Kauheat koisat…
Kaikenlaista pientä tässä on taas ollut. Tässä tällainen lyhyt tilannepäivitys.
Pesityslainaan tullut Quae (TeraNymphicus’s Dark soul) teki onnistuneesti ensimmäisen munan pesään. Sen jälkeen ei mitään ja ajattelin että lopahtiko into vai näinkö se nyt menee. Muutaman päivän jälkeen toinen muna löytyi nätisti lattialta. Siirsin sen pesään ja sen jälkeen Quae muni nätisti vielä 3 munaa pesään onnistuneesti. Pari on sen jälkeen hautonut aika tunnollisesti, joten toivotaan parasta että parittelukin on tapahtunut, että munista tulisi jotain. Ensimmäisen munan laskettu aika olisi jo 1.7 joka on pian, mutta siitä en usko tulevan mitään, koska se oli pidempään huonosti haudottu. Seuraavan munan odottelen kuoriutuvan joskus 6.7. Jännitys tiivistyy.
Violetti undulaatti vauva lähtee tänään uuteen kotiin ystävälleni. Se saa mitä parhaimman kodin mitä voi toivoa ja olen siitä niin iloinen!
Emberin DNA-testi pääsi perille ja kuten vähän arvelin, se on koiras! Ember on hyvin kasvanut, mutta jaksaa edellen kerjätä todella ahkerasti. Jouduin sen toisen siiven klippaamaan, koska se yrittää lentää perään ja tuon toisen siiven takia siitä ei tule mitään. Se osaa kyllä korkealta ”laskeutua” todella kauaskin. Se myös käyttää siipiään paljon kiipeillessään. Sen tasapainokin on jo paljon parempi. Ember on edelleen varsin ahdistunut lintuhuoneessa, enkä myöskään ole saanut sitä sisustettua sille vielä sopivaksi, koska mietin mitä teen vesiastian kanssa. Lintujen vesi on korkeammalla, koska se on undulaattien pesityshäkin päällä. Tiedän että Ember ylettäisi lattialta hyppäämällä kaltereihin ja osaisi kiivetä ylös, mutta en usko että se löytää sen kovin helposti. Ember asuu siis toistaiseksi vielä täällä meidän puolella koska se saa aamuisin vielä ruokaakin. Se on ehkä vähän laiha, tahtoisin sen oppivan syömään itse paremmin. Mutta onneksi se sentään syö itse jo jotain!
Sitten jotain ikävää, jota olen pelännyt. Koisia. Huomasimme muutaman koisan todella vanhoissa seinille unohdetuissa ansoissa. Huoli heräsi heti ja vaihdoin ansat uusiin, että ne toimisivat paremmin. Äkkiäkös niissä oli jo monta koisaa. En ymmärrä mistä ne tulivat ihan yhtäkkiä. En ole lintuhuoneessa enkä muuallakaan nähnyt yhtään kunnes niitä ilmestyi kuin tuhka tuulesta paljonkin. Pistin myrkkyä lintuhuoneen ovenkarmeihin (ulkopuolelle), jos sinne yrittävät ryömiä niin ei tule onnistumaan.
Joudun varmaan poistamaan hampun lintujen ruoka-astiasta. Siivoan pakastimen ja laitan kaiken sinne taas. Otan tänään höyrypesurin esiin ja käyn kaikki listat ja kolot sillä läpi. Olen niin surullinen ja järkyttynyt. En tiedä miten pääsin niistä viimeksi eroon, vaikka invaasio oli jo pitkään kestänyt. Toivon että nyt jos toimin ”ajoissa” niin saan tämän kuriin, mutta toivo on himmeä. Kun niitä hirviöitä ei taas hetkeen ole näkynyt niin sitä muuttuu lepsuksi ja ei pakastakaan kaikkea mikä tulee taloon ja ruokalaatikon kansi saattaa jäädä raolleen. Tästä saan nyt maksaa näin.
undulaatin ja neitokakadun häkkikoko
Sain sivuilleni tässä hetki sitten lintuhäkin pinta-alalaskurin. Laskuri laskee siis vain häkin minimin. Minulta pyydettiin myös, saisiko laskurin lisäksi jotain havainnollistavaa kuvaa kertomaan, kuinka suuri häkki on lintuun nähden. Tätä en usko, että hetkeen saan aikaseksi, mutta otin muutaman havainnollistavan kuvan neitokakaduille ja undulaateille soveltuvista minimeistä.
