivan selkeää poikasen piipitystä ja  paljastuikin että undulaatit silti pääsevät verkkoviritelmästä ujuttautumaan seinän sisälle ja ovat nykyään muokanneet pesäänsä  niin ettei sinne pääse mitenkään käsiksi. Käsi ei mahdu, eikä taitu eikä näin yletä.  Yritin kameralla ja salamavalolla nähdä sinne ja kyllä siellä pulska poikanen oli.  Kiinnitin myöhemmin huomiota että kaikki parven undulaatit ruokkivat poikasta. Eli 1 emo ja 3 isää.   Aluksi veikkasin isän olevan Uuttopekka koska Sebastianilla on eniten juttua sen kanssa. Mutta nykyään kun poikasen sulkatupit ovat kasvaneet, näkee että poikanen tulee olemaan vihreä, joten se ei voi olla, ainut isäehdokas tälle siis on Olek.  Jokatapauksessa poikanen on saanut hyvää hoitoa äidiltään ja kolmelta isältään. Ei ihme että siitä on kasvanut todella iso ja nopeasti!  Poikasta en itse saa ulos enkä voi siirtää, pitää vaan odottaa ja toivoa että se pääsee sieltä itse ulos kun aika tulee. Seurailen kuvailemalla pesää vähänväliä miten poikanen kasvaa ja kehittyy. Pesästälähdön aikaan eritoten jos ei poikanen mitenkään meinaa päästä pois, pitää yrittää virittää tikkaat tai ramppi sinne.

Avain Pakoon eli Firekeeper. Sebastian X Olek 21.7.2018

Poikanen on siis ensimäinen undulaattipoikue, vaikkakin yhdenpoikasen poikue, eikä niinkään suunniteltu, mutta erittäin tärkeä vauveli.  A poikueen poikasen nimeksi tulee siis TeraNymphicus’s Avain pakoon. Kutsumanimeksi pieni on saanut jo Firekeeper.  Nimeämisen ohella kiintymys on kasvanut suunnattomasti. Toivotaan nyt lujaa että kaikki menee hyvin.

Tänään meille vähän extemporena päätyi aivan todella kaunis undulaattinuorukainen. Keltanaamio harmaasiipi! Lintu pääsi juuri parveen ja on varmaan vähän järkyttynyt tilan muutoksesta mutta annetaan pienen kotiutua.  Lintu sai nimekseen Irithyll.

Olen myös varmaan maininnut niistä ulkomaalta tulevista neitokakaduista? Todennäköisesti linnut saapuvat joskus Syyskuun alkupuolella tänne Suomeen.  Enempää en nyt tohdi kertoa kun kaikki ei vielä ole varmaa, mutta jännitetään hyvällä.

Parempaan päin

Olo on kohonnut huomattavasti kun on ollut paremmin aikaa ja suoraan sanottuna uskallusta olla taas lintujen kanssa. Pelko menetyksistä oli tehnyt niin ison haavan jonka takia suojeluvaisto vaan yritti lujaa eristäytyä näistä ettei menetykset sattuisi. Nyt alkaa mennä taas paremmin ja oikeastaan tuntuu taas siltä että harrastaminen on kivaa. Ihanaa konnektoitua lintujen kanssa paremmin ja nähdä ne taas läheltä. Eivät ole unohtaneet vaikka hetken ”eristyksessä” elivätkin.  Nyt on suunnitelmana siivota lintuhuone joka viikko ettei sotku pääse mahdottomaksi niin ei tule liian isoa kynnystä mennä huoneeseen. Kaikki alkaa mennä taas niinkuin ennenkin, paljon paremmin. Kaikki on taas paremmin.

Armin ja Yharnam menivät keskiviikkona pesityshäkkiin ja mielenkiinto pönttöön on hyvin kova. Olen niin iloinen että tämä pari tuli toimimaan kun tähän mennessä yksikään pari ei koskaan ole onnistunut pariutumaan niinkun minä olisin tahtonut. Ei näitä oikeen voi pakottaakkaan. Mutta nämä kaksi ovat niin ihanat ja täydelliset yhdessä. Pesimässä on siis Ida-Emilialta tullut dominoiva hopea koiras Yharnam ja ihan ensimäinen oma kasvattini, Teran ensimäinen poikanen, Armin. Arminilla on kokemusta jo poikasten ruokkimisesta kun on ruokkinut aikasemmin AJ:n ja Dexterin poikasia ja on Armin huoneen nurkkiinkin aikoinaan muninut. Toivon todella että pesitys onnistuu nyt.

