Undulaattilapset ja Erwin hormonihoitoon

Undulaateilla kuoriutui neljä munaa viimekuun lopussa, joista kolme poikasta selvisi. Ihan nuorin ei kirinyt kasvuun muiden kanssa ja jäi vähän sisarusten jalkoihin eikä enää pystynyt kerjäämään. Avustusruokinnasta huolimatta, se oli liian heikko.  Kolme vanhinta poikasta ovat kasvaneet hienosti. Poikasen väreissä on vähän vaihtelua ja yksi poikasista näyttäisi olevan muita tavallisesti vaaleampi. Luultavasti harmaasiipi tai peräti dilute. Isän piilevistä väreistä ei ole tietoa, joten selviää kun poikaset kasvavat. Sebastian kantaa dilutea ja harmaasiipeä piilevänä. Mielenkiintoista seurata millasia lapsia näistä tulee.  Poikaset saivat eilen kasvattajanimet ja kaikilla kolmella on renkaat jalassa.  Sukupuolet ja värit selviää vähän myöhemmin.

002 TEN FI 19 – TeraNymphicus’s Yashariku

003 TEN FI 19 – TeraNymphicus’s Gachiin

004 TEN FI 19 – TeraNymphicus’s Ungo

Vaikka kyse on B poikueesta, poikasten nimet alkavat erikirjaimilla koska poikueen teemana on Sekiro.  Ja miksi numerointi alkaa 002?  Koska vuoden ensimäinen poikanen oli neitokakadu Nestus jonka renkaassa on 001 TEN FI 19.  En tahdo renkaisiin samoja tekstejä vaikka laji olisi eri, ihan vain varmuuden vuoksi ja helpottamaan omaa kirjanpitoani.

Olen myös pohtinut kauan josko Erwinille tulisi hommata hormoni-implantti, koska sen hormonaaliset pöristelyt ovat ihan mahdottomia. Lintu käy kierroksilla heti kun sitä katsoo. Se hyökkää muiden lintujen ja ihmisten päälle. Puree herkästi ilman varoitusta tai suurempaa syytä. Se pahenee eniten varsinkin keväisin valon lisääntyessä.  Erwin menee huomenna eläinlääkäriin ja laitetaan implantti ja annetaan vaikuttaa. Katsotaan onko siitä mitään apua tässä tapauksessa.  Toivon todella, että sen hormonihirviöinti loppuisi tai edes helpottaisi.

Sitten niitä kuvia

 

Yashariku, Gachiin & Ungo

Vauva oppii, vanha tuttu ja uusi hollannista

Pesäkameraa seuraamalla opin hyvin paljon neitokakadun poikasen kasvusta ja kehityksestä. Kuinka se ottaa emoista mallia jo pienenä, että se oppii pitämään sulistaan huolen, vaikka poikasella hädintuskin edes on sulkia.  Kuvasin poikasen, jonka ristin TeraNymphicus’s Estus Soup, tuttavallisemmin Nestus, elämän koko pönttöiän ajan. Ajattelin tehdä pienen videokollaasin poikasen kehityksestä, kunhan saan hieman aikaa.  Harmikseni Nestuksen ei biologinen isä, mutta isä kuitenkin, rakasti poikasta varsin kovakouraisesti ja nyppi niskan aluksi kaljuksi ja pian vauvan koko pää on kalju, joten Nestus on mennyt nimellä korppikotka. Emo piti hyvin huolen vauvasta ja suki nätisti. Ensikertalaiselle isälle taisi vaan olla liian hankalaa hillitä rakkautta lapseen.

Karnak. Kuvan ottanut Ville

Warudo muutti jokunen aikaa sitten eräälle muutaman kasvattini omistajalle. On alkanut vaikuttaa siltä, että Warudo on kuitenkin tyytymätön tähän järjestelyyn ja kaipaa parvea ympärilleen. Warudo on todennköisesti tulossa takaisin parveeni.  Siitä, että kuinka pitkäksi aikaa, en osaa vielä sanoa, voi olla että se jää, tai sille etsin vielä toisen parven. Kasvatuskäyttöön Warudo ei sukunsa takia sovi. Warudo on aivan ihana lintu ja hyvin rakastettava yksilö. Kieltämättä teki kipeää siitä aikoinaan luopua, mutta otan pienokaisen mieluusti takaisin jos se on sille parempi.

