Pientä taukoa
Toisen pastellipoikasen DNA-testi tuli ja lintu osoittautui koiraaksi. Se pääsee muuttamaan siis Ludwigin kanssa uuteen kotiinsa kunhan on siihen valmis. Tämän poikasen jälkeen ei täältä taida ihan hetkeen tulla lintuja, koska elämässä on tilanne meneillään ja meille taitaa tulla muutto eteen vuoden alussa, joten en uskalla laittaa lintuja pesimään, ettei kesken pesinnän tarvitse alkaa muuttamaan. Siinä on niin iso riski, että poikaset jäävät ilman ruokaa hetkeksi ja menehtyvät tai joutuvat muutenvain hylätyksi. Siinä on niin paljon riskejä, että päätin jo nyt etten laita lintuja pesimään ennenkuin saan muuton alta pois. Sen päivämäärä on vielä epätiedossa, niin en yhtään tiedä milloin lintuja on taas saatavilla. Toivon kuitenkin niitä joskus keväälle tai kesälle viimeistään.
Meille muutti undulaatti tasapainoittamaan parvea! Lintu josta viimeksi mainitsin vain vähän, koska hakumahdollisuus oli vähän epäselvä. Undulaatti sai nimekseen Oedon. Kaikki meni hyvin. Keegan (TeraNymphicus’s manhunter) muutti samalla uuteen kotiinsa. Sitä lintua tuli aivan hirveä ikävä, koska se on ollut niin ihana. Kaikista poikasista kiltein ja kesyin. Aivan ihana lintu. En oikein tiedä, mitä tähän sepustaisin, mutta koitan dokumentoida muuttoa ja uuden lintuhuoneen tekemistä ja parantamista parhaani mukaan, että saan niistä sitten kunnolla juttua.
Pastellipoikaset
Shaman ja Aiwass pääsivät pesimään uudelleen hetki sitten, koska pari oli taas aloittamassa lattialle munimisen. Annoin niiden siis mieluummin luvalla yrittää. Munia tuli neljä, joista kaksi kuoriutui. Poikaset tulivat pari päivää sitten pesästä ja harjoittelevat vielä lentämistä. Kumpikin on kuitenkin päässyt jo orrelle mikä on hieno juttu. Poikaset saivat myös viralliset nimensä! Toinen poikasista on myös helmiäinen, ja todella kaunis semmoinen onkin. Tämän poikasen pidän itselläni. Sen kutsumanimeksi tuli Lucatiel, koska olen odottanut jo kauan neitokakadunaarasta, jolle voin antaa tämän nimen. Poikanen on naaras, mutta harmaasta poikasesta ei pysty sukupuolta sanomaan. Laitoin eilen sen DNA-testin postiin, eli odotellaan noin kuukauden verran tuloksia. Jos lintu on koiras, sille on koti jo tiedossa, se muuttaisi Ludwigin mukana uuteen kotiin. Jos se on naaras, niin pitää sitten etsiä koti muualta, saa nähdä.
Undulaattipoikaset muuttivat isänsä Gachiinin kanssa sinne Ahlmanin koululle. Koululla oltiin kuulemma odoteltu lintuja jo innolla. Seuraavana päivänä ne olivat jo uskaltautuneet syömään hirssiä opiskelijoiden kädeltä. Olen niistä niin ylpeä. Meiltä menee sinne vielä tulevaisuudessa pari undulaattia lisää, että saavat vähän isomman parven. Neitokakadunkin olen sinne jo luvannut.
TeraNymphicus’s Maneater, kutsumanimeltään Keegan, muuttaa viikonloppuna uuteen kotiinsa siskoni luokse. Tätä lintua tulee erityisen ikävä, koska se on ehkä kaikista poikasista kesyin ja hellyydenkipein mitä olen koskaan kohdannut. Se on aivan ihana nuori tyttö. Se on myös todella upea yksilö ylipäätään. Sovittiin siskon kanssa, että Keegan voi vielä tulla tänne mahdollisesti pesityslainaan, jos sillä vaikka onnistaisi Yharnamin kanssa.
