Punkki sairastaa
Eilen aamulla heräsin oikein hyvillä mielin. Minut oli haastettu facebookissa kymmenen päivän haasteeseen lisätä kuva rakkaasta lemmikistä. Tälle päivälle valitsin Punkin, koska mietin miten ihana ja rakas se lintu on. Mutta hetki myöhemmin kun siivosin lintuhuonetta, huomasin Punkin istuvan vähän erilaisessa asennossa kun sen tavallisessa nukkuma-asennossa. Se oli todella väsyneen oloinen ja päästi lähelle vähän liian helposti. Se on yleensä todella tarkka milloin ja miten sitä lähestytään. Se otti rapsutuksia vastaan niin mielissään eikä olisi halunnut lopettaa. Siivouksen jälkeen se löytyi ruokalaatikossa hyvin vaikeasti ruokaa etsien. Nostin sen kädelle ja tarjosin hirssiä. Se söi hyvin vaivalloisesti ja hitaasti. Pääsin siinä samalla vähän tunnustelemaan sen vatsaa. Rintalasta tuntui aivan liian selkeästi. Punkki oli laihtunut ihan hirveän määrän ihan lyhyessä ajassa. Eilen se nimittäin oli niin oma itsensä, ettei siitä olisi voinut sanoa jonkun olevan vialla. Soitin eläinlääkäriin ja onneksi saatiin aika noin kahden tunnin päähän tästä.
Eläinlääkäriin päästyämme meidät otettiin heti vastaan. Punkki tutkittiin kunnolla ja kuten jo huomasin, sanottiin että se on hyvin hyvin laiha. Lintu oli muuten todella terve, sulat todella hyvässä kunnossa ja fysiikka toimi ja limakalvot kirkkaat jne. Sen uloste tutkittiin ja siitä löytyi muuttunut mikrofloora, jonkunlainen tulehdus sillä meneillään sen ruoansulatuksessa. Se sai nahan alle kipulääkettä, nesteytystä ja vitamiinia. Sille määrättiin antibioottikuuri jonka hain heti kun olin saanut Punkin kotiin. Se oli eläinlääkärireissun jälkeen niin väsynyt, että pelkäsin aivan kauheasti jättää se ja mennä apteekkiin. Kotiin tullessa se oli kuitenkin sen verran virkeämpi, että se tuli luokse kun häkille meni moikkaamaan. Päästin sen ulos häkistä ja se tuli heti viereen. Se välttämättä tahtoi olla lähellä kokoajan, mikä on enemmän kun okei. Myöhemmin illalla se alkoi jo vähän syömään hirssiä itse. Se söi nyt vähän paremmalla energialla verrattuna aamuun. Punkki ei millään halunnut nukkua häkissä, mutta en kuitenkaan uskalla ottaa sitä viereen nukkumaan kuitenkaan.
Illalla yritin antaa ensimmäisen annoksen antibioottia, mutta Punkki sai lähes kaiken ravisteltua ympäri sänkyäni. Seuraavana aamuna sain lääkkeen kuitenkin menemään kokonaisuudessaan alas. Punkki on edelleen todella hutera ja väsynyt, mutta hirssi maistui taas hetki lääkkeen jälkeen. Sen kakka oli jo paljon suurempi verrattuna eiliseen joka hädintuskin oli mitään. Ruoka siis kulkee läpi sentään, mikä on todella iso askel eteenpäin. Kunhan tulehdus hellittäisi ja ruoka maistuisi vielä vähän paremmin, niin eiköhän tästä selvitä. Niin hirveän suurta huolta ja stressiä voi niinkin pieni aiheuttaa. Toivon todella Punkin selviävän tästäkin koetuksesta. Se sai jo pienenä kokea monta vastoinkäymistä. Sen kupu meni tukkoon, sinne kerääntyi hiivaa. Jouduin itse tyhjentämään kuvin että ruoka saatiin liikkelle. Punkki oli tässä vaiheessa taas niin langanlaiha että olin varma ettei se tästä palaudu. Mutta ihmeenkaupalla se selvisi ja voi todella hyvin, kunnes nyt tämä n. vuoden sen kaiken jälkeen iski. Tämän ohi kun päästään, niin toivotaan ettei tarvitse enempää eläinlääkärissä ravata.
Linnunpitoa vuosien saatossa
Siivoilin eilen lintukuvien kansioita ja tulin huomanneeksi lintuhuoneen vanhoja versioita, jotka ovat kaukana täydellisestä. Ajattelin, että voisin jakaa tänne miten asiat on joskus olleet. Kukaan ei koskaan ole täydellinen, en minäkään, varsinkaan silloin kuin aloitin harrastuksen. Aikaa on kuitenkin kulunut ja opin aina uutta ja mukaudun. Olen nyt aika tyytyväinen lintuhuoneeseen, mutta sielläkin olisi asioita, joita haluan muuttaa.