Mukava yllätys tapahtui myös kun kasvattajaystäväni Ville kertoi saavansa muutaman linnun Hollannista. Mukaan mahtuisi vielä, ja niinpä päädyin ottamaan Hollannista todella upean nuoren koiraan. Linnut kulkivat hetki sitten Suomeen. Saan lintuni ensikuussa kun Ville pääsee sen tänne tuomaan. Nimekseen uutukainen saa Karnak. Karnak on todennäköisesti puhdas harmaa tai harmaa piilo valkokasvolla, joista kumpikin on minulle todella sopiva.  Lintu on vielä nuori, mutta on jo nyt todella vaikuttava. Siitä tulee vielä todella upea yksilö.

 

Pesäkamera

Ensialkuun kuulumisia.  Arminin jalka oli murtunut pahasta paikasta ja vaihtoehtoja tehtäväksi ei ollut. Pitää vain seurata ja toivoa, että jalka paranee. Näyttää kyllä siltä, että varpaiden toimintakykyä Armin ei jalkaansa takaisin saa, mutta laskee sentään vähän painoa jo jalalle. Ei sentään tarvinnut amputoida jalkaa, mikä on iso helpotus.

Poikanen joka kuoriutui, meni Lexille ja Ludwigille pesityshäkkiin hoidettavaksi, koska alkuperäiset vanhemmat olin juuri ennen jo päästänyt häkistä. Valitettavasti Lexi ja Ludwig eivät vielä poikasta ymmärtäneet ja se yrityksistä huolimatta kuoli.  Lexi lopetti munimisen, joten oli turhaa jatkaa niiden kanssa pesityshäkissä. Siirsin siis sinne seuraavan parin, ulkomaan tuontilinnut Amygdalan ja Gwynin. He olivatkin odottaneet vuoroaan varsin malttamattomana.

Emot hautovat todella hienosti, en tosin itse ole todistanut kertaakaan lintujen parittelevan. Saa nähdä onko munat hedelmöittyneitä. Kolme omaa munaa linnuilla oli ja hetki sitten Lexi sitten pyöräytti munan uudelleen pressun alle. Otin munan suoraan pois ja laitoin Amylle ja Gwynille.  Leikkasin myös ylimääräisen pressun, joten nyt sinne ei enää yritetä edes pesiä.

Sain viimein pitkän etsinnän ja tutkimisen jälkeen hommattua itselleni pesäkameran. Ihan pesäkameraksi tarkotetunkin kameran, eikä mikään muokattu webkamera.  Hivutin kameran pesään, emot eivät suuremmin siitä välittäneet ja nyt saan HD kuvaa pesästä suoraan koneelleni.  Kameran kuva on todella tarkka ja siinä on myös yökuvaus mahdollisuus, joten öisin ja iltaisin pimeeseen pönttöön näkee silti hyvin.

Olen hyvin innoissani tästä kamerasta. Pääsen seuraamaan lähemmin lintujen pesintää ja mahdollisesti oppimaan vielä lisää. Jos saan streamin toimimaan, niin voin vielä lähettää suoraa kuvaa myös tänne.

Tässä kuvaa päivällä vs. yöllä.

Päiväkuvassa väärä päivämäärä, koska en kerennyt vielä säätämään asetuksia

 

Munien katastrofi

Koska en tykkää pimittää asioita, toisinkun monet eläinten kasvattajat tekevät, niin kerron suoraan mitä on tapahtunut.

