Blogi

Home / Blogi

Punkki sairastaa

  19.2.2020

Maanantai 10.02.2020

Menin ruokkimaan lintuja aamusta, kuten aina teen. Punkki oli jo muutaman päivän nukkunut lintuhuoneessa onnistuneesti muiden lintujen kanssa ja ruokin Punkkia käsin vielä aamuisin.  Avattuani oven lintuhuoneeseen, odotin Punkin lentävän suoraan luokseni, kuten se on nyt joka aamu tehnyt. Se odotti ruokaa aina innolla. Tällä kertaa Punkki ei tullut. Kutsuin sitä muutaman kerran ja vihelsin sille tuttuun tapaan. Punkkia ei näy. Olin jo varma, sen jääneen johonkin jumiin tai joutunut syödyksi (kiitos rikas mielikuvitus). Lopuksi kuulin vaimean äänen lattialta suoraan allani. Punkki raahautui lähes kyljellään luokseni. Näky oli niin sydäntä särkevä. Nostin Punkin lattialta ja huomasin sen olevan todella heikossa kunnossa. Sen paino on pudonnut, Punkki oli vain luuta ja nahkaa. Se ei pysynyt enää pystyssä omin avuin vaan kallistui kyljelleen. Kävin Punkin pikaisesti läpi ja siitä ei löytynyt mitään näkyviä vammoja. Vein Punkin keittiöön ja annoin sille ruokaa ja juotin guardian angelia veteen sekoitettuna. Punkki alkoi hitaasti virkoamaan ja Se söi uudelleen ruokaa jo paremmin. Punkin olo koheni päivän mittaan ja illalla sen vointi alkoi romahtaa. Huomasin vasta illalla, ettei sen kupu ollut tyhjentynyt täysin ruokkimisten jälkeen. Ruoka oli jäänyt kupuun. Tiesin jo mitä oli tehtävä, mutta soitin kaikki eläinlääkärit läpi ja kuten pelkäsin, kupu pitää tyhjentää ja huuhtoa. Välineet oli jotenkuten  onneksi omasta takaa jo valmiiksi. Punkin kupu oli mennyt staasiin.

Kuvun tyhjentämistä/huuhtelua en suosittele kenenkään yrittävän kotona, jos ei tunne lintujen anatomiaa eikä ole ennen kyseistä operaatiota tehnyt. Itselleni se oli ensimäinen kerta, mutta se oli pakko tehdä ja pian, sillä Punkki ei olisi selvinnyt ilman. Suosittelen AINA hakeutumaan lintuihin erikoistuneelle eläinlääkärille. Kuvun sisältöä saatiin ulos jonkin verran ja kuvussa oleva ruoka haisi pahalta. Kuvun staasissa ruoka jää linnun kupuun eikä pääse eteenpäin. Ruoka ei imeydy, tai vain todella pieni ja nestemäinen osa imeytyy. Ruoka alkaa pilaantumaan ja käymään kuvussa  johtuvan hiivan takia. Staasi on vakava ja tukos on saatava pois ja puhdistettua, tai lintu kuolee.  Punkin staasi oli todennäköisesti tapahtunut illalla ja jatkunut yön yli aamuun asti, se oli laihtunut paljon, koska ruoka ei päässyt imeytymään. Kirjoitan myöhemmin paremmin, miten kuvun staasia voidaan hoitaa ja syitä mistä se voi johtua.

Punkki oli hyvin väsynyt kuvun tyhjennys operaation jälkeen. Sen jälkeen juotin sille vettä mihin olin lisännyt vähän omenaviinietikkaa. Punkki sai myös hunajavettä Olin itsekin hyvin uupunut, soittaminen klinikalta toiselle ja itse operaation hoitaminen ja sen mahdollinen epäonnistuminen otti koville.  Punkki torkkui pitkän aikaa lämpimässä. Olin hyvin huolissani ja tarkistin lähes kokoajan hengittääkö se.  Yö meni tuskallisen hitaasti. En saanut unta ja vahdin kokoajan, että Punkki on varmasti elossa.