Ensimmäinen lintuni, Tera, muutti aika nopealla aikataululla. Tera tulikin tänne päivässä siitä, kuin olin vasta selvittänyt mistä neitokakadun saa. Se asui koiran kuljetushäkissä ehkä 3 ensimmäistä päivää, kunnes rakennettiin sille häkki. Tämä prototyyppi häkki oli aivan kamala, epäkäytännöllinen ja vaarallinen, koska kanaverkko törrötti kulmista terävinä piikkeinä. Tosin vain ulospäin, eli sain siitä itse kokoajan naarmuja. Linnuilla oli hyvin kliseiset luudanvarsiorret.
Tera sai myöhemmin kaksi kaveria, jotka asuivat sen kanssa tässä häkissä. Jack ja Waldo olivat aika pariutuneet koiraslinnut. Jack joka kiinnostuikin Terasta sai Waldon hyökkimään Teran päälle. Luovuin näistä linnuista, koska en siinä tilanteessa yhtään tiennyt mitä olisin voinut tehdä, enkä voinut katsoa kun rakkain lintuni saa nokasta ja kuinka sitä hätistellään ympäri häkkiä.
Tera jäi yksin, joten päätettiin heittää tämä häkkihärpäke pois. Tera sai pienen tehdasvalmiste häkin jossa se vain nukkui, koska se oli aina vapaana. Kun kaverin hankkiminen tuli taas aiheeksi, hommasin Teralle kaveriksi lutinokoiraan Tomin. Tom asui hetken pienessä häkissä Teran kanssa. Lähinnä ne siis viettivät yöt siellä, jos sitäkään. Tom oli todella arka, eikä siitä näyttänyt olevan mitään seuraa Teralle, niin päätin hankkia vielä toisen linnun. Hiro muutti meille ja sen mukana tuli ”isohko” häkki, johon linnut muuttivat.
Linnut saivat ensimmäisen lintulampun tässä vaiheessa, koska se tuli Hiron mukana. En kuitenkaan tiennyt lamppujen tärkeydestä tässä vaiheessa. Lamppu oli varmasti jo vanha ja UV:n menettänyt. Jos se edes oli lintulamppu. Linnuilla oli nykyään metsästä etsityt luonnollisemmat orret, joten suunta oli tässä vaiheessa vaan parempaan päin. Seuraavana meille muutti Dexter ja sen perään AJ, Quinn ja Kaiho. Nämä kaikki linnut asuivat tuossa kyseisessä häkissä, välillä siihen oli yhdistettynä se vanha tehdasvalmis häkki ns. linnan tornina. Linnut olivat kuitenkin suurimman osan ajasta aina vapaana.
Lintumäärän kasvaessa, pyysin että isä rakentaisi uuden häkin, paljon isomman ja paremman. Tästä seuraava askel oli jo aviaario. Tämä aviaario oli jo niin iso, että linnut mahtuivat lentämään. Aviaarion ovi oli kuitenkin aina auki, linnut menivät sinne nukkumaan ja syömään. Olin niin innoissani tästä päivityksestä. Sain jopa ensimmäiset lintulamput tämän häkin päälle. Aviaarion verkko oli tosin muovipäällystettyä pienisilmäistä kanaverkkoa. Linnut jyrsivät verkon nopeasti aika rumaksi ja tässä vaiheessa opin, miten sinkitty verkko voi olla vaarallinen. Mikään ei oikein riittänyt, tahdoin vielä enemmän. Tiesin, että kun kohta aion muuttaa omilleni, linnut eivät muuta enää häkkiin, haluan niille kokonaisen huoneen.
Vihdoin ja viimein muutin lintujeni kanssa Tampereelle. Hain vaan asuntoihin joissa on erillinen huone, koska olin päättänyt, että linnut muuttavat sinne ja häkki jää historiaan.
Tämä ensimmäinen lintuhuone oli iso harppaus. Linnuilla oli nyt paljon tilaa lentää ja tälle kasvavalle lintumäärälle se oli ideaalia, poikasetkin oppivat lentämään paremmin kuin häkissä kasvaen. Olin niin iloinen, että pystyin tarjoamaan niille huoneen, enkä häkkiä. Puutteita siellä kuitenkin oli. Iso huone oli vaikea valaista hyvin. Enkä saanut valoja kattoon. Lintulamput olivat siis pesityshäkin päällä ja ”ikkunalaudalla”. Lattia oli vuorattu hamppukuivikkeella, joka osoittautui todella vaikeaksi siivota, joten lintuhuoneen siivous kärsi. En saanut sitä aikaseksi. Hamppu oli muuten kiva, koska linnut tykkäsivät kaivaa ruokaa sen seasta, enkä tiennyt miten päällystäisin koko lattian sanomalehdillä jos vaihtaisin paperiin. Muutto tuli ja päätin, että yritän taas jotain uutta ja parempaa.