Tässä viikonloppuna tänne saattaa vielä muuttaa yksi undulaatti lisää. Tarvitsen parveen vielä yhden koiraan ja olen sopivan yksilön jo löytänyt, mutta nyt vähän jännitetään onnistuuko sen haku jne.
Ember lentää! + uudet linnut
Ensi alkuun haluan päästä kertomaan uusista linnuista. Mainitsin viime artikkelin lopussa, että Kaijuleiden mökkiviikonlopusta saattanee tarttua mukaan yksi lintu. Niinhän siinä kävikin ja minulle tuli Villeltä vielä yksi hänen kasvattinsa. Ei sukua Riddarelle ja Nitolle. Hopea nuori koiras. Hän voisi vielä joskus mennä pariksi Friedelle jos Nito ei jotenkin tässä herää ja kiinnostu ensin. Nimekseen nuorukainen sai Wolnir! Tässä vielä muutama kuva siitä. Sillä on ensimmäinen sulkasato meneillään ja maskin vaihtuminen on hyvin nähtävissä.
Ariamiksen ja Sebastianin menehdyttyä ja undulaattiparveni ei ole ollut kovin tasapainoinen. Yksi naaras ja neljä koirasta + kaksi koiraspoikasta. Päätin että Gachiin saa muuttaa poikastensa kanssa Ahlmanin koululle, kunhan siellä ollaan valmiita ottamaan linnut vastaan. Mutta olen tässä samalla etsinyt itselleni lintuja parveeni ja aloin jo vähän menettää toivoa ja kypsytellä ajatusta, että ehkä lopetan undulaattikasvatuksen. Sopivia lintuja ei vaan tunnu löytyvän mistään, eikä ulkomailta haku nyt tule kuuloonkaan koronan takia. Vastaan tuli sitten kuitenkin ilmoitus linnuista, jotka herättivät kiinnostukseni. Hyväksi tuuriksi sain vielä kyydin niiden hakuun ja pian linnut olivatkin jo täällä! Tässä ovat parven uutukaiset Tomoe ja Mirrah. Linnut ovat sisarukset samasta poikueesta, mutta parhainta mitä tähän hätään nyt sain. Nyt tarvitsisin vielä yhden koiraan, taas tasapainoittamaan parvea koska Gachiin lähtee.
Sitten muita kuulumisia. Olin laittanut Shamanin ja Aiwassin pesimään, koska pari oli alkanut kiinnostumaan liikaa ruokalaatikoiden takana olleesta nurkasta. Aiwass muni neljä munaa joista ensimmäinen päätyi lattialle, ja oli niin pieni, että tiesin ettei siitä tule mitään. Kolme muuta munaa tulivat pesään. Kaksi munista ovat nyt kuoriutuneet ja poikaset näyttävät voivan hyvin. Rengastin ne aivan hetki sitten. Toivon kovasti naarasta itselleni tältä parilta. Toinen poikasista saattaa olla helmiäinen, joka viittaisi varmaan naaraaseen, mikä olisi huippu juttu.
Ember on oppinut jotenkuten lentämään! Korkeammalta se pääsee jo todella pitkälle. Suurin ongelma on korkeuden saaminen maasta, mutta Ember on saanut hurjasti itseluottamusta yrittämiseen ja se on ahkerasti harjoitellut lentämistä. Ilmassa liikkuminen ei ole niin täysin sujuvaa, ja kääntyminen vaatii vielä opettelua, mutta Ember on keksinyt jo vähän tapoja manipuloida liikkeitä ilmassa. Se on hyvä pysähtymään ilmassa menettämättä korkeutta melkein yhtään ja kääntyy haluamaansa suuntaan ja jatkaa matkaa. Useimmiten sen lento on yhtä ympyrää lentämistä, mutta se pysyy ilmassa pitkiäkin aikoja! Olen niin iloinen ja aivan ällikällä lyöty. Siltä kuitenkin puuttuu melkein puolet siivestä ja toinen puoli klipattu. Sillä on tosin sulkasato meneillään ja klipatulle puolelle on kasvanut muutama sulka, ja vammautuneen siiven nykyisin pisin sulka on kasvanut uudelleen. Muutamasta sulasta ollut kiinni tämä hurja muutos lennossa!