Tiistai 11.02.2020

Punkki oli aamulla vähän pirteämpi ja sen kupu oli yön aikana tyhjentynyt täysin. Ruokin sitä hyvin varovasti, koska en halunnut kuvun joutuvan heti tukkoon. Kuvussa oleva hiiva oli saatava pois, ettei se pilaa heti uutta ruokaa. Punkki sai etikkavettä, omenaa, sitruunamehua ja ruokasoodaa auttamaan hiivan neutraloimisessa. Päivällä Punkin kunto vaikutti kuitenkin romahtaneen ja varasin ajan eläinlääkärille peläten pahinta.  Menimme käymään Nokialla, ja Punkki sai 50/50 ennusteen. Sille annetiin vitamiinia, kipulääkettä, antibioottia ja nesteytystä ihon alle. Punkki sai myös antibioottikuurin.

Kotiin päästyämme ja Punkin levättyä hetken, nesteytys oli tehnyt tehtävänsä ja Punkki piristyi taas. Klinikalla huomautettiin Punkin painosta ja punnitsin sen kotona, jotta voin alkaa seuraamaan sen painoa tarkemmin.  Punkki painoi 69 grammaa, joka on todella vähän. Tässä vaiheessa pohdin uuden poikasruoan hommaamista, Punkki tarvitsee nyt paljon energiaa ja rasvaa saadakseen painoa ylös. Tänään vielä tutkin eri ruoka merkkejä ja keskityin enemmän Punkin hoitoon. Sen ruoka piti kuitenkin olla nestemäistä.  Sen vointi kävi ylhäällä ja alhaalla. Seuraavakin yö meni valvoessa ja vahtiessa sen hengitystä.

Keskiviikko 12.02.2020

Punkki oli vieläkin heikkona. Se ei oikein jaksanut kerjätä, mutta ruokaa meni vähän alas ja kupu näytti kumminkin toimivan. Ruokin mielummin usein ja vähän, kuin paljon ja harvemmin. Punkin olo meni vähän vuoristataa. Se oli uupunut ja välillä taas melkein oma itsensä. Yksi asioista josta näki, ettei se ollut täysin oma itsensä, oli se, kuinka se ei inhonnut nokan pyyhkimistä ruokailun jälkeen.  Punkki yleensä suuttuu ja hyökkää paperin kimppuun, mutta nyt sitä ei kiinnostanut. Se vaan antoi kaiken tapahtua.  Aloitin Punkin antibiootin myös. Oletin sen olevan helppoa, koska Punkki on tottunut syömään ruiskusta, mutta saatuaan vähän antibioottia nokkaan, se sylki kaiken heti pois, eikä suostunut ottamaan enempää. Päätin sekoittaa sen ruoan sekaan joka toimi. Tilasin ystäväni kaupasta uutta ruokaa jonka sain pikana ja se saapui jo torstaina.

Torstai ja siitä eteenpäin...

Punkin ruoka saapui onneksi nopeasti. Uuden ruoan avulla Punkin paino ja vointi alkoi hiljalleen nousta. Sen ääni voimistui, se jaksoi syödä paremmin ja sen olo näytti muutenkin olevan parempi. Se varoi toista jalkaansa kummasti, se ei oikein osannut pitää sitä paikallaan, laski sen alas ja nosti taas ylös. Huomasin aikasemmin, että jalassa on takavarpaassa pieni haava. Varvas on varmaan kipeä, eikä se tahtonut asettaa painoa sille liikaa. Onneksi vaiva meni ohi kahdessa päivässä. Punkki oli myös saanut painoa 69 grammasta 77 grammaan. Vielä on matkaa saada paino kohdilleen.  Punkki selvityi ja se on parantunut hyvin. Sen kupu toimii normaalisti. Pidän sitä vähän pidempään käsinruokinnassa, sillä haluan sen varmasti saavan hyvän massan ja aikaa opetella syömistä, niin että se varmasti pystyy ylläpitämään itseään.

Punkin alanokka on hieman ylänokkaa leveämpi, minkä uskon johtuvan sen saamista vammoista poikasena. Toivon, ettei nokan pieni epämuodostuma tule vaikuttamaan liikaa sen kykyyn syödä ja kuoria siemeniä. Muuten Punkki voi hyvin. Se jaksaa kerjätä ruokaa hirveällä äänellä, se lentää ja kävelee ja tutkii uusia asioita paljon. Paino tasaisesti nousee, toivon sen pääsevän vähintään tasaiseen 80 grammaan, mieluiten vähän ylemmäs. Punkista voinee jäädä vähän pieni kokoisempi muutenkin, niin en oleta siitä tulevan 110 grammaista jättiläistä.