Huoneen lattia oli suojattava jotenkin, joten päädyin laittamaan lattialle pressun. Pesityshäkin pohjan yritin pitää vielä hamppukuivikkeena, mutta se kuitenkin valui ulos häkistä ja sotki lattiaa vielä enemmän. Lintujen ruoka-astia oli lampun kupu, joka kävi kaukalosta. Huoneeseen ei saanut lamppuja mitenkään hyvin, kuin häkin päälle, lattialle ja kiipeilypuuhun nojaamaan. Linnut jyrsivät johtoja, joka meni kokoajan siihen, että lamppuja oli vähemmän ja vähemmän, huone oli pimeä. Orret eivät pysyneet pystyssä ja pressun takia lattiaa ei voinut edes imuroida. Koisat alkoivat ottaa huoneessa valtaa ja kaiken päälle Tera menehtyi niin traagisesti jäämällä seinän ja häkin väliin jumiin. Vajosin niin alas elämässä, että minua pelotti edes mennä huoneeseen. Ruokin linnut, vaihdoin vedet ja poistuin nopeasti. Huone oli hirveässä kunnossa ja vihasin sitä niin paljon. Koin myös todella huonoa omatuntoa siitä, mihin olin asiat päästäneet, enkä voinut tehdä mitään. Olin jo heittämässä hanskat tiskiin koko harrastuksen kanssa, mutta onneksi ystävät auttoivat minua siivoamaan huoneen ja päädyin muuttamaan taas asioita. Pressu lähti lattialta ja nyt tilasin ison paperirullan, jonka saisin levitettyä lattialle, jotta siivoaminen helpottuisi. Päädyin muuttamaan huoneen järjestystä monesti, jotta löytäisin hyvä asetelman huoneeseen. Ruusut olivat saaneet isomman häkin, joka vei nyt isomman osan huonetta kuin edellinen. Tässä vaiheessa sain myös ensimmäiset lampunkannat, joissa oli metallilla suojattu johto, joten linnut saivat vihdoin paremmin valoa ja turvallisuus nousi. Linnut saivat myös ensimmäisen ruokalaatikko prototyypin, jonka avulla siemenet pysyivät paremmin kurissa eivätkä olisi joka puolella lattiaa.
Eikä aikaakaan, kun huomasin, että paperit on vaikea vaihtaa, kun huoneen lattialla oli paljon painavia asioita, kuten kuusenjalat jotka kannattelivat orsia. Piti aina kantaa tavaroita edestakaisin huoneesta siivouksen ajaksi ja se oli todella rankkaa. Tästä päästiin seuraavaan vaiheeseen joka oli siirtää orret kattoon. Huoneen järjestys oli vähän huono ja orret olivat toisella puolella huonetta katossa. Pesityshäkki ja ruusujen häkki vei toisen seinän kokonaan ja niiden taakse oli nyt mahdoton päästä, joten huone koki vielä uuden järjestelyn. Ruusujen häkki meni ikkunan eteen, ja pesityshäkki sen toiselle seinälle. Tähän järjestykseen huone siitä jäi. Lattialle jäi ainoastaan ruokalaatikko, jonka siirtäminen oli vielä helppoa. Siivous helpottui suuresti. Lamppuja oli nyt enemmän ja häkkien päällä, ne oli suunnattu osoittamaan orsille päin, että linnut näkisivät paremmin. En kuitenkaan pitänyt tästä ratkaisusta, halusin enemmän ja paremman.
Seuraavana linnut saivat uuden ruokalaatikon, johon sain hamppukuivikkeen. Olin iloinen, että linnut saivat kaivelumahdollisuuden taas. Ruokalaatikko on iso, joten sinne mahtuu monta lintua kerralla syömään. Hienoin päivitys koko huoneessa on kuitenkin isot lintulamput katossa. Kahdeksan kappaletta lamppuja katossa ja kuusi pienempää häkkien päällä. Kaikki lamput ovat myös ajastettuja ja kattolamput jopa himmenevät yötä kohden ja aamulla syttyvät himmeänä ja kirkastuvat. Linnuilla on liiketunnistava valonheitin, jos ne säikkyvät yöllä, niin ne löytävät takaisin orrelle, eikä ikäviä törmäyksiä satu. Kaikki johdot ovat suojattuja metallisella putkella. Seinille ripustin suihkuverhoja suojaamaan ja tuomaan väriä. Lintuhuone on nyt valoisa, helppo siivota ja miellyttävä. Orret ovat aseteltu huoneen reunoille, että keskelle jää tilaa lentämiselle. Vielä muutamia asioita haluaisin päästä muuttamaan huoneeseen. Tahtoisin veden tarjoamiselle jotain parempaa, kuin jakkaran. Häkkien taakse olisi kiva saada joku matto, jotta lattia ei likaantuisi. Nyt on vähän myöhäistä enää alkaa suojaamaan listoja, koska ne ovat jyrsittyjä, mutta kun tästä muutan, niin osaan suojata nekin tulevaisuudessa. Ilmankostuttimelle tarvitsen myös paremman paikan ja ruoan säilytykselle jotain parempaa kuin laatikot huoneen ovella.
Kuten näkyy, tässä on menty monenlaisen vaiheen ohi ja parannuttu huomattavasti asioissa. Nyt olen oikein ylpeä omasta lintuhuoneesta, linnuillani on nyt kirkas huone päivitetyin lintulampuin, iso ruokalaatikko missä ne voivat kaivella ja toteuttaa itseään. Paljon tilaa lentää ja linnuilla on parvi kavereita. Niillä on niin paljon paremmat oltavat nyt, ja aion tehdä kaikkeni kehittääkseni sitä vielä eteenpäin.