Kaijuleiden mökkiviikonlopussa järjestettiin virallinen neitokakadunäyttely ja olin siellä taas tuomarina. Näyttelyyn osallistui noin 30 lintua, joka on ihan mieletön määrä. 24Pets oli myös ystävällisesti sponsoroinut upeat palkinnotkin. Oma kasvattini, TeraNymphicus’s Kinhunter, voitti poikasluokan ja oli koko näyttelyn kolmanneksi parhain. Olen siitä niin ylpeä. Näyttely meni hyvin ja kaikille jäi hyvä mieli. Toivon, että päästään vielä järjestämään näitä lisää.
parven muutoksia
Tässä on taas tapahtunut kaikenlaista. Lähinnä kaikkea ikävää. Enkä oikein tiedä mistä edes aloittaisin. Nyt näin lyhyesti selitettynä mitä täällä on tapahtunut.
Lexi on kuollut. Se oli todennäköisesti menehtynyt törmäyksessä. Edeltävänä iltana kuulin lintujen panikoivan taas huoneessa, mutta se loppui hetken päästä, koska liiketunnistimella toimiva valo meni päälle. Ei kuitenkaan riittävän aikaisin. Viimeksi kun Lexi törmäsi kun yritin ottaa lintua pimeässä kiinni, niin se sai pienen kohtauksen ja räpisteli paikoillaan. Pistin sen viileään ja pimeään, missä se toipui täysin. Tällä kertaa se osui kuitenkin liian lujaa. Olen niin surullinen ja pettynyt. Lexi tuli tänne Idalta pesitykseen, mutta se kerkesi saamaan vain kaksi poikasta (joista toinen on myös menehtynyt uudessa kodissaan). Jäljellä on siis vain Punkki. Lexin puoliso Ludwig muuttaa uuteen kotiin, koska mielestäni se ei ole kasvatukseen ideaalein lintu. Mitään vikaa siinä ei ole, se on hieno ja kiva lintu, mutta vähän pienikokoinen, aika olematon töyhtö ja sen taustoista en tiedä. Luddelle on jo uusi koti tiedossa. Se saa myöhemmin sinne täältä poikasen kaverikseenkin.
Toinen todella surullinen menetys on Sebastian. Annilta tullut kaunis undulaattinaaras. Se löytyi ruusujen häkin takaa kuolleena. Sillä oli selkeä massa alaruumiissa. Olisin veikannut munajumia, mutta massa oli sen verran pehmeä, että arvelen sen olleen kasvain. Sillä oli aina haroittava asento, niin en ollut kiinnittänyt siihen enempää huomiota. Nyt undulaattiparvi ei voi kovin hyvin. Minulla on yksi naaras ja kolme koirasta. Siihen lisäksi kaksi koiraspoikasta. Undulaatteja on muutenkin niin vaikea löytää. Saa nähdä jääkö undulaatit kasvatuksesta kokonaan pois. Tämä vuosi on ollut erittäin raskas ja vaikea ja into harrastukseen tuntuu vain luhistuvan.
Thlayli ja Sen’un leikkivät pesää undulaattien pesityshäkin alla. Munia tuli neljä kappaletta, joista läpivalaisin kaikki niiden ollessa n. 2 viikkoisia ja kaikki munat näyttivät tyhjää. Annoin emojen hautoa munia, koska tekemäni tekomunat eivät olleet toimivia. Imuroin yhden munan vahingossa kun siivosin, ja kolmas muna oli vierinyt oven eteen ja avatessani sen, muna meni rikki. Sekin oli tyhjä, niin en ajatellut sen olevan suuri menetys. Tästä vielä hetki eteenpäin ja kuulen neitokakadun poikasen lintuhuoneessa. Kaksi jäljellä ollutta munaa olivat kuoriutuneet, vaikka olin ne jo aiemmin varmistanut tyhjiksi. En vaan voi ymmärtää miten näin on voinut käydä. Poikaset olivat kylmiä ja lämmittelin niitä hetken kunnes pistin ne takaisin. Ei ole paljoa mitä voisin niille tehdä. Pesityshäkki on varattu ja emot eivät ole valmiita vielä hoitamaan poikasia, koska niillä on muniminen vasta kesken. Thlayli ja Sen’un onnistuivat kuitenkin pitämään huolta poikasista, mikä oli positiivinen yllätys. Mutta kuten pahoin pelkäsin, poikasten kimppuun oli hyökätty ja ne oli syöty. Tämän takia linnut pesivät aina erillään häkeissä, koska linnut osaavat olla raakoja toisiaan kohtaan. Toivoin vähän, että poikaset selviäisivät siihen asti, että pystyisin niitä ruokkimaan, mutta näin ei käynyt. Poikaset olisivat kuolleet, ihan sama mitä olisin yrittänyt. Jälleen kerran olen niin murtunut ja väsynyt koko harrastukseen.