Punkki selvisi. Kävimme reunalla monesti ja monet yöt olen nukkunut hyvin huonosti. Olen ollut hyvin ylirasittunut ja stressaantunut tilanteesta, mutta voi sitä helpotuksen määrää, kun Punkki kiljuu tullessani kotiin ja tulee pirteästi luokse kerjäten. Yhteinen töyssyinen matka on tiivistänyt vain suhdettani siihen, en voisi kuvitella luopuvani Punkista enää. Se on tullut jäädäkseen.

Munia, munia ja munia

  3.2.2020

Munia. Kaikkialla.  Täällä on nyt viime aikoina ollut pesimisinto huipussaan. Varmaan jokainen pari innostunut munimaan, vaikka pesää ei olisi saatavilla.  Kaikkihan lähti siitä kun Lexi oli tietämättäni muninut ruusujen häkin taakse. Poikanen kuoriutui ja eksyi sieltä häkin takaata pesityshäkin taakse, mistä sen löysin. Yritin pelastaa poikasen, mutta se oli niin pieni ja heikko eikä selvinnyt. Emot eivät löytäneet poikasta joka karkasi pesästä. Lexillä oli vielä muutama muna,  mutta koska pesityshäkki oli jo varattuna, en voinut muuta kuin tehdä Lexille pahvilaatikosta pesän ja asettaa sen munat sinne. En tässä vaiheessa uskaltanut enää alkaa keittämään munia, koska yksi poikanen oli jo kuoriutunut, seuraava tulisi pian perässä. Lexi siirtyi hienosti hautomaan loppuja munia pahvilaatikkopesäänsä, jonne Punkki sitten kuoriutui. Dexter pyrki pesään ylä kautta ja jyrsi kattoon reiän. Siirsin uuden laatikon sen pahvilaatikkopesän päälle (suljettuna tietenkin) estämään enempää tuhotöitä pesälle missä Punkki jo kasvoi.  Dexter luovutti, mutta olisinpa huomannut, että verhon takana pahvilaatikkoon oli jyrsitty reikä ja Gwyn ja Amy asettuivat sinne ja munivat sinne.

Huomasin myös Karnakin ja Evelynin pesivän ruusujen häkin takana ja ilman pesää, munat vain karkailivat lattioilla ja Evelyn muni vain lisää ja lisää munia. Vaihdoin Arminin ja Yharnamin pesityshäkistä pois, sillä Armin ei pesästä huolimatta suostunut munimaan. Siirsin Evelynin ja Karnakin pesityshäkkiin, sillä en halunnut Evelynin enää munivat yhtään ylimääräisiä munia. Evelyn on vielä hyvin nuori pesimään, enkä olisi tahtonut sen rasittavan itseään enempää. Evelynillä oli 5 munaa pesässään joista yksi on nyt kuoriutunut. Ensikertalaisiksi emot ovat hoitaneet poikasta hyvin, mitä  nyt Karnak ruokkii poikasta todella ”raivokkaasti” ja Evelyn taas on poikaselle niin hellä.

Punkki pärjäsi pesässä alkuun hienosti, kunnes Dexter päätti uskaltautua sinne häkin taakse  ja hyökkäsi Punkin kimppuun. Punkki piti poistaa ja keskityin hoitamaan sitä ja sen haavoja. Hemwick oli silloin siirtynyt munimaan pahvilaatikkopesään. Keitin munat, koska en tahdo enää muiden pesivän sinne häkin taakse, minne muilla linnuilla on pääsy, koska on riski että poikasten kimppuun hyökätään, kuten Punkin kävi. Olisinpa vain huomannut, että Hemwick oli kenties tietoinen mitä tein ja oli muninut vielä lisää (yli 8 munaa yhteensä) joista nyt meni kuoriutumaan jo kolme. En huomannut ajan kulua yhtään, kun keskityin Punkkiin ja seuraamaan Karnakin ja Evelynin pesintää kamerasta.