Ensin oli Armin ja Yharnam kokeilemassa pesää. Armin muni kaksi munaa orrelta alas ja kolmannen sai pönttöön, mutta muna ei ollut hedelmöittynyt ja linnut vapautettiin pesityshäkistä.  Tämän jälkeen vuoro siirtyi Dexterille ja Hemwickille jotka olivat jo todella innoisaan pesimisestä.  Heidän pesinnän myötä koko parvi villiintyi undulaatteja myöten.  Pesityshäkin ympärillä on kokoajan vilinä ja kaikki linnut tuntuvat olevan aivan liian valmiita pesimään ja pönttö kiinnostaa kaikkia suuresti.

Dexter ja Hemwick saivat 5 munaa, mutta ensimäiset 2½ viikkoa emot eivät suostuneet hautomaan munia kunnolla. Ne olivat ison osan ajasta kylmiä kun tarkistin. Annoin emojen olla häkissä yli kuukauden. Munista ei pitäisi tulla mitään ja olin siitä jo varma.  Tässä välissä kun koko parvi innostui pesimisestä olin suunnitellut laittavani Hollannista tuodun pariskunnan pesimään, eli Gwynin ja Amygdalan. He tutkivat häkin ulkopuolella ollutta pönttöä niin kiinnostuneena myös.  Armin ja Yharnam olivat molemmat yhä moodissa pesiä vielä lisää.  Huomasin myös että linnut viihtyivät ikkunan eteen asetetun verkkoviritelmän päällä ja verhojen takana. Sieltä löytyikin muna, joka putosi ikkunan ja verkon väliin.  Poistin koko verkon ja munan jonka vanhemmista ei ollut tietoakaan.

 

Hollannista tuotu pariskunta Gwyn & Amygdala

Tässä hetki sitten huomasin Arminin satuttaneen jalkansa. Luulin alkuun sitä ruusukakadun puremaksi, mutta seurasin sitä hetken ja tarkistelin minkä pystyin, jälkeäkään ei näkynyt. Armin ei laskenut painoa jalalle ja pitää sitä kokoajan ylhäällä. Arminille on eläinlääkäriaika Maanantaille ja selvitellään missä vika. Veikkaan törmäyksestä aiheutunutta murtumaa. Armin on kaikesta huolimatta todella virkeä ja olisi aivan valmis pesimään itse, mutta terveys tulee ensin ja Armin pitää saada kuntoon, ennenkuin pääsee yrittämään uudelleen.

Huomasin ihan hetki sitten, että lintuhuoneeseen kurkattaessa, Ludwig ja Lexi lentävät karkuun vauhdilla huoneen nurkasta. Huoneessa on nurkka, jonka päälle taipuu seinää suojaava pressu. Tätä ilmeisesti pidettiin sitten hyvänä pesäpaikkana ja kuinka kävikään Lexi muni eilen munan sinne. Ajattelin ensin, jos laitan munan pönttöön ja piilotan sen pöntön sinne etteivät lattialla nyt pesi, mutta muut linnut kiinnostuivat heti siitä. Päätin sitten siirtää Dexterin ja Hemwickin munineen pesityshäkistä, koska munista ei mitään tulisi. Päästin emot häkistä ja ne olivatkin oikein innoissaan. Siirsin Lexin ja Ludwigin kätevästi hirssillä sinne ja laitoin niiden munan siihen pönttöön.  Samalla kun vein Dexterin ja Hemwickin munia pois, kuulin pienen pientä piipitystä. Kuinka voi olla? Miten se on mahdollista.  Läpivalaisin kaikki viisi munaa ja kaks niistä olivat tummia, mistä se piipityskin kuului ja kolme niistä olivat ihan tyhjiä. Miten voi olla, että munasta voisi tulla mitään? Hätäpäissäni pistin sen nyt Lexin ja Ludwigin pesään Lexin munan vierelle ja toivon, että juuri ensimäisen munan saanut pariskunta hyväksyy 2 adoptiomunaa ja hautoo ne loppuun ennekuin on liian myöhäistä. Ei sitten mitenkään olisi pitänyt olla mahdollista, että munista tulisi mitään, mutta jotenkin ihmeen kaupalla siellä oli ainakin yksi poikanen tulossa. Toivon suuresti että Lexi ja Ludwig hautovat ja toivottavasti myös hoitavat poikasen. Ei voi muutakun toivoa parasta, että pieni selviää vielä tästäkin koetuksesta..