Käsinruokinnassa olleet poikaset tosin voivat onneksi ihan hyvin. Laitoin poikasista DNA testit menemään ja odottelen tuloksia. Undulaattilapset ovat saaneet sulat takaisin nypittyjen tilalle ja kumpikin ovat todella kesyjä ja ihania. Linnut muuttavat isänsä kanssa Ahlmanin koululle kunhan tilat saadaan siellä siivottua. Neitokakadupoikasille on kodit myös tiedossa, mutta otettiin hieman takapakkia vieroittamisen kanssa, ja toinen poikanen laihtui suuresti ja sen takia ruokin sitä nyt kahdesti päivässä vielä. Poikaset saivat kaikki muuten kasvatusnimensä, tässä on kuvaa ja nimet! Neitokakadujen nimet ovat Dark Souls invader inspiroituneena ja undulaatit nimeni ystäväni. Vanhempi poikanen puri niin lujaa sen ollessa pieni ja se puri veljeään myös joka tosiaan ei halunnut tulla syödyksi.
Käväsin taas Ahlmanin koululla pitämässä luennon lemmikkilinnuista ja niiden yleisistä sairauksista. Ember tuli mukaan tällä kertaa. Hyvin onnistui päivä ja pääsin ihastelemaan koulun tiloja ja antamaan muutamia parannusehdotuksia.
Olen menossa Kaijuleiden mökkiviikonloppuun ja tuomaroimaan neitokakadunäyttelyä. Näyttelyyn on tulossa n. 20 neitokakadua, eli siinä on taas vähän työnsarkaa. Saattaa olla että sieltä tarttuu mukaan yksi lintu vielä…
4 suuta ruokittavana
Tämä vuosi on poikasten suhteen ollut yksi katastrofi. Mikään ei oikein ole onnistunut. Ainut ”onnistunut” pesitys oli Ariamiksen ja Gachiinin ensimmäinen poikue ja pian sen jälkeen Ariamis kuoli traagisesti. Amyn ja Gwynin pesintähän ei onnistunut, mutta adoptoitu muna kuoriutui niille, ja Gwyn alotti nyppimisen, otin sen siis pois, Amy hoiti poikasen yksin ja siitä kasvoi kaunis ja onnistunut lintu, vaikka se pesintä muuten epäonnistuikin. Sitten Shamanin ja Aiwassin poikue oli todella surullinen, poikasia kuoriutui, mutta ne kuolivat ensimmäisen päivän aikana, syytä en löytänyt. Lainalintu ja Yharnamkin saivat pesään munia hienosti, mutta ne eivät olleet hedelmöittyneitä. Sitten vielä Emberin tapaus… sitä purtiin siivestä, siiven kärki meni kuolioon, poikanen piti käsinruokkia.
Nyt on tilanne, että Evelyn ja Karnak menivät pesimään. Onnistuneesti tuli munia ja poikasiakin. Neljä poikasta kuoriutui, mutta kaksi pienintä alkoivat jäämään jälkeen kun kaksi vanhempaa kasvoivat hurjaa vauhtia. Otin kaksi vanhempaa pois, jotta emot voivat keskittyä pelastamaan pieniä, mutta yrityksestä huolimatta kaksi nuorinta kuoli. Samaan aikaan Anri ja Luke olivat pesimässä ja niiden kaksi ensimmäistä poikasta löytyi kuolleena pesästä. Olin jo niin hermoraunio, että päätin ruokkia ne kaksi neitokakadupoikasta loppuun, koska en halunnut ottaa riskiä, että emot eivät pitäisikään niistä huolta (näin tapahtui aiemmin Iosefkan kanssa).