 

Siitä huolimatta, että Karnak ja Evelyn saivat pesityshäkin ja pöntön, Amylla ja Gwynillä oli oma laatikkolukaali ja Dexter ja Hemwick saivat pahvilaatikkopesän, munia ilmestyi ympäri huonetta. Oli häkin takana, ruokaboxien takana, ruoka-astiassa ja ruusujen häkissä undulaatin muna.  Linnut ovat täysin seonneet hormoneistaan. Ei turhaan sanota, että neitokakadu on lintumaailman pupu. Niin herkästi tahtovat lisääntyä.  Linnut taisivat innostua vähän liikaa, kun hommasin niille kylpyastian. Sekä vaihdoin niidenn ruokalaatikkoon kuiviketta, joka on saanut ne innostumaan kaivelusta. Sekä tarkotuksellisen pesityksen takia tuoreruokaa on enemmän tarjolla, sekä ilmankostutin päällä useasti.  Myös keväinen ajankohta lisää pesimishuuruja.

Hemwick pahvilaatikkopesässään. Pesään näkee vain pienestä reiästä ruusujen häkin sisältä.

Toivotaan, että pahvilaatikkopesän poikaset saavat nyt olla rauhassa, sillä Dexter puolustaa pesää aika ärhäkästi. Toivotaan myös, että Evelynin ja Karnakin esikoinen pärjäilee, ensikertalaisia kun molemmat näissä lisääntymishommissa.

Painotan nyt vielä vahvasti, että en todellakaan suosittele koloniapesitystä. Siinä on niin paljon riskejä emoille ja poikasille. Koloniapesityksellä tarkoitetaan sitä, että annetaan linnuille pesäpaikkoja, mihin parit voivat vapaasti mennä ja pesiä, kaikki linnut samaan aikaan omissa pesissään. Tämä usein johtaa tappeluihin  ja poikasten mahdolliseen tappamiseen, sekä stressaa emojen pesärauhaa.

Meet Punkki

  31.1.2020

Punkin tarina

Kerroin aiemmassa postauksessa, kuinka Lexin ja Ludwigin pesiminen häkin takana on aiheuttanut vain harmia. Poikanen kuoriutui häkin takana, kun en vielä tiennyt siellä olevan pesää. Koska linnuilla ei ollut pönttöä, poikanen karkasi ”pesästä” ja päätyi kauas pesästä emojen ulottumattomiin. Löysin hyvin riutuneen poikasen ja yritin auttaa sitä kaikin keinoin, mutta se oli aivan liian pieni ja se menehtyi.  Tästä oppineena siirsin Lexille pahvilaatikkopesän häkin taakse ja siirsin muutaman munan sinne, en pystynyt heittämään niitä pois, sillä joku niistä saattaisi hyvin vielä kuoriutua päivien sisällä. Lexi muni pesään vielä lisää ja kuinka ollakaan, juuri joulun tienoilla, yksi munista kuoriutui.  Päivitin tästä Instagrammiin. Olin tosin hyvin huolissani poikasen selviytymisestä, koska pesä oli myös muiden lintujen armoilla, mutta pesityshäkki ja pönttö oli varattu jo, joten en voinut siirtää paria mihinkään.

Kuten pelkäsin, poikasen päälle hyökättiin.  Dexter oli sitä mieltä, että pesä kuuluu hänelle ja Hemwickille ja löysin huonoon kuntoon kynityn poikasen pesästä nurkkaan hylättynä ja kylmänä. Otin poikasen heti pesästä ja ryhdyin puhdistamaan sen haavoja. Poikasta oli nypitty pahasti, sitä oltiin purtu monesta paikasta. Nokasta, kummastakin luomesta, siivistä, selästä, varpaista ja niskasta. Siitä tuli verta ja poikanen oli heikossa kunnossa, sen toinen silmä oli niin rupeutunut, ettei se saanut silmää auki.  Onneksi olin varautunut tilanteeseen, jossa poikasta pitäisi auttaa ja minulla oli kaikki välineet jo kotona käden ulottuvilla, luulen, että se pelasti poikasen.  Valitettavasti en voinut palauttaa poikasta pesään, koska se todennäköisesti tapettaisiin. Vaihtoehdoksi jäi vain ja ainoastaan poikasen käsinruokkiminen, mitä en ole ennen tehnyt, vaikka aiheesta olen paljon opiskellutkin.