 

Muutoksia rengastukseen liittyen

Olen tässä pohtinut tuota rengastusta ja lähinnä tuota omaa IDtä renkaaseen. Aikasemmin käytin tunnusta VK joka tuli omista nimikirjaimistani. Olen vaihtanut nimeni jokusen aikaa sitten joten nimikirjaimet eivät enää täsmää. Kaikenlisäksi mietin ihan muuta tunnusta joka olisi enemmän kasvatukseen liittyvämpi. Pohdin jo ihan alussa että laitan tunnukseksi TEN, joka on lyhenne kasvattajanimestäni. TEraNymphicus.  Teran kuoleman jälkeen nimen merkitys kasvatustoimintaani on vaan vahvistunut.  Olen rypenyt niin pohjalla sen jälkeen ja ainut asia, joka pitää minut täällä edelleen tuntuu olevan linnut  ja se, että haluan jatkaa työtä ja saada myös Teran poikasille poikasia. On aina pieni osa Teraa mukana joka paikassa.

TEN tarkoittaa myös kymmentä (10). Lintuharrastukseni alkoi vuonna 2010, jolloin hankin Teran. Vuosi on minulle myös hyvin tärkeä siitä syystä. Siitä kaikki alkoi.

Aion siis vaihtaa tunnuksen renkaissa VK:sta TEN:iin. Eli tästä edespäin poikasten renkaiden tunnukset ovat luokkaa 01 TEN FI 18  ja niin edelleen.

Tähän loppuun vielä pieni piirrustus jonka tein Teran muistolle

Hollannin linnut

Mainitsin aikasemmin että minulle on tulossa lintuja Hollannista. Linnut saapuivat oikeastaan Syyskuun alussa jo. Linnut tulivat siis Liekeltä Hollannista. Häneltä tuli 5 lintua. Yksi pariskunta, yksi vanhempi naaras ja kaksi nuorta naarasta. Ystäväni toi linnut tullessaan tänne kyläilemään. Hän myös auttoi lintuhuoneen siivouksessa ja uudelleen järjestelyssä. Päätin ripustaa seinille pressut suojaamaan seiniä. Korjasimme ruusujen tuhoaman ikkunan ja ripustimme orret kattoon. Lattian siivoaminen on nyt paljon helpompaa ja linnut tykkäävät olla korkealla. Vähän sen jälkeen hain vielä Kaijuleiden mökkiviikonlopusta Idalta yhden linnun. Yharnamin siskon Lexin.

Uudet linnut jotka tulivat, ovat nyt lisätty omat lintuni-sivulle. Lexin lisään vielä piakkoin. Paljon kuvia uusista linnuista löytää myös instagrammistani. Uusien lintujen nimet: Amygdala & Gwyn (pariskunta), Hemwick (vanhempi naaras), Evelyn ja Iosefka (nuoret naaraat). Hemwick on kaunis helmiäinen. Arvasin heti että Dexter ihastuu siihen ja he pariutuivatkin todella nopeasti. Mikä olikin aivan huippua, sillä Dexter menetti hetkettäin puolisonsa. Dexter on niin hieno isä ja upea lintu ja luonteeltaan niin kultaa, mielelläni pesitän sitä vielä vähän lisää. Hemwick on todella upean kokoinen naaras ja sen helmiäinen on niin kaunis ja tasainen. Toivon pariskunnalta myöhemmin upeaa jälkikasvua.

Pariskunta jonka sain eli Amgydala ja Gwyn, ovat kumpikin mielettömiä. Gwyn, koiras, on väriltään single factor dominoiva hopea pastellikasvo-valkokasvo. Se on upean vaalea ja pastellikasvo antaa ihanan viileämmän vaikutelman. Amygdala on harmaa naaras jolla on piilevä valkokasvo. Sillä on hyvin erikoinen naama, hyvin tunnistettava.