Munia munia munia
Kaikki alkoi kun pistin Amyn ja Gwynin pesityshäkkiin. Tuoreita oli enemmän tarjolla ja ilmankostutin oli nyt kunnolla päällä. Oli tietysti tarkoitus saada olosuhteet otollisiksi, varsinkin kun Amylla oli viimeksi ongelmaa munimisen kanssa. Tietysti kävikin niin, että kaikki linnut vähän innostuivat ja kävivät kilpaa kuka saa pesiä ruokalaatikon takana ja kuka häkin takana. Munia löytyi monesta suunnasta lattioilta. Tänään pääsin läpivalaisemaan Amyn munat ja kuten arvelinkin, ne ovat hedelmöittymättömiä. Annoin kuitenkin muutaman Evelynin ja Karnakin munan vaihdossa haudottavaksi, koska niissä taas näkyi elämää. Annan parin hoitaa sitten adoptiolapsia. Olen aika varma että Lexillä on munia vielä häkin takana, minne on todella hankala itse ahtautua. Ne pitäisi saada pois, ettei poikaset kuoriudu lattialle ja joudu hakatuksi.
Amyn pesinnän epäonnistuttua tälläkin kertaa, päätin että Gwyn muuttaa kasvattajaystävälleni Villelle. Toivottavasti se saa siellä sopivan parin ja onnistuu vielä pesimään. Amyn suhteen en vielä tiedä mitä teen, sen varmaan olisi parhainta vaan päästä eläkkeelle ja lopettaa pesimispuuhat.
Ei tässä oikein muuta ihmeellistä ole tapahtunut, odottelen vain josko munia kuoriutuisi tämän kuun aikana.
Lintuihin menneet rahat vuonna 2020
Vuoden aikana menneet rahat
Vuoden aikana linnuista saadut rahat
Koko vuoden summa
Vuoden vaihtuessa on taas aika käydä läpi miten vuodessa on käytetty rahaa lintuihin. Viimevuonna ei oikein ollut poikueita joista olisi saanut takaisin mitään, mutta tänävuonna tilanne oli aivan toinen. Sain monta ihanaa poikuetta ja niin moni niistä pääsi muuttamaan uuteen kotiinsa ilahduttamaan uusia omistajiaan. Yllättävää oli, että tänä vuonna lintuihin meni enemmän rahaa kuin viimevuonna, vaikka oletin lintuhuoneen remontin vaikuttavan. Remonttia ei tapahtunut, mutta lintuhuonetta on silti vähän paranneltu. Teen tähän pienen erittelyn mihin rahaa meni suurilta osin.
- Lintujen ruoka 429,56 €
- Tuoreuoka +440 €
- Lelut 792,12 €
- Linnut (Riddare, Sen'un kyyti, Anri & Ariamis) 250 €
- Eläinlääkärikäynnit kyyteineen 486,1 €
- Ilmanpuhdistimen suodattimet 267,1 €
- Paperit lintuhuoneeseen 133,91 €
Kaikkeen muuhunkin rahaa upposi, kuten kuivikkeisiin, pönttöihin, lintuhuoneen seinän koristeluun, liiketunnistin valonheittimeen, toiseen pesäkameraan joka rakennetaan undulaattipönttöön, seepiansuomuja, mattoja häkkien pohjalle ja kaikkeen muuhun tärkeään. Tämä vuosi oli kuitenkin mielestäni oikein hyvä lintujen kanssa. Toivon että tämä tuleva vuosi tuo paljon hyviä hetkiä lintujen kanssa ja onnistuneita poikueita myös undulaateilta.
Hyvää uuttavuotta 2021!
Undulaattiparven vahvistusta
Tässä joulun jälkeen kun lähdin vanhemmilta kotiinpäin, ajettiin siskojen kanssa hakemaan Lohjalta kaksi kauan kaivattua undulaattia parveen. Olen jo kauan etsinyt sopivia naaraita parveen ja heti kun ilmoitus sopivista linnuista löytyi niin syöksyin kysymään niistä. Onneksi sain varattua kaksi todella suloista naaras undulaattia ja nouto sopi hyvin omaan aikatauluun. Linnut saapuivat eilen jo tänne ja päästin ne huoneeseen vapaaksi. Linnut olivat ymmärrettävästi aivan kauhuissaan kun kaikki muuttui niiden elämässä. Ne tosin rauhoittuivat yöksi ja aamulla näyttivät jo tuntevan tilaa paremmin ja lensivät paremmin jo. Ne ovat vielä vähän jännittyneitä kun parvi ja ihmiset ovat vaihtuneet, mutta uskon niiden kotiutuvan pian, sillä parveni on suhteellisen kesy ja näyttää hyvin esimerkkiä muille. Pikkuiset selkästi hakevat turvaa jo parvesta, niin uskon niiden sopeutuvan hyvin joukkoon. Mielenkiinnolla seurailen, miten parvidynamiikka muuttuu näiden lintujen myötä. Koirailla on taas vaihtoehtoja, eikä tarvitse kiistellä naaraista. Tässä parven uutukaiset Anri ja Ariamis!