Lexi pahvillaatikkopesässä ja pieni Punkki taustalla
Punkki haavojen puhdistuksen ja ruokinnan jälkeen

Käsinruokinta on vastoin periaatteitani, mutta Punkki oli jo sen verran vanha ja sen selviytyminen oli minusta kiinni ja en vain pystynyt antamaan poikasen kuolla, jos voin asialle jotain. Ihan liian pientä poikasta en ryhtyisi ruokkimaan, mutta Punkki oli jo iso ja uskoisin, että myös leimaantunut lintuihin ja tietää olevansa lintu. Käsinruokkiminen on myös hyvin tarkkaa ja aikaa vievää. Minulla ei sillä hetkellä juuri ollut mitään joten pystyin vielä ruokkimaankin poikasen. Punkki vaati alkuun ruokaa neljän tunnin välein. Ruoan määrä ja koostumus tulee olla oikea, sekä sen lämpötila pitää olla tarkalleen mitattu ja sopiva. Poikanen sotkee hirmuisesti, se pitää myös pitää lämpimänä ja puhtaana kokoajan. En ole koskaan tarvinnut kymmentä pyyhettä samaan aikaan, mutta onneksi niitä oli kertynyt, kun osottautuivat hyvin hyödyllisiksi.

Punkin haavat alkoivat parantua nopeasti ja poikanen oli hyvin virkeä ja eloisa. Punkki oli oikein elinvoimainen ja kasvoi ihan silmissä. Sen nypityt alueet kasvattavat vielä vähän sulkia. Poikasen nimi tapahtui vähän vahingossa, sillä poikasta on kutsuttu vauvaksi, munkiksi, sekiroksi, pikkuiseksi jne. Ystäväni piti sanoa pikku munkki, mutta sanat yhdistyivät punkiksi ja nimi vähän jäi. Joten vauva sai nimekseen Punkki. Punkki oli alusta alkaen todella tulinen tapaus. Hyvin kipakka luonteeltaan ja antaa nokasta milloin mistäkin. Ihme että sen rengas sentään pysyi jo ensimäisen rengastuksen jälkeen. Teetin Punkille DNA-testin vaikka olin jo pitkään arvellut sen olevan koiras ja koiraaksi se osottautuikin. Punkin olen jo päättänyt pitää, mutta koska parveni on jo suurehko, pohdin pitkään, että jostain olisi ehkä luovuttava. Nestus ei mielestäni ole ihan jalostusmateriaalia pienen kokonsa ja nyppimisen takia. Nestus on tosin luonteeltaan aivan ihana ja rakastan sen ihanaa piilevää harlekiinia, sillä on valkoinen höyhen rinnassa! Usein piilo harlekiini ilmenee niskassa vaaleina laikkuina. Mikäli sinulla on parvessa tilaa yhdelle koiraalle, ota rohkeasti yhteyttä!

Punkki saa nykyään vielä muutaman kerran ruokaa päivässä, aamuin ja illoin. Se harjottelee siementen syömistä parhaillaan. Lentäminenkin alkaa jo nykyään sujua. Kunhan Punkki osaa varmasti syödä itse ja lentää vähän paremmin, siirrän sen lintuhuoneeseen muiden seuraan. Punkille on erityisen tärkeetä lintuseura, ettei se täysin leimaannu ihmiseen. Punkin kasvua ja kehitystä voi seurata Instagrammistani, mihin päivitän siitä usein.

Punkki n. 5 viikkoisena

Lintuihin menneet rahat vuonna 2019

  27.12.2019

Tienaako tällä harrastuksella?

Kun kerron itsestäni, mainitsen aina linnut ja lintuharrastukseni. Se on suurin osa elämääni ja identiteettiäni. Ihmiset usein ihmettelevät suurta lintumäärää ja kun kerron kasvattavani lintuja, ensimäinen kysymys lähes aina on ”tienaatko hyvin sillä?”. Vastaus niin hyvin yksinkertaisesti että en. Tästä inspiroituneena kuitenkin sain idean pitää kirjaa, paljonko lintuihin menee vuodessa, jotta osaan antaa selkeämpiä lukuja, kun tuota kysytään vielä tulevaisuudessa. Nyt kun vuosi on niin lopuillaan, ja viimeiset asiat tälle vuodelle on tilattu, uskallan viimein päättää tämän vuoden kirjan lintuihin menneistä rahoista. Lyhyesti nyt tässä teille eriteltynä ja alhaalla vähän syvällisempi erittely.