Kahden undulaatin minimisuositus on 0,35 neliötä. Kuuden A4-paperin pinta-ala on 0,378 neliötä, joka on lähes sama. Väkersin siis tulostuspapereista pohjan ja houkuttelin muutaman linnun siihen antamaan vähän esimerkkiä miltä kahden linnun minimi luonnossa siis näyttäisi. Iso kiitos Laurelle kun muokkasit kuvia vähän nätimmiksi!
Kahdelle neitokakadulle minimisuositus on 0,85 neliömetriä. 14 kappaletta A4-papereita on pinta-alaltaan 0,882 neliötä, joka vastaa taas melkein samaa. Tässä kuvaa taas kuinka kaksi neitokakadua asettuu noihin mittoihin.
Suunnitelmiin muutosta
Alunperinhän ajattelin että laitan Dexterin ja Hemwickin pesimään, sillä se oli pareista ainut, jolla ei ollut sulkasatoa ja niillä oli kaksi pesää lattialla. Ruusujen häkin takana ja undulaattien pesityshäkin takana vuorotellen ne hautoivat. Päästin parin häkkiin, joka ei sitten sinne päästyään osoittanut suurempaa kiinnostusta pesimiseen. Samoin kävi undulaateille. Laitoin Luken ja Anrin pesityshäkkiin, jonne kumpikin oli todella kovasti halunnut. Varsinkin kun Ariamis ja Gachiin oli siellä. Mutta niiden päästyä häkkiin, into lopahti täysin. Niitä ei vain vaikuttanut pesä kiinnostavan enää, kun luvan siihen saivat. Päästin parin sitten lopuksi pois häkistä. Mietin josko yrittäisin saada Uuttopekan ja Sebastianin sinne seuraavaksi. Nyt kuitenkin suunnitellin josko yrittäisin pesittää Yharnamia kasvattini Dark Soulin kanssa, joka siis tulisi tänne pesimään. Katsotaan miten tässä nyt käy.
Undulaattilapset ovat kasvaneet hurjasti ja kohta niiden onkin jo aika muuttaa uusiin koteihinsa. Harmaa poikanen etsii vielä kotiaan, mutta violetille on jo hyvä koti tiedossa. Lisää tietoa löydät vapaana olevasta poikasesta täältä!
Jos sinulla on koti tarjota tälle ihanalle vauvalle niin ota rohkeasti yhteyttä.
Ember on kasvanut myös todella hyvin. Se on todella sotkuinen syödessään. Se edelleen suosii lusikalta syömistä, joka on huomattavasti sotkuisempaa. Ember alkaa olla siinä iässä, että se poistuisi pian pesästä, joten päätin käydä sen kanssa ulkona vähän. Oltiin siellä parisen minuuttia korkeintaan, otin muutaman ihanan kuvan pienestä sotkunaamasta. Aion muuten tasapainon vuoksi klipata Emberin toisen siiven, koska toiselta puolelta siltä jo puuttuukin suurin osa käsisulista. Niin kurjaa kun se vain on, mutta tasapainoisena sen on varmasti helpompi oppia ”lentämään” jos se sitä koskaan oppii.
Kaikenlaista sitä…
Ensi alkuun Emberin kuulumisia. Otin Emberin perjantaina ruokittavaksi. Sillä oli vaikeuksia ymmärtää ruiskusta syömistä. Se oli todella sotkuisaa eikä ruoka mennyt alas millään. Muutaman kerran yritin sitä ja yritin lusikalla ruokkimista jonka se ymmärsi heti. Nyt se syö lusikalta, toisinaan hyvin sotkuisesti ja toisinaan niin hienosti ja siististi. Ember on kasvanut tasaiseen hyvään tahtiin. Sen sulat alkavat jo vähän aukeilla. Kun ikää on tullut ja sulat ovat kasvaneet, näkyy hyvin miten iso osa siivestä puuttuu. Valitettavasti Ember ei oikein pidä siipien nypläämisestä, niin en ole saanut hyvää kuvaa jossa sillä näkyisi kumpikin siipi auki. Ostin sille jo DNA testin, mutta sitä saadaan odotella kunnes lintu on kokonaan sulkainen, jotta voidaan nyppäistä muutama höyhen lähetettäväksi.