Luken ja Anrin kaksi viimeisintä poikasta näyttivät voivan todella hyvin, mutta aamulla linnut pitivät lujaa meteliä ja kun menin tarkistamaan tilannetta, niin toinen poikanen oli häkinpohjalla nypittynä. Kurkkasin pesään ja nuorempi oli vielä pahemmin nypitty. Siirsin poikaset pesään, niiden kuvut olivat niin tyhjiä ja toivoin että emo palaisi ruokkimaan niitä, mutta hetken päästä kuuluu taas kamalaa huutoa. Poikaset olivat kumpikin melkein ulkona pesästä ja vielä pahemmin nypittyinä. Ei ollut enää muuta vaihtoehtoa kun ottaa nämäkin kaksi ruokittavaksi.
Nyt minulla on siis kaksi melkein verille nypittyä undulaattilasta ja kaksi neitokakadunpoikasta ruokittavana. Ne on pidettävä toisistaan erillä ja välineet puhdistettava huolella ruokintojen välillä. Olen niin uupunut ja väsynyt tähän epäonneen. Mikään ei ole pahemmin muuttunut huoneessa, paitsi ehkä se että ilmankostutin ei ollut päällä hetkeen ja UV-valot tarvitsevat uusimista (uudet on jo tilattu). En vaan voi käsittää, miten asiat voivat mennä niin nopeasti huonoksi, ja miksi kaiken kamalan pitää tapahtua yhteen putkeen. Tuntuu siltä, että epäonni seuraisi minua ihan tarkoituksella, kun en muutenkaan ole voimissani, niin nämä menetykset sattuvat minuun niin suuresti. Monesti jo kerennyt pohtia, miksi edes teen tätä…
Vielä tähän loppuun semmoinen disclaimer. En itse suosittele käsinruokintaa tehtävän ilman syytä. En itse käsinruoki poikasia pyynnöstä tai ilman mitään järkevää syytä.
Ei poikasia tällä kertaa
TeraNymphicus’s Dark soul, nykyisin nimeltä Quae, kävi täällä pesityslainassa. Quae pesi Yharnamin kanssa. Armin meni hoitoon pesityksen ajaksi, koska Yharnam ja Armin olivat jokseenkin pariutuneita. Quae onnistui munimaan pesään ja olin siitä niin innoissani. Parilla kesti hyvä hetki ennen kuin munia ilmestyi, niin aloin jo epäillä ettei siitä tule mitään. Ensimmäisen munan jälkeen tuli muutaman päivän tauko, vaikka yleensä neitokakadut munivat joka toinen päivä. Arvelin siis taas, että tähän yhteen munaan se jää. Toinen muna löytyikin myöhemmin lattialta. Siirsin munan pesään. Sen jälkeen Quae muni vielä 3 munaa onnistuneesti pesään. Sitten vain odoteltiin ja odoteltiin. Munien väristä aloin jo päättelemään, että ne eivät tule kuoriutumaan ja eihän niistä yksikään kuoriutunut. Todella harmi, mutta rohkaisevaa oli tietää että Yharnam ainakin hyväksyy toisen parin suhteellisen helposti.
Quae lähti tänään takaisin kotiinsa ja Armin tuli takasin tänne. On ollut hirmuikävä ihanaa pientä vesilintua, joka niin tarkkana aina hakee ensimmäisenä kulauksen vaihdetusta vedestä.
Sain Quaen omistajalta ison läjän keppejä, joten aion vaihtaa lintuhuoneen orret taas aivan uusiin. Todella ihanaa saada orret vastuullisesti ja vielä valmiiksi pestyinä.
Satunnaiset uutiset mitä on nyt tapahtunut.