3740,06

Vuoden aikana menneet rahat

80

Vuoden aikana linnuista saadut rahat

3660,06

Koko vuoden summa

Kuten luvuista huomaa, hävikki on ”hieman” suurempi kuin voitto.  En tosiaan tienaa harrastuksellani mitään. Vai onko näin? Itse koen, että lintuihin menneet varat ovat kaikki olleet täysin sen arvoisia ja toivoisin, että olisin pystynyt käyttämään jopa enemmän. Itse en tällä hetkellä ole mitenkään parhaimmassa asemassa rahan kanssa, mutta panostan lintuihini kuitenkin 100%. Vaikka lintuihini on mennyt tuhansia rahaa, enkä saanut edes satastakaan takaisin niistä, en koe että olisin menettänyt yhtään mitään. Mielestäni linnut antavat jotain paljon rahaa arvokkaampaa takaisin. En voi edes selittää sitä tunnetta, kun arka lintu vihdoin uskaltautuu kädelle syömään ja tottuu läsnäoloon ja sen olo paranee. Tai sitä miten poikanen kasvaa pienestä kaljusta mytystä upeaksi linnuksi. Ei noita asioita voi rahalla mitata. Olen myös oppinut uuden pesäkameran avulla lintujen pesimiskäyttäytymisestä jotain, mitä en ennen tiennyt. Olen oppinut tuntemaan lintujani paremmin yksilöinä eri tilanteissa ja jokainen hetki niiden kanssa on minulle rahaa tärkeämpi. Esimerkiksi se, kuinka vähän muutin lintujen tavallista ruokinta tapaa, laittamalla niiden ruokinta-astiaan kuiviketta, piristi lintuja suunnattomasti ja olin aivan häkeltynyt miten suhteellisen pieni muutoskin voi vaikuttaa niin positiivisesti.

Tässä laskemassa on otettava huomioon, että tänä vuonna lintuhuoneeseen tehty remontti maksoi paljon ylimääräistä, mitä tavallisesti ei vuoden aikana tarvitse maksaa, sekä poikasia tuli vain kaksi myyntiin asti. Tästä syystä yritän jatkaa samaa päiväkirjaa ensivuodelle, jotta saan vertailtavia numeroita eri vuodelta. Luku voi olla lähellä tätä, tai täysin eri suuntaan tai toiseen. Olen todella huono arvioimaan määriä, ja en todellakaan olisi osannut heittää tätä summaa päästä, jos minulta oltaisiin kysytty paljonko lintuihin on tänä vuonna mennyt. En laita koko listaa tänne nyt, koska lista on yllättävän pitkä, mutta tässä on vähän eroteltuna mitä lintuihin meni vuonna 2019.

  • lintujen ruoka 269 €
  • Tuoreruoka +550 €
  • Lelut 857 €
  • Linnut (Karnak + Thlayli) 300 €
  • Eläinlääkärikäynnit 302 €
  • Pesäkamera 196,08 €
  • Poikastenhoitotarvikkeet 117,75 €
  • Huoneen uudistus/remontti 627,71 €
  • Paperi lintuhuoneen lattialle 204,80 €

Lintulamppuihin olisi mennyt vielä paljon rahaa, mutta sain tänä vuonna lamput maksuksi tilaustöistä. Suuri kiitos siitä kuuluu Ellulle ja 24petsille! Lisäksi vuoden aikana tuli osteltua muutama muu lamppu, herkkuja, orsia, hoitotuotteita kuten vitamiinilisät + seepiansuomut, uudet pöntöt ja matkahäkki, jota olen etsinyt monta vuotta. Tänä vuonna syntyi yhteensä 4 poikasta. 1 neitokakadu ja 3 undulaattia, joista 2 päätyi myyntiin. Tienasin linnuista siis 80 €. Ei siis mitenkään leuhkittava summa. Aion ensivuodelle yrittää muistaa pitää kirjaa  ja katsotaan vuoden päästä miten summat jakautuvat. Toivotaan parempaa vuotta poikasille ja ehkä vähemmän remontin tarvetta!

Poistan varauslistat

  11.12.2019

Alkuun vähän surkeampia uutisia, mutta Dexterin ja Hemwickin pesitys ei tuottanut tulosta. Munia tuli kyllä, peräti kahdeksan kappaletta, plus heille adoptoitu muna lattialta. Yhdeksän munaa, joista yksikään ei päässyt kehittymään, koska Hemwick ei malttanut olla öitä pöntössä. Pohdin josko yrittää paria pesittää myöhemmin vielä. Vai eikö Hemwick vain jostain syystä halua ja se kertoo minulle jo tarpeeksi sen sopivuudesta pesimiseen. Viimeksi parilla oli vähän samaa ongelmaa, mutta munista oli onnistunut kuoriutumaan poikanen, joten mahdollisuuksia kumminkin on.  Hemwick muni kuitenkin kahdeksan munaa, joten annan sen nyt levätä ihan kunnolla ja katsotaan tilannetta myöhemmin.