Nuoret linnut Evelyn ja Iosefka ovat vasta poikasia ja käyvät parhaillaan sulkasatoaan. Evelynistä on kasvanut todella upean kokoinen. Iosefkan kasvot ovat taas omaan mieleeni niiin suloiset. Se on myös todella rohkea luonteeltaan. Olen aivan rakastunut näihin lintuihin. Kiitokset vielä Liekelle näistä upeista linnuista ja tilaisuudesta.

Hetki sitten pääsin viimein todistamaan Arminin ja Yharnamin parittelun. En ole koskaan ennen nähnyt tai kuullut Arminin tekevän sitä joten se oli iso riemun aihe. Pari on lähentynyt entisestään. Sain pesityshäkin takaisin lainasta ja kokeillaan uudellaan Arminin ja Yharnamin kanssa josko tällä kertaa onnistaa.

Lexi

 

Avain pakoon

Undulaatin poikanen seinän sisällä piti semmosta ääntä ja emot jo odotteli tuossa pesänsä ulkopuolella että millon se lapsi kömpii pesästä ulos, päätin että avustan poikasen sieltä. Ei se itse kömpelönä sieltä olisi päässyt.

Noh siitä sitten yrittämään. Yritin ties millä kauhalla lusikalla hammaspuikoilla ja villasukalla saada sitä ulos sieltä mutta mikään ei mitenkään ylettänyt edes pesään asti. Viimeinen vaihtoehto oli vaan repiä listaa irti että pääsee paremmin käsiksi peremmälle pesään. Revin sitten sitä ikkunalistaa seinästä ja poistin kuoriutumattomat munat ja poikanen oli piiloutunut kauas pesän nurkkaan mistä se oli silti hyvin vaikea saada ulos.

Viimein poikanen oli ulkona pesästä ja sen kynnet oli vähän likaiset joten toin poikasen huoneesta puhdistettavaksi. Varovasti rapsuteltiin kakkaa sen kynsistä pois ja se irtosi helposti. Sulkapuku on loistavassa kunnossa ja lapsonen on hyvin virkeä!

Pieni on kovin järkyttynyt vielä maiseman muutoksesta ja pysyttelee huoneen papereiden alla, saa olla todella varovainen askeleiden kanssa. Se on kuitenkin pärjännyt yön jo hyvin siellä ja uskon että emot sitä vielä ruokkivat. Eiköhän se tuolta vielä ala lentämäänkin oppia.

Undulaatteja

Eipä ole tullu kirjotettua taas hetkeen, mutta on ollut taas itsellä niin vaikeeta henkisesti että fyysisesti.  En muista mainitsinko  aikasemmissa teksteissä lintuhuoneen uudesta järjestelystä, se siivotaan nykyään kerran viikossa ja nykyään lattialla on paperi joka vaihdetaan siivouksen aikana. Se on helpottanut suuresti siivousta. Lintuhuone pysyy siistimpänä näin ja linnutkin aika tottuneita tähän rutiinisiivoukseen.  Niiden ruoka-astia joka on puusta tehty alkaa olemaan vähän kulahtanut, pitää taas tilata kaveria tekemään uusi. Muutama lintulamppukin posahti ja linnut olleet vähän pienemmällä lintulamppuvalolla, mutta onneksi kesäaikaan ikkunasta tulee sen verran mukavasti valoa ettei suuremmin haitannut.  Lamput ja kannat korjataan piakkoin.  Lintuhuoneeseen on roudattu myös uuedt orret  ja se on kokenut muutoksia paljon, onneksi parempaan päin.