Ember on juuri oppinut olemaan ilman käsinruokintaa aamuisin. Sen paino on edelleen hiukan matalalla, mutta se syö joka päivä vaan paremmin. Lentämään siitä ei valitettavasti koskaan ole. Elin toiveessa, että sille jäi tarpeeksi käsisulkia harjoittamaan jonkun näköistä lentoa, mutta näin ei vain ollut. Jouduin tasapainon nimessä leikata vielä toisen puolen siiven käsisulat. Ember osaa ottaa korkeampia hyppyjä pyristellen ja se osaa myös laskeutua turvallisesti. Lintuhuoneessa se osaa navigoida ruokalaatikkoon ja se kiipeää tikkaita pitkin undulaattien häkin päälle, jossa vesikin on.
Emberillä on myös aivan omanlainen kutsuhuuto, joka tarkoittaa että se haluaa ulos huoneesta. Se viettääkin aika paljon aikaa täällä minun kanssani ja on niin rakkauden kipeä ihana pieni höyhenpallo. Olen niin iloinen etten tehnyt sitä lopetuspäätöstä silloin kun asiat näyttivät vielä menevän huonosti. Ember on mitä ihanin pieni lintu ja sillä on iso persoona.
Pesityshäkkiin ryntäsi Evelyn ja Karnak (taas) ensimmäisenä. Mietin hetken että uskaltaako niitä nyt pesittää, kun kaksi viimeisintä (Emberiä lukuunottamatta) on niiden poikasia. Viimeisin tämän vuoden alusta. Tämä poikanen tosin oli lattialle munittu muna joka adoptoitiin toiselle parille hoidettavaksi. Kummallakin oli runsas sulkasato siihen aikoihin ja pesitysvillitys laimeni vähän, nyt ne ovat taas koloilleet papereiden alla, ja varmaan aikovat pesiä luvatta taas, joten annan niille nyt luvallisen yrityksen.
Loppuun vielä suru-uutinen. Ihmettelin kun Ariamista ei näkynyt missään kahteen päivään. Arvelin sen olevan taas verhon takana yrittämässä pesiä. Ihmettelin miksi sen puoliso Gachiin oli taas hyvin kiinnostunut äitistään Sebastianista. Heräsi epäilys ettei kaikki ollut hyvin. Kävin huoneen läpi niin tarkasti kuin suinkin voin, mutta lintua ei löytynyt. Kunnes tajusin että verhon takana ollut kaappi oli raollaan. Raosta mahtui ehkä sormi juuri ja juuri läpi, joten en uskonut linnun olevan siellä, mutta mitä enemmän kaappia tutkin, vaikutti että siellä ollaan käyty ja yritetty pesiäkkin. Asioita oli silputtu ja kakkaa oli purkkien päällä runsaasti. Tyhjensin kaappia ja kuten jo vähän arvelin, löysin Ariamiksen kaapin alimmasta lokerosta kaikkien lelujen takaa jumissa ja kuolleena. Olin tätä lintua toivonut niin pitkään ja oma huolimattomuuteni oli maksanut sen hengen. Olen niin surullinen ja järkyttynyt. En uskonut, että niin pienestä raosta lintu mahtuisi läpi. Nyt vahdin tarkasti, että kaapit ovat täysin kiinni, eikä mikään muka-”tarpeeksi pieni” rako ole hyväksyttävä. Nämä ovat näitä ikäviä asioita, joihin ei välttämättä osaa varautua etukäteen, koska rako oli tosiaan niin pieni, etten ikimain olisi uskonut linnun siitä mahtuvan.
Muutama päivä tästä, kuulen undulaatin kiljuvan lintuhuoneessa hädissään. Menen katsomaan ja Sebastian on saanut jalkansa pesityshäkin kalterin läpi ja liukunut siitä jumiin. Lintu kiljui ja räpisteli ja olin jo aivan varma, että kohta sen jalka lähtee sijoiltaan. Otin linnun kiinni pyyhkeeseen ja liu’utin sen vapaaksi ja tarkistin jalan. Jalka toimi ja lintu toipui tästä täysin, mutta aiheuttipa taas sydämen tykytyksiä. Undulaatit ovat kyllä ihan mahdottomia houdineja joiden kanssa saa oikeasti olla todella tarkkana.