7 vuotta kasvatusta
Hetki sitten oli Arminin syntymäpäivät. Taino kuoriutumispäivä tarkalleen. Armin täytti 7 vuotta nyt ja se oli ensimmäinen poikanen kasvatuksharrastuksessani. Olen nyt siis kasvattanut lintuja jo seitsemän vuotta ja näihin vuosiin on mahtunut kyllä paljon ja kaikenlaista. Käydään vähän läpi mitä kaikkea on tapahtunut.
Aivan ensimmäinen poikueeni, eli neitokakadujen A-poikue, oli Teran ja Dexterin poikue. Tera aivan ensikertalaisena ei oikein saanut munia pesään asti, vaan muni orrelta alas. Yksi muna päätyi pesään ja Tera hautoi sitä hyvin. Dexter kävi tässä vaiheessa aggresiivisemmaksi Teraa ja pesää kohtaan, joten poistin sen ja annoin Teran hoitaa poikasen itse. Poikanen kuoriutui 07.12.2013. Se oli parhain lahja mitä olisi voinut saada. Tässä vaiheessa olin vielä niin uusi ja olin hyvin stressaantunut kaikesta. Siitä että en kuullut poikasta, siitä etten nähnyt Teraa, siitä kuinka poikasen ääni oli niin pieni. Kaikki oli niin hurjaa ja jännää. Kaikki meni kuitenkin hyvin poikasen kanssa. Tera nyppi poikasen niskaa, voi olla että häiritsin sitä liikaa sen pesiessä. Poikasen keltainen pörrö antoi poikaselle nimen Armin. Olin jo alkujaankin päättänyt, että pidän sen. Armin kasvoi hienosti ja se oli kyllä todella riippuvainen äidistään. Seurasi sitä kaikkialle, ja se jatkui niin pitkää kunnes Tera menehtyi vuosia myöhemmin. Vasta sen jälkeen Armin osasi itsenäistyä.
B-poikue oli Teran ja Hiron poikue. Pari oli muodostanut jo hyvän siteen, ja päätin antaa niille mahdollisuuden. Tämä oli tosin parin toinen yritys jo. Parin ensimmäinen yritys oli huoneen lattialla, jonne ne munivat ilman lupaa. Siirsin munat pönttöön, että niiden olisi edes parempi mahdollisuus. Mutta undulaatti oli mennyt pesään ja tuhonnut munat ja poikasenalut. Olin niin surun murtama ja opin tästä turhakin kovasti, miksi pesivä pari pidetään erillään muista. (opin tämän vielä uudelleen.. ja uudelleen)
Parin toinen yritys tapahtui pesityshäkissä, ja kaksi poikasta kuoriutui. Kumpikin harlekiineja. Todella kauniita poikasia. Olin aivan rakastunut ja niin iloinen. Nämä poikaset kuitenkin päätin myydä, ne menivät yhdessä samaan kotiin. Tässä vaiheessa en vielä testauttanut poikasten sukupuolia, mikä oli virhe, koska myin sisarusparin jotka myöhemmin innostuivat lisääntymispuuhista vähän liikaa. Lintujen pito ei myöskään ollut enää niin ideaalia, joten poikaset päätettiin myydä erikoteihin, että pesimätouhut jäävät. Poikueen vanhemman poikasen, sain onneksi itselleni ja näin sain pitää vielä Teran toisen poikasen. Jos olisin vain tiennyt että nämä jäivät sen viimeisiksi, olisin varmaan pitänyt molemmat.
C-poikue oli Dexterin ja AJ:n ensimmäinen poikue. Tämä pari oli pariutunut hyvin ja uskoin Dexterin toimivan paremmin isänä tässä pesitysyrityksessä. Emot eivät ensimmäisellä kerralla oikein osanneet, joten pari pääsi pesimään uudelleen myöhemmin jolloin munia tulikin 7 kappaletta. Tuolloin olin vielä niin peloissani että emot eivät jaksa kaikkia, poistin 2 munaa jo ihan alkujaan. Viisi poikasta sitten kuoriutui, mutta sekin osoittautui ensikertalaisille emoille liian vaikeaksi ja kaksi nuorinta poikasta kuoli ja yksi kärsi pahasta nestevajeesta. Olin aivan hysteerinen miten asiat voivatkin mennä niin vikaan. Onneksi sain ohjeita poikasen nesteyttämiseen ja näin se selvisi. Tämä lintu oli vastoinkäymisistä johtuen minulle kovin tärkeä, se pääsi siis parhaalle ystävälleni asumaan. Valitettavasti lintu menehtyi muutaman vuoden iässä, en tiedä tarkkaa syytä, mutta mahdollisesti tuo poikasajan nestevaje vaikutti siihen. Muut poikaset muuttivat uusiin koteihinsa.