Arminin ja Yharnamin pesintä ei  tällä erää onnistanut, parin mielenkiinnon puutteesta johtuen. Pesä kiinnosti kyllä, muttei tarpeeksi.  Yritetään myöhemmin uudelleen.  Mikasan ja Olekin pesityksessä tosin  kävi ikävemmin. Muna oli jumittunut ja Mikasa vietiin eläinlääkäriin jossa se poistettiin, mutta ei siitä huolimatta selvinnyt operaatiosta. Äärimäisen surullinen tapaus… Mitä sitten muuten undulaattien pesitykseen tulee niin, Sebastian, parven ainut naaras. Oli sitten päättänyt ujuttaa itsensä mun verkkovirittelyistä huolimatta tonne ikkunalistan luokse jonka ruusukakadut tuhosivat. Sieltä sitten seinän sisään ja ahkeroinut tiivisteet ulos koko ikkunan päältä seinän sisältä.  Ihmettelin kun en löytänyt lintua mistään ja olin aivan varma että se on kuollut jonnekkin. Kauan sitä etsittiin kunnes päätin kurkkia sinne rakoon ja mitään siellä ei  näkynyt. Piti repiä koko lista irti seinästä ja aivan toisessa päässä oli pesä. Kysyin neuvoa Annilta miten tekisin nyt kun tuhosin hänen pesän (lintua siis etsiessä, en tiennyt pesästä)  että mitä tehdään. Pesässä oli poikanen ja muutama muna. Siirettiin poikanen, muna ja emo pesityhäkkiin ja pönttöön, mutta emot eivät enää suostuneet ruokkia joten nuori poikanen menehtyi.  Surun murtamana päästin linnut pesityshäkistä ja korjasin verkkoa seinään.

Siivouksen ohessa yhtenä päivänä kuulin aivan selkeää poikasen piipitystä ja  paljastuikin että undulaatit silti pääsevät verkkoviritelmästä ujuttautumaan seinän sisälle ja ovat nykyään muokanneet pesäänsä  niin ettei sinne pääse mitenkään käsiksi. Käsi ei mahdu, eikä taitu eikä näin yletä.  Yritin kameralla ja salamavalolla nähdä sinne ja kyllä siellä pulska poikanen oli.  Kiinnitin myöhemmin huomiota että kaikki parven undulaatit ruokkivat poikasta. Eli 1 emo ja 3 isää.   Aluksi veikkasin isän olevan Uuttopekka koska Sebastianilla on eniten juttua sen kanssa. Mutta nykyään kun poikasen sulkatupit ovat kasvaneet, näkee että poikanen tulee olemaan vihreä, joten se ei voi olla, ainut isäehdokas tälle siis on Olek.  Jokatapauksessa poikanen on saanut hyvää hoitoa äidiltään ja kolmelta isältään. Ei ihme että siitä on kasvanut todella iso ja nopeasti!  Poikasta en itse saa ulos enkä voi siirtää, pitää vaan odottaa ja toivoa että se pääsee sieltä itse ulos kun aika tulee. Seurailen kuvailemalla pesää vähänväliä miten poikanen kasvaa ja kehittyy. Pesästälähdön aikaan eritoten jos ei poikanen mitenkään meinaa päästä pois, pitää yrittää virittää tikkaat tai ramppi sinne.

Avain Pakoon eli Firekeeper. Sebastian X Olek 21.7.2018

Poikanen on siis ensimäinen undulaattipoikue, vaikkakin yhdenpoikasen poikue, eikä niinkään suunniteltu, mutta erittäin tärkeä vauveli.  A poikueen poikasen nimeksi tulee siis TeraNymphicus’s Avain pakoon. Kutsumanimeksi pieni on saanut jo Firekeeper.  Nimeämisen ohella kiintymys on kasvanut suunnattomasti. Toivotaan nyt lujaa että kaikki menee hyvin.

Tänään meille vähän extemporena päätyi aivan todella kaunis undulaattinuorukainen. Keltanaamio harmaasiipi! Lintu pääsi juuri parveen ja on varmaan vähän järkyttynyt tilan muutoksesta mutta annetaan pienen kotiutua.  Lintu sai nimekseen Irithyll.

Olen myös varmaan maininnut niistä ulkomaalta tulevista neitokakaduista? Todennäköisesti linnut saapuvat joskus Syyskuun alkupuolella tänne Suomeen.  Enempää en nyt tohdi kertoa kun kaikki ei vielä ole varmaa, mutta jännitetään hyvällä.