Sitten se tärkeämpi tiedotusmuotoinen asia. Poistan varauslistat käytöstä. Olen hyvin pahoillani kaikille, jotka ovat aikojen saatossa pyytäneet listalle pääsyä. Nykyään saan kyselyitä ihan liikaa ja listan ylläpitäminen on hyvin vaikeaa. Pidän kaikki lupaavalta kuulostavat kodit itselläni ylhäällä, mutta en enää varaile etukäteen jonoon ihmisiä poikasia varten. Sen toteuttaminen on hyvin vaikeaa ja omalla osalla vähän liikaa energiaa vievää, joten tästäedes poikasia voi toki kysellä ja vastaan aina parhaani mukaan, mutta valitettavasti varauksia en enää ota vastaan.  Poikasten ollessa lähellä luovutusikää voin toki varata poikasen, mutta listaa en enää ylläpidä ja poikaset voivat mennä juuri niille ihmisille, jotka parhaaksi näen sillä hetkellä. Kiitos ja pahoittelut mikäli olet odottanut meiltä lintua jo pidempään.

Seuraattehan meidän instagrammia? Lisään sinne usein kuvia linnuistani!

Hyvää joulua. Ensivuonna palataan taas

Kylmä totuus

  20.11.2019

Olen painottanut kuinka haluan olla täysin rehellinen blogissani ja kertoa vastoinkäymisistä. En tahdo antaa kuvaa, että kasvattaminen olisi ruusuilla tanssimista, ihania poikasia ja vain onnistumisia. Totuus on jotain muuta.

Eilen kun olin menossa nukkumaan ja sängyssä maatessa kuulin ihmeellistä tsirpitystä. Olin aivan varma että kuulin oikein, se oli poikanen, aivan varmasti. Menin ovelle kuuntelemaan ja ääni lakkasi. Se jatkui joka kerta kun menin takasin sänkyyn ja päätin mennä tutkimaan huoneen. Lintujen valot olivat jo menneet, joten piti pistää valot päälle ja käydä huonetta läpi. Kuulin äänen tulevan ruusujen häkin luota ja mitä löydän. Seinän ja häkin välissä kylmällä lattialla on neitokakadun poikanen. Kylmissään se piipitti. Alkuun ihmettelin, mistä poikanen on voinut ilmestyä, kenen se on? Laskin lintuja ja huomasin Lexin kadonneen. No se löytyi ihan ruusujen häkin takaata. Sillä oli ”pesä” lattialla jossa se hautoi munaa.  Poikanen annettiin Lexille takasin, koska näin yöllä ei asialle voi oikein mitään.  Nukuin yön huonosti miettien miten poikanen mahtaa selvitä. Heräsin aamulla väsyneenä ja ahdistuneena ja kun uskalsin mennä takasin huoneeseen tarkistamaan tilanteen, poikanen oli taas siellä sivussa ja aivan kylmissään kupu tyhjänä.  Lämmitin poikasta ja yritin antaa sen pesivälle parille Dexterille ja Hemwickille pönttöön josko toinen niistä voisi ruokkia poikasta, mutta kumpikin olivat liian järkyttyneitä siitä.  Poikanen oli aivan liian pieni ruokittavaksi, yritin tosin antaa sille vettä, mutta se ei suostunut millään ottamaan mitään. Pidin sitä lämpimässä ja ajattelin askarrella Lexille pahvista jonkun ”pöntön” häkin taakse, ettei poikanen pääse karkaamaan pesästä uudelleen, mutta poikanen menehtyi. Mitään ei ollut tehtävissä, se oli aivan liian pieni eikä selvinnyt. Olen murtunut.  Miten en ollutkaan huomannut, että Lexi oli kokoajan hautomassa. Todennäköisesti se kiiruhti aina pesästä pois kun tulin huoneeseen, enkä näe häkin taakse. Aion askarrella häkin taakse sen jonkun pesäntapaisen, että mahdollisesti vielä toinen kuoriutuva poikanen ei koe samaa kohtaloa karkaamalla pesästä.