Siirsin Dexterin ja Hemwickin isompaan häkkiin. Ne menivät sinne oikeastaan itse, pari oli ainut jolla ei ollut sulkasatoa ja pesimisintoa taas riittää liiaksikin, koska Hemwickillä on kaksi pesää huoneen lattialla. Sain myös undulaattiparin niiden omaan pesityshäkkiin. Vaihdoin pöntön kokonaan uuteen, koska edellinen meni niin törkyiseksi. Epähuomiossa olin siirtänyt häkin seinää vasten kiinni, ja Ariamis oli kiipeillyt ja saanut itsensä sinne jumiin. Onneksi lintu oli vielä elossa kun sen huomasin jumiutuneen. Se oli pää ylösalaisin kiinni seinässä. Sen peräpää oli kakasta likainen, se oli varmasti hetken ollut siellä. Siirsin häkin taas kohdilleen ja autoin Ariamiksen ylös sieltä. Se kiipesi kyllä itse, mutta jäi häkinpäälle lepäilemään. Se ei jaksanut yrittää karkuun. Pidän sitä nyt silmällä, että se varmasti toipuu. Gachiin tuli pian siihen viereen hoitamaan puolisoaan. Menetin rakkaimman lintuni sen jumiutuessa seinän ja häkin väliin, ja koko tämä tapahtuma vaan herätti hirveän tunneryöpyn. Aivan kamala olo, miten saatoin epähuomiossa tehdä näin…
Vähän parempia uutisia. Halusin vain päästä jakamaan, koska Frieden pesuesisko Ciri (TeraNymphicus’s Judgement day) on kasvanut niin upeaksi. Sain linnusta muutaman kuvan, jotka halusin päästä jakamaan. Pidän miten Ciristä näkyy sen hollantilainen tausta, koska kumpikin vanhemmista ovat hollantilaisia neitokakaduja ja Ciri muistuttaa hyvin niiden tyylisiä lintuja. Cirillä on myös selkeästi isänsä tuima ilme, kuten myös Cirin siskolla Friedellä.
Kuvat on ottanut nykyinen omistaja. Ciriä ja sen parven touhuja voi seurata instagrammista @dea_the_tiel
Undulaatit ulkona pesästä!
Undulaattilapset ovat nyt kumpikin poistuneet pesästä. Nuorempi lähti tänään ja sillä on vielä harjoiteltavaa lentämisen kanssa. Emo oli jo muninut pesään uuden munan, mutten anna sen nyt kuitenkaan aloittaa uutta poikuetta kun tämäkin pitäisi hoitaa loppuun. Otin koko pesän pois häkistä. Odotan että kumpikin poikanen osaa lentää vähän paremmin ennen kuin päästän ne isoon huoneeseen muiden joukkoon. Poikaset ovat todella rohkeita ja uteliaita ja olen siitä niin tyytyväinen. Vanhempi poikanen syö tuoreruokaa itsenäisesti jo, uskon että sisarus seuraa sen perässä aika pian. Kunhan se nyt ensin pääsisi orrelle. Pidän pesityshäkissä keppejä matalalla, että poikasten on helppo aloittaa kiipeäminen ylöspäin. Laitan parempaa kuvaa kummastakin kunhan saan ne ulos häkistä, niin on paremmat olosuhteet kuvatakin.
Ember restored
Thlaylin ja Sen’unin ensimmäinen poikue, kaikki ei mennyt aivan kuten toivottu. En edes odottanut parilta tulevan mitään, koska Sen’un ei ymmärtänyt pesästä mitään. Thlayli aloitti pesintähommat itsekseen. Se hautoi yöt ja päivät. Yllätyksekseni kävikin ihme ja yksi poikanen kuoriutui. Kellertävällä untuvalla, se on siis pastellikasvo. Ensimmäinen pastellikasvolapseni.
Kuulin pienen äänen pesästä. Se on poikanen! En voinut uskoa sitä todeksi. Ääni oli yllättävän voimakas, poikanen kuulosti terveeltä. Odottelin että pääsisin kurkkaamaan pesään, koska tähän pönttöön ei valitettavasti pesäkamera sopinut. Thlaylin vihdoin lähdettyä pesästä, pääsin kurkkaamaan poikasta. Keltainen untuva, sen on siis oltava pastellikasvo. Ihan ensimmäinen pastellikasvopoikaseni. Olin niin innoissani.
Kurkkasin vielä myöhemmin saman päivän aikana pesään kun tuli tilaisuus, huomasin että poikasta oli maistettu siivestä. Sen siivenkärki oli punainen ja turvonnut. Se ei näyttänyt haittaavaan pienokaista vaan se eli varsin pulskasti. Thlayli pitää hyvää huolta poikasesta.
Seurailin tarkasti poikasen siiven vointia, mutta se näytti menevän vain pahempaan. Siipi ei kasvanut tahdissa ja kärki muuttui tummaksi. Olin jo varma että tässä se oli, poikanen kuolee. Siivenkärki oli mennyt kuolioon. Poikanen silti jostain syystä sinnitteli. Huomasin että Sen’un oli purrut sitä myös selästä. Tässä vaiheessa otin Sen’unin häkistä pois ja annoin Thlaylin hoitaa poikasta. Poikanen sai nimekseen Ember ja toivottiin parasta sen selviämiseksi.
Kysyin kokeneemmalta kasvattajaystävältäni mitä tässä tilanteessa tulisi tehdä. Hänen mielestä siivenkärki on kuoliossa, kuten itsekin epäilin, ja että kuolio tulee poistaa tai se voi levitä. Soitin eläinlääkäreille josko joku suostuisi sen tekemään, mutta minua ohjattiin vaan paikasta toiseen. Sain vihdoin ajan jollekin lääkärille, joka sanoi ettei poikasen elämä tule olemaan sen arvoinen ja olin aivan murtunut, mutta onneksi pohdin asiaa ja keskustelin muutaman ystävän ja harrastajan kanssa asiasta ja mielestäni poikanen voi vielä saada täysin hyvän elämän ilman siivenkärkeään. Olin siis valmis menemään lääkärille seuraavan viikon maanantaina…
Olin niin hermostunut koko eläinlääkärireissu ideasta näin pienen poikasen kanssa. Ajattelin jo, että se olisi varmasti viimeinen niitti poikasen jaksamiselle ja se menehtyisi. Aamulla kurkkasin poikasta ja miten ollakaan, sen siivenkärki oli aivan itsestään pudonnut. Tarkastelin siipeä ja iho oli todella siisti, kuoliosta ei näkynyt enää merkkiäkään. Poikanen voi todella hyvin ja oli virkeä ja sillä on niin luja ääni. Siivenkärjestä näyttää nyt siis puuttuvan noin puolet. Linnuilla on käsisulkia 10kpl, ja näin ainakin 4, mahdollisesti 5, eli suunnilleen puolet. Tämä voisi vastata sitä, että poikanen olisi toispuoleisesti klipattu, mutta sehän selviää vasta ajan kanssa kuinka siipi tuosta nyt kasvaa.
Tänään poikanen on 12 päivää vanha, eli kohta jo kaksi viikkoa. Se voi todella hyvin. Olin valmistautunut käsinruokkimaan poikasen, sillä leikkauksen jälkeen emo olisi todennäköisesti hylännyt sen, koska se olisi erossa poikasesta niin pitkään. Leikkausta ei nyt tapahtunut onneksi, mutta olen päättänyt käsinruokkia poikasen joka tapauksessa. Omasta mielestäni sen omaksi parhaaksi on olla tottunut ihmisiin jo alusta alkaen, jos se tarvitsee apua ja jos sen pakeneminen vaikeutuu sen mahdollisen lentokyvyttymöyyden takia. Annan poikasen kuitenkin vielä kasvaa hyvän hetken emon kanssa, että se kerkeää varmasti leimaantumaan lintuihin. Punkin ruokin myös itse sen ollessa nuori ja se sai paljon huonoja kokemuksia linnuista sen ollessa pieni ja siitä on silti kasvanut upea lintu ja se kommunikoi muiden kanssa täysin ilman ongelmaa. En todellakaan usko, että käsinruokinta tulee poikasta rikkomaan, vaan ainoastaan helpottamaan sen elämää. Tähän loppuun tahdon vielä painottaa, en tue käsinruokintaa ilman hyviä perusteita, enkä sitä itse ilman syytä teekään.
Tänään Ember sai myös renkaansa tunnuksella 004 TEN FI 21. Olen niin ylpeä pienokaisesta, se on taistellut upeasti. Se sai myös kokonimensä.