Dexter ja AJ pääsivät uudelleen pesimään myöhemmin. Pari toimi niin loistavasti yhteen ja olivat niin kiintyneet toisiinsa. Pari sai yhteensä 5 munaa, joista kaikki kuoriutuivat, mutta kuten viimeksi, kaksi nuorinta poikasta kuolivat aivan alkuun, ne eivät selkeästi saaneet ruokaa, oli se sitten siitä, ettei emot jaksaneet, tai hylkäsivät ne syystä. En voinut tietää, mutta olin todella murtunut tästä. Olin sitä mieltä, että lopetan koko touhun, koska vastoinkäymisiä tuntuu tulevan kokoajan. Eikä se vielä riittänyt. Kolmanneksi nuorin kärsi myös hiukan nestevajeesta, jonka takia sen jalat jäivät pieniksi. Poikueen keskimmäinen sai ranskalaisen sulkasadon, vaikka pidin huolta pöntön hygieniasta ja siivosin sen kun likaa tuli. Nämä poikaset olivat jotenkin hyvin sotkuisia muutenkin. En uskaltanut myydä sitä keskimmäistä poikasta, joten ystäväni sai sen, ja se asuu nykyään parvessani. Viastaan huolimatta se sentään pystyy lentämään ja sosialisoimaan muiden kanssa. Mietin tässä vaiheessa kannattaako paria enää pesittää, koska poikasia on menehtynyt ja en yhtään osaa sanoa mistä tuo ranskalainen sulkasatokaan tuli, vaikka se on tyypillisempi undulaateille. Kaksi muuta poikasta muuttivat omiin koteihinsa ilman ongelmaa.
Ensimmäinen undulaattipoikue ei ollut todellakaan suunniteltu. Sen tarina oli todella outo. Ruusukakadut olivat tuhonneet ikkunan listaan reijän. En osannut odottaa, että undulaatti päättäisi mennä sisälle, tyhjentää tiivisteet lattialle. En löytänyt Sebastiania mistään ja kävin huonetta jokapuolelta läpi. Oletin sen jo kuolleen, koska siitä ei löytynyt merkkiäkään. Ruusujen häkin takana oli paljon tiivistettä lattialla, ja arvelin että lintu on mennyt siitä sisälle. Pelkäsin sen jääneen jumiin ja kuolleen sinne. Jouduin repimään koko ylimmän listan seinästä, koska tietysti se oli tehnyt pesänsä aivan toiseen päätyyn siitä reiästä. Sain linnun ulos sieltä ja kiinnitin rikkinäisen listan takaisin seinään ja päätin laittaa verkon listojen yli ja ikkunan päälle, etteivät linnut pääse enää seinän sisälle.
Jokusen ajan kuluttua kuulin lintuhuoneesta himmeää ruokinta-ääntä. Ajattelin neitokakadun taas löytäneen salaisen pesäpaikan ja saaneen poikasen, mutta poikasta ei löytynyt mistään. Kunnes näin Sebastianin tulevan ulos pesästään. Se puikkelehti verkon sisällä ja tuli ulos pienestä raosta. Sillä oli poikanen nyt tuolla. Ajattelin, että on parempi ottaa poikanen pois ja siirtää sopivampaan pesään, että voin seurata. Irrotin verkon, ja listan… poikasta ei löytynyt. Tutkimalla selvisi, että pesä on tehty nyt ikkunalaudasta pidemmälle, eli seinän sisään. En edes kädellä ylettänyt lähellekään poikasta. Sain kännykällä kuvan siitä, ja niin se oli ainut tapa seurata sitä. En voinut kun antaa poikasen kasvaa ja autoin sen ulos kun se oli tarpeeksi vanha. Nostin sitä lusikalla ulos. Poikanen kasvoi kyllä todella hyvin, koska sillä oli emo ja kolme isää. Siitä tulikin varsin massiivinen lapsi. Undulaatit yrittivät vielä uudelleen pesiä seinän sisään, mutta korjasin listan ja kätkin siis talon seinän sisään 8 munaa ja toivon ettei niitä kukaan koskaan löydä. Niitä ei sieltä poiskaan saanut.
E-poikue oli vähän kummallinen, koska pistin alunperin Hollannista tuodun parin Amyn ja Gwynin pesimään. Samoihin aikoihin Lexi oli muninut huoneen nurkkaan munan, joten päätin merkata sen ja siirtää pesään parille. Kuinka kävikin, että parin omista munista ei tullut mitään, mutta Lexin muna kuoriutui. Pari hoiti poikasta tietysti kuin omaansa. Tässä valitettavasti huomasin, että Gwyn nyppii poikasta, vaikka seurasin ensimmäistä kertaa pesää kameralla ja yritin olla häiritsemättä emoja. Gwyn tosin nyppii puolisoaan myös, niin oletan että se on sillä vain valitettava tapa. Poikanen oli ihan ensimmäinen valkokasvo ja olin siitä niin innoissani. Poikasta nypittiin kuitenkin rajusti, joten sen uuteen kotiin lähtö viivästyi paljon, koska halusin että sen kaikki höyhenet kasvavat takaisin. Poikanen muutti siskolleni, missä se valitettavasti menehtyi törmäykseen.
Vihdoin ensimmäinen suunniteltu undulaattipoikue. Siirsin Sebastianin ja Olekin pesityshäkkiin alkuun, mutta aina kun avasin oven, lensivät Uuttopekka ja Lukekin käymään ja ruokkivat Sebastiania pesään. Linnuilla oli oikein toimiva polyamorinen suhde, mutta olin kyllä kokoajan varuillani. Poikasia kuoriutui kuitenkin kolme kappaletta ja väreissä oli kivasti variaatiota. Poikaset kasvoivat hyvin, mutta emo ruokki niitä vähän turhan innoissaan ja kahden nuoremman nokan päälle kuivunut ruoka aiheutti alkuun nokan kasvua vähän väärään suuntaan, mutta se tasottui nopeasti. Poikaset olivat todella rohkeita ja hienoja lintuja. Olin näistä niin onnessani. Yhden poikasista päätin pitää itselläni, koska siitä tulikin niin kaunis ja oikein iso lintu myös.
Tämä poikue ei ollut lainkaan suunniteltu. Lexi suunnitteli sen aivan itse. En vielä ollut ajatellut, että linnut pesisivät ruusukakadujen häkin taakse. Kuulin vain yhtenä päivänä poikasen piipitystä ja tutkin huonetta hyvin tarkkaa läpi kunnes löysin yhden pienen valkopörröisen vauvan häkin takaa. Pesityshäkki oli varattu, en voinut kun tehdä ruman pahvilaatikko pesän, missä poikanen olisi edes vähän paremmin turvassa. Lexi omaksui pesän kyllä nopeasti, mutta samalla muita alkoi kiinnostamaan tuo pahvilaatikko pesä ja niin kävikin, että nyt neitokakadut alkoivat riidellä pesästä ja kohta löysin Hemwickin pesässä ja poikanen sen vieressä aivan verillä. Otin poikasen pois ja hoidin sen haavat. Pesä oli viety, en voinut muuta kuin hoitaa poikasen itse, en voinut pistää sitä enää takaisin. Näin tästä tuli ensimmäinen käsinruokittu poikanen. Sen kanssa koettiin sitten taas niin paljon kaikkea. Kuputukos jonka hoidin itse kotona, ja sitten poikanen kuivui niin, että se oli aivan kuoleman partaalla, eläinlääkärissä se sai nesteytystä ihon alle ja ennusteeksi annettiin hyvin huono. Poikanen kuitenkin selvisi tästä kaikesta. Sen haavat myös paranivat, se voi nykyään todella hyvin. En voinut myydä poikasta, koska olin siihen jo niin kiintynyt. Nykyään se on vahva ja terve lintu, ihana ikku pikku punkki punkero.
Mitä selitinkään, että olin oppinut kuinka pesivä pari pidetään rauhassa? No vaihtoehtojahan ei Punkin kanssa enää ollut ja huonosti siinä kävi. Nyt pahvilaatikko pesän oli vallannut Hemwick ja Dexter. Hemwick muni pesään, mutta päätin olla fiksu tälläkertaa, ja poistin munat ja vaihdoin ne tekomuniin. Vahdin päivittäin, josko munia on lisää, jotta voin vaihtaa ne. Ajattelin antaa parin hautoa tekomunia, kunnes ne kyllästyisivät. Mutta Hemwick oli paljon fiksumpi. Se oli pyörittänyt muutaman tekomunan pois pesästä ja muninut uudet tilalle ja vaikka luulin olevani fiksu, niin kohta pesässä olikin jo poikasia. Kolme poikasta kuoriutui, olin niin ihmeissäni. Löysin tekomunat pahvilaatikkopesän taakse piilotettuna. Tietysti näiden poikasten päälle käytiin, nuorin poikanen kuoli. Minulla oli sopivasti toinen pari vielä pesityshäkissä, ja niillä oli pesässä poikanen jonka seuraan lisäsin nämä kaksi poikasta turvaan. Emot ottivat kaksi adoptiolasta hyvin vastaan ja nämä kaksi saivat kasvaa turvallisessa ympäristössä isoiksi.
Tämä poikue oli suunniteltu ja olin siitä kovin innoissani. Emoina toimi Hollannista tuotu Evelyn ja toiselta kasvattajalta Hollannista tuotu Karnak. Munista vain yksi kuoriutui, mutta emot hoitivat sitä todella hyvin. Kuten tuossa ylempänä jo kerroin, niin G-poikueen kaksi poikasta siirrettiin emoille myös hoidettavaksi ja ne suoriutuivat ensikertalaisiksi todella hyvin. Poikue oli siis oikein onnistunut ja tästä näiden emojen poikasesta kasvoi todella upea yksilö, jonka olisin pitänyt, jos tilaa olisi ollut, mutta se pääsi kotiin, missä sille on pesitysideoita vielä
Olin suunnitellut pesittäväni Bright eyessin Thlaylin kanssa, mutta tietysti Bright eyes kiinnostui toisesta linnusta, Iosefkasta. Pari innostui vähän turhankin paljon, sillä Iosefka alkoi munimaan ympäri huonetta. Se oli vielä suht nuori, mutta se ei vaan lopettanut munimista ja päätin sitten siirtää parin pesityshäkkin, ja viimeisimmän munan niille pesään. Munia tuli vielä lisää, joista neljä sitten kuoriutui. Olin aivan innoissani, nämä olisivat Teran lapsenlapsia. Kuitenkin poikasten kasvaessa, huomasin että Bright eyes nyppii poikasia. Epäilen sen johtuvan siitä, että Hiro nyppi sitä poikasena. Otin poikasia sitä mukaa ruokittavaksi että nuorimmat kasvavat, ja palautan sitten emolle ja poistan isän, koska en kestänyt katsoa sen nyppivän poikasia. Emo ei kuitenkaan enää yksin jaksanut, nuorin poikanen meni niin heikkoon kuntoon, että se kuoli käsiini. Kolme muuta otin sitten suoraan käsinruokittavaksi loppuun, koska en voinut katsoa niiden myös kuihtuvan. Poikasilla oli ongelmaa jos toisenlaista, eivät pysyneet pystyssä ja siivet roikkuivat ja kupu näytti venyneen. Sain tässä askarrella ja opiskella kaikenlaista, mutta poikaset kasvoivat oikein terveiksi ja todella ihaniksi linnuiksi. Teki harvinaisen kipeää luopua näistä lapsista, niihinkin käsinruokinnan takia kiinnyin.
Evelyn ja Karnak olivat niin pesimisinnoissaan ja kumpikin pääsi sulkasadostaan yli nopeasti, niin annoin niiden sitten yrittää uudelleen. Munia tuli muutama joista kaksi kuoriutui. Pari hoiti poikasia taas niin huolella ja keskittyneesti. Viimepoikueen nyppimisestä aiheutuneen stressin takia, poistin pesäkameran tältä kertaa, ja poikaset kasvoivat siis todella hyvin eristyksessä ihmisestä. Siivosin pesää vain muutaman kerran ja rengastin poikaset, muuten ne saivat olla rauhassa. Toinen poikasista osoittautui valkokasvoksi, joka vahvisti sen, että Karnak on myös piilevä valkokasvo. Tämän poikasen päätin pitää, sillä parin aikasempi poikanen kasvoi niin upeaksi, että uskon vahvasti tähänkin. Siitä tulee sopiva puoliso Nitolle.
Kaikkea on tähän väliin mahtunut. Kuten muutama epäonnistunut undulaatti poikue. Ihan ensimmäinen suunniteltu undulaattipoikue päätyi todella surullisesti. Emolla jäi muna jumiin, yritin koko illan auttaa sitä itse tietämilläni keinoilla. Eläinlääkäriin sai ajan vasta seuraavalle päivälle. Lintu selvisi yön yli, mutta oli niin huonossa kunnossa, se kuitenkin selvisi leikkauksesta elossa, mutta kotiin päästyämme se menehtyi. Sitten yritin taas suunnitellusti pesittää toista paria mutta Irithyll epäonnistui monesti jo. Irithyll ei vaan jaksanut hautoa munia loppuun ja munat löytyivät aina ennen kuoriutumista lattialta. Yhden sisällä oli vielä poikasen alku joka oli elossa, mutta ei valmis kuoriutumaan. En pystynyt tekemään mitään ja pieni menehtyi nopeasti.
Myös näitä lattialle ja huoneen nurkkiin pesimisiä on tapahtunut monesti, pelkään aina emojen puolesta, kun ne rasittavat itseään niin. Yhden neitokakadupoikueen kanssa kävi taas niin, että emolla, Amylla, jäi muna jumiin ja se jouduttiin viedä eläinlääkäriin leikattavaksi. Lintu onneksi selvisi leikkauksesta. Nyt vielä pohdin uskallanko yrittää paria enää, vaikka Amy on muninut onnistuneesti ennenkin. Nämä kaikki ovat niin vaikeita kysymyksiä ja koskaan ei voi tarkalleen tietää mitä tulee tapahtumaan.
Vastoinkäymisiä on tullut, ja olen nähnyt liian monen poikasen kuolevan. Jokainen niistä on kolahtanut minuun pahasti ja mietin haluanko enää jatkaa tätä, mutta onnistumisen tunteet ovat niin hienoja ja rakastan kuulla kuinka linnut ovat ilahduttaneet uusia omistajiaan. Lintujen kasvua ja kehitystä on aina yhtä kiehtovaa seurata. En kuitenkaan voisi lopettaa, nyt kun olen pääsemässä vasta alkuun. Olen hiljalleen hankkinut minulle hyviä ja sopivia lintuja pesitykseen. Toivon vielä monen monta vuotta lintujeni kanssa. Ne ovat minun elämäni ja elämäntapani, en olisi mitään ilman lintujani. Toivon työlläni tuovani terveitä ja vastuullisesti kasvatettuja lintuja lemmikeiksi, koska tilanne suomessa ei ole näiden osalta paras. Silti suurin osa hankitaan eläinkaupoista ja annetaan sisarusten pesiä. Minulta tulevat linnut ovat kasvaneet hyvissä oloissa, tottuneet ihmiseen ja ne ovat saaneet ymmärrystä ja rakkautta jokainen. Jokainen poikanen on minulle kuin lapsi ja minulle niin tärkeä. En tee tätä rahan vuoksi vaan rakkaudesta lintuihin. (Ei näillä kyllä mitenkään tienaisikaan. Katso vaikka). Mennään eteenpäin kohti uusia kokemuksia ja toivottavasti enemmän positiivisempia sellaisia.