Pesimässä on myös nyt Mikasa ja Olek, mutta saa nähdä tuleeko siitä vielä mitään. Toistaiseksi ei ole suurempaa edistysaskelta tapahtunut. Pöntössä on kumpikin useasti käynyt.  Mutta antaa aikaa, katsotaan miten käy.

Tässä kuvaa parvesta syömässä

Undulaatit pesimään!

Täällä ollaan silti eletty vähän hiljaiseloa. Masennus painanut mieltä tässä koko harrastuksessa kun menetyksiä tulee. Joulunalla menetin parven yhden tärkeimmistä kulmakivistä. Kauniin  ison ja niin kultaisen linnun, AJ:n. Parven kaunottaren.  Nyt parvessa asuu tällähetkellä 8 koirasta ja vain 1 naaras. Kamala epätasapaino. Mutten voi hommata mitätahansa naaraita mistätahansa.  On suunnitelmia ja yritän nyt pysyä omissa resurssesissa. Muutaman naaraan hommaan kun semmoiset löydän ja jotka sopivat pesitykseen.  Tästä sitten lisää kun on sen aika.

Toissapäivänä oli taas isompi lintuhuoneen siivousoperaatio.  Nyt on taas siisti huone ja vahamatot lattialla suojana.  Nyt kelpaa taas esitellä. Uudet lamput ja lisää orsia on nyt pakko hommata jostain piakkoin.  Remontti on siis vielä vähän tekeillä, mutta ainakin näyttää jo paremmalta.

Aion nyt viikonlopun aikana viimein saada undulaatit pesimään. Tätä on jo odotettukkin.  Neitokakadujen pesintää kuin myös, mutta Arminilla on sulkasato meneillään, ja odotan ihan rauhassa että se on täydessä sulassa ja täysissä voimissaan pesimiseen. Renkaat tälle vuodelle on jo tilattukin, tämän vuoden väri on punainen. Viimevuonna ei päässyt renkaita käyttämään vaikka niitä oli, mutta tänävuonna toivotaan menevän paremmin.

Ilmoittelen lisää sitten miten undulaateilla lähtee rullaamaan jos lähtee. Katsotaan ja toivotaan parasta.

Lintuhuone siivottu!

Lauantaina iso operaatio alkoi noin yhden maissa. Alotin lintuhuoneen siivoamisen ystäväni kanssa. Alotettiin tyhjentämällä huonetta tavaroista ja ne harvat jotka säästetiin, pestiin ihan kunnolla. Kannettiin monta säkillistä roskaa huoneesta ja heitettiin vanhoja orsia metsään. Raahattiin jätesäkkiä täynnä tuhottuja linnunleluja ja se meni räjähtämään kesken matkan ja levis lelut sinne pihatielle. Naurettiin ihan kauheesti, käveltiin myös niiden keppien ja säkkien kanssa kun mitkäkin joulupukit. Siivottiin kyllä jälkemme pihamaallakin.  Myöhemmin toinen ystäväni liittyi mukaan siivousoperaatioon. Purettiin pesityshäkki pois huoneesta ja alotettiin huoneen lattian lakasulla ja kun purettiin pesityshäkkiä, sen taakse oli jäänyt jotain Leslien vanhoja munia. Yksi niistä meni ihan oikeasti räjähtämään. Se vaan räjähti, haju oli aivan hirveä, oksennus siinä tuli kurkkuun asti. Tuli vähän kiire saada se matto siivottua pois sieltä munanhajuineen. Kun likainen matto oli pois tieltä, alkoi seinien ja lattian kuuraaminen. Tässä sitten vierähti hetki kun kaikki oli siistiä.  Siivottiin ruusujen häkki myös ja höyrypesurilla käytiin kaikki listat ja nurkat ja katonrajat. Siirretiin häkki paikoilleen, pistettiin sen alle muovimattoa.  Sen jälkeen myrkytin kaikki listat ja katonrajat ja paikat missä ötökät voisi mahdollisesti lymytä.  Rakennettiin linnuille ruokinta-alusta siihen huoneen keskelle joka toivottavasti pitää ruokasotkua sisällään niin siivoaminen helpottuu. Sitten järjestettiin vielä orret ja ihan uudet lelut kaikille paikoileen. Kello oli jo lähempänä kahtatoista kun saatiin kaikki valmiiksi.  Meni siis koko hiton päivä siivoamisessa. Päätin heittää muutaman lintulampun pois joita oli jyrsitty, ja hommaan vielä uuden lintuvarmemman lampun taas.

Huoneesta tuli niin siisti. Pistin vielä uudet liima-ansat sinne ja niissä on huomattavasti vähemmän ötöjä nyt muutamanpäivän aikana kun aluksi. Luulen että se siivous ja myrkytys itsessään on jo tehnyt jotain. Ötököiden määrä on selkeästi vähentynyt ainakin lintuhuoneessa missä niitä kuhisi alkuun. Pyrin siivoamaan lintuhuonetta kerran viikossa ettei sotku pääse yltymään enään niin pahaksi.

Tänään kävin ihan vain oleilemassa huoneessa ja itku pääsi kun mun rakkaimmat sen kaiken säheltämisen jälkeen silti uskalsi tulla kädelle. Tänään ensimäistä kertaa myös Uuttopekka kävi kädellä hirssiä syömässä. Olen niin iloinen.

Suunnittelin vielä hommata uusia orsia huoneeseen että saa lisää nukkumapaikkoja ja aion myös hommata pienen pöydän ja tuolin huoneeseen jotta siellä on helpompi vain oleilla.  Olen kaivannut sitä, että lintuhuoneeseen on miellyttävä menä, sitä että siellä on hyvä olla ja että linnuilla on hyvä olla. On niin hyvä mieli että saatiin se viimein siivotuksi. Kiitän edelleen ihanimpia ystäviäni suuresta avusta, ilman heitä ei tämä olisi ollut mahdollista.

Joko riittää

En voi ymmärtää miten elämä mua näin koettelee. Menetin justiinsa yhden mun kasvatus undulaateista ja tänään aamulla löytyi Anghel kuolleena. On aivan mahdottoman hirveä olo. Näitä on menny nyt lähiaikoina aivan liikaa. Kaiho hetki sitten… Quinn ja Warudo uusiin koteihin perjantaina. Annie löytyi kuolleena ja nypittynä, epäilen että kyyhkyt on tän takana… Sitten pulut saivatkin uuden kodin ja lähtivät sunnuntaina. Ja nyt Anghel pienoinen…

Hautis on nyt ihan yksin ja päätin etten taida jaksaa jatkaa enää kyyhkyjä enempää, joten parempi sille päästä lajiseuraan, joten joudun tästäkin nyt luopumaan. Niin moni lähtee ja katoaa multa… Varmaan parempi että menevät muualle.

Olo on niin onneton ja hirveä. Kahdenviikon päästä lintuhuone pitäis olla siisti ja myrkytkin laitettuna paikkoihin josko  viimein asiat lähtis paranemaan… josko mä kohta olisin rämpinyt täällä alhaisimmassa loukossa, ei täältä voi enää ku nousta… i only hope.

Muutoksen tuulet

Viimeksi pääsin avautumaan kunnolla asioista jotka on vaivannu mieltä jo pidempään. Tuo surullinen posti tuossa etusivulla on niin kurja, ja koska fiilikset on noussu kun oon päässyt viimein eteenpäin, niin päätin kirjottaa tähän vielä vähän lisää. Tälläkertaa ehkä vähän positiivisempaa.

Warudo saa uuden kodin, se menee paikkaan jossa on D poikueen nuorin ja vanhin, eli Tuutikki ja Myy. Warudo pääsee sinne tyttöjen kanssa. Olen niin iloinen että se saa niin hyvän paikan mistä kuulen kuitenkin senkin kuulumisia. Warudo on niin ihana lintu. Kieltämättä se tekee kipeää luopua siitä, varsinkin kun se on ihan Teran värinen. Sillä on vaan niin iso merkitys mulle. Warun menon jälkeen huoneessa ei enää olekkan semmosta, ei edes varjoa siitä. En tiedä olisiko se kenties parempi mulle vaan niin että ei ole. Se on yksi suosikkiväreistäni ihan hyvistä syistä. Valkokasvo on aina ollut suosikkini ja kaneli lämmittämässä sävyjä tekee siitä jotain niin kaunista. Naaras valkokasvo-kaneleilla on ihanat ruskeavalkeat pyrstösulat. Nimesin joskus jonkun suklaarouhejäätelön ”Teranpyrstösulka jätski” koska ne värit olivat ihan samat. On ne niin kauniita. Tera kantoi piilevää harlekiinia, joten sillä oli pilkkuja niskassa. Vaikka herlekiinia en itse tahdo pääsääntöisesti kasvattaa, enkä tahtoisi sitä turhaan linjaani, niin olen enemmän kuin iloinen, että Armin sai täsmälleen samanlaiset pilkut niskaan kun äitillään oli.

Quinnille on muutama kotiehdotus jo tullut. Puntaroin vielä vähän niiden kanssa mikä olisi paras vaihtoehto ottaen Quinnin tässä eniten huomioon. Parasta sille olisi vain yksi kaveri jonka kanssa se varmasti konnektoituu. Mutta näillä näkymin sillekkin on pian koti tiedossa.

Kyyhkyt vielä pitäisi saada kotiutettua parempaan paikkaan. Yritän saada projekti lintuhuoneen siivouksen mahdollisimman pian käytäntöön. Mutta nyt viikonloppuna en ole saanut kaikkea valmiiksi, seuraavana viikonloppuna on kiireitä. Joten menee ehkä vähän pidemmälle, mutta siihen mennessä luulisi olevan tarpeeksi voimia ja kaikki valmiina. Sain neitokakaduille puhtaat ruoat. Ruusuille on tilattu saksasta ruuat, mutta sieltä ei toimiteta suoraan Suomeen, joten ne pitää mennä ulkomaalaisen kaverin kautta ja sieltä tänne. Onneksi on näitä jotka tätä tekee. Ruusujen ruoka kun on mahdotonta saada Suomesta.

Pohdin vielä pitäisikö Hiro kotiuttaa muualle, mutta se on aivan liian symppis vanha herra, en välttämättä millään pysty. Vaikka siinä on riski, että joku joskus uusista mahdollisista kasvatuslinnuista menee kaatumaan herralle joka tuntuu muutenkin olevan kaikkien naaraiden (JA koiraiden) mieleen.

Mutta tunnen taas jo intoa ja kipinää harrastusta kohtaan, kunhan nyt saan sen huoneen siivottua, kaikki menee paremmin sen jälkeen. Mutta alku alkaa näyttää jo paljon lupaavammalta ja uskon jo että näen valoa tunnelin päässä.

Päivitin sivuja hieman, vanha teema oli niin hirveä. Osaisimpa vaan suunnitella hyviä teemoja, tekemisen kanssa ei ole ongelmaa, mutta suunnittelussa joo. Se että osaa piirtää ei meinaa että osaa suunnitella. Nope.

Rehellinen avautuminen

Ida-Emilia oli lisänny sivuilleen blogitekstin. Samaistuin siihen ihan liikaa. Tämä teksti oikeastaan sai viimein itseni heräämään tästä pimeydestä ja ankeudesta missä oon rypenyt jo hyvän aikaa.  Sanoisin että muuton jälkeen, ja etenkin Teran menetyksen jälkeen, koko lintuharrastus alkoi kaatua. Se tuntui hyvin pakotetulta, sotku vaan yltyi, ongelmia tapahtui, mikään ei onnistunut suunnitelmien mukaisesti ja tunsin oloni suoraansanottuna niin paskaksi ihmiseksi.  Pidin tätä asiaa tosi syvällä sisälläni piilossa, eihän tällasesta voi puhua, miten huonosti kaikki menee, kun pitää aina olla täydellinen. Paineet siihen päälle ei vaan auta. Idan postaus sai kuitenkin sen pienen kipinän mussa taas syttymään. Hän on aina ollut mulle se idoli ja mentori kaikessa. Jos Ida pystyy, niin mäkin pystyn.

Kerron nyt rehellisesti mitä täällä on käynyt tän hiljaiselon aikana. Ja miten yritän muuttaa asiat.

Lintuhuone on aivan hirveä sotku. Sen siivoamisessa menee aina kokonainen saakelin päivä että saa jotain visuaalista jälkeä aikaan. Se on aivan hirveä urakka, ja sanotaanko että oma kuntokin on niin huono ja yhdellä keuhkolla ei paljoa raskaita hommia tehdä.  Ruusut on tuhonnu lintuhuoneen seinään reijän joka stressaa mua hirveesti, en tiedä millä sen korjaa sitten joskus.  Linnut tuhosi niiden verhot, ne ei oo kesällä nukkunu kunnolla ja lirkuttanu pitkin öitä. Kaivoi johdot ja jyrsi ne niin että sai oikosulkuja aikaseks että sulakkeetkin paloi. Pressun alla elää koisia ja se pressu itessään on ihan paskassa ja siinä on reikäkin, kiitos ruusut. Lintujen tuoreruokien purkkien mullatkin sotkenu pressua ruskeeksi.   Lintuhuone on siis aivan hirveä kaaos, paskaa on seinillä ja kaikkialla. Se pitäis siivota.

Koisat. Ne on ihan oikeasti ottanu mun koko kodin omakseen. Niitä on joka saakelin paikassa. Tulee niin hirveä olo. Ällöttää. ne on totaalisesti ottanu lintujenruoat omikseen ja pesinyt sinne ja häikäilemättömästi ruokailee siellä. Neitojen ruoka meni loppumaan joka oli puhtaampaa. Enään on tota kallista ruusukakadujen ruokaa joka KUHISEE niitä ötökäitä. Itkettää ajatus että annan tota paskaa mun linnuile.  Oon tilannu uudet ruuat niille ja ötökänpitävät laatikot, kumpa ne vaan tulis pian.  Aion tästälähin säilyttää ruuat ilma ja ötökkä tiivissälaatikoissa parvekkeella, en tuo sisälle muutakun sen mitä linnut syö.

Viimepoikueessa toisiks vanhin poikanen sai hittiä pululta  sen verran ettei se päässyt lentoon tavalliseen tahtiin. Itseasiassa se ei koskaan edes oppinut! Mulla on niin hirveä olo tästä. Se asui tuolla lintuhuoneen lattialla ja se raukkaparka oli kasvattanut liian pitkät kynnet itselleen, ei osaa lentää, ja oli ihan likanen siitä paskasta missä se on joutunut asumaan.  Otin sen kiinni, siivosin kynnet, ja irrottelin ihan paakkuuntuneet höyhenet sen pepusta ja kävin läpi vähän. Se näyttikin niin hirveeltä ja surkeelta. Se otettiin tänne olkkariin toisen neitokakadun kanssa nyt tutustumaan ihmisiin paremmin ja vähän enemmän tehohoitoon. Se pääsee guardian angel- kuurille. Se on nyt viikon asunut tuolla ja näyttäisi voivan paremmin jo. Toivon vielä että sen saa opetettua lentämäänkin vielä.  Sillä on asiat kuitenkin paljon paremmin jo.

Lukitsin Cielin pienempään häkkiin siksi aikaa kun toi poikanen oli maassa että sitä ei kiusattais, muttei se oppinut. Ciel oli pitkää siellä häkissä. Päästin sen viimein pois, ja se sama vanha jatkuu. Ciel kiusaa muita, nyppi Anghelin pyrstön ja selän paljaaksi ja Leslie parka joutuu munimaan kokoajan ja uuvuttaa itsensä ihan loppuun. Oon pohtinut jo vähän että pitäisi varmaan luopua näistä. Noille tekis parempaa päästä johonkin lakkaan muiden isojen kyyhkyjen kanssa. Parven parhaaksi, aion siis luopua niistä.

Myös asia mikä on harmittanut mieltä on se, ettei mulla riitä resursseja jokaiseen enään näiden kaikkien epäonnistumisien ja huonon kunnon takia. Aion pienentää mun neitokakaduparvea sen verran että luovun niistä joista ei ole kasvatuksellisesti enää mitään hyöty tai tulosta. Tällaset linnut on mulla lähinnä kaksi, jotka on kumpikin yksinäisiä. Quinn, jonka pari Kaiho kuoli hetkisitten. ja Warudo jota en voi pesittää sen suvun takia. Warudo on osottautunut aikasemmin aivan mielettömän ihanaksi linnuksikin. Tahtoisin näille kummallekin kodit jossa ne voi elää toivottavasti sopivemmassa lintuseurassa muiden kanssa.  Kuulostan omaan mieleen aivan hirveältä jos sanon että luovun linnuista koska ne ei ”sovi”. Mutta kaikki linnut ei sovi, ei parveen, eikä suunnitelmiinkaan. Eikä tätä kaikkea ole voinut ennustaa vuosia sitten kun ne sain. Lintumäärän vähentäminen ja parven palauttaminen vähän harmonisempaan olisi oikea muutos. Ihan kaikkien kannalta parempi semmonen.

Keskustelin myös vähän Erwinistä ja miten hirveä hormonihirviö siitä on tullut. Tuntuu että olisin täysin epäonnistunut lintuni kanssa. Mikä lintu käy kiinni ja puree niin ilman varotusta tai syytä. Erwin on niin hormonihuuruinen, että pelkään sitä, ihan omaa lintua. Pelkään…. Aion yrittää saada siihen vielä yhteyden uudelleen ja antaa aikaa sen päästä hormonipöllyistä. Ja Jiyuun kanssa olisi tärkeää saada sitä sosialisoitua ihmisiin taas enemmän. Se on ottanut vähän takapakkia meidän edistyksessä ja pelkää taas enemmän.

Suunnitelmissa mulla on nyt ihan ensimäiseksi saada lintuhuone siivottua. Siivota se kunnolla. Myrkyttää paikat missä ne koisat asuu. Kasata linnuille rakennettu ruokinta-alusta. Olen saanut muutaman lintuvarman lintulampun jo, näin säästytään johtojen syömisongelmalta. Haluan purkaa pesityshäkin silloin kun en sitä käytä, se vie turhaa tilaa pois linnuilta.  Haluan sen maton pois, haluan lintuhuoneesta mukavan paikan minne on kiva mennä lintujen kanssa sosialisoimaan. Paikan joka on helppo ylläpitää ja siivota, eikä tommosta ahdasta likasta loukkoa.  Tilasin jo koisa ansat jotka ovat toimineet hyvin. Se on ihan ensimäinen askel ollut, nyt on aika mennä eteenpäin.

Pienennän parvea paremmaksi ja mahdollisesti tasapainotan vielä muutamalla naaralla, jotka sopii kasvatussuunitelmiin. Koiraita on tällähetkellä ihan liikaa. Haluan päästä tekemisiin lintujeni kanssa taas ja haluan lintuhuoneeseen menemisen olevan asia jonka haluan tehä, jotain positiivista tulla kotiin katsomaan lintuja, eikä se hirveä pakottava tarve uskaltautua sinne paskaseen läävään joka on täynnä ötököitä.

Kaikki ei siis mene niinkuin olisi toivonut. Linnut on ollu mulle hirveä taakka ja aiheuttanut hirveää surua ja masennusta. On aika tehä sille muutos. Yritän aktivoitua täälläkin puolella kun viimein saan vähän inspiraatiota ja virtaa taas tähän harrastukseen. On aika yrittää vielä, pistää kaikkeni peliin, että saan asiat korjattua.

Tahtoisin vielä kiittää Idaa hänen rohkeasta tekstistä ja tuesta jonka sain. Kuin myös parhainta ystävääni joka tarjoutui auttamaan prosessissa ja on tukena kaikessa. Eilen saatiin riita aikaseksi joka pohjautui tähän kaikkeen, mutta onneksi päästiin siitäkin yli… haluan tehdä muutoksen. Se on iso muutos parempaan päin. Enkä yksin siitä selviäisi, mutta onneksi, en ole yksin <3

//pahoittelen kirjotusvirheitä jne, teksti on kirjotettu itkusilmässä + lukivika. Älkää tuomitko.