Parempaan päin

Olo on kohonnut huomattavasti kun on ollut paremmin aikaa ja suoraan sanottuna uskallusta olla taas lintujen kanssa. Pelko menetyksistä oli tehnyt niin ison haavan jonka takia suojeluvaisto vaan yritti lujaa eristäytyä näistä ettei menetykset sattuisi. Nyt alkaa mennä taas paremmin ja oikeastaan tuntuu taas siltä että harrastaminen on kivaa. Ihanaa konnektoitua lintujen kanssa paremmin ja nähdä ne taas läheltä. Eivät ole unohtaneet vaikka hetken ”eristyksessä” elivätkin.  Nyt on suunnitelmana siivota lintuhuone joka viikko ettei sotku pääse mahdottomaksi niin ei tule liian isoa kynnystä mennä huoneeseen. Kaikki alkaa mennä taas niinkuin ennenkin, paljon paremmin. Kaikki on taas paremmin.

Armin ja Yharnam menivät keskiviikkona pesityshäkkiin ja mielenkiinto pönttöön on hyvin kova. Olen niin iloinen että tämä pari tuli toimimaan kun tähän mennessä yksikään pari ei koskaan ole onnistunut pariutumaan niinkun minä olisin tahtonut. Ei näitä oikeen voi pakottaakkaan. Mutta nämä kaksi ovat niin ihanat ja täydelliset yhdessä. Pesimässä on siis Ida-Emilialta tullut dominoiva hopea koiras Yharnam ja ihan ensimäinen oma kasvattini, Teran ensimäinen poikanen, Armin. Arminilla on kokemusta jo poikasten ruokkimisesta kun on ruokkinut aikasemmin AJ:n ja Dexterin poikasia ja on Armin huoneen nurkkiinkin aikoinaan muninut. Toivon todella että pesitys onnistuu nyt.

Pesimässä on myös nyt Mikasa ja Olek, mutta saa nähdä tuleeko siitä vielä mitään. Toistaiseksi ei ole suurempaa edistysaskelta tapahtunut. Pöntössä on kumpikin useasti käynyt.  Mutta antaa aikaa, katsotaan miten käy.

Tässä kuvaa parvesta syömässä

Undulaatit pesimään!

Täällä ollaan silti eletty vähän hiljaiseloa. Masennus painanut mieltä tässä koko harrastuksessa kun menetyksiä tulee. Joulunalla menetin parven yhden tärkeimmistä kulmakivistä. Kauniin  ison ja niin kultaisen linnun, AJ:n. Parven kaunottaren.  Nyt parvessa asuu tällähetkellä 8 koirasta ja vain 1 naaras. Kamala epätasapaino. Mutten voi hommata mitätahansa naaraita mistätahansa.  On suunnitelmia ja yritän nyt pysyä omissa resurssesissa. Muutaman naaraan hommaan kun semmoiset löydän ja jotka sopivat pesitykseen.  Tästä sitten lisää kun on sen aika.

Toissapäivänä oli taas isompi lintuhuoneen siivousoperaatio.  Nyt on taas siisti huone ja vahamatot lattialla suojana.  Nyt kelpaa taas esitellä. Uudet lamput ja lisää orsia on nyt pakko hommata jostain piakkoin.  Remontti on siis vielä vähän tekeillä, mutta ainakin näyttää jo paremmalta.

Aion nyt viikonlopun aikana viimein saada undulaatit pesimään. Tätä on jo odotettukkin.  Neitokakadujen pesintää kuin myös, mutta Arminilla on sulkasato meneillään, ja odotan ihan rauhassa että se on täydessä sulassa ja täysissä voimissaan pesimiseen. Renkaat tälle vuodelle on jo tilattukin, tämän vuoden väri on punainen. Viimevuonna ei päässyt renkaita käyttämään vaikka niitä oli, mutta tänävuonna toivotaan menevän paremmin.

Ilmoittelen lisää sitten miten undulaateilla lähtee rullaamaan jos lähtee. Katsotaan ja toivotaan